tiistai 31. tammikuuta 2012

Suomi vietiin euron rahaliittoon perustuslakiin tehdystä aukosta

Seppo Hauta-Ahon tiivis kirjoitus Voiko Sauli Niinistöön nyt luottaa? kertoo monelle ehkä yllättäviä asioita Suomen valtionjohdon toimista, joista valtamedia ei juuri puhu.
Outoja asioita tapahtui, kun Suomi piti saada rahaliitto EMU:uun ilman, että kansan eriävää kantaa tarvitsi ottaa huomioon. 
Dokumentoidusta selvityksestä käy ilmi Sauli Niinistön (Kokoomus) avainrooli, kun Suomen perustuslakia muovailtiin uuteen uskoon.   
Varatuomari Sauli Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana eduskuntakaudella 1991-1995.

Valtionhallinnon eliitti ja rahapiirit halusivat Suomen euroon, joten perustuslakiin synnytettiin tätä varten aukko ja lakia tulkittiin muutoinkin kekseliäästi.
Valtaa käytettiin suoraviivaisin ottein. Miten joustavasti lakitekstejä ja tiedotteita sorvailtiin, ja miten helposti reikä saatiin syntymään pyhänä pidettyyn perustuslakiin.  

Tämän lukukokemuksen jälkeen on entistä vaikeampaa uskoa, että euron rahaliitosta eroaminen olisi mahdotonta.

Suomen hallituksen europropagandassa kansalaisia johdettiin kylmästi harhaan huolella mietityin tempuin. 
Ei edes eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen tiennyt, että neuvoa-antava kansanäänestys samalla liitti  Suomen euron rahaliittoon EMU:uun.
Niinistön johtaman perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslakia voitiin tietoisesti rikkoa, kunhan vain

- jokin osa lakipykälistä jätetään rikkomatta tai ainakin ilmaistiin, että 
- tunnettiin lujaa luottamusta siihen, että rikkominen joskus tulevaisuudessa lopetetaan, jolloin
- perustuslakia oli rikottu vain väliaikaisesti.

Oikeuskansleri ei asettunut kansalaisten enemmistön puolelle. Hän ei ottanut asiasta tehtyjä kanteluita käsiteltäväkseen.
Oikeuskansleriviraston edustaja perusteli erästä kieltävää päätöstään: 
”...oikeuskanslerin asiana ei ole puuttua poliittisiin tarkoitusmukaisuuskysymyksiin...” 

Vertaa tilannetta ryöstöön. 
Kotiisi tehdään ryöstö. Saat varkaan kiinni, kutsut paikalle virkavaltaa. Ryöstäjä selittää, ettei rikkonut lakia, koska laissa oli ryöstön mentävä aukko siten, että ryöstäjä rikkoi vain muutamaa lainkohtaa, ei koko lakia.
Eikä ryöstäjää voida syyttää lainrikkomuksesta senkään vuoksi, että hän arvelee joskus tulevaisuudessa lopettavansa ryöstöt, joita hän on tehnyt siis vain väliaikaisesti. 
Ja, jos valitat tutkimatta jätetystä ryöstöstä lopulta korkeimmalle mahdolliselle viranomaiselle tämä sanoo, ettei hänkään ota kyseistä ryöstöä tutkittavaksi, koska se on tehty poliittisesti tarkoituksenmukaisesta syystä.
Kekseliästä, mutta totta Suomessa yhä tänäkin päivänä, sillä edellä kuvattu perustuslain muutoskikkailu on yksi niistä pilareista, joiden varassa Suomen liittäminen euroalueen rahaliittoon EMU:un lepää.
Mitenkä luja tuo pilari mahtaisi olla, jos Suomi vain kieltäytyisi kyseenalaisin perustein aikaansaadusta maksajan roolistaan euroalueen kriisijärjestelyissä?
Velkomussuhde raukeaa eikä velkaa tarvitse maksaa slloin, kun oikeustoimen pätemättömyysperusteet täyttyvät. Ne voidaan näyttää toteen myös jälkikäteen.
Oikeustoimi on pätemätön, jos velallista on erehdytetty ja, jos häneltä on salattu sopimukseen liittyviä olennaisia asioita.  

Sauli Niinistö ja silloiset vastuuministerit onnistuivat EMU-operaatiossaan.
Ja onnistuminen vain jatkuu. Mitään poliittisia tai muitakaan esteitä ei polulla ole poikittain.
Ei kerrassaan mitään.

------------------------------------------------------------------------------------
Poimintoja Seppo Hauta-ahon kolmiosaisesta tekstistä (lihavoinnit ja kursivoinnit ovat blogistin):

"Voiko Sauli Niinistöön luottaa? 10.1.2012.
..."Suomen kansa ja sen nuoriso on joutumassa valtavaan laina- ja takausvastuuseen... Sauli Niinistö harhautti toiminnallaan kansalaisia EU:hun ja euro-järjestelmään liittymisen yhteydessä. Nämä teot ovat olleet alkusykäyksenä valtavan laina- ja takausvastuun syntymiselle, näiden yhteenlaskettu suuruus on jo nyt yli 50 miljardia euroa."

Kirjoittaja Seppo Hauta-Aho havainnollistaa, mitä kaikkea suomalaiset saisivat valtavalla 50 mrd:n summalla itse.
..."Puoli miljoonaa suomalaista perhettä saisi tuolla summalla 100 000 euron arvoisen asunnon tai kesämökin... voitaisiin työllistää yli 200 000 henkilöä 10 vuoden ajan 2000 euron kuukausituella, jolloin eläkeiän nostamista ei tarvittaisi..."
..."Ihmeellistä on, että kun eurooppalaiset suurpankit pyytävät lupauksia korkeakorkoisten ongelmalainojensa takaamiseksi, niin Suomen hallitus ja eduskunta ovat pystyneet - alle kahden vuoden aikana - antamaan sitoumukset 50 miljardin euron suuruisista lainoista ja takauksista. Mistä tällaiset rahat löytyvät?"
Hauta-aho kertoo kuinka pankkien kriisin avulla rahat otetaan veronmaksajilta, vaikka heillä on jo enemmän velkaa kuin mistä ikinä kunnialla selviydytään.
"...Suomi ja Euroopan Keskus-pankin alainen Suomen Pankki lainaa suuria summia suurella riskillä ongelmamaille, jotka eivät saisi tarvitsemaansa lainasummaa kokoon vapailta markkinoilta. Tällaisten jättilainojen myöntäminen ja jättitakausten antaminen veronmaksajien riskillä on nykyhallituksen mukaan ”vastuullista politiikkaa”...

..."Huomioitavaa on, että valtion velka on jo noin 80 mrd. euroa näiden yli 50 miljardin euron laina- ja takausvastuiden lisäksi. Velkamäärä kasvaa tällä hetkellä nopeasti."

..."Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä - vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite."
"Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen."

"Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö – tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa – sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta."

..."Valiokunnan puheenjohtajana Niinistö tietoisesti johti harhaan eduskuntaa ja suomalaisia kirjaamalla valiokunnan viralliseen pöytäkirjaan (PeVL 14/1994): ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumistaosallistua talous- ja raha-liiton kolmanteen vaiheeseen.”" 

"Eli Niinistö totesi yksiselitteisesti sen, että markasta luopuminen ja euroon siirtyminen ei sisälly EU-liittymislaki äänestykseen. Niinistö toimi näin, vaikka tiesi, että asia oli toisin – kuten jäljempänä ilmenee."

"Erikoiseksi asian tekee myös se, että erään valiokunnan jäsenen mukaan perustuslakivaliokunnan saamasta selvityksestä ei saanut sitä käsitystä, että joku varauma olisi annettu, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian omalla tavallaan. "
"...väärennettiin tiedote, joka lähetettiin jokaiselle äänioikeutetulle ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä v. 1994. ... väitettiin mm. että Euroopan Unioni on itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestö... väitettiin, että yhteinen valuutta on tulevaisuuden tavoite, vaikka Niinistö ja muu poliittinen sisäpiiri tiesi, että asia ei ollut näin. Äänestäjiä johdettiin harhaan – harkitusti ja tietoisesti..."
"...julkisuudessa esitettyjen valheellisten väitteiden pohjalta suomalaiset erehtyivät äänestämään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta 16.10.1994. Tulos olisi ollut toinen, jos äänestäjät olisivat tienneet äänestävänsä myös markan kohtalosta ja omasta talouspolitiikasta luopumisesta sekä siitä, että he joutuvat tulevaisuudessa maksamaan muidenkin EU-maiden velkoja."
"Niinistö jatkoi harhautuksien sarjaansa EU-liittymislakiäänestyksessä 18.11.1994. EU-liittymislain yhteydessä äänestettiin Esko Seppäsen tekemästä ponnesta: "Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä Rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella…”"

"Eduskunta hyväksyi tämän ponnen äänin 151 jaa – 43 ei. Niinistö, sekä myös Paavo Lipponen, äänestivät ponnen puolesta, eli siitä että eduskuntaan tuodaan erillinen lakiesitys kun euroon liittymisestä päätetään. Tätä eduskunnan EU-liittymislaissa tekemää päätöstä – kuten jäljempänä ilmenee – ei noudatettu."
..."Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja uuden eduskunnan tuli aika päättää markan kohtalosta ja euroon liittymisestä. Sauli Niinistö, joka oli ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä ilmoittanut perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, että markasta luopumisesta päätetään myöhemmin ja että siitä tehdään erillinen lakialoite – perui oikeusministerin (13.04.1995 - 01.02.1996) ominaisuudessa päätösten jälkeen kaikki aikaisemmat lausuntonsa ja eduskunnassa itse tekemänsä päätöksen – ja ilmoitti, että euroon liittyminen hyväksyttiinkin jo EU-liittymislaki äänestyksessä. Niinistö toimi näin, vaikka hän ilmoitti 2012 presidentinvaalitentissä, että hänellä on tapana pitää sopimuksista kiinni."

"Hän ilmoitti, että kun eduskunta hyväksyi Maastrichtin sopimuksen EU-liittymislakiäänestyksessä, niin se hyväksyi samalla myös markasta luopumisen ja euron käyttöönoton (HS 22.10.1995). Samassa artikkelissa Niinistö väittää, että kun äänestettiin EU-liittymissopimuksesta niin perustuslakiin tuli aukko, josta mahtuu sisälle EMU:n kolmas vaihe eli euro ja että markasta luopuminen on enää ainoastaan hallitusmuodon sanamuodon korjaus. Niinistö totesi myös, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä, avasi ovat kaikelle siitä sopimuksesta seuraavalle, kuten yhteiselle talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikalle."

"Myös perustuslakivaliokunta Niinistön vanavedessä (PeVL 18/1997) otti päinvastaisen kannan euro-asiassa EU-äänestyksien jälkeen ..."
..."Kun Lipposen 1. hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei asiaa käsitelty perustuslain muutosesityksenä markasta luopumisesta vaan Lipposen hallitus toi euro-asian eduskuntaan pelkästään hallituksen tiedonantona... Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassaolevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan hallituksen luottamuksesta."

"... v. 1998... Lipposen hallitus käytännössä toteaa, että lait ovat jo tulleet voimaan, vaikka eduskunta ei ollut asiaa päättänyt."

 ..."”Euro-äänestys” v. 1998 oli siinäkin mielessä erikoinen, että se kohdistui hallituksen luottamukseen, eikä siihen, astuuko joku laki äänestyksessä voimaan vai ei... Suomi menetti oman valuutan, siihen liittyvän talouspolitiikan, sekä kulta ja valuuttavarantonsa ilman eduskunnan päätöstä..."
"Maastrichtin sopimuksen mukaiset EU-lait olisivat jääneet voimaan, vaikka hallitus olisi saanut epäluottamuslauseen. Voidaanko tätä sanoa demokraattiseksi päätökseksi? ... Kokoomus, RKP, SDP ja Vasemmistoliitto äänestivät tuossa äänestyksessä hallituksen luottamuksen puolesta, eli ne antoivat luottamuslauseen hallitusmuodon kumoamisen tehneelle hallitukselle. Hallitusmuodon kumoamisesta rikoslaki määrääsi tuolla hetkellä ankarat rangaistukset. Hallitusmuodon usean säännöksen kumoamisen vahvisti myös perustuslaki valiokunta lausunnossaan PeVL18/1997, tosin valiokunta käyttää kumoamisesta sanamuotoa ”teki poikkeuksen”."

"Emun kolmatta vaihetta, eli euro-valuuttaa koskevat EU-lait tulivat voimaan ilman eduskunnan päätöstä, vaikka hallitusmuodossa (72-73 §), joka oli tuolloin voimassaoleva perustuslaki, luki edelleen, että ”Suomen rahayksikkö on markka… Suomen pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien pankkivaltuutettujen valvomana.”"
..."Suomen Markan arvo kytkettiin peruttamattomasti Euroopan valuuttajärjestelmään (ERM) 14.10. 1996, jolloin Suomen Pankilta poistettiin tärkeä osa perustuslaillisesta vallasta. Pääministeri Lipponen antoi asiasta eduskunnalle ainoastaan pääministerinilmoituksen, jota seuranneesta eduskunnan keskustelusta tuli yksi kovasanaisimmista. Keskustan silloinen puheenjohtaja Esko Aho arvosteli pääministeri Lipposen menettelyä ankarasti."

..."Niinistön harhautus onnistui niin perusteellisesti, että myös silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asiasta Suomen Kuvalehden haastattelussa (15/1997). Puhemiehen tehtävänä on valvoa käsiteltävien asioiden perustuslainmukaisuutta."
"Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) Pertti Salolainen, joka osallistui merkittävällä tavalla EU-jäsenyysneuvotteluihin, kertoi markasta luopumisesta:
”Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu ... Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänes­tyksen, Salolainen uskoo. Hän pitää myös val­tioviisautena sitä, ettei eu­roa alistettu kansan-äänes­tykseen…”
"Salolaisen lisäksi myös SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja paljasti 18.12.1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo”, että: ”jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta kansanäänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli.”
"Asian vahvisti myös Iltasanomien tekemä 14.6.1997 julkaistu mielipidetutkimus, jonka mukaan EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että euro sisältyy neuvoa-antavaan kansanäänestykseen."

..."Niinistö sai palkinnoksi useita arvokkaita tehtäviä markkinavoimilta, saihan hän ovelasti juonittua suomalaiset kymmenien – jopa satojen miljardien eurojen velka- ja takaus-vangeiksi näiden markkinavoimien alaisuuteen..."

”Mikä perustuslaki on? Perustuslaki on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön kulmakivi. Se sisältää säännökset valtion järjestysmuodosta, ylimpien valtioelinten suhteista ja yksilön perus-oikeuksista. Mikään muu laki ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.”
..."Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu tälläkin hetkellä Suomen kansalle – Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten Sinä käytät valtaasi..."

Lue Seppo Hauta-Ahon kirjoitus kokonaisuudessaan,

perjantai 27. tammikuuta 2012

Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja vaihtui euromyönteiseen ay-pomoon Stefan Löfvéniin

Ruotsin Sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (SAP) on päässyt yhteisymmärrykseen pääministeri Fredrik Reinfeldtin oikeistohallituksen kanssa ehdoista, joilla Ruotsi voitaisiin liittää euron vakaussopimukseen EVM:ään, Aktuellt Svt.se kertoo.
Sosiaalidemokraattisen puoluejohdon kanta on muuttunut jyrkästä kiellosta myöntymiseen lähes yhdessä yössä.
Käänne tapahtui, kun SAP:n puheenjohtaja Håkan Juholt, joka tunnettiin tiukkana euron ja vakaussopimuksen vastustajana, joutui epäluottamussyistä eroamaan, ja demarit nimittivät 27.1.2012 puheenjohtajakseen Stefan Löfvénin.
Uusi Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Stefan Löfvén ei vastusta Ruotsin hallituksen ja rahaeliitin pyrkimystä liittää Ruotsi euroalueen vakausvälineeseen EVM:ään. 


Svt.se Aktuellt-uutiset  27.1.2012 mainitsee olevan mahdollista, ettei sosiaalidemokraattien kenttäväki ehkä välttämättä anna siunaustaan kaavailluille ehdoille, joten, neuvotteluja  jatketaan.
Uutisissa haastateltu sosiaalidemokraattien EU-asioiden varapuheenjohtaja Marie Granlund luottaa siihen, että Ruotsi saa vakausvälineeseen liittyvät vaatimuksensa Brysselissä läpi.

Aktuellt kertoo, että vastavalitun puoluejohtajan Stefan Löfvénin tulevaisuus näyttää lupaavalta. Hänen arvellaan kykenevän yhdistämään oikeisto- ja vasemmistosiipeen hajautuneen sosiaalidemokraattisen puolueen.

Hitsaajana aloittanut Stefan Löfvén edustaa metallimiestä ja ay-aktiivia parhaimmillaan. Hän kannattaa MoDo-jääkiekkojoukkuetta ja harrastaa lentämistä.
Blogeissa (newsmill.se) politiikan kommentaattorit eivät  kuitenkaan pidä häntä kovin vasemmistohenkisenä ammattiyhdistysjohtajana.
Löfvén on kunnostautunut taitavana Ruotsin metalliliiton, IF-metall'in, toimitsijana ja puheenjohtajana. Hän on tasapainoinen neuvottelija ja esimies.
Haasteeksi kerrotaan, kuinka tehtaan lattiatasosta ponnistava Löfvén mahtanee saada demareiden menettämät tuhannet äänestäjät takaisin etenkin suurkaupungeissa, joissa sosiaalidemokraattinen puolue on  menettänyt kannatustaan pääministeri Fredrik Reinfeldtin oikeistoa ja euromyönteisyyttä edustavalle Moderaterna'lle sekä vihreille.

Löfvénin ensimmäistä puhetta demareiden johtajana 27.1.2012 arvioitiin myönteisesti. Puheessa oli tunnetta, vaikkei hän ole Juholtin, Göran Perssonin tai Mona Sahlinin veroinen yleisön tunteiden liikuttelijana. Oli  silti nöyryyttä, osaamista, ja asiat tuntuivat olevan paikallaan.
Häneltä oltaisiin tosin odotettu hieman vankempaa ja konkreettisempaa asiasisältöä puolueen lähitulevaisuuden toimintalinjauksiin. Mutta, aika saattaa parantaa puutteen, olihan tämä vasta ensiesiintyminen uudessa tehtävässä.  

Ruotsi on EU:n jäsen, mutta se ei kuulu euron rahaliittoon EMU:uun, koska asiasta järjestettiin 14.9.2003 kansanäänestys, jonka tuloksena oli kielteinen kanta liitokseen.


Aktuellt 27.1.2012:
http://svtplay.se/t/102534/aktuellt
Poliittisia blogeja ja kommentteja SAP:n tilanteesta ja uudesta puheenjohtajasta:
http://newsmill.se/artikel/2012/01/27/alla-n-dv-ndiga-signaler-i-l-fvens-tal-n-stan

torstai 26. tammikuuta 2012

Ruotsia houkutellaan epäonnistuneeseen euroon sivutietä, vakausvälineen avulla

Ruotsalaispäättäjiä käännytetään liittämään jo EU:ssa mukana oleva Ruotsi euro-rahaunioniin sivupolkua pitkin, vakaussopimuksen kautta. 
Ajatus on herättänyt vastustusta. 
Samat tutut väitteet, joita olemme nähneet Suomenlahden tällä puolella, ovat ylipuhujilla käytössä.

Svt.se:n Aktuellt-uutislähetys alkoi 24.1.2012 säväyttävästi:
"Tänään EU:ssa on ollut riitaa (bråk) siitä, kuka saa osallistua EU-kokouksiin. Tänään valtiovarainministerit pitivät kokoustaan euron vakaussopimuksesta (Europakten) saadakseen euroalueen taloudet järjestykseen", uutisankkuri sanoi.

Riitely on tuttu teema EU-uutisoinnista Suomessa.
Meillä uutisoitiin hartaasti häpeällisestä skismasta, joka aiheutui päättävissä ytimissä sijaitsevien EU-pöytien lautasten määrästä.
Riitelyaiheen avulla vakavammat EU-ongelmat, perustuslain muutokset ja työttömyys, pyyhkäistiin vuosiksi sivuun.
Aktuelltin uutisen kannalta yhdentekevä riitelyteema on ilmeisesti lyöty lukkoon jo ennen jutun tekoa.
Toimittajan epäkiitolliseksi tehtäväksi jää hoitaa haastattelu niin, että se näyttäisi vastaavan otsikkoa.

Studioon on pyydetty haastateltavaksi Vänsterpartiet'in (Vasemmistopuolueen) Jonas Sjöstedt vakaussopimukseen liittymisen vastustajana.
Pöydän toisella puolella Ruotsin hallituksen toinen valtiovarainministeri, Jan Björklund (Folkpartiet), puhuu sopimukseen menon puolesta.
Jan Björklund saa ensimmäisenä suunvuoron ja kertoo vahvimmaksi liittymissyykseen Ruotsin työllisyyden ja hyvinvoinnin olevan sidoksissa muun euroalueen tilanteeseen.
"Ruotsi menettää ja häviää, jollemme liity vakaussopimukseen", hän sanoo.
Jonas Sjöstedtin vastaus on:
"Ruotsin kansa on äänestänyt sitovan päätöksen olla liittymättä euron valuuttaunioniin sekä keskusjohtoiseen talouteen, joka tulee samassa paketissa euron vakaussopimuksen mukana."

Seuraa insertti, jossa mikään ei nähtävästi ole sattumaa, vaikka kamera heittelehtii ja kuvausjälki on ankeaa.
Ollaan Kreikassa, aiheena etelän eurovaltioiden holtiton taloudenpito.
Ratkaisuksi kerrotaan euroalueen vakausväline (EVM).
Näytetään sumuista nimilistaa. Kreikka on juuri julkaissut pitkän listan varakkaista kansalaisistaan, jotka ovat pimittäneet 140 miljardia euroja veroja. Palkansaajat ja eläkeläiset joutuvat maksamaan kiltisti kaikki verot, joilta vauras väki välttyy.
Kamera siirtyy kuvaamaan Brysselissä juuri kokoontuvaa valtiovarainministereiden joukkoa, jonka kerrotaan ahkerasti ponnistelevan neuvottelupöytien ääressä pelastavan vakaussopimuksen (ESM) synnyttämiseksi.
"Jos vakausväline toimii, euromaiden taloudet saadaan tasapainoon ja Kreikan tapaiset katastrofit ovat pelkkä muisto", toimittaja kertoo pehmeällä äänellä.
Tanskan valtiovarainministeri Margarethe Vestager pitää haastattelussa hyvänä juuri kuulemma tapahtunutta vakausmekanismi-sopimuksen luonnosesityksen allekirjoittamista. Hän sanoo uskovansa  hankkeen velvoittavan allekirjoittajia ja toimivan hyvin, ja kävelee nopeasti kameran ulottumattomiin.

Tulee mieleen, että mahtaako mitään lopullista olla allekirjoitettavana noissa ikuisissa huippukokouksissa vielä pitkään aikaan. Ministerien kokouksia pidetään tiuhaan tahtiin Brysselissä. Mitään lopullisesti sitovaa ei tunnuta saavan aikaan.
Onko tämä sitä pienten askelten toimintaa, jossa todellisuutta väritetään ja jäsenvaltioden äänestäjäkuntaa mukautetaan kiristyvään tilanteeseen?
Meille kuitenkin Suomessa ovat tiedotusvälineet jo kertoneet, että Suomi on saanut EVM-vaatimuksensa läpi ja Jutta Urpilainen on sankari.

Aktuelltin uutisinsertissä euron vakaussopimus esitetään kaikkia euromaita velvoittavana, kaikille samat säännöt asettavana näppäränä mekanismina, jonka kirjainyhdistelmä (ESM) "kannattaa nyt painaa mieleen".
Vakausmekanismin kerrotaan astuvan voimaan, jos ministerit allekirjoittavat viikon päästä seuraavassa huippukokouksessa paperit.
Jos asiasta ei olisi lainkaan perillä, videoksi rakennettu propagandapätkä hauskoine värikkäine ympyröineen ja kansallisine lippuineen vaikuttaisi uskottavalta.
Tekstipalkeissa lukee kannatettavia asioita:
"Yhteiset tiukat budjettisäännöt." "Alijäämät eivät saa ylittää 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta."
"Ongelmiin joutuneet valtiot saavat 500 miljardin euron rahastosta apua." "Hätätapauksissa 85 prosentin enemmistöpäätös riittää rahan myöntämiseen tarvitsevalle valtiolle."
"Jos valtio ei noudata sääntöjä, se vedetään EU-tuomioistuimeen, ja se menettää eurotukensa."

Ja, "Kreikasta tulee vakausvälinerahaston ensimmäinen asiakas."
Onko se julkista tietoa jo meillä?

Insertti jatkuu EU-kokouksen osanottajien parissa Brysselissä. Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg vastailee juonnon mukaan miellään kansainvälisen median kysymyksiin. Borgin kuullaan kertovan englanniksi tuttua tarinaa Kreikan epäonnistuneista rakenteellisista ja veropoliittisista uudistuksista.
Borg pitää Kreikan kyvyttömyyttä noudattaa uudistuksia (eli niukkuustyranniaa, joka vieläkin totaalimmin jättää kansalaiset ilman terveydenhoitoa, lämmintä vettä ja ruokaa) ainutlaatuisen harvinaisena ilmiönä.

"Avoimeksi kysymykseksi jää silti, saako Anders Borg vastaisuudessa osallistua tähän valtioiden väliseen euroyhteistyöhön huippukokouksissa", toimittaja äkkiä sanoo, kun komean valtiovarainministeri Borgin liikkeitä seuraillaan. 
Kotikentälle Ruotsissa yritetään valaa huolestuneisuutta osallistumismahdollisuuksista päättäviin ytimiin ja keskeisiin pöytiin.
Jospa Ruotsi ei saakaan olla mukana näissä itsevarmoissa piireissä, joissa tehdään kriisit iäksi poistavaa euroalueen yhteistyötä tehokkaan vakausmekanismin avulla?

Kamera siirtyy näyttämään valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen hymyileviä kasvoja ja hohtavan harmaasävyiseen jakkupukuun verhottua olemusta kokouksen tauolla. Hymy näyttää hätkähdyttävältä, koska Suomen tiedotusvälineissä valtiovarainministerimme on näytetty vain vakavana viime aikoina.

Ruotsi on jo EU:ssa, muttei eurossa, ja uutisessa käytetään räväkästi sekaisin käsitteitä eurosopimus, valuutta- ja taloussopimus, vakaussopimus, talouden sääntelytoimet ja euroalueen yhteistyö. Mahtavatko ruotsalaiskatsojat saada niistä mitään selvää?
Toimittaja kertoo että valtiot saavat osallistua euroalueen yhteistyöhön vain suostumalla sitoutumaan muutamiin (vakausmekanismi-) sopimuksen sääntöihin. "Ruotsin oppositio kuitenkin varoittaa hallitusta sitoutumasta mihinkään, sillä se olisi ensimmäinen askel kohti euroalueen valuuttaunionia, josta ruotsalaiset jo äänestyksellään kertaalleen kieltäytyivät", toimittaja sanoo insertin päätteeksi.

Kamera palaa studioon, jossa euromyönteiseltä Jan Björklundilta (FP) kysytään jälleen ensiksi, vaikka olisi toisen haastateltavan vuoro aloittaa, jos Sveriges television tiedotusvälineenä kunnioittaisi tasapuolisuutta. Kysymys Björklundille:
"Ruotsihan jo noudattaa kaikkia euron valuuttasopimuksen (Europakten) säännöksiä. Mitä Ruotsi voi saada lisää liittymällä EMU:uun ja vakausvälineeseen?"
Jan Björklund vastaa:
"Ruotsi on yksi harvoista valtioista, jotka täyttävät EMU-vaatimukset. Me otimme ne käyttöön jo 90-luvulla. Me saamme lisää vaikutusvaltaa euroalueen talouden ja politiikan sääntöjen laadintaan. Volvolla, Ericssonilla ja muualla ollaan riippuvaisia siitä, että puhelimet soivat ja päivittäin tulee tilauksia. Olemme vientikaupasta riippuvaisia, siitä, että Euroopassa ostetaan meidän tuotteitamme. Meille tulee joukkotyöttömyys, jos tuotteemme eivät mene kaupaksi. Jos Euroopalla menee huonosti, myös Ruotsilla menee huonosti. Olemme riippuvaisia toisistamme ja siksi on oltava mukana tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän elämäämme."


Toimittaja kääntyy euron vastustajan, Vasemmistopuolueen Jonas Sjöstedtin puoleen.
"Miksi et halua olla mukana tässä, etkä halua tarttua edes mahdollisuuteen olla mukana vaikuttamassa, jos Ruotsi kerran jo läpäisee kaikki vaatimuksetkin?"
Jonas Sjöstedt sanoo:
"Tämä euroalueen yhteistyösopimus, (Europakten), tarkoittaisi, että luovutamme vallan talouspolitiikastamme EU-komissiolle ja EU-tuomioistuimelle. Valta luovutetaan kansalaisten valitsemilta henkilöiltä ja elimiltä henkilöille, joita ei ole valittu demokraattisen äänestysmenettelyn avulla."
"Tällaiseen vallankäyttöön ei voi lainkaan vaikuttaa. Kyseessä olisi demokratian keskeisestä periaatteesta luopuminen."
"Lisäksi, tulisimme hyväksyneeksi itsellemme politiikkavalinnat, jotka ovat täydellisesti muualla epäonnistuneet  ja pakottaneet miljoonat ihmiset Euroopassa köyhyyteen ja työttömyyteen. Tähän ongelmaan ei ole lainkaan korjaavasti puututtu."
"Eikä vähiten tärkeä seikka ole se, että olemme kansanäänestyksellä kieltäytyneet liittymästä euroon. Kansalaiset eivät halua luopua hyvinvointipolitiikasta, riskeerata työllisyyttä, eivätkä luovuttaa valtaa EU:lle."
"Nyt Jan Björklund haluaa meidän liittyvän euron rahaliittoon osallistumalla ensin vakaussopimukseen (Europakten), ja siihen on vain yksi syy. Jan Björklund haluaa vaivihkaa viedää Ruotsin EMU-rahaliiton jäsenyyteen takaoven kautta."

Toimittaja kysyy Jan Björklundilta, onko kyseessä tosiaan Ruotsin muilutus euroon vaivihkaa sivureittiä pitkin.
"Ei suinkaan. On monia maita, jotka menevät mukaan vakausyhteistyöhön (Europakten) liittymättä euroon. Kuulimme juuri Tanskan valtiovarainministeriä insertissä. Ei Tanskakaan ole eurossa. He kuitenkin menevät yhteistyöhön (vakausvälineeseen?) mukaan, koska se on hyväksi Tanskalle ja Euroopalle", Björklund sanoo.

Painostuskeinona on siis Tanskan esimerkki. Suomen arveluttavassa EMU- ja EU-propagandassa käytettiin aikanaan Ruotsia. Suomessa nostettiin kaapista myös Venäjän pelko.

Toimittaja palaa otsikkonsa teemaan ja muistuttaa, ettei Ruotsi ilmeisesti saa olla toistaiseksi mukana euroalueen yhteistyöpöydissä taysin valtuuksin, koska valtio ei ole eurossa. "Kuinkas silloin siellä mitään vaikutetaan?" 
"Juu, me emme ole täysivaltaisia jäseniä", Jan Björklund (FP) myöntelee.
"Muut maat, jotka ovat rahaliitossa, käyttävät suurempaa valtaa. Mutta toki me itse päätämme milloin euroon liitymme. Ehkä joskus tulevaisuudessa...", Björklund sanoo.

Toimittaja jatkaa edelleen huippukokouksiin osallistumisesta kuin se olisi osoittautunut uhatuksi. Mitään näyttöä ei esitetä sen tueksi, että Ruotsi ei pääsisi neuvottelupöytiin. "Miten voimme vaikuttaa euroalueella, jos emme saa edes osallistua heidän kaikkiin huippukokouksiinsa?", toimittaja  kysyy.

Jan Björklund esittää erikoisen selvityksen:
"Juuri nyt keskustelemme Brysselissä vaikutusvaltamme asteesta. Joidenkin valtioiden mielestä meillä pitäisi olla vaikutusvaltaa, ja jotkut, kuten Ranska, ovat sitä mieltä, että valtaa meillä tulisi olla vähän."

Sivumennen, totuushan on se, minkä Björklundkin tietää, vaikka jättää sanomatta, että suuret valtiot käyttävät EU:ssa määräenemmistövaltaa. Pienillä valtioilla ei ole kuin valtion väestön lukumäärään perustuva melko mitätön puhevalta.
Valtaa vähentävä tekijä on ennen kaikkea, että kokousten ja jopa Euroopan parlamentin asialistat tuodaan eteen suurten valtioiden yläpuolelta olevalta läpinäkymättömältä elimeltä.
Tosiasiassa suuret valtiot Saksa ja Ranska ovat kulissien takana kiinteästi vaikuttamassa myös näihin yläpuoleltaan tuleviin esityksiin.

Jan Björklund jatkaa: "Mutta vaikutusvaltaa meillä on enemmän, jos olemme mukana euroyhteistyössä (vakautusmekanismissa). Jos, taas, huippukokouksissa Ruotsin lipun vieressä on tyhjä tuoli, silloin meillä ei ole lainkaan vaikutusvaltaa."
Kaikki ymmärtävät tämän. Kuva jää jokaisen katsojan mieleen.


Kysymys osoitetaan Jonakselle (Vas.): "Miten lainkaan uskallamme jäädä ulkopuolelle tästä?
Eikö ole selvää, että me olemme jo ulkopuolella joka tapauksessa, jos Ruotsi ei osallistu euroyhteistyöhön (vakautussopimukseen), eihän meillä nyt ole siis yhtään mitään sananvaltaa mihinkään...?", toimittaja huolestuneena sanoo.


Jonas Sjöstedt saa puhua tällä kertaa pitempään :
"Se, mihin Jan haluaa Ruotsin liittää, on syvä kriisi, täydellinen taloudellinen hajoaminen ja epäonnistuminen. Me voisimme kiittää Ruotsin kansaa, joka oli niin viisas, että äänesti kieltävän kannan. Nyt Ruotsi kuitenkin halutaan sitoa talouspolitiikkaan, joka joka ei toimi."
"Euroalue lepää sen periaatteen varassa, etteivät pankit kanna yritysriskejään, ne lunastetaan vahingoittumattomina ongelmistaan yhteiskunnan varoin. Pankeille turvataan liikevoitot kaikissa tapauksissa, mutta tappioitaan ne eivät joudu kärsimään."
"Euroalueen raha- ja taloussopimus rakentuu kovalle julkisen talouden leikkauspolitiikalle, joka koskee kipeimmin tavallisiin ihmisiin (vanliga människor). Se perustuu suurelle työttömyydelle samalla, kun pankit ja sijoituksilla uhkapelaavat spekulantit päästetään kantamasta tappioitaan."
"Euro on osa ongelmaa. Euro on ollut osallisena luomassa kriisiä, ja nyt Ruotsi halutaan sitoa nimenomaan tähän epäonnistuneeseen talouspolitiikkaan."
Jonas Sjöstedt päättää sanomalla:
"Jan Björklund, sinä olet Ruotsin toinen valtiovarainministeri, sinulta on kerrassaan vastuutonta olla kunnioittamatta kansanäänestystä."

Jan vastaa pyrkimällä esittämään kriisin virheellisesti muutamaan ongelmavaltioon rajoittuvana, ohimenevänä, itseaiheutettuna ilmiönä.
Näinhän tekevät edelleen lähes kaikki omat suomalaiset ministerimme, suurin osa pankkiasiantuntijoita, toimittajia ja talousihmisiä sekä lähes kaikki kansanedustajamme. Näin kuvittelee suuri osa Suomen kansasta.
Kaavaan kuuluu paisutella holtitonta käytäntöä kriisimaissa, jonka parantavaksi lääkkeeksi pysyvä vakausmekanismi esitetään.
Todella vakuuttavalta saattaa vaikuttaa asiaan perehtymättömistä ruotsalaisista toinen valtiovarainministeri Jan Björklund sanoessaan:
"Jonas Sjöstedt. Vaikeuksissa ovat Kreikka, Italia ja muutama muu valtio, jotka ovat itse saattaneet itsensä vaikeuksiin elämällä voimakkaasti yli varojensa. Eurooppalainen yhteistyö hoitaa kriisin kuntoon. Jos kaikki Euroopan maat ajattelevat hoitavansa vain omat asiansa ja vähät välittävät muista, emme pääse kriisistä."


Euron puolestapuhuja ministeri Jan Björklund kertoo jälleen vahvan kielikuvan, jonka kouluttamatonkin ymmärtää.
"Meidän on tehtävä yhteistyötä enemmän Euroopassa, jossa on vain noin puolet Kiinan asukasmäärästä. Meillä on kuitenkin 45 valtiota. Jos kaikki hoitavat vain omat asiansa, eivätkä tee yhteistyötä, eivät tämän maailmankolkan asiat ratkea erityisen hyvin."

Kiinaa ovat myös suomalaisministerit kuten, Matti Vanhanen, pitäneet julkisuudessa esimerkillisenä valtiona.

Ministeri jatkaa nöyryytyksen sävyisellä mielikuvalla.
"Voimme ehkä tarjota hauskannäköistä Ruotsin kotiseutumaisemaa ja maaseutua rikkaille kiinalaismatkailijoille, jotka tulevat tutustumaan historiaan. Mutta, jos haluamme kriisistä eroon, meidän on tehtävä yhteistyötä, ja eurooppalainen taloussopimus (vakausväline) on juuri tällaista yhteistyötä, jonka me ansaitsemme."

Jonas Sjöstedt vastaa asiapohjalta:
"Totuus asiassa on, ettei ole lainkaan kyse mistään yhteistyöstä, vaan puhtaasti keskushallintoon alistumisesta. Luovutamme vallan keskusjohtoiselle hallinnolle, byrokraateille  ja virkamiehille, joiden ei tarvitse kantaa vastuuta toimistaan ja, joita ei voi erottaa viroistaan. Sinä haluat meidän menevän mukaan poliittiseen ja taloudelliseen sopimukseen, jonka jälkeen kansalaiset eivät enää voi valita mitään muuta hallintotapaa."

Toimittaja huomauttaa Vasemmistoliiton Jonas Sjöstedtille, että asettuessaan kielteiselle kannalle hän toimii samoin kuin useat konservatiivit.
Miltä vasemmistopoliitikosta tuntuu joutua samaan leiriin oikeiston kanssa?

Jonas S. on varustautunut kysymykseen:
"Sokea kanakin voi löytää joskus jyvän."
Hän varoittelee demokratian menettämisestä,  ja kertoo, että vientiä tukevaa talouspolitiikkaa on mahdollista tehdä ilmankin tuhoisaa eurosopimusta.
"Kansalaisten on ymmärrettävä, että meidät voidaan euron vakaussopimuksen jäseninä asettaa suuriin sanktioihin ja sakkorangaistuksiin, jos emme noudata niukkuustyrannian ja julkisen sektorin leikkausten pakkopaitaa ja sopimusehtoja budjettialijäämästä."

Toimittaja alkaa lopetella haastatteluaan.
Euroon menoa kannattava Jan B. toistaa väitteitä pöydistä ja vaikutusvallasta ja lohkaisee lopuksi jotain unohtumatonta:

"Jollemme istu siellä keskeisten pöytien ääressä, me voimme joutua ennen pitkää päivällisateriaksi ruokalistalle."


Onko teillä kummallakaan ehtoja, euron vakaussopimukseen suostumisen suhteen, toimittaja kysyy.
Jan B:
"No, en nyt haua asettaa mitään edellytyksiä. Asiat näyttävät olevan hyvällä mallilla nyt. Mukana eurossa olevat valtiot ovat jo saaneet tiukemmat säännöt... (talouskurin, julkisen sektorin leikkaukset)."

Jonas Sjöstedtillä ei ole aikomustakaan suostua millään ehdoilla viemään joukkojaan euro- tai vakaussopimushankkeeseen: "Vasemmistoliitto kunnioittaa kansanäänestyksen tulosta eikä harkitsekaan sopimukseen menoa."


Lähde:
Svt.se Aktuellt-uutisvideo on nähtävissä 31.1.2012 saakka.
http://svtplay.se/v/2686560/aktuellt/24_1_21_00_-_textat?cb,a1366518,1,f,-1/pb,a1366516,1,f,-1/pl,v,,2690001/sb,p102536,1,f,-1

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Aatteellisista syistä tapahtuvaa julkisen sektorin alasajoa ei pidä naamioida vastuulliseksi talouspolitiikaksi.

Julkisuudessa on nostettu vastuullisen talousajattelun itsestäänselväksi ihanteeksi uuden, tiukemman vakaussopimuksen kannattaminen ja julkisen sektorin armoton leikkaaminen.
Pienet budjettialijäämät ja pieni julkinen velka eivät kuitenkaan ole vastuullista talouspolitiikkaa.
Vakaussopimuksen kannatus kumpuaa rahatalousjärjestelmän rakenteiden väärinymmärryksestä.

Yle Ykkösen aamu-tv:n keskusteluohjelmassa Jälkipörssissä puhutaan ohjelmasivun mukaan eurokriisistä ja presidentin vienninedistämispyrkimyksistä.
Finanssialan keskusliiton johtaja Piia-Noora Kauppi, Nordean yksikönjohtaja Leena Mörttinen ja Kauppalehden uutispäätoimittaja Arno Ahosniemi pudottelevat puheessaan toimittaja Heikki Ali-Hokan johdolla suurinumeroisia eurolukuja, joissa on niin monta nollaa, ettei toimittaja pysy laskuissa mukana.
Se herättää vain hilpeyttä.
Edellisenä päivänä (23.1.2012) Suomen pääministeri kävi toimittaja Ali-Hokan mukaan Brysselissä valtiovarainministerien kokouksessa, jossa "päätettiin Suomen eduksi EVM:stä", pysyvästä vakausvälineestä.
Sijoittajaeliittiä edustavat jälkipörssiläiset ovat tyytyväisiä.
Arno Ahosniemi sanoo: "Kun rahaa pitää (Suomen valtion kassasta) tulevaisuudessa nopeasti saada EVM:n avulla käyttöön (kriisiin vetoaminen mahdollistaa poikkeusmenettelyn), sitä ei mikään änkyrävaltio (ei edes Suomen eduskunta) pysty estämään. Tämä meni just niinkuin pitikin".

Pia-Noora Kauppi kiittelee valtiovarainministeri Jutta Urpilaista hyvästä asioiden hoidosta:
"Tämä ratkaisu oli parempi kuin alkuperäinen. Nyt EVM:n toimintakyky on parempi ja saadaan rahat liikkeelle helpommin".

Saksa ja Ranska ovat esittäneet uuden vakaussopimuksen hyväksymistä kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa.
Uusi vakaussopimus kiristäisi jo ennestään tiukkoja EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja.
Erityisesti julkisen sektorin alijäämä on pakotettava tiukoin supistuksin ja leikkauksin 0,5 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta.
Jos niukkuustyranniassa epäonnistutaan, jäsenvaltio joutuu toteuttamaan Euroopan unionin komission määrittämää talouspolitiikkaa.
Painajaismaisen sopimusluonnoksen mukaan valtio voi vapautua komission ohjauksesta vain, jos eurovaltiot päättävät vapauttaa syytteenalaisen maan määräenemmistöpäätöksellä.

Jälkipörssiläiset ovat ilmiselvästi perehtyneet uusiin sopimusehtoihin ja ilmaisevat huolestuneisuutta "kasvun unohtamisesta".
Niinpä. Miten kurjuuteen pudotetusta keskiluokasta ja sammutetusta kulutuskysynnästä voidaan piiskata esiin talouskasvua?

Tästä huolimatta keskustelija Pia-Noora Kauppi palaa säästöjen välttämättömyyteen.
Säästöjä (julkisen talouden entistä suurempaa supistamista) on pakko tehdä, sillä "ei kasvua julkisen talouden kasvupanostuksilla tehdä", Kauppi sanoo.

Lauri Holappa, blogillaan Raha ja talous, esittää maanantaina 23.1.2012 jotain edellämainitulle, suositulle ajattelutavalle täysin vastakkaista.
Valtavirran poliittisessa keskustelussa ainoaksi vaihtoehdoksi asetetut budjettialijäämät ja pieni julkinen velka eivät ole välttämättä lainkaan vastuullista talouspolitiikkaa.

Holapan mukaan talouspolitiikkaa on vaikea pitää vastuullisena, jos se heikentää yritysten ja kotitalouksien toimintaedellytyksiä ja voimistaa talouden epävakaisuutta. 
"Näin todennäköisesti kävisi, jos uusi EU:n vakaussopimus (EVM) hyväksytään", hän kirjoittaa.

"On myös syytä havaita, että viime aikoina Suomenkin vaihtotase on kääntynyt tappiolliseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä Suomessakin olisi tehtävä alijäämäisiä budjetteja, jotta yksityisen sektorin varallisuusasema ei heikentyisi".

Talousasiantuntija Lauri Holapan mukaan uusi vakaussopimus olisi haitallinen sekä:
- kysynnänsäätelyn,
- talouden vakauden että
- yksityisen sektorin toimintaedellytysten näkökulmasta.

Lauri Holappa sanoo:
"Vakaussopimuksen kannatus kumpuaakin sekä rahatalousjärjestelmän rakenteiden väärinymmärryksestä että ideologisista pyrkimyksistä heikentää julkista sektoria."
"Julkisen sektorin alasajo on toki täysin legitiimi poliittinen päämäärä, mutta sitä ei pitäisi naamioida 'vastuulliseksi' talouspolitiikaksi".

"Se pitäisi perustella rehellisillä poliittisilla argumenteilla, joiden kannatuksen voi mitata parlamentaarisessa prosessissa."


Lähteet:
Jälkipörssi
http://www.blogger.com/post-create.g?blogID=5720298956361810315
Lauri Holappa, Raha ja talous
http://rahajatalous.wordpress.com/2012/01/23/epavakaussopimus/
Uusi vakaussopimusluonnos 10.01.12
http://www.openeurope.org.uk/research/100112fiscalpactdraft.pdf
EU:n kasvu- ja vakaussopimus
http://en.wikipedia.org/wiki/Stability_and_Growth_Pact
Taloussanomat vaihtotaseen alijäämästä
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/12/15/vaihtotase-painui-alijaamaiseksi-lokakuussa/201119104/12