Olli Pusa: Suomalaisten poliitikkojen puheet finanssikriisistä on voitu yksinkertaisilla tavoilla osoittaa "aivan älyttömäksi höpinäksi".

Se, mitä suomalaisille on kerrottu vuosikausia kypsyneestä euroalueen finanssikriisistä, "on voitu aika yksinkertaisilla tavoilla osoittaa aivan älyttömäksi höpinäksi", sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori, filosofian kandidaatti ja vakuutusmatemaatikko Olli Pusa kommenteissaan sekä omalla blogillaan us.fi:ssä.  

"Ainoa, minkä tiedämme varmasti on se, että suomalaiset poliitikot eivät kykene tai halua asioita ratkoa."

"He ovat menettäneet uskottavuutensa täysin."

Olli Pusa kirjoittaa:

"Euroopan johtajien sekoilussa kyse on ollut enemmänkin uskonkiihkon kaltaisesta toiminnasta kuin pyrkimyksistä ratkoa oikeita ongelmia. EU:ssa on tullut uskonkappaleeksi, että euro on keskeinen osa suurvalta-EU:n rakentamista. Sitä pitää puolustaa hinnalla millä hyvänsä."

"Jos euro hajoaa, suurvaltahanke kuihtuu kokoon ja EU hajoaa tai muuttuu kauppa- ja tulliliitoksi."

"Poliitikoilla on ollut agenda ajaa tukipakettaja mistään välittämättä, media on sokeasti toistanut näitä satuja. Asiat olisi voitu selvittää, jos olisi ollut halua. Tyhmyyttä, laiskuutta vai korruptoituneisuutta? Ehkä kaikkia."

Kommentissaan ex-mepille, pankkivaltuuskunnan entiselle jäsenelle ja ansioituneelle Vasemmistoliiton kansanedustajalle Esko Seppäselle (Komissaarijuntan vallankaappaus 25.11.2011) Olli Pusa näkee suomalaispäättäjien valinneen eurokriisissä sekoilevan maksajan osan, jossa on kummallisia piirteitä:

"Talousliitto, liittovaltio, halu maksaa tulonsiirtoja miljardikaupalla välimerenmaihin on aika selkeä vaihtoehto."

"Jos realistisesti ajattelee, millaista sekoilua esimerkiksi suomalaisten päättäjien touhu tässä on ollut, kansalaisten vähättely saa kummallisia piirteitä:
-Katainen 2008: Lama ei koske meitä.
-Katainen ja Vanhanen 2010: Kreikan lainoilla voidaan tienata samalla kun autetaan kaveria.
-Kreikka selviää veloistaan kun pikkuisen autetaan...
-Urpilainen: Sijoittajavastuu ja "takuudet". Siitä on riittänyt tuskansekaista naurua.
-Arvuuttelu eduskunnassa siitä, onko eduskunta lupautunut 14 miljardin tukiin vai 30 miljardin tukiin.
-Tällä hetkellä Arkadianmäellä ei edes tiedetä, millaisiin summiin Suomi on sitoutunut.
- jne."

 "Ja jokaisessa tapauksessa on voitu aika yksinkertaisilla tavoilla osoittaa, että puheet ovat aivan älytöntä höpinää."

"... esimerkiksi näillä palstoilla on itse asiassa kuvattu tapahtunut kehitys paljon tarkemmin ja aikaisemmin kuin se on virallisesti myönnetty. Ei se sentään niin vaikeaa ole."

"Ainoa, minkä tiedämme varmasti on se, että suomalaiset poliitikot eivät kykene tai halua asioita ratkoa. He ovat menettäneet uskottavuutensa täysin."

"Nyt alkaa Arkadianmäeltäkin kuulua epäilyjä ja kysymyksiä. Silloin, kun talouskomissaari Rehn jo julkisesti tunnustaa, että homma menee konkurssia kohti."
"Ei kansanäänestyksen vastustuksen taustalla ole se, että asia olisi liian vaikea kansalaisten äänestettäväksi. Se on pelkkä tekosyy."

Olli Pusalla on kokemusta hallituksen jäsenenä useissa eläkesäätiöissä. Hän on toiminut asiantuntijana eläkejärjestelmää selvitelleissä komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä sekä hallituksen puheenjohtajana tai jäsenenä useissa kiinteistö- ja asuntoyhtiöissä.
Hän on kirjoittanut julkaisuja kunnallishallinnosta, eläketurvasta, työeläkkeistä sekä sosiaaliturvasta
Lue Olli Pusan kolumni Parasiittien paratiisi:

http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88057-euro-parasiittien-paratiisi

Uusi teema eurokriisiuutisoinnissa: Kansalta salaa. Eurokraattien tuhotoimet vertautuvat vallankaappaukseen

Taloussanomien tutkiva journalisti Jan Hurri osoittaa 13.11.2011 jutullaan Eurokraattien vallankaappaus päättyy vielä kyyneliin seisovansa niiden asiantuntijoiden joukossa, jotka katselevat euron kriisiä laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. 

Valveutuneet finanssitoimijat ovat aikaa sitten oivaltaneet, ettei euroalueen velkakriisissä ole kysymys pelkästään taloudesta ja rahasta. 

He ovat huolestuneina tajunneet, että euroalueen ja euron kriisiä olisi seurattava muutoinkin kuin pelkkiä korko- ja valuuttakäyriä vahtimalla.

Kyse on yhä selvemmin yhteiskunnallisesta konfliktista.

Tekstin on editoiden lyhentänyt Hilda K.

Jan Hurri tuo jo juttunsa otsikkoon järisyttävän sanan vallankaappaus.  

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: euron kriisi on alkujaan tahallaan aiheutettu. 

Ja sitä omatoimisesti pahennetaan poliittisten vallankaappauspäämäärien toteuttamiseksi.

Vallankaappauksen tekijät ja kohteet ovat hyvin tiedossa. Kaikki tapahtuu avoimesti. 

Tekijöinä ovat rahavaltaa käyttävien pääomapiirien apulaiset, euron ideoijat, puolestapuhujat ja toteuttajat niin EU:ssa kuin jäsenvaltioiden hallituksissa niiden vaihtumisista riippumatta. Näin on toimittu kohta kolmenkymmenen vuoden ajan.  

Uhrina on kansalaisyhteiskunta ja edustuksellinen demokratia jokaisessa valtiossa.

Jan Hurri kirjoittaa:

"Euromaat, EKP ja EU keittivät ensin kokoon velkakriisin keskeiset ainekset, nyt ne pahentavat kriisiä onnettomilla hätätoimillaan. Omatekoinen taantuma ja pääoman usuttaminen pakoon Italiaa myöten ovat onnettomien hätätoimien surkeita sivuvaikutuksia – mutta eivät surkeimpia. Vielä onnettomampi on "eurokraattien" kriisin varjolla etenevä vallankaappaus."

"Se on tulitikkuleikkiä rutikuivan ruutitynnyrin äärellä."

Euroalueen valtiot ovat painumassa taantumaan Suomea ja Saksaa myöten, ja kriisimaat uhkaavat painua yhä syvempään lamaan. 

Pääomaa pakenee pienten kriisimaiden lisäksi jo euromaiden suurimpiin kuuluvasta Italiasta.

Talouden kriittiset toisinajattelijat näkivät jo 1990-luvulla sen, mikä nyt uskalletaan sanoa ääneen. Velkakriisi ja sen kärjistyminen ovat euromaiden hallitusten, niiden yhteisen keskuspankin EKP:n ja koko Euroopan unionia paimentavan EU:n komission omaa syytä.

Kriittisen tulkinnan mukaan aluillaan on euroalueen omatekoinen taantuma, ja pääomakin kaikkoaa karkuun yhä suuremmista maista pitkälti talousviranomaisten onnettomien hätätoimien surkeiden sivuvaikutusten takia.
Jan Hurri kirjoittaa:
"Talous- ja finanssivahingot eivät kuitenkaan ole enää europäättäjien onnettomien hätätoimien kaikkein surkein sivuvaikutus – niissähän palaa "vain" rahaa. Uusimpien hätätoimien surkeista sivuvaikutuksista voi tuleen leimahtaa rutikuiva ruuti."

Miten taataan yhteiskuntarauha, 

kun kansan enemmistön mielipidettä ei ole kysytty? 

"Vaikeiden talousuudistusten toteuttaminen on länsimaista kansanvaltaa kunnioittavissa maissa mahdollista vain, jos toimenpiteillä on kansan enemmistön ja toimia vahvistavan parlamentin enemmistön tuki", Jan Hurri kirjoittaa.
Niin pitkälle Jan Hurri ei mene, että hän viittaisi asiantuntijoihin, jotka pitävät ilman kansan suostumusta solmittuja valtiosopimuksia kokonaan pätemättöminä.

Jos ei kansan mielipidettä kuulla, valta vaihtuu viimeistään seuraavissa vaaleissa, ja aiotut toimet saattavat jäädä toteuttamatta. Tässä rytäkässä toteutustavasta pitkälti riippuu, säilyykö vai järkkyykö yhteiskuntarauha.

Hurri kirjoittaa: 

"Jopa kansan parhaaksi tarkoitetut toimet voivat johtaa vaaliuurnilla tai pahimmillaan kaduilla vallankumouksiin, jos niitä toteutetaan pakkotoimin vastoin kansan enemmistön hyväksyntää." 

"Vielä pahempaa on, jos pakkotoimia vaativat ja toteuttavat ulkomaalaiset."

Tämä viitannee siihen, että EU:ssa määräysvaltaa Suomenkin yli käyttää vaaleilla valitsematon komissio, käytännössä isojen määräenemmistövaltioiden, Saksan ja Ranskan, eurokraattien elitti.

"Juuri tältä näyttävät euromaiden, EKP:n ja EU:n vaatimat vyönkiristykset ja talousahdinkoa pahentavat painostustoimet euroalueen kriisimaissa", Hurri sanoo.

"Vastakkain näyttävät olevan demokratia ja "eurokratia" – joka näyttäisi lisäksi käyneen viime viikolla demokratian kimppuun entistä kovemmin ottein."

Kirjoittaja mainitsee Kreikan kansanäänestysjupakan ja Italian ja Kreikan pääministerivaihdokset. "Eurokraatit antoivat viikon kuluessa potkut peräti kahdelle eurovaltion vaaleilla valitulle pääministerille." Tämä saattoi olla eurokraattien kansanvallan ja demokratian vastaisista elkeistä tähän mennessä pahin vikatikki, Hurri arvelee. 

Eurokraatit säikähtivät Kreikan kansan äänestävän hätäpaketin kumoon ja samalla maansa jopa eroon eurosta.

Ottaako demokratia vallan takaisin eurokratialta?

Pinnan alla kytee arvaamattomia voimia, joista finanssipiirien luulisi jossain määrin piittaavan.
Näin valveutuneita eivät kriisiä pahentavat eurokraatit kuitenkaan ole.

Kriisin yhteiskunnallisista riskeistä ovat kirjoittaneet jo 1997 Cambridgen yliopiston vieraileva professori Andrew Paulson ja esimerkiksi analyysiyhtiö GaveKal Researchin perustajiin kuuluva ranskalaisekonomisti Charles Gave, analyysiyhtiö Lombard Street Researchin veteraaniekonomistit Brian Reading ja Leigh Skene sekä ranskalaispankki Societe Generalen strategikaksikko Albert Edards ja Dylan Grice.

"Heidän tekstiensä näkökulmat vaihtelevat suuresti, mutta yksi keskeinen johtopäätös on yhteinen: europäättäjät leikkivät tulitikuilla rutikuivan ruutitynnyrin äärellä", Jan Hurri kirjoittaa.

EU:n eurokratiaa verrataan ammoisen Neuvostoliiton "hirviömäiseen teknokratiaan". Eurokraatit ovat niin sitoutuneita liittovaltion tavoitteluun, että he ovat ennen kriisiä ja sen kuluessa rikkoneet "hyvän tarkoituksensa" nimissä sopimuksensa ja lupauksensa. 

Samalla on poljettu euromaiden kansalaisten demokraattisia oikeuksia.
Eurokratiassa tarkoitus näyttää pyhittävän likaisetkin keinot. 

Tutkijat viittaavat kuitenkin Euroopan levottomaan historiaan, ja arvelevat, etteivät Euroopan kansat tälläkään kerralla alistu hallintokoneiston mielivaltaan, vaan ennen pitkää demokratia ottaa vallan takaisin eurokratialta.

Asiantuntijat perustelevat uutta taantumaa varmana seikkana, jolta ei näillä eväillä voida välttyä. 

Jo Andrew Paulson kertoo 1997 että lama seuraa vuorenvarmasti EU:n reseptillä, jossa rahaliiton jäsenvaltioilta viedään rahapoliittiset välineet, joilla ne normaalisti suojelevat talouksiaan, eikä tilalle luoda mitään uutta. 

Paulson päätteli jo tuolloin, että EMU rahaunioni luotiin välineeksi saavuttaa hankala ellei mahdoton idea,  poliittinen unioni, vaikkei siitä haluttu kertoa kansalaisille suoraan. 

EU:n resepti katastrofiin on siis ollut hyvin asiantuntijapiirien tiedossa jo ennen kuin mitään rahaliittoa oli olemassa.

Asia tunnettiin varmasti myös euroa kiihkeästi ajavien poliittisten toimijoiden parissa.  

EU määräsi vyönkiristykset alulle samaan aikaan kaikissa 27 jäsenmaassa, jotka ovat lisäksi toinen toistensa keskeisiä kauppakumppaneita. 

Kussakin jäsenmaassa heikkenevät yhtaikaa kotimainen kysyntä ja vienti.

Koska muitakaan tukitoimia ei ole pystytetty, seuraukset ovat järkyttävinä paljastumassa kaikissa jäsenmaissa. 

Asiantuntijat varoittavat, että Euroopan omatekoinen taantuma heikentää herkkää yhteiskuntarauhaa. Työttömyys on kriisimaissa jo vaarallisen korkea, ja taantumassa työllisyys heikkenee lisää.

Etenkään kriisimaat eivät nouse velkasuosta vyönkiristyksillä ja työttömyydellä, vaan talouskasvulla ja työllä, jotka nykytilanteessa on tehty liki mahdottomiksi.

Moni kriitikko luonnehtiikin EU:n kriisinhoito- ja pelastustoimia rankaisutoimiksi, jotka parhaillaan vaarantavat kansojen välistä yhteishenkeä ja yhteiskuntarauhaa.

Euromaat ja muut Länsi-Euroopan maat ovat valistuneiden kriitikoiden mukaan vasta tuskallisen velkakriisinsä alkupuolella. Kriisi on vasta keskittynyt ylivelkaisten valtioiden näkyviin velkoihin.

Varsinainen rahoituskriisi alkaa muutaman vuoden kuluttua, kun julkisen talouden monin verroin näkyviä velkoja mittavammat kattamattomat ja suurimaksi osaksi vielä näkymättömät vastuut alkavat langeta maksuun ja aiheuttaa ongelmia.
Tuolloin velkakriisin yhteiskunnalliset ristiriidat ja vastakkainasettelut arvaamattomine seurauksineen muuttuvat nekin.

Rikkaiden ja köyhien kansanosien ja kansojen ristiriidat saavat rinnalleen sukupolvien väliset ristiriidat.

Eurokraatit eivät varmaankaan selviä rahoituskriisistään turvautumatta lopulta setelirahoitukseen ja inflaatioon, joissa ei ehkä sittenkään ole niin paljon pelättävää kuin yleisesti luullaan.
Asiantuntija Dylan Grice on tosin useita kertoja muistuttanut, että tämä pienimmän vastuksen tie voi aikanaan viedä setelirahoituksesta aivan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin – niin kuin 1920-luvun alun Saksassa kävi.

Taloussanomien juttua kommentoi 13.11.2011 nimimerkki rene:

"EU asettaa jäsenikseen pyrkiville tarkat kriteerit mm demokratian toimivuuden suhteen.
Pääsisikö EU itse jäsenekseen?"

Ja, kaari, joka on saanut 54 peukkua ylös:

"Demokratiavaje on ollut olemassa Suomessa koko ajan. Suomessakin lait ovat ylikäveltävää kuramattoa aina tarpeen tullen, ja tarpeen tullen niitä keksitään liukuhihnalta lisää, paikkaamaan entisiä.
Missään ei näkynyt suurtakaan debattia perustuslakimuutoksesta, jossa kirjataan Suomi EU:n jäseneksi.
Ei yksikään puolue aja perustuslain muuttamista tältä osin.
Ihmeellistä?
Kun ottaa huomioon, että EU rikkoo jatkuvasti omia sääntöjään, niin miten voimme olla unionissa, jota ei faktisesti ole?
Suomen tulee välittömästi jäädyttää kaikki maksut EU:n suuntaan."

---------------------------------------------------------------------------

Kaaviokuvan lähde: www. taloussanomat.fi:

Lähteet:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/11/13/eurokraattien-vallankaappaus-paattyy-viela-kyyneliin/201116675/12

Andrew Paulson 1997.

http://www.levyinstitute.org/pubs/wp_209.pdf

The Telegraph'in talouskolumnisti: "Olen pahoillani, mutta euron hajoamissuunnitelmaa ei ole - vielä".

Tiedot euron hajoamissuunnitelmista ovat ennenaikaisia, sanoo talousjournalisti Ambrose Evans-Pritchard The Telegraph'in kolumnissaan 10.11.2011.
Ambrose Evans-Pritchardin mukaan EU-johtajat eivät vielä ole halukkaita harkitsemaan järjestelmällistä rahaliiton pirstomista.

He eivät liioin tahdo sijoittaa organisaationsa hupenevia uskottavuusreservejä traumaattisen tapahtuman valmisteluun.

Ambrose Evans-Pritchard kertoo epäilyjensä heränneen heti, kun hän näki uutistoimisto Reuters'in jutun, jossa väitettiin, että Saksan ja Ranskan huippupäättäjät ovat käyneet "intensiivisiä keskusteluja" suunnitelmista, joiden nojalla muokattaisiin tai "karsittaisiin" rahaliittoa siten, että se pienennettäisiin helpommin hallittavaksi ydinryhmäksi.

Myöskään Brysselin mediaväki ei usko Reutersin uutista.
Kukaan ei liioin näytä tietävän, ketkä saksalaiset päättäjät antavat julkisuuteen tietoa, että "sitä aiotaan edelleen kutsua euroksi, mutta mukana on vähemmän valtioita".
Väite ei ole lainkaan linjassa liittokansleri Merkelin ja presidentti Nicolas Sarkozyn antamien tilannekatsausten kanssa.
Merkozy ehkä haluaisi nähdä, että Kreikka heitetään susille.
Se onkin jo ihan eri asia, Evans-Pritchard sanoo.

Ilmassa on selvää pyrkimystä kohti ydineurooppaa tai "Avant-Garde'a", joka työntää eurovaltioita kiinteämpään unioniin. Velvoittava liike suuntautuu kuitenkin myös vastakkaiselle taholle, kohti UK:ta ja muuta (rahaliittoon kuulumatonta) hankalaa joukkoa vastaan.
Reuters näyttää yhdistäneen uutiseensa nämä kaksi erillistä asiaa.

Ambrose Evans-Pritchardin mukaan EU-johtajat eivät vielä ole halukkaita harkitsemaan järjestelmällistä rahaliiton pirstomista.
He eivät liioin tahdo sijoittaa organisaationsa hupenevia uskottavuusreservejä traumaattisen tapahtuman valmisteluun.

Reutersin povaus EMU-rahaliiton särkymisestä osuu talousjournalisti Evans-Pritchardin mielestä sikäli oikeaan, että heikot valtiot saatetaan todellakin pakottaa eroamaan EMUsta.
Se tosin olisi pahin mahdollinen skenaario.
Se laukaisisi hallitsemattoman ketjureaktion, joka vetäisi Ranskan imuunsa.
Kun siihen pisteeseen päästään, koko euroalue vajoaa katastrofaaliseen lamaan ja tuhokierteeseen, ellei se jo ole siinä.
Myös Saksa joutuisi tuhon omaksi.

Evans-Pritchard kertoo oman ratkaisuehdotuksensa seurailevan Hans-Olaf Henkel'in, Saksan entisen BDI-teollisuusyhtymän toimitusjohtajan ajatusta. Siinä kannatetaan euroalueen hajoittamista, mutta radikaalisti eri tavoin tehtynä kuin mitä on ehdotettu:

- Saksan ja sen satelliittivaltioiden pitäisi irtautua rahaliitosta ja testamentata euro, Euroopan keskuspankki ja muut EMU-instituutiot Latinalaisten maiden unionille, jota Ranska johtaisi.
- Eteläisten valtioiden euroon sidotut velkasopimukset säilytettäisiin koskemattomina. (On olennaisen tärkeää, että Ranska säilyy eteläisessä blokissa, muutoin eteläisten valtioiden valuuttojen salamannopea devalvointi olisi liian vaikeasti kestettävä tapahtuma, ja Ranskan pankit romahtaisivat Italian velkojen vuoksi.)

Jos homma tehdään taitavasti, uusi uljas Saksan markka voitaisiin suitsia vaihtokurssien avulla ja pääomia kontrolloimalla noin 30 prosentin preemiumiin riittävän pitkäksi aikaa, että järjestelmät vakautuvat.
Lopulta kaikki saavat haluamansa:
- Saksa voisi nauttia vahvemmasta valuutastaan, jota se tarvitsee.
- Etelä voisi palauttaa työvoimansa kilpailukyvyn tarvitsematta käydä läpi vuosikymmenen pituista kuluttavaa deflaatiota ja lamaa.
- Nämä seikat jo vähentäisivät kiinteistöjen ja muun varallisuuden oletusarvojen putoamisen riskiä.
Ambrose Evans-Pritchard arvelee, että jo viidessä vuodessa eteläinen puolisko osoittautuisi taloudeltaan dynaamisemmaksi blokiksi.

On selvää, että Saksan, Hollannin jne. täytyisi pääomittaa pankkeja jotta ne voivat sopeutua eteläisten valtioiden velkakirjojen 30 prosentin arvonmenetykseen.
Pankkijärjestelmä täytyisi kansallistaa.
Entä sitten?
Se tulisi paljon halvemmaksi kuin ne tuhannet miljardit, joita nyt tarvitaan paikkaamaan EMU’n mätää perustusta.
Näin käytäisiin käsiksi pohjoisen ja etelän valuuttojen keskinäiseen kohtaamattomuuteen, jonka Ambrose Evans-Pritchard sanoo olevan koko kriisin taustalla.
Hänestä on valitettavaa, etteivät Berliini sen paremmin kuin Pariisikaan näytä valmiilta ajattelemaan näiden suuntaviivojen mukaan.
Muutos vaatisi poliittisen eliitin täydellsen puhdistuksen kummassakin maassa.

Kun nämä strategiset tosiseikat tiedetään, ja kun vaarana on, että Eurooppa vetää meidät (euro-rahaliiton ulkopuolella olevat) kaikki kovaa vauhtia perikatoon, päättäjien täytyisi tehostaa toimiaan ja asettaa Euroopan keskuspankki viimesijaisena lainanantajana kuolemankierteen pysäyttäjäksi.

Tässä on riskinsä. Kaikki toimintavaihtoehdot sisältävät tätä nykyä vaaroja.
...
Paras vaihtoehto olisi Saksan ero eurosta, Evans-Pritchard sanoo, mutta toistaiseksi Saksalla ei ole aikomusta lähteä siihen suuntaan.
Saksa on avainasemassa eurokriisin ratkaisussa. Sen on ryhdyttävä radikaaliin elvytykseen, koska sitä kipeästi kaivataan rahaunionin pelastamiseksi ja säästämiseksi viheliäiseltä lamalta.

Saksa ei voi jatkaa kieltäytymällä itsepäisesti eroamasta eurosta ja kieltäytymällä sen lisäksi elvyttävistä toimista.
Sellainen peli ei vetele, se ei ole minkäänlaista politiikkaa.
Muilla valtioilla on täysi oikeus tehdä ärtymyksensä tiettäväksi.

Toimittajan kommentti
Talousdemokratti Ambrose Evans-Pritchard ei selvästikään ole. Hän ei ole tietävinään, että EKP jo ilmeisesti ostaa kaikessa hiljaisuudessa kriisivelkakirjoja ja varmaankin myös setelirahoittaa (kuten Markku Uusipaavalniemi sanoo).
Ja, siihen on varmasti syynsä, ettei Saksaa houkuttele supervahva D-markka. Miten Saksa hinnoittelee  vientituotteensa, kun ympärillä on vain köyhääkin köyhempää väkeä? Ja Kiinasta puskee halvalla tehtyä enemmän kuin missään kyetään ostamaan.
Paljon mahdollista, ettei Pariisi halua ryhtyä turvaamaan sitä ja tätä sinne latinalaiseen etelään.
Entä, miten moraalis-eettis-realistista on toivoa kiinteistökuplan nosteessa kohonneiden omaisuusarvojen pysyvän muuttumattomina? Kun työttömien ja liki sosiaaliturvattomienkin pitäisi jossain asua, vaikka pian juuri kenelläkään ei ole varaa maksaa pyydettyä hintaa asumisesta.
Mutta, ollaan myönteisiä:
Pankkijärjestelmän kansallistaminen. Setelirahoitus, EKP avainroolissa. Euro-rahaliiton hajoittaminen, jotenkin hallitusti. Korruptoituneen poliittisen eliitin vaihtaminen EU-valtioissa. Säätelytoimet uusien valuuttojen eriparisuuden yhteensovittamiseksi.
Ennen kaikkea, nyt nopeasti.

Lähteet:
Ambrose Evans-Pritchardin kolumni The Telegraph'issa:
http://blogs.telegraph.co.uk/finance/ambroseevans-pritchard/100013218/sorry-there-is-no-euro-break-up-plan-yet/

Reuters'in juttu:
http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/8880555/Germany-and-France-discuss-plans-for-EU-overhaul.html

Hans-Olaf Henkel'in, Saksan entisen BDI-teollisuusyhtymän toimitusjohtajan artikkeli The Guardianissa: "Saksan on vastustettava euron sulotuoksuista myrkkyä".
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/mar/13/eu-euro-competition-germany-take

Markku Uusipaavalniemi: "Talousvaliokunta meinasi saada hieman järkeä päähänsä, mutta hallitus jyräsi matalaksi".

Entinen keskustapuolueen kansanedustaja, finanssikriisistä talousvaliokuntaa ja päättäjiä varoitellut Markku Uusipaavalniemi on seurannut asioiden kehitystä ennustamaansa suuntaan.
Euroalueen syöksykierre ei tule Uusipaavalniemelle yllätyksenä, mutta häntä ihmetyttää se, kuinka pitkälle Suomen valtion lisävelkaantumista ollaan viemässä.

Markku Uusipaavalniemi oli 7.11.2011 Radio Rockin haastateltavana.

"Velkaantumista on vain edelleen ylläpidetty. Ja tuho tulee olemaan aika totaalinen", Uusipaavalniemi sanoo Radio Rockin puhelinhaastattelussa matkalta tavoitettuna.

"Tässä vaiheessa aletaan pikkuhiljaa puhumaan siitä, että velkoja pitäisi leikata. Ja taustalla on koko ajan päästetty todellisia syyllisiä pälkähästä."
"Euroopan keskuspankki tekee koko ajan taustalla (kriisivaltioiden arvottomien valtionvelkakirjojen) ostoja, joista kukaan ei tiedä mitään."
"Ja siirretään veronmaksajien piikkiin kokonaan tätä suurinta laskua, joka on tulossa."

IMF:n pojilla ovat nuotit valmiina

"Vaikka pankit romahtaisivat, veloilla on se ikävä taipunus, että ne joudutaan yleensä kuitenkin maksamaan", Uusipaavalniemi sanoo.
"Kuten Suomi viime lamassa (1990-luvun alussa) parikymmentä vuotta sitten... Kun valtiolta loppuvat rahat, myydään omaisuus sitten siihen hintaan, minkä joku taho määrää."
"Siinä vaiheessa sitten yksityistetään energiayhtiöitä ja niin pois päin, ulkopuolisten määräyksestä."
"Kyllä siellä IMF:n (Kansainvälinen valuuttarahasto) pojilla on sitten nuotit valmiina,  ja he tulevat kertomaan, mitä myydään ja kenelle."

Olisiko markkaan siirtyminen jonkinlainen pelastus?

"Noo, sen verran pitkälle tämä meni, että ei nyt voi sanoa sen olevan mikään pelastus. Mutta edelleen se olisi se vähiten tuskainen tie. Olen sanonut jo viisi vuotta sitten, ettei euroon olisi missään tapauksessa pitänyt mennä."
"Se nyt on tullut mainituksi, että Argentiinan tie on se oikea."
"Olisi jo aiemmin pitänyt viheltää peli poikki. Nyt me puhutaan jo siitä, että Kreikan veloista leikattaisiin 50 prosenttia."

"Oikea tapa olisi ollut, että siinä vaiheessa, ennen kuin valtio joutui liian pinteeseen, niin olisi pitänyt tehdä se, että ne ensimmäiset viestit kun tulivat, että Kreikka ei pysty maksamaan, siitähän on pari vuotta, kun se tuli ilmi, niin siinä vaiheessa olisi voitu sanoa, että haluatteko saatavistanne 80 prosenttia, vai jäädäänkö katsomaan saatteko mitään."
"Elikkä, oltaisiin leikattu niitä saman tien. Ja, ne olisivat sitten talouden taustalla lähteneet vyörymään tappioina."

Ketkä harasivat eniten ajatuksiasi vastaan kansanedustajakaudella?

"No, kyllä se oli hallituspuolueiden yksimieliset päätökset. Näinhän niitä kutsutaan. Nimiä kummemmin mainitsematta, keskusta ja kokoomus, johtohenkilöt jyräsivät nämä kaikki päätökset."

Hetkinen, pitäisihän meidän saada jotain tietoa...
kun tuodaan 50 miljardin takuupapereita

"Siinä vaiheessa, kun joku talousvaliokuntakin meinasi saada hieman järkeä päähänsä, että hetkinen, pitäisihän meidän saada nyt jotain tietoa asiosta ja niin pois päin, niin kyllä sieltä sitten aika isolla jyrällä ne, jotka kehtasivat hallitusta vastaan asettua, sitten laitettiin matalaksi. Enpä tiedä, onko sieltä enempää nyt näitä nimiä nostettavaksi."

"Suuri osa ihmisistä uskoo sitten tietämättömänä ja kun niinsanotusti viisaammat eli hallitus konahtaa, että nyt tehdään asiat näin, niin, sitten se on se ainoa oikea totuus."

"Mutta kyllä siellä talousvaliokunnassa esimerkiksi, niin, puolueesta riippumatta ihmiset rupesivat vähän heräilemään että mitä ihmettä tää on tämmöinen, että meille tuodaan 50 miljardin takauspapereita tänne ja siinä vaiheessa ei tuoda minkäännäköisiä selvityksiä, että mistä tässä on oikeastaan kyse."

Markku Uusipaavalniemi kertoi pelaavansa edelleen leipälajiaan curlingia.
Hän pyörittää työkseen curling-hallia Helsingin Oulunkylässä.

Uusis ei sulje pois paluuta Arkadianmäelle ja sanoo:
"Siinä vaiheessa, kun asioita aletaan päättää jotenkin muutenkin kuin tämän tuubin mukaan kuin miten asioita tällä hetkellä päätetään, niin siinä vaiheessa tietysi voisi olla mielenkiintoa."
"Mutta, jos asiat ovat tämmöisiä, että jyrätään ilman minkäännäköistä kriittisyyttä asioita läpi vaan sen mukaan miten joku taho jossakin päättää, niin, sellaisessa talossa ei ole mitään mielenkiintoa olla."  

Lähde: Radio Rock
http://www.radiorock.fi/podcast?vt=audio&vid=206921

The Telegraph: EU:n raha- ja talousunionia ei todellisuudessa ole syntymässä.

EU-päättäjien huippukokouksissaan hioma talousunioni ei sisällä rakenteita, jotka kuuluvat toimivaan, kunnollisesti suunniteltuun valuutta- ja talousunioniin, The Telegraph'in talouskolumnisti Ambrose Evans-Pritchard sanoo.
Ambrose Evans-Pritchard'in mukaan EU harjoittaa tuhoisaa ja älyllisesti hajanaista politiikkaa.
Hommassa on järkeä ainoastaan siinä tapauksessa, että päämääränä on saada aikaan oikein surkea valuuttaunioni, hän sanoo.


Viime aikoina on ollut liikkeellä runsaasti löyhää, kuvailevaa puhetta EU:n rahaunionista, talousjournalisti Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa.
Kokeneen talousmiehen silmin finanssipoliittisen unionin todelliset tunnusmerkit loistivat poissaolollaan EU-huippukokouksen jälkeen kaksi viikkoa sitten annetussa julkilausumassa.

Talousunionihankkeesta on tapana esittää, että:

On kyse "Vakauttamis-Unionista" ("Stability Union") kuten Saksan liittokansleri Angel Merkel lausui valtiopäiväpuheessaan hiljattain.
Siinäpä kaksi yhteen liitettyä käsitettä, vakautus ja unioni, jotka näyttäisivät olevan yhdensuuntaisia, mutta tosiasiassa edustavat kahta täysin eri asiaa, Evans-Pritchard kirjoittaa.

Entäs tämä:
"Syvempi taloudellinen yhdentyminen" ("Deeper economic integration"), jota käytetään vain yhteen tiettyyn tarkoitukseen. Sen avulla syynätään valtioiden budjetit ennakolta ja rankaistaan syntisiä.

Huippukokouksen julkilausuma puhuu voimakkaista tarkkailutoimenpiteistä ja kurista sekä lakimuutoksista,  joiden pakottamana jäsenvaltioihin saadaan aikaan tasapainoiset tulo- ja menoarviot.
Se on suomeksi: Budjettien ennakkotarkastuksen tekevät 'EU-poliisit' ennen kuin ne annetaan demokraattisesti vaittujen kansallisten parlamenttien hyväksyttäviksi.

Ambrose Evans-Pritchard sanoo hommassa olevan järkeä ainoastaan siinä tapauksessa, että päämääränä on saada aikaan oikein surkea valuuttaunioni.

Rahaunioni EMU’n johtajat ovat oppineet läksynsä viettäessään kuluneet kymmenisen vuotta harhaisessa itsepetoksessa.
He muotoilevat ympäripyöreitä päätöslauselmia tyyliin, "millään hallituksella ei ole varaa aliarvioida euroalueen valtioiden julkisten velkojen tai asuntokuplien vaikutusta omaan talouteensa".

Totuus on, etteivät mitkään edellä esitetyistä asioista kuvaa aitoa rahapoliittista unionia, Evans-Pritchard sanoo.
Tässä perustelut:

- Yhteisestä EU:n valtionvelkakirjojen liikkeellelaskemisesta ei ole mitään  merkkejä.
- Ei liioin ole näkyvissä käytännön toimia siirtymisestä EU:n yhteiseen rahahapoliittiseen ja verotukselliseen hallintoon.
- Myöskään EU:n yhteisestä talouden tulo- ja menoarviosta, yhteisestä verotuksesta tai menojen yhteisestä koordinoinnista ei ole esitetty suunnitelmia.

Evans-Pritchardin arvio on, ettei EU:ssa olla todellisuudessa suunnittelemassa valtionvelkojen yhdistämistä, eikä liioin olla rakentamassa järjestelmää, jolla pysyvästi ja keskitysti hoidettaisiin verotulojen siirrot.

Tällaisia rakenteita ei edes voitaisi pystyttää rikkomatta Saksan Korkeimman oikeuden asiasta nimenomaisesti antamaa kieltoa, kolumnisti sanoo.
Jos Saksan Korkeimman oikeuden päätös haluttaisiin purkaa, olisi kyseessä perustuslain muutos, josta Saksassa täytyisi järjestää kansanäänestys.

On toki totta, että ERVV-vakausvälineen vivuttaminen tuhanteen miljardiin euroon antaisi ymmärtää, että massivinen Saksan-Hollannin-Itävallan-Suomen-Viron-Slovakian suorittama rahansiirto eteläisille valtioille olisi tulossa.
Mutta silti, Ambrose-Pritchard kysyy, onko sekään vielä todiste, että kyse olisi aidosta rahapoliittisesta unionista?
Sanoihan rouva Merkel tässä eräänä päivänä, että vakausvälineen vivutusrahaa ei koskaan tarvita, koska jo pelkkä lupaus maksusta toimii panttina, joka palauttaa markkinoiden luottamuksen.

Yhdistyneen kuningaskunnan entinen pääministeri Sir John Major kirjoitti hiljattain The Financial Timesissa, etteivät toistaiseksi nähdyt toimenpiteet ratkaise rahaliitto EMU’n perustavanlaatuista ongelmaa.
EMU'n vaikeudet ovat sidoksissa siihen, että Pohjoisen ja Etelän kilpailukyvyn ero on 30 prosenttia viimeksi mainitun häviöksi.
Eikä Saksan kolossaalinen EMU-rahaliiton sisäinen kauppataseen ylikunto eteläisiin maihin verrattuna lainkaan paranna asiaa.

Vakausväline ERVV ei näytä siis onnistuvan tavoitteissaan.
Siksi Italian, Espanjan, Portugalin, ja muiden, on pakko kuroa Saksan etumatkaa umpeen pelkästään hyvinvoinnistaan ja sosiaalimenoistaan tinkimällä (niukkuustyrannialla).
Riskinä on velkadeflaation kuolemankierre.
Ambrose Evans-Pritchard'in mukaan EU harjoittaa tuhoisaa ja älyllisesti hajanaista politiikkaa, joka on sukua  1930-luvun ajatukselle kultakannasta. Kultakannassa rahan arvo sidottiin kullan arvoon.
Vaarana on taikoa esiin samat entisaikojen paholaiset, joista rouva Merkel on varoittanut.

Sir John Major ei ole päätelmissään yhtä ehdoton kuin Merkel, vaikka hänen viestinsä on sama. Euroopan olisi kehityttävä todelliseksi, aidoksi, finanssipoliittiseksi unioniksi, että järjestelmä toimisi.

Jos epädemokraattisesta, ei-kansanvaltaisesta toimintatavasta tahdottaisiin eroon, Euroopan hallinnon, EU-parlamentin ja kansalaisunionin olisi muututtava aidosti kansalaisten ääntä edustaviksi organisaatioiksi.
Tällaiselle kansallisuuksien yläpuolella olevalle valtioiden unionille ei näytä olevan kuitenkaan edellytyksiä.

Ei ole ole olemassa yhteistä eurooppalaista ääntä, ei liioin yhteistä maailmankuvaa.
Euroopassa ei todellakaan ole kansalaisten tukea vallankumoukselliselle raha- ja talousunionihankkeelle. Hanke veisi raa'alla tavalla perinteisiltä kansallisilta parlamenteilta toimintavaltuudet, kenen eduksi?

Joten, "ratkaisu" johtaa väistämättä kohti autoritaarista hallintoa.
Tosi paha tilanne, sanoo Evans-Pritchard.

Vaihtoehtona on pilkkoa rahaunioni toteuttamiskelpoisiin osiin, mieluimmin niin, että suurin osa Saksaa vedetään eurosta.
Se on kuitenkin kaiken harkinnnan ulkopuolella, Evans-Pritchard sanoo.

(Toimittajan kommentti: Ambrose Evans-Pritchard sanoo asian silti. Tätä on liikkeellä. Saksan eroa EMU-rahaliitosta on yhä useammin väläytelty ratkaisuna, josta määräävässä asemassa olevien isojen valtioiden taustalla olevat piirit hyötyisivät, vähintäänkin epäeettisesti, pienten valtioiden kustannuksella. Kyseessä olisi jotain, mitä voitaisiin sanoa suunnitelmalliseksi petokseksi.)

Ambrose Evans-Pritchard heittäytyy teatraaliseksi:

Joten, EMU-hajoaminen on Verboten (kiellettyä).
Raha- ja talousunioni on Verboten.
Täydellinen Euroopan keskuspankin (EKP) vaikutusvallan käyttöönotto - joko auttamalla Etelä vaikeuksien yli elvytyksellä, tai turvaamalla järjestelmä vihoviimesijaisimmin kriisilainoin - on sekin Verboten.
Koskapa, Saksa ei siedä asiasta edes mainittavan.
Sen sijaan saamme huippukokouspäätöksiä, esimerkkinä EUCO 116/11 lokakuun 27. 2011,  ja niiden lisäksi koko joukon pakkotoimia.

Sarkastisesti kolumnisti kysyy:

Olisitteko ystävällisiä ja kertoisitte minulle, mitä huippukokouksissa tarkalleen ottaen, on ratkaistu.

----------------------------------------------------------------------

Toimittajan kommentti:  Yllä mainitaan Saksan perustuslakien mahdollinen ylikävely asiassa, josta Saksan Korkein oikeus syyskuussa 2011 antoi päätöksensä.
Saksassa vaaditaan kansanäänestys, mikäli todelliseen fiskaaliunioniin, yhteiseen talouteen ja verotukseen EUssa mentäisiin.
Suomessa ei edes keskustella siitä, että talousunioniin tähtäävistä hankkeista pitää järjestää kansanäänestyksiä.
Meillä perussopimuksia on viime kuukausina päivänvaloa kestämättömin toimin muuteltu, ja kansanedustajia, jotka hankkeisiin osallistuvat, on määrätty salassapitovelvollisiksi (Valtiopäiväasiakirjat, eduskunta.fi, Valiokunnan kokous 32/2011 vp Tiistai 25.10.2011 kello 13.00 - 14.11).
Suomessa valtionjohto nähtävästi ajattelee, että perussopimuksia voidaan muuttaa ilman kansalaisilta saatua suostumusta, piittaamatta seurauksista.
Kuten tiedetään, kansainvälisen lain mukaan on käytäntönä, etteivät ilman kansalaisten suostumusta tehdyt valtiosopimukset ole päteviä.

Ambrose Evans-Pritchardin tekstistä käy ilmi, että hanke, josta päättäjät kertovat talous- ja rahaunionina todellisuudessa pitää sisällään ainoastaan varsin karua taloudellisten ja poliittisten voimatoimien käyttöä jäsenmaiden veronmaksajien enemmistöä kohtaan.

Lähteet:
Ambrose Evans-Pritchardin kolumni The Telegraph'issa:
http://blogs.telegraph.co.uk/finance/ambroseevans-pritchard/100012860/europe%E2%80%99s-punishment-union/


Blogisti Kaninkolo:
..."Joten miksi ihmeessä harhaanjohtajat edes kehtaavat käyttää samoja vanhoja keinoja, jotka alun perin aiheuttivat ongelman tai tiedetään aiheuttavan ongelmia, kriisin hoidossa?

Siksi, koska mitään kriisiä ei ole.
Kaikki ne, jotka ovat sitä mieltä, että mikäli meillä olisi oikea kriisi kestäisikö harhaanjohtajilta yli kaksi vuotta keksiä siihen korjauskeino, joka on pussillinen vanhoja ongelmia?"

Ålandsbankenin Stefan Törnqvist: "En voinut enää vaieta. Suomen on pelastauduttava eurosta".

Taloussanomien Jan Hurri kirjoittaa 9.11.2011 euron lähtölaskennan alkaneen jo viikko sitten.

Viime keskiviikkona illansuussa noin kello 19.00 Suomen aikaa Ranskan Cannesissa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Saksan ja Ranskan johtajat Angela Merkel ja Nicola Sarkozy sanelivat virallisen eurototuuden olennaisesti toisenlaiseksi kuin se on rahaliiton perustamisesta saakka kerrottu.

Euromaa voi sittenkin erota rahaliitosta.

Hurri kirjoittaa:
"Yhteisvaluutta euron kohtalon käänne osuu suurin piirtein viime viikon keskiviikon illansuuhun. Siitä saattoi alkaa ainakin Kreikan valtion ja samalla nykymuotoisen euron lähtölaskenta."

Euroopan vaikuttajakaksikko, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy miltei yhteen ääneen vahvistivat, että Kreikan ero eurosta on mahdollinen.
Nyt euro ei enää olekaan peruuttamaton valuutta, vaan jäsenvaltion ero rahaliitosta ja euron vaihtaminen ikiomaan valuuttaan ovat sittenkin mahdollisia tapahtumia, Jan Hurri päättelee.

Euroopassa korkeinta näkyvää valtaa käyttävän valtionpäämieskaksikon ilmoituksella on seurauksia. Pääomapako pankeista kiihtyy. 

Saattaa olla, että Kreikan ja mahdollisesti muidenkin kriisimaiden asema rahoitusmarkkinoilla on nyt muuttunut. 

Ja valtioiden eroaminen eurosta voi olla tämän jälkeen väistämätöntä.
Toki Sarkozy ja Merkel, yhteisnimellä Merkozy, korostivat toivovansa Kreikan pysyvän rahaliitossa, mutta myönsivät silti, että Kreikan valuutan vaihtaminen kuten valuutan vaihtaminen yleensäkin "on sittenkin Kreikan kansan omissa käsissä".

Pelastautumisen välineet on viety 

Kerrottakoon ohessa, että eilen, 8.11.2011, eduskunnassa pääministerin ilmoituksessaan sekä puheenvuoroissaan myös Jyrki Katainen käytti juhlavia sanoja "kansan omissa käsissä".  

Kansanedustajien puheenvuoroissa mainittiin pääministeri Kataisen ottavan nykyään mielellään mallia Saksasta, ja Kataisen puheenkirjoittajat olivat ainakin tällä kertaa kuunnelleet Keski-Euroopan esikuvia tarkkaan.

Tuttuun hallituspuolueiden tyyliin Katainen pelotteli valuuttaunionista eroamisen sosiaalisektorille koituvilla seurauksilla, kun ei enää saada lainaa, jolla palkat maksetaan. 

Hän ei tuonut esiin, että leikkauksia ja maastamuuttoa tulee vuorenvarmasti myös IMF:n ja pankkien vaatimissa talouden sopeutustoimissa. 

Pääministeri Katainen jatkoi vihjailemalla seurauksista, jotka on "harkittava loppuun saakka", mikäli vakausvälineistä ja kriisimaksajan paikalta häipymistä Suomessa edes mietitään. 

Nämä sanahelinään verhotut uhkakuvat eivät ole sellaista asiapitoista keskustelua tuhoisan rahajärjestelmän vaihtoehdoista, jota Suomessa juuri nyt kaivataan. 

Katainen sanoi:
..."Ainoastaan valtiot itse voivat pelastaa itsensä. Lainapaketeilla on voitu ostaa maille aikaa tehdä oikeat toimet ja välttää lopullinen kaatuminen. Lainoitus toimii, jos maa itse haluaa pelastua".
Pääministeri ei kuitenkaan tuonut esiin, että rahaliiton ja euron nimenomainen merkitys on ollut, että se on vienyt jäsenvaltioilta kaikki rahapoliittiset keinot auttaa itse itseään. 

Jäsenvaltioilta on otettu pois airot, peräsin sekä purjeet, kun ne on laskettu lakeja noudattamattomaan keskus- ja liikepankkivaltaan, ja kaiken poliitiikan ohjaus on luovutettu määräenemmistövaltaa EU:ssa käyttäville isoille valtioille. 

Oikeistoliberaali Jyrki Katainen varmaankin tarkoitti, vaikka ei sitä sanonut, että jäähän kansalaisille vielä yksi keino. 

Kansalaiset voivat lahjoittaa leivän lastensa suusta.
Pääomapiirien edustajana pääministeri Katainen edellyttää, että annamme pysyvän pääsyn sosiaalimenoihin, terveydenhoitoon ja muihin elämisen perustarpeisiin budjetoituihin verovaroihin kansainvälisille yksityispankeille erilaisten kriisiveivausten ja vakausvälineiden varjolla.
Mittakaava ei kuitenkaan tee mahdolliseksi Kataisen outoa ehdotusta, sillä velkojen ja pankkiluottojen muodostama (virtuaalinen) menoerä on liian suuri kansalaisten maksukykyyn nähden. 

Velkoja, jotka ovat liian suuria maksettaviksi, ei makseta.

Joten, miksi ihmeessä pääministeri Katainen enää edes yrittää saada ideaa läpi? 

Kataisen päämääränä on lisätä perustuslain muutoksia helpottamaan menokuria

Kansanedustajajoukko kuunteli täysistuntosalissa välihuudoitta, kun pääministeri Katainen poimi euroalueen ulkopuolelta esimerkkejä valtioista, jotka ovat palauttaneet markkinoiden luottamuksen omilla toimillaan.
Eurooppalaisten pankkien siirtomaaorjuuteen velkaannuttamat Baltian maat sekä Iso-Britannia, joka ei edes kuulu rahaliittoon, hohtivat pääministerin puheessa menestystarinoina, jotka käyvät Suomelle esimerkiksi siitä, mihin täälläkin pitäisi pyrkiä.
Tietääkö Jyrki Katainen, että Latvian julkisen talouden kuritoimet on hoidettu jo niin uskottavalle tolalle, että  työikäisestä väestöstä kolmasosa on joutunut muuttamaan ulkomaille halpatyöhön, jotta voisi lähettää rahaa lapsilleen hengenpitimiksi? 

Latvian sosiaalimenot on määrätietoista sitoutumista ja etupainotteisia uudistustoimia soveltaen käytännössä hävitetty. 

Tilalla ovat rakenneuudistukset ja vakauttamisstrategiat, mitä ne lienevätkin.

Pääministeri väläyttelee perussopimusten muutoksia, että talouden kuritoimet sujuisivat meilläkin sujuvammin: 

"Jos prosessi (perustuslain muutokset) käynnistyy, on tärkeää, että se rajataan vain talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin kysymyksiin", Katainen sanoo. 

Tämä oli varmasti tahaton vitsi. 

Ovatko pääministerin puheenlaatijat jo aivan etääntyneet siitä, mitä ihmisille voi sanoa? Mitä virkaa on eduskunnalla, kun raha- ja talousasiat päätetään muualla?

Verotuloista jätetään kai tänne tulevaisuudessa jotain, että saadaan Olli Rehnin, Erkki Liikasen, Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen näköispatsaat Kansalaistorille?

Kukaan ei korjannut Kataista siinäkään, kun hän kertoi, että sijoittajat kantaisivat Kreikan kriisiluotoistaan 50 prosentin tappiot. 

Totuus on (Saksassa kokoustamassa olleen prof. Michael Hudsonin mukaan), että asiasta huippukokouksessa kyllä puhuttiin, mutta pankit kieltäytyivät ja ehdottivat sijoittajien vastuuta vapaaehtoiseksi. 

Näille sijoilleen asia jäi.

Edessä katastrofi, josta Suomen on pelastettava itsensä

Jan Hurri sanoo Taloussanomissa, että vielä viime keskiviikon iltapäivällä "euron hajoaminen tai edes yhden jäsenvaltion ero eurosta ja paluu ikiomaan kansalliseen valuuttaan olivat virallisessa eurokeskustelussa visusti vaiettu tabu, kielletty puheenaihe".
"Eron mahdollisuuteen viittaavat kysymykset ja vihjailut olivat veneenkeikuttajien ja ilkeiden spekulanttien pahantahtoista vehkeilyä, kateellisten panettelua ja järjen vastaista suunsoittoa."
"Mutta eivätpä ole enää. Päin vastoin."

Euron kriisistä puhuu huolestuneena myös Ålandsbankenin Asset Managementin toimitusjohtaja Stefan Törnqvist.
"Euron kriisi on niin pitkällä, etteivät tukipaketit enää auta. Edessä on katastrofi, jossa Suomi voi pelastaa vain itsensä", Stefan Törnqvist sanoo.

Törnqvistiä haastatteli 4.9.2011 Taloussanomissa toimittaja Hanna Säntti otsikolla : Suomi, pelasta itsesi!
Stefan Törnqvist on antanut kriittisiä eurolausuntoja tammikuusta 2011 lähtien. 

Julkinen toisinajattelija Törnqvististä tuli sen jälkeen, kun hän sai Ålandsbankenin hallitukselta luvan puhua suunsa puhtaaksi.

”En voinut enää vaieta. Suomi tekee rauhan ajan suurinta sijoitustaan ilman kunnon suunnitelmaa, kannattavuuslaskelmaa ja keskustelua”, Törnqvist sanoo.
Tammikuussa Törnqvist arvioi, että euro hajoaa kahden vuoden kuluessa kahdeksankymmenen prosentin todennäköisyydellä.
Hän on edelleen samaa mieltä, ja kehottaa asiakkaitaan varautumaan kaaokseen.
”Tapahtumat ovat vain edenneet paljon nopeammin kuin arvioin."

Tässä kommentti Törnqvistin haastatteluun nimimerkiltä Reiska:

"" En voinut enää vaieta "
Rehellisyys puhuu. Kataisuuden voittoon riittää se ettei vät hyvät miehet tee mitään."

Onko Suomen poliittinen järjestelmä romahtanut yhdessä rahajärjestelmän kanssa?

Jyrki Katainen alusti eduskunnassa Euroopan velkakriisistä iltapäivällä 8.11.2011, jonka jälkeen kansanedustajat kävivät aiheesta keskustelun. Mitään uutta pääministeri ei esittänyt kansakunnan kurjistumiskehitystä kiihdyttävään linjaan.
Pääministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini läpsivät muodon vuoksi toisiaan, mutta asiaan ei menty. Kumpikaan ei ottanut puheeksi sitä, ettei rahakriisiin ole olemassa ratkaisua nykyisen talous- ja rahajärjestelmän ehdoilla.
Kataisen oli helppoa hiillostaa Soinia, koska oli varmaa, ettei tämä lähtisi sahaamaan suurinta oksaa.

Jos oppositiojohtaja Timo Soini olisi halunnut yllättää vauhdikkaalla tuulella olleen pääministeri Kataisen, hän olisi voinut sanoa, esimerkiksi:
- Rahajärjestelmään on kehitettävä omakustannushintainen vaihtoehto. Kenties paikallisvaluuttoja. On otettava takaisin Suomen valtionpankki, jolla on yksin rahanluontioikeus ja, joka voi säädellä kierrossa olevan rahan määrää. Yksityispankeilta rahanluontioikeus tulee sitävastoin poistaa.
Ja raflaavaa olisi Soinin suusta ollut kuulla:
- On otettava käyttöön oman valuutan suomat perinteiset keinot turvata teollisuuden ja kansantalouden toimintaedellytykset. On ryhdyttävä suojelemaan kansalaisia keinottelulta. Pankeille on palautettava niiden perinteiset tehtävät, säästötilien hoito ja setelistön huolto, joita kansalaiset luulevat niiden nytkin hoitavan.

Lisäksi Soini olisi voinut täräyttää:
- Jos rahajärjestelmää ja puoluelaitosta ei olennaisesti muuteta, jos pääomapiirien kuristusotetta valtiosta ja puolueista ei irroiteta, jos perustuslakia ei kunnioiteta ja, jos poliitikkoja sekä virkamiehiä pankkiirien ohella ei vaihdeta korruptoitumattomiin, kriisi vain pahenee.

Taloussanomien kommenteissa oltiin heti iltapäivällä asian ytimessä. Nimimerkki Paremminvointivaltio kirjoittaa:

"Jyrki jää historiaan Suomen historian kalleimpana miehenä.
70-luvulla tuli tv:stä Kuuden miljoonan dollarin mies -niminen sarja. Suomi panee paremmaksi: 100 miljardin dollarin mies.
Jokin raja Jyrkin anteliaisuudellakin silti on:
Reumasairaalalle ei löytynyt kahta miljoonaa euroa. Niinpä sairaala lakkautettiin ja potilaat jätettiin oman onnensa nojaan."

Anonyymi:
..."Ilkeät reumasairaat liitettiin Pahan akseliin."

---------------------------------------------------------

Jos poliittinen järjestelmä olisi romahtanut rahajärjestelmän tuhoutumisen myötä, mistä sen huomaisi?
Ehkä siitä, että:

- Kansalaiset ovat leiriytyneet viikoiksi telttamajoitukseen keskelle Helsinkiä keskustelemaan ja osoittamaan mieltään, koska heidän ääntään ei muulla tavoin kuunnella.
- Kansanedustaja (Kimmo Sasi) avoimesti halveksii edustuksellista demokratiaa eduskunnan täysistunnossa (8.11.2011) kehumalla pääministerin huippukokousmatkan antia hienoksi "kunnes Kreikka sotki jälleen kerran tilanteen kansanäänestyksellä".
Sasin kaltaiset poliitikot päästävät suustaan totuuksia siitä miten rikki Suomen poliittinen järjestelmä  jo on.  He unohtavat itsekin päässeensä paikalleen kansanäänestyksellä.
.
- Vaikka Suomessa järjestetään kansanäänestyksiä säännöllisesti, poliittisten puolueiden kirjo ei tarjoa vaihtoehtoja, joita äänestämällä rahajärjestelmään ja puolueinstituutioon voitaisiin todella vaikuttaa.

- Kaikki vakiintuneet puolueet väristä riippumatta edustavat pääomapiirejä ja toteuttavat niiden sanelemaa politiikkaa.

- Jo 70-luvulla ryhdyttiin tekemään poliittisia päätöksiä, jotka käynnistivät hyvinvointikehityksen rapautumisen. 

Kurjistumiskehitys on syvällä yhteiskunnan rakenteissa ja varsinkin velkaperusteisessa rahajärjestelmässä, jolle ei edes yritetä laatia rinnakkaisia vaihtoehtoja.
- Kansalaiset vastuutetaan ilman kansanäänestyksen antamaa suostumusta koko elämällään, omaisuudellaan ja tulevaisuudellaan poliittisen eliitin ottamasta valtionvelasta ilman, että muita olemassolevia vaihtoehtoja edes tutkitaan.

- Kansalaiset ja valtiot pakotetaan ilman kansanäänestyksen antamaa valtuutusta yksityispankkien velka-asiakkaiksi.
Valtionpankista luovuttiin jo 70-luvulla kysymättä kansalaisten mielipidettä asiasta.
- Vaihdon välineenä on ainoastaan yksityisen firman myymä ja korollisena lainaama tuote.
Mitään omakustannushintaan luotua, huokeampaa vaihdon välinettä ei ole tarjolla.

- Liikkeessä olevan rahan määrän säätely on rahan käyttäjien, valtioiden ja kansalaisten ulottumattomissa. Rahan määrän säätely on luovutettu kansalaisilta lupaa kysymättä samoille anonyymeille yksityisille firmoille, joille rahan luontikin.
- Kun raha on yksityisfirman monopoliartikkeli, ja rahan liikkeellelaskijat saavat itse hallita sen käyttöhintaa sekä liikkeellä olevien käyttöartikkeleiden määrää, he voivat hallita rahavirtojen suuntaa, halutessaan omaksi edukseen.

- Rahajärjestelmä pakottaa kansalaisten enemmistön keinotekoiseen, ulkoa päin tuotettuun toimeliaisuuden vähenemiseen, niukkuuteen, työttömyyteen ja keinottelun uhreiksi, josta heillä ei ole vaihtoehtoa astua ulos.
Asuminen, ravinto, lämpö, energia ja liikkuminen on luovutettu keinottelutalouden välineiksi, ja niiden kuluttajahintoja voidaan nykysysteemissä nostaa ilman, että eduskunta tai valtio puuttuvat asiaan.
- Taloudelliset nousukaudet eivät ole laajentaneet hyvinvointia yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin, vaan yhteisistä verovaroista tuettu yrittäjyys ja vienti ovat kasauttaneet vaurautta yhä harvempiin käsiin, useimmiten ulkomaille.

- Politiikan linjauksille tai rahajärjestelmälle ei esitetä poliittisten puolueiden taholta vaihtoehtoja. Rahajärjestelmästä ei edes keskustella, ja mitään järkevää ajatustenvaihtoa tuskin voisi syntyä, koska rahan syntymekanismista on tarjolla lähes pelkästään virheellistä tietoa ala-asteilta korkeakoulutasolle.

- Epädemokraattisesti jatketusta velkaantumis-, yksityistämis- ja kurjistumiskehityksessä vastuussa olevat poliitikot ja virkamiehet saavat jatkaa EU:n perustuslakia ja valtion ja kansalaisten enemmistön etua vastaan rikkoen.
- Samat henkilöt, jotka olivat liittämässä Suomea euroon, ovat nykyisin politiikan kärkinimiä ja presidenttiehdokkaita.
- Kukaan viime vuosikymmenten epäonnistuneesta toimintalinjasta vastuussa olleista poliitikoista tai virkamiehistä ei ole vankilassa eikä ketään vastaan ole nostettu kanteita oikeudessa.

Tässä muutama poiminta täysistunnon keskustelusta:

Pietari Jääskeläinen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen veronmaksajien osuus tästä rahoitusmekanismista, niistä takuista velkamaille, on 14 miljardia euroa plus korot. Asiantuntijoiden mukaan tämä raha ei riitä vaan tarvitaan kolminkertainen summa eli valtion budjetin verran takauksia Suomelta. Tämähän on aivan kohtalokasta. Veronmaksajia kupataan monimutkaisten rahoitusjärjestelmien kautta. Hallitus on nyt päättänyt, että ollaan ostamassa velkamaiden velkakirjoja, kansanomaisesti sanottuna roskalainoja, antamassa ennakoivaa tukea velkamaille ja rahoittamassa velkamaita rahoittaneita pankkeja. Velkakupla vain kasvaa ja kasvaa. On vaara, että Suomi joutuu tätä menoa maksukyvyttömäksi, jos takuumme velkamaille laukeavat. Milloin Suomi sanoo, arvoisa pääministeri: nyt riittää? Ei tässä hymyt auta enää.

Tuomo Puumala /kesk (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllähän fakta on se, että samat keskittävät voimat, jotka ajoivat Suomen euroon, ovat nyt moraalisesti jo kestämättömäksi käyvän järjestelmän tukimiehiä ja -naisia. Se kai on fakta.
Eniten vierastan tätä pääministerin harjoittamaa vaihtoehdottomuuden retoriikkaa, että meillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin seurata tätä tietä. Oletteko te edes punninnut niitä vaihtoehtoja, mitä Suomi voisi tässä tilanteessa tehdä? Mihin perustatte arvionne siitä, että meidän tulee roikkua tässä järjestelmässä mukana?
Ei tahdo mahtua maalaisjärkeen eikä kaupunkilaisjärkeen se ajatus, että otetaan uutta velkaa, jäsenmaat ottavat uutta velkaa, että Suomi ottaa uutta velkaa taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, kuten itsekin Suomen taloudellista tilannetta kuvaatte siten, että me pönkitämme tätä järjestelmää velkaa velan päälle. Rakennetaan todellista velkavipua. Miten se on ainoa vaihtoehto? Oletteko todella pohtineet tämän loppuun saakka? Tämähän kuljettaa kohti velkojen yhteisvastuuta, halusimme sitä tai emme. Toivoisin, että pohtisitte aidosti vaihtoehtoja tälle tilanteelle.

Pentti Kettunen /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on käsittämätöntä puhetta, mitä täällä salissa nyt tänä päivänä kuulee. Pääministeri on ylpeä siitä, että Suomi on vielä siinä kunnossa, että me voimme maksaa Kreikkaan ja muuallekin antaa takauksia ja rahoja. Pääministerin ilmoituksen mukaan Suomen kansa on valmis jopa maksamaan enemmän veroja, että pystytään näitä asioita hoitamaan. Tämä on ilosanoma. Mitähän näistä puheista ajattelevat suomalaiset veronmaksajat ja meidän köyhät ja heikompiosaiset?
1990-luvun alkupuolella kokoomus, demarit ja keskusta lupasivat, että kun kansan enemmistö antaa tukensa Suomen menemiselle Euroopan unioniin, niin Suomen kansalle koittaa onni ja autuus. Tämäkö on nyt sitä onnea ja autuutta?