Kansanedustaja: "Perustuslain pikamuutokset ovat tuttuja diktatuureista. Harvoin niihin törmää vakiintuneissa demokratioissa".

Historiaan jäävä draama näyteltiin eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona 14. syyskuuta 2011.

Lähetekeskustelussa käsiteltiin ennenkuulumattoman suurta asiakokonaisuutta, jota voi verrata vallankaappaukseen:

- Sanooko Suomi lopulliset hyvästit itsenäisyydelle ja kansalliselle päätöksenteko-oikeudelle.

- Luovuttaako Suomen hallitseva poliittinen eliitti kansalaisten verotulot ja vielä syntymättömien lastenkin työstä kertyvän kansantulon ulkopuoliseen keskusjohtoiseen määräysvaltaan.

- Sitoutuuko Suomi alistavalla suurvaltapolitiikalla synnytetyn EVM-mekanismin maksajaksi, mikä tarkoittaa, ettei Suomella ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuus maksaa. 

- Ja, jollei Suomi kykene maksuvelvoitteistaan selviytymään, niitä korotetaan entisestään. 

Paikalla eduskunnan täysistunnossa ei ollut tungosta. 

Puhueenvuoroja käytettiin 52, joista vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä erotetut Markus Mustajärvi, Jyrki Yrttiaho sekä  vasemmistoliiton Anna Kontula ja perussuomalaisten Vesa-Matti Saarakkala, Pertti Virtanen sekä muutama muu, osoittivat tietävänsä, mistä on kyse.

Vanhojen valtapuolueiden, kokoomuksen, keskustan, demareiden ja vihreiden edustajat varmaankin myös olivat perillä asioista, mutta sanailivat etupäässä toisilleen.

Lähetekeskustelu käytiin hallituksen esityksestä  HE 12/2011 vp eduskunnalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutoksen hyväksymisestä

Keskustelun päätteeksi asia lähetettiin ulkoasiainvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan on annettava lausunto.

Periaatteessa suomalaisten kohtalo on vielä viimeistä sinettiä vailla.

Asialle voi vielä tehdä jotakin.

Täysistunnon pöytäkirja (PTK 33/2011 vp) on luettavissa kokonaisuudessaan täältä:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_33_2011_ke_p_1.shtml#pvuoro6

Pöytäkirjan tekstistä on alla poimintoja. 

Lihavoinnit ja välilyönnit ovat blogistin:

KESKIVIIKKONA 14. SYYSKUUTA 2011 kello 14.01.

Markus Mustajärvi /vr: 

Arvoisa puhemies! Eilen täysistunnossa väännettiin kättä perustuslaista, ja nytkin on vuorossa jättiläisluokan asia, joka valitettavasti on hautautunut Kreikka-vakuuskeskustelun alle. 

Yksittäisten euroalueen kriisimaiden tukeminen, Euroopan rahoitusvakausväline ja pysyvä vakausmekanismi ovat osa laajempaa kokonaisuutta, joka johtaa entistä syvempään liittovaltiokehitykseen. 

Keskustelun aika on viimeistään nyt, sillä tämä päätös avaa tien pysyvän eurooppalaisen tukijärjestelmän käyttöönottoon.

Euroopan vakausmekanismi ei puutu rajoittamattoman kapitalismin tuottamien ongelmien syihin, vaan kyse on niiden jälkihoidosta. Nyt jos koska on syytä kysyä, tyytyykö suomalainen vasemmisto vain jälkiseuraamusten hoitoon. Olisiko jo aika kyseenalaistaa järjestelmän valuviat ja tunnustaa ne mekanismit, minkä vuoksi olemme kerta toisensa jälkeen vastaamassa muiden aiheuttamista ongelmista?...

Euroalueen talouskriisissä on kyse systeemikriisistä. Me olemme matkalla pahempaan ja moniulotteisempaan maailmanlamaan kuin 1930-luvulla, mutta vasemmisto pyörii neuvottomuuden tilassa. On omaa heikkoutta, jos EU-kritiikin ja jopa kapitalismikritiikin johtava rooli ja vaihtoehtojen esittäminen luovutetaan muille. Aikoinaanhan perusteltua EU- ja talouskritiikkiä esittäneet Esko Seppänen ja Paavo Väyrynen joutuivat puolueissaan sivuraiteelle, vaikka he monessa asiassa olivat aivan oikeassa ja sen on aika näyttänyt.

Nyt onneksi esimerkiksi vasemmistonuoret, muun muassa Antti Ronkainen, ovat ansiokkaalla tavalla kyseenalaistaneet Euroopan vakausmekanismin. 

Hallitusohjelman myötä molemmat vasemmistopuolueet ovat hyväksymässä hallituksen esityksen, joka sotii ainakin omaa arvomaailmaani vastaan. 

Vielä kuukausi eduskuntavaalien jälkeen vasemmistoliitto vastusti suuressa valiokunnassa yksittäisten euromaiden tukemista sekä väliaikaisia tukijärjestelyjä ja pysyvää vakausmekanismia. 

Muutama viikko siitä, niin hallitusohjelmaan kirjoitettiin, että pysyvä vakausmekanismi on välttämätön.

Arvoisa puhemies! Jos minulle olisi joku sanonut, että keksi mahdollisimman mieletön organisaatio- tai yhtiömalli, niin minun mielikuvitukseni ei olisi riittänyt tällaisen vakausmekanismin luomiseen. Vaikka sen lopullista muotoa ei vielä voi sanoa kukaan, luonnos on käsittämätön. 

Jo nimi on harhaanjohtava: kyse on Luxemburgin suurherttuakunnassa perustetusta yhtiöstä, joka hallinnoi valtavaa pääomaa, joko suoraan maksettua tai takuupääomaa. 

Kokonaissumma on vähintään 700 miljardia euroa, josta Suomen osuus on 12,6 miljardia euroa.

Ja millainen tämä yhtiö sitten on? 

Euroopan vakausmekanismilla on kaikkien jäsenvaltioitten alueella erioikeudet ja -vapaudet. Sen varat ja omaisuus on vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti luovu tästä vapaudesta. 

Virallisen toimintansa osalta yhtiö on vapautettu kaikista välittömistä veroista. Henkilöstö on vapautettu kansallisesta tuloverosta. Hallintoneuvoston jäsenet, johtokunnan jäsenet, toimitusjohtaja ja henkilökunta on vapautettu kaikista oikeudellisista menettelyistä, eli heillä on syytesuoja. 

Kaikilla toimessaan olevilla ja entisillä hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenillä sekä EVM:n palveluksessa olevilla tai olleilla on velvollisuus pitää salassa EVM:n toimintaa koskevat salassa pidettävät tiedot. 

Ja vielä: ulkoisen tilintarkastuksen suorittaa hallintoneuvoston hyväksymä itsenäinen ulkoinen tilintarkastaja, eli tämäkin toiminta on irrallaan Euroopan unionin pysyvistä rakenteista...

... Tällaisenko putiikin alle olemme valmiit luovuttamaan valtavan omaisuuden hallinnoinnin ja antamaan yhä suuremman osa kansallisesta päätösvallasta osakeyhtiölle? Euroopan vakausmekanismi tarkoittaa talouskoordinaatiota, ja se taas tarkoittaa EU:n tunkeutumista jäsenvaltioissa työmarkkinakysymyksiin, sosiaalipolitiikkaan ja veroratkaisuihin. Se on syytä tiedostaa.

Anna Kontula /vas: 

Arvoisa puhemies! On sääli, että keskustelu ryki kesän yli Kreikan vakuuksien ympärillä. Samaan aikaan nimittäin eteni EU:n vakausmekanismi, jonka rinnalla nämä yksittäiset kriisimaiden tuet ovat taskurahoja. 

