Eduskunnan talousvaliokunnassa, eläkeyhtiöiden hallituksissa ja Itellan hallintoneuvostossa istuva konsernijohtaja, kauppaneuvos Eero Lehti (kok.) sanoi puheenvuorossaan 28.2.2012, ettei huolellinen mies yleensä pane nimeään sopimukseen, jonka sisältöä ei tunne. Ja, "jos panee, on ainakin tiedettävä, miten sopimus puretaan".
Eero Lehteä hiertää hallituksen valitsema salailu- ja harhautuslinja, jota hän liki ainoana hallituspuolueiden edustajana arvosteli julkisuudessa jo vuosi sitten.
Taiteen ja Jaguar-merkkisten autojen keräilyä harrastava Eero Lehti asettui lähelle perussuomalaisten sekä vasenryhmän Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon edustamia ajatuksia tiistain täysistunnossa ilmaistessaan huolensa lainasopimuksiin ja takausvastuisiin liittyvästä salailusta.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) täysistunnossa esittämät perustelut sopimustekstien salaamiselle kertovat, miten ohuiksi eduskunnan eteen sopimuksia tuovien poliitikkojen selitykset ovat käyneet.
Ministeri Urpilainen sanoi asian salaamisen johtuvan sopijaosapuolen, yksityispankin liikesalaisuuden turvaamisesta.
Kevyttä retoriikkaa viranhaltijalta, kun vaakakupissa ovat kymmenet miljardit suomalaisten tulevina vuosikymmeninä ansaitsemaa rahaa, joka lähetetään suoraan Euroopan pankkien tai vakausvälineiden taseita parantamaan.
Lisäksi ministeri Urpilainen sanoi salaamisen olevan sopusoinnussa Suomen julkisuuslainsäädännön kanssa.
Kukaan kansanedustajista ei kysynyt, onko julkisuuslaki tarkoitukseen sopiva oikeusnormi. Eivätkö perustuslaki tai kansainvälistä oikeutta koskeva sopimusoikeuslaki olisi painavampia säännöstöjä?
Kevyttä retoriikkaa viranhaltijalta, kun vaakakupissa ovat kymmenet miljardit suomalaisten tulevina vuosikymmeninä ansaitsemaa rahaa, joka lähetetään suoraan Euroopan pankkien tai vakausvälineiden taseita parantamaan.
Lisäksi ministeri Urpilainen sanoi salaamisen olevan sopusoinnussa Suomen julkisuuslainsäädännön kanssa.
Kukaan kansanedustajista ei kysynyt, onko julkisuuslaki tarkoitukseen sopiva oikeusnormi. Eivätkö perustuslaki tai kansainvälistä oikeutta koskeva sopimusoikeuslaki olisi painavampia säännöstöjä?
Seuraavassa poimintoja ja lyhennelmää (lihavoinnit blogistin) täysistuntopöytäkirjan tekstistä.
Eero Lehti:
''... Mielenkiintoinen yksityiskohta... kun täällä puhutaan vakuuksista:
Jos meistä joku menee pankkiin pyytämään lainaa ja meiltä edellytetään vakuuden myöntämistä, niin pankinjohtaja tai virkailija luetuttaa meillä vakuuksien ehdot. Se on sääntö.
Mutta tässä Kreikan tapauksessa onkin aika omituinen lähtökohta.
Me emme tiedä, mitä loppujen lopuksi siinä sopimuksessa on, me voimme ehkä päätellä, mutta vakuuden jälleenmyynnin kannalta - vakuuden markkina-arvo oikeastaan mitataan sillä, mitä siitä maksetaan jonkun kolmannen toimesta - toistaiseksi ilmeisesti kukaan ei ole kysynyt Suomen valtiolta ostaakseen näitä vakuuksia, joilla oletetaan jonain päivänä olevan merkittävä arvo.
Kukaan tai mikään muu Euroopan unionin jäsenvaltiohan ei vaatinut samoja, ja sitä kautta päätellen voisi vain esittää kysymyksiä, mikä näiden todellinen arvo oikein on.''
Eero Lehti puuttuu tapaan, jolla hallitus on vakuussopimus-asiaa hoitanut:
''Mutta kun julkisuudessa viime viikolla on paljon puhuttu erilaisista hallintomenettelyistä, mikä on hyvä hallintotapa, niin on oikeastaan aika käsittämätöntä, että eduskunnassa voidaan käsitellä vakuussopimusta siten, ettei siitä kerrota kansanedustajille eikä se edes ole suomen kielellä, ja rohkenen epäillä, että tästä salista ei löydy montaa henkilöä, jotka ymmärtävät niin hyvin englantia ja asiayhteyden, että voisi varmasti sanoa, mitä sopimuksessa on, jos saa sen vain luettavakseen.
Kansanedustajat joutuvat erittäin kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos myöhemmin käy ilmi, että sopimuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on ollut omiaan heikentämään Suomen asemaa, kun toinen sopijapuoli, kreikkalaiset pankit, on nimenomaan vaatinut tätä salassapitoa.
Se ei ole siis ollut Suomen ensisijainen tavoite...
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että niin sanotun huolellisen miehen periaatteen mukaan nimeä ei pitäisi panna sopimukseen, jonka sisältöä ei tiedetä, ja jos ei sitä tiedetä, niin vähin ehto on, että ainakin pitäisi kertoa, miten sopimus puretaan.
Vanha neuvo on juristeilta, että jos et tiedä, mihin allekirjoitat, niin lue ainakin viimeinen kappale, jossa kerrotaan, kuinka sopimuksesta päästään eroon.
Minun mielestäni on arveluttavaa menettelyä, että näennäisesti annetaan kansanedustajille mahdollisuus tutustua kassakaapissa olevaan paperiin, mutta sitä ei edes käännetä suomeksi.''
Kansanedustaja Kauko Tuupainen (ps.) vanhana tilintarkastajana ihmetteli oleellisten papereiden puuttumista:
Eero Lehti:
''... Mielenkiintoinen yksityiskohta... kun täällä puhutaan vakuuksista:
Jos meistä joku menee pankkiin pyytämään lainaa ja meiltä edellytetään vakuuden myöntämistä, niin pankinjohtaja tai virkailija luetuttaa meillä vakuuksien ehdot. Se on sääntö.
Mutta tässä Kreikan tapauksessa onkin aika omituinen lähtökohta.
Me emme tiedä, mitä loppujen lopuksi siinä sopimuksessa on, me voimme ehkä päätellä, mutta vakuuden jälleenmyynnin kannalta - vakuuden markkina-arvo oikeastaan mitataan sillä, mitä siitä maksetaan jonkun kolmannen toimesta - toistaiseksi ilmeisesti kukaan ei ole kysynyt Suomen valtiolta ostaakseen näitä vakuuksia, joilla oletetaan jonain päivänä olevan merkittävä arvo.
Kukaan tai mikään muu Euroopan unionin jäsenvaltiohan ei vaatinut samoja, ja sitä kautta päätellen voisi vain esittää kysymyksiä, mikä näiden todellinen arvo oikein on.''
Eero Lehti puuttuu tapaan, jolla hallitus on vakuussopimus-asiaa hoitanut:
''Mutta kun julkisuudessa viime viikolla on paljon puhuttu erilaisista hallintomenettelyistä, mikä on hyvä hallintotapa, niin on oikeastaan aika käsittämätöntä, että eduskunnassa voidaan käsitellä vakuussopimusta siten, ettei siitä kerrota kansanedustajille eikä se edes ole suomen kielellä, ja rohkenen epäillä, että tästä salista ei löydy montaa henkilöä, jotka ymmärtävät niin hyvin englantia ja asiayhteyden, että voisi varmasti sanoa, mitä sopimuksessa on, jos saa sen vain luettavakseen.
Kansanedustajat joutuvat erittäin kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos myöhemmin käy ilmi, että sopimuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on ollut omiaan heikentämään Suomen asemaa, kun toinen sopijapuoli, kreikkalaiset pankit, on nimenomaan vaatinut tätä salassapitoa.
Se ei ole siis ollut Suomen ensisijainen tavoite...
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että niin sanotun huolellisen miehen periaatteen mukaan nimeä ei pitäisi panna sopimukseen, jonka sisältöä ei tiedetä, ja jos ei sitä tiedetä, niin vähin ehto on, että ainakin pitäisi kertoa, miten sopimus puretaan.
Vanha neuvo on juristeilta, että jos et tiedä, mihin allekirjoitat, niin lue ainakin viimeinen kappale, jossa kerrotaan, kuinka sopimuksesta päästään eroon.
Minun mielestäni on arveluttavaa menettelyä, että näennäisesti annetaan kansanedustajille mahdollisuus tutustua kassakaapissa olevaan paperiin, mutta sitä ei edes käännetä suomeksi.''
Kansanedustaja Kauko Tuupainen (ps.) vanhana tilintarkastajana ihmetteli oleellisten papereiden puuttumista:
''Arvoisa puhemies! Minua ihmetyttää entisenä tilintarkastajana tässä EU:n hulttiomaiden kriisissä kaksi asiaa.
ERVV eli suomeksi Euroopan rahoitusvakausväline on eurovaltioiden kesäkuussa 2010 perustama luxemburgilainen osakeyhtiö, jonka osakkaina ovat EU-maat, Suomi mukaan lukien...osakeyhtiö...hankkii rahoituksen markkinoilta, ja jäsenvaltiot takaavat lainat, joilla rahoitetaan talouskriisiin joutuneita maita... äsken todettiin, että kansanedustajalla on rajaton tiedonsaantioikeus.
Minua ihmetyttää se, että vaikka Suomi on yhtiön osakas, Suomella ei ole käytettävissä osakassopimusta eikä yhtiöjärjestystä.
Tämä on tärkeätä sen vuoksi, että nyt on todettu, että EU-maat rikkovat systemaattisesti Maastrichtin sopimuksen määräyksiä, ja haluaisin tarkistaa - niin kuin totesin, entisenä tilintarkastajana - noudatetaanko tässä tilanteessa tämän kyseisen luxemburgilaisen osakeyhtiön yhtiöjärjestystä.''
''Tiedätte varmaan, että yhtiöjärjestyksen 2 §:ssä on maininta kyseisen yhtiön toimialasta.
Edelleen siitä selviää, koska pidetään yhtiöjärjestyksen mukaiset kokoukset, montako jäsentä valitaan hallitukseen ja montako tilintarkastajaa ja näin poispäin.
Näitä haluaisin selvittää, mutta kun olen sitä pari kertaa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalta kysäissyt, hän sanoi, että semmoinen on olemassa Brysselissä ranskankielisenä, mutta jostain syystä kuitenkaan minä en ole sitä haltuuni saanut. Toivoisin, että arvoisa puhemieskin voisi vaikuttaa tähän, että kansanedustaja saa pyytämiään papereita ja mielellään vielä suomen kielellä.''
Markus Mustajärvi, vasenryhmä, perää aivan oikeutetusti nimiä:
''Arvoisa puhemies! Tässä julkisuuslain tulkinnassahan on kyse paitsi yksittäisistä asiakirjoista myös äärimmäisen tärkeästä periaatteesta, ja jos te sanotte kerran niin, että kaikki oleelliset asiat ovat olleet jo julkisia, niin mitä salaamista siinä sitten on?
Jos asia on kerran näin avoin, voitteko te kertoa kaikille paitsi mitä on sovittu myös kenen kanssa on sovittu. Eihän sitäkään oleellista tietoa ole sanottu vielä virallisesti missään, vaan tämä valtiovarainministeriön salaamispäätös koskee myöskin näitä sopijaosapuolia, ja kyllä se nyt kiinnostaa tämmöisessä tilanteessa, kun eletään yhä syvenevää rahoituskriisiä ja pankkikriisiä, ketkä Suomen sopijakumppanit ovat. Tästä on esimerkiksi Reutersilla ollut ihan uskottavan kuuloisia arvioita, mutta virallisesti sitä tietoa ei ole annettu kenellekään. Miksi? Mitä vaarallista siinä on? Mikä liikesalaisuus siihen kätkeytyy?''
" Arvoisa herra puhemies! On uskomatonta, että hallituspuolueiden koko aatteellinen kirjo on onnistunut omaksumaan yhden vaihtoehdon: uusliberalistisen opin, kokoomuksen politiikan.
Täällä on apinan raivolla toistettu, että muuta vaihtoehtoa ei ole.
Ammattiyhdistysmiehenä minun on aina muistutettava, että kaikissa oloissa on olemassa työväen, palkansaajien ja vähävaraisten ihmisten eduista lähtevä vaihtoehto... Kreikasta yritetään tehdä Suomen hallituksen suosiollisella avustuksella ennakkotapaus ja malli siitä, miten finanssikriisin laskut laitetaan työväen ja vähävaraisten ihmisten maksettavaksi...
Samalla kriisiä käytetään poliittiseen hyökkäykseen työväen ja ay-oikeuksia vastaan ja itse asiassa demokratiaa vastaan, yksityistämiseen ja valtavaan tulonsiirtoon suurpääoman hyväksi.
Asialla ovat samat finanssipääoman, Euroopan unionin ja hallitusten edustajat, jotka ovat syypäitä kriisiin ja jotka ovat velkapolitiikan arkkitehteja ja hyötyjiä... poljetaan kreikkalaisten demokraattisia oikeuksia ja leikataan palkkoja jopa puoleen kriisiä edeltäneestä tasosta.
Leikataan rajusti sosiaaliturvaa, yksityistetään julkisia palveluja, lisätään työttömyyttä ja köyhyyttä.
Hämmästelen, että vasemmistopuolueet hallituksessa voivat allekirjoittaa tällaisen tiedonannon.''
Kauppatieteen maisteri Sanna Lauslahti (kok.) sanoo tukitoimilla tosiasiassa rahoitettavan kansainvälisiä pankkeja:
''...Ketkä hyötyvät? ...sijoittajat ovat saaneet pääosan Kreikka-riskeistään kotiutettua. Käytännössä ... veronmaksajat ovat ottaneet kontolleen lähes koko Kreikan valtion lainoittamisen. Hyötyjinä ovat olleet saksalaiset ja ranskalaiset pankit.
Tukitoimien tarkoituksena on kriisin ratkaiseminen ja tulevien kriisien estäminen. Toimivatko järjestelyt lopulta, sen aika näyttää. Akuutit pelastustoimet ovat oma lukunsa. Selvää on, että millään toimilla ei poisteta talouskriisin perimmäistä syytä, joka on talouden moraalikato.''
Vaikka Sanna Lauslahden esittämät apukeinot eivät ole hänen puolueensa kokoomuksen agendalla, ne purisivat, mikäli hallitus tekisi täyskäännöksen ja ottaisi ne kuuleviin korviinsa:
- ''Ainoa todella kestävä tie olisi purkaa kaikki sellaiset aikojen saatossa muodostuneet rakenteet, jotka mahdollistavat yksityisten riskien siirtämisen veronmaksajien kannettavaksi."
- "Rahoitussektorille on palautettava tappioiden ja konkurssin riski sekä normaali liiketaloudellinen varovaisuusperiaate."
- "Tähän pääseminen ei ole helppoa, koska markkinat ovat niin perusteellisesti oppineet.., että valtiot kuitenkin tulevat aina hädän hetkellä ostamaan ylivelkaantuneet vapaiksi... ja poliittisilla päätöksillä ne pystytään myös opettamaan siitä pois. En väitä, että se olisi helppoa, mutta kyllä se on mahdollista. Se on meistä kiinni."
Valtioneuvoston tiedonanto ja keskustelu 28.2.2012 eduskunnalle Kreikan valtion velkajärjestelyä ja Kreikalle annettavaa lainoitusta varten Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle myönnettävästä valtiontakauksesta