Euroopan vakausmekanismi tarkoittaa, että euromaat sitoutuvat hoitamaan tulevaisuuden velkaongelmia sellaisella työkalupakilla, joka ei ole toiminut tähänkään asti. Samalla suljetaan pois koko joukko taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. (Ben Zyskowicz: Kuten?)...
Nyt kaavaillun Euroopan vakausmekanismin pahin ongelma ei valitettavasti kuitenkaan ole sen tehottomuus velkakriisin ratkaisussa vaan sen tehokkuus Euroopan eriarvoistamisessa. Sen sopeuttamisohjelmat leikkaavat armottomasti velkamaiden perusturvaa ja julkisia palveluja. Ja koska pankkien pelastaminen on kallista puuhaa, leikkauslistoja tarvitaan myös maksajamaissa. Euroopan vakausmekanismi ei ole rohkea ja kansalaisistaan huolta kantavan Euroopan sopimus. Päinvastoin se on sellaisen maanosan asiakirja, jolta puuttuu uskallusta arvioida virheitään ja etsiä uusia ratkaisuja toimimattomien tilalle...

...Uusien avausten sijaan Euroopan vakausmekanismilla nyt vain segmentoidaan se historiallinen käytäntö, jossa eliitti sössii ja kansalainen maksaa - niin Suomen kuin Kreikankin kansalainen. Ei ole mitään järkeä sitoa Suomen käsiä vakaussopimukseen, joka turvaa yksipuolisesti sijoittajien etuja ja jonka sivutuotteena vahvistetaan yleistä eurooppalaista kurjistumiskehitystä.
.............

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! ... Muutoksella käytännössä luodaan lainsäädäntöpohja Euroopan rahoitusvakausvälineelle ja Euroopan rahoitusvakausmekanismille eli toisin sanoen jälkikäteen siunataan ERVV:n perustaminen ja olemassaolo ja mahdollistetaan EVM:n synnyttäminen.

Nykyisen EU-lainsäädännön mukaanhan unionin jäsenmaata voidaan tukea taloudellisesti vain, jos jäsenmaata uhkaa jokin sellainen, mihin se ei ole voinut itse vaikuttaa, kuten luonnonkatastrofi. Tätä alleviivaa vielä Maastrichtin sopimuksen artikla 125 eli niin sanottu no bail out -klausuuli, joka kieltää unionia ja jäsenmaita ottamasta vastattavakseen toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita.
Pitää siis olla varsin kieroutunut käsitys rehellisyydestä, jos väittää, että Euroopan rahoitusvakausvälinettä luotaessa ei yritetty kiertää EU:n omia sopimuksia, kun kyseinen ERVV luotiin EU:n päätöksentekorakenteiden ulkopuolelle. Sitä, että sopimuksia on rikottu, alleviivaa vielä sekin, että nyt esitettävällä lisäyksellä 136 artiklaan ei lisättäisi EU:n toimivaltaa sinänsä. Toisin sanoen muutosesityksen ainut motiivi on siis se, että yritetään tehdä laittomista päätöksistä laillisia jälkikäteen ja luoda myös uutta lainsäädäntöpohjaa...

... EU-tuomioistuin pääsee mahdollisissa ristiriitatilanteissa entistä vahvemmin pohjaamaan ratkaisunsa EU:n tavoitteisiin, sillä jo nyt on olemassa oikeuskäytäntö, joka pohjaa niin sanottuun vilpittömän yhteistyön velvoitteeseen. Sillä velvoitteella voidaan perustella melkein millaista oikeusratkaisua vain, kun kyse on euron tai EU:n kannalta niin sanotusti elämästä ja kuolemasta.

Kokonaan huomiotta jäänyt on myös se, että EVM-valtiosopimuksessa on kohta, jonka mukaan EVM:n toimitusjohtaja voi esittää jäsenvaltioilleen niitä velvoittavan kutsun maksaa lisää pääomaa, mikäli jokin jäsenmaa jättää oman takuupääomansa maksamatta. Näin ollen aivan keskeisessä asiassa EVM:ään ei ilmeisestikään sisälly paljon peräänkuulutettua yksimielisyysvaatimusta. Tämä on erittäin kyseenalaista, sillä EVM:ään kaavailtujen joustavoittamistavoitteiden seurauksena EVM:n pääomien käyttämistä on helpotettu merkittävästi ja suurella todennäköisyydellä syntyy isoja tappioita, jotka tulevat laukaisemaan jäsenmaiden takuut maksettaviksi.

Arvoisa herra puhemies! Näistä edellä esitellyistä syistä johtuen näen hallituksen esityksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muuttamisen hyväksymisestä mahdottomana. Vakausvälineet ja -mekanismit eivät toimi, ja ne vievät Eurooppaa ja Suomea kohti liittovaltiota. Kaiken tämän viekkauden ja vääryyden jälkeen voi vain kuvitella, mitä kaikkea EU-jäsenyyden kirjaamisella valtiosääntöömme tullaan myöhemmin perustelemaan, jos sekin esitys hyväksytään.
....................................................

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa herra puhemies! Kannatan tervettä ja vastuullista markkinataloutta, ja siihen kuuluu se, että voiton mahdollisuus ja tappion riski kulkevat käsi kädessä. On näin ollen selvää, että sen, että esimerkiksi Kreikassa on eletty yli varojen j...

...........................................

Kimmo Kivelä /ps (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa herra puhemies! Pentti Saarikoski kysyi eräässä kirjallisessa tuotteessaan, että "mitä tapahtuu todella?" Se kysymys on meidänkin syytä pitää mielessä, sitä jo edustaja Saarakkala täällä valaisi. Laittomasta tehdään jälkikäteen laillista. Suomea viedään kohti liittovaltiota. Se keskustelu, mitä eilen täällä kävimme, jatkuu toisessa muodossa tänään. Miksi haluttaisiin kirjata Suomen valtiosääntöön EU-jäsenyys? Kuljemme kohti liittovaltiota. Samalla meidän on koko ajan muistettava, että ei eurovaluutta ole ollut missään vaiheessa talouden projekti, vaan pelkästään poliittinen projekti ja sellaisena mahdoton.
Ystävät, me teemme nyt kauaskantoisia päätöksiä. Nyt on peräänkuulutettava vastuullisuutta. Mitä tapahtuu todella, mihin olemme menossa? Olen pettynyt...
...että tässä salissa ei ole ministereitä, vaikka ei kyselytunti olekaan. Olisi silti vastausten paikka.

Puhemies: On syytä todeta, että eduskunta on päättänyt tämän käsittelyjärjestyksen ja eduskunnan tiedossa on ollut, että budjettiriihi on käynnissä.

.........................................................

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Pekkarinen totesi ja myöskin edustaja Kaikkonen, niin tällaisia vakausjärjestelmiä varmasti tarvitaan...

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa herra puhemies! Arvostan kovasti ed. Pekkarisen analyysiä siitä, että tämä hallituksen esitys, siis EU:n perussopimuksen 136 artiklan muuttamisesta, on perusteltu ja tarpeen, ja olen hänen kanssaan tästä asiasta aivan samaa mieltä... 

Mutta ed. Saarakkala, väliaikainen (Puhemies: Tässäkin tulee aika vastaan!) rahasto ei ole laiton.

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa herra puhemies! Olisin vielä jatkanut keskustelua tästä velkakriisistä, mistä nyt on tosiasiassa kyse. Vaalien alla, kun Portugalista ...

Jouko Skinnari /sd (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa ei kovin hyviä ratkaisuja ole jäljellä. Meillähän Suomessa pienoiskoossa koettiin pankkikriisi, ja minun mielestäni tämä on nimenomaan pankkikriisi. Tämä on pankkien kriisi, jossa valtiot ovat eräitä asiakkaita ja ovat myös sitten lähteneet ylivelkaantumaan ihan niin kuin nämä pankitkin...

Pietari Jääskeläinen /ps (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Valtava pyramidihuijaus on menossa Euroopassa. Maamme puolueet, paitsi perussuomalaiset, ovat valmiita upottamaan veronmaksajien rahoja, ei vain tuhansia miljoonia vaan pahimmillaan jopa kymmeniä tuhansia miljoonia euroina, takauksina, omat asiansa törttöilleille velkamaille ja niitä rahoittaneille pankeille. Tämä on paitsi moraalitonta myös EU:n perussopimuksen vastaista, koska mikään maa ei sopimuksen mukaan saa ottaa vastatakseen toisten valtioiden velkoja, eli no bail out -määräys... Pahimmillaan siis Suomen takauksia velkamaille tarvitaan lähes valtion budjetin verran. Lisäksi Suomen osuus on miljardeja euroja Euroopan keskuspankin, kansainvälisen valuuttarahaston ja komission myöntämistä rahoituspoteista velkamaille, sekä lisäksi olemme antaneet jopa kahdenvälisiä lainoja Kreikalle. Suomi kulkee tuhon tietä.

Mauri Pekkarinen /kesk (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax, oli erinomainen lupaus, että hallituspuoluetta edustava kansanedustaja lupaa käydä tulevan EVM:n erityisen kriittisesti läpi näiltä kohdin, mitä äsken tässä kerroitte...

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ymmärrän tämän Mauri Pekkarisen harmiintuneisuuden siitä, että Suomen linja kerta kaikkiaan muuttui sosialidemokraattien johdolla. Koko Suomen linjasta tuli "ei piikki auki enää" -linja. Kysymys on viime kädessä, edustaja Pekkarinen, siitä, että me turvaamme veronmaksajien edut siinä tilanteessa, jos huonosti käy, ja kukaan ei tiedä, miten tässä käy...

Mauri Pekkarinen /kesk (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Niin, mitenkähän ne asiat oikein menivät? Oli vaalit, tuli uusi aika. Ensimmäisenä tuli Portugalin avustaminen. Sisältyikö Portugalin sopimukseen jotain vakuuksia ja muita vastaavia? Ei sisälly, edustaja Viitanen. Te olitte heti valmiita hyväksymään ratkaisun, jolla kymmeniä miljardeja sidottiin suomalaisten rahaa...

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Pekkarinen, todellakin vaalien jälkeen koitti uusi aika, ja todellakin siihen tuli Portugali ensimmäisenä. Valitettavasti se meni edellisen hallituksen nuoteilla...

Anne Kalmari /kesk (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, mitä se auttaa. Hyvä sinänsä, jos niitä vakuuksia saadaan, mutta jos ne ovat prosenttiluokan tasoa siitä kokonaisvastuusta, mikä Suomella on, niin silloin me kyllä hämäämme Suomen kansaa, jos me puhumme tästä isoon ääneen ja jätämme kertomatta sen, mihin muuhun on sitouduttu.

Tämänpäiväisestä asiasta. Euroopan vakausmekanismi olisi siis menetelmänä ihan hyvä, mutta se käyttötapa on todellakin väärä... Älkää viekö meitä liittovaltioon. Pieni maa ei pysty vastaamaan isojen toilailuista. Me emme halua eurobondeja, emme jälkimarkkinoille menoa, emme tämän mekanismin väärinkäyttöä. Estäkää edes ruualla spekulointi. 

(Puhemies: Ja nyt tulee aika!) Ruuan hintapiikit vievät puuronkin kehitysmaan lasten lautaselta. Ja varautukaa euron jälkeiseen aikaan.

Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala puhui hyvin. Hän kuvasteli perussuomalaisten näkemyksiä laajemminkin. Myös edustaja Kontula puhui oivaltavasti Euroopan vakausmekanismista ja sen ongelmista. Onko odotettavissa, että pienin eduskuntaryhmämme, vasenryhmä, saa pian kolmannenkin jäsenen, sen näyttää aika. Joka tapauksessa vaalilupauksensa pettäneiden puolueiden alamäki on alkanut. Hallituksen pohja murenee. Ei pelkästään SDP:tä voi osoitella. Räikein esimerkki vaalilupauksensa pettämisestä onkin juuri vasemmistoliitto, joka hallitukseen päästäkseen ja siellä pysyäkseen on joutunut kääntämään takkinsa jo niin monessa asiassa: EU-tukipaketissa, perustuslakimuutoksessa ja nyt myös sitten tässä Euroopan vakausmekanismiasiassa. Mikä mahtaa olla vasemmistoliittoa äänestäneen kansalaisen kuluttajansuoja, kysyn vaan.
Sirpa Paatero /sd (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Meillä on eduskunnan yhteisesti tekemä päätös niistä ehdoista, joilla vakausmekanismiin mennään, jossa lukee aika selvästi, että EVM:n lainoilla tulee olla ensisijaisuus, pankkien ja sijoittajien vastuu kasvaa ja emme missään tapauksessa lähde mukaan, jos valtioiden yhteisvastuu kasvaa. Näillä ehdoilla, niin kuin tähänkin kirjattu on, että asetetaan tiukat ehdot, meillä on mahdollisuus harkita, kun ajankohta on EVM:n osalta täällä salissa, menemmekö mukaan vai emme...

Ville Vähämäki /ps (vastauspuheenvuoro): 

Kunnioitettu puhemies! Tässä edustaja Viitanen viittasi tähän, että hallituksen linja ei todellakaan ole piikki auki -linja, mutta se näyttäisi olevan piikki lihassa -linja, ja se piikki on kansan lihassa. Näyttäisi siltä, että edustajat Kaikkonen ja Uotila nostivat sellaisen asian esiin, mistä pitäisi puhua enemmänkin. 

Tämä Ekp:n tilanne näyttäisi olevan huolestuttava. 

Jatkuvasti ostetaan Italian ja Espanjan bondeja. Mitä tässä oikein tapahtuu? 

Tässähän mennään jatkuvasti Suomen pankkivaltuustonkin ohi oikealta ja vasemmalta. Ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa enää asioihin, kun Ekp toimii näin omavaltaisesti. 

Ja tässä asiassa, mitä tässä ollaan mahdollistamassa, tässähän mahdollistetaan tämän pysyvän mekanismin luominen, ja edelleen tämä pysyvä mekanismi voi sitten näitä bondeja ostaa, ja tämä käy hyvin kalliiksi.

Markus Mustajärvi /vr (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Tässä on oleellista kiinnittää huomio siihen, että tässä ei ole kyse mistään yksittäisestä päätöksestä, vaan tässä on kyse hyvin keskeisestä linjaratkaisusta. Nyt siirrytään yksittäisistä tukipaketeista pysyvän eurooppalaisen pankkituen suuntaan.

Kyllä tämä EU-linja on ollut ihan jatkuvaa vedätystä. Aikoinaan sanottiin, että EU-jäsenyydestä ei seuraa yhteistä valuuttaa. Yhteisen valuutan jälkeen sanottiin, että siitä ei seuraa yhteistä talouskoordinaatiota, ja nyt Euroopan vakausmekanismia perustettaessa sanotaan, että kyse on nimenomaan talouskoordinaatiosta...

Silvia Modig /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tässä on kyllä nyt ensimmäisen kauden kansanedustaja aivan ihmeissään. Siis mehän jatkamme edellisen hallituksen viitoittamalla tiellä. Nyt on paljon tiukemmat säännöt pelissä, meillä on paljon tiukempia vakuuksia. Tämä myönnetään jopa Euroopan laajuisesti.

Minä olen aivan ihmeissäni. Jos, edustaja Pekkarinen, menetelmänä sinänsä vakausväline on teidän mielestänne kannatettava, mutta sen keinot ja miten me käytämme niitä ovat väärät, niin mikä on se vaihtoehto, mitä te tarjoatte? Onko tämä pankkikriisi suomalaisten veronmaksajien vika? Ei todellakaan, mutta vaikuttaako se heidän arkeensa ja meidän talouteemme? Kyllä valitettavasti. Näitten faktojen valossa meidän pitää tehdä kaikki, mitä me voimme, minimoidaksemme se negatiivinen vaikutus, joka tällä on suomalaisiin ja suomalaiselle taloudelle.
Mauri Pekkarinen /kesk (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! ... Mitä euroalueeseen, Ekp:hen tulee, puhemies, ihan lyhyesti vielä: se on myöskin väärä tie. 150 miljardia on tähän mennessä käytetty Ekp- ja eurojärjestelmän rahaa näitten ongelmamaitten velkapapereitten ostamiseen. Tämä on erittäin radikaalisti vastoin Ekp:n alkuperäistä ajatusta. Sillä tiellä tulee susi vastaan. (Puhemies: Ja nyt tuli aika vastaan!) Jürgen Stark häipyi ja monet muut kumppanit lähtivät pois.

Vesa-Matti Saarakkala /ps (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkään myöskään ERVV:llä ei ole olemassa EU:ssa lainsäädäntöpohjaa. 

Myös asiantuntijakuulemisissa on esiintynyt tällainen näkemys, eli nyt kun edustaja Brax paljon näihin asiantuntijoihin viittaa, niin tällä kertaa kyllä asiantuntijoita löytyy, jotka ovat tätä mieltä. Tässä nyt jälkikäteen haetaan tätä lainsäädäntöpohjaa ja sillä sitten perustellaan myös jatkopäätöksiä. Siinä mielessä kyllä nyt on se paikka ottaa jo tämän 136 artiklan yhteydessä kanta.

Mehän tiedämme, mikä se EVM on. Se on käynyt täällä valiokunnissa, se on lähtenyt kierrokselle. Siihen ei mitään isoja muutoksia enää tule. Siinä mielessä keskusta on tässä saanut aivan liikaakin nyt näkyvyyttä edustaja Pekkarisen taholta, koska Pekkarinenhan on hyväksymässä tätä artiklan 136 muutosta, samoin ilmeisesti koko keskustaryhmä. Siitä näkökulmasta se on kyllä ymmärrettävää, että te olette viime kaudella näitä mekanismeja ajaneet ja haette ehkä nyt sitten jälkikäteen ikään kuin lainsäädäntöpohjaa ja oikeutusta niille päätöksillenne.

Miapetra Kumpula-Natri /sd (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että aika tuohon, että EVM tulisi kesällä 2013, tuntuu kovin pitkältä, koska valitettavasti siihen asti me joudumme käyttämään tätä väliaikaista mekanismia, ja tässä väliaikaisessa mekanismissa ei valitettavasti ollut tehty esimerkiksi maan velkakestävyysarviota. Sen takia demarit ovat tässä reilun vuoden verran olleet hieman eri mieltä kuin mitä oli silloinen hallitus, mutta voimme olla nykyhallituksen kanssa samaa mieltä,...

Pertti Virtanen /ps (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen on selkeästi entisestäänkin viisastunut, tai voisi sanoa, että jälkiviisastunut, mutta ei tarpeeksi. Eli mikä tämä höpötys on tässä sitten, kun esimerkiksi edustaja Saarakkala sanoo aivan totuuden tässä asiassa monin tavoin, mutta edustaja Pekkarinen ei voi sitä myöntää. Mikä mekanismi tässä on, että tässä iso raha ajaa meidät velkojen tai sitten takauksien kautta, niin että me annamme itse niitä, liittovaltioon...

...Vielä muistuttaisin siitä, jota kukaan ei muista, että edellisen hallituksen aikana puhuttiin paljon puskurirahastoista Suomessa. Kun tuli lama, mihin ne rahat katosivat? Niistä ei puhuttu mitään, minä en tiedä, missä... (Puhemies: Aika!) Niitä otettiin pienyrittäjiltä, keskisuurilta, työntekijöiltä. Sinne ne katosivat. Minä uskon, että EU tekee saman oharin. (Puhemies: Arvoisa edustaja Virtanen, aika!)
Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Minulle kävi joskus niin, kun selitin vaikeata asiaa, että vain kaksi ymmärsi ja heistäkin toinen väärin. Tässä kävi edustaja Virtasen kohdalla kyllä näin....

.........................................
Matti Saarinen /sd (vastauspuheenvuoro): 

Herra puhemies!...Nyt pitäisi kiinnittää huomiota vakuuksiin...

Liittovaltiokehityksestä: sehän on ihan luonnollista, että jos on yhteisiä ongelmia, yhteinen iso kriisi, se tiivistää toimintaa, tiivistää ajattelua, vahvistaa yhteishenkeä, niin se saattaa näyttää liittovaltiokehitykseltä....

..............................................................
Kari Rajamäki /sd (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, te olitte toukokuussa 2010 viemässä täällä 11,6 miljardin euron vastikkeettoman lainan läpi. SDP:n hylkyesitys kaatui. Kesäkuussa, juhannuksena, te runttasitte viime vuonna läpi täällä ERVV:n. Ette mahdollistaneet hallituspuolueiden kanssa edes perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Nyt puhutaan Saksan valtiosääntöoikeuden ratkaisuista. Meidän oman eduskuntamme perustuslakivaliokunnan lausuntoa ei mahdollistettu näin olennaiseen budjettivaltaan liittyvässä asiassa...

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro): 

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen poistui juuri salista, mutta olisin mielelläni häneltä kysynyt, koska arvostan häntä ja hän on valtiomiestason kokenut poliitikko, onko hän todella sitä mieltä, että nyt, kun näillä joustavuusmuutoksilla on muutettu sekä väliaikaista vakausvälinettä että myöskin pysyvää, sitten kun se astuu voimaan, onko edustaja Pekkarisen ja myöskin keskustan linja, että nämä joustavuutta lisäävät muutokset ovat niin pahoja, että Suomen pitäisi olla se maa, joka kaataa koko tämän pelastusyrityksen, jolla yritetään euroalue vielä pelastaa. Nyt ei auta jälkiviisastelu yhtään...

...................................................

Peter Östman /kd: Arvoisa puhemies, värderade talman! Minun täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin, minkä takia ensimmäisen kauden kansanedustaja Silvia Modig, jonka nimi muuten suomeksi tarkoittaa rohkeaa, välillä ihmettelee tätä keskustelua. Minunkin täytyy tunnustaa, että välillä ihmettelen, että rakentaako tämä tällainen keskustelu Suomen asioita ja ratkaistaanko Euroopan kriisejä näillä puheilla. Välillä tuntuu siltä, että oppositio nauttii, jos Suomi ei saa näitä vakuuksia, ja välillä nautitaan siitä, että jos kenties nämä vakuudet saadaan ja Suomi joutuu olemaan tässä paketissa...

Arvoisa puhemies! Sen mukaisesti Suomi hyväksyy Euroopan vakausmekanismin perustamisen edellyttäen, että Suomen ehdot toteutuvat. Siis Suomi hyväksyy pysyvän Euroopan vakausmekanismin perustamisen seuraavilla ehdoilla, ihan hallitusohjelman mukaisesti: 1) EVM:n perustamisen yhteydessä hyväksytään velkajärjestelyä edesauttavat yhteistoimintalausekkeet ja 2) EVM:n lainoilla on ensisijainen asema verrattuna yksityisen sektorin lainoihin.
Värderade talman! Kristdemokraterna vill påminna om att strukturen för stabilitetsmekanismen inte får vara en sådan att euroländerna övergår till gemensamt ansvar för statsskulderna. Varje stat ska och bör själv bära ansvaret för den egna offentliga ekonomin och för sina egna skulder.
Kristillisdemokraatit haluaa muistuttaa, että EVM:n rakenne ei saa olla sellainen, että euromaat siirtyisivät valtioiden veloissa yhteisvastuuseen, vaan jokaisen valtion tulee itse vastata omasta julkisesta taloudestaan ja omista veloistaan.

Jyrki Yrttiaho /vr: 

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyyn tuotu esitys EU:n perustuslain 136 artiklan muuttamisesta Euroopan vakausmekanismin perustamiseksi on uskomattomin kiemura, jollaista ei ole ennen nähty Euroopan unionin liittovaltiokehityksen tiellä. Tietenkään tämä ei yllätä, sillä demokratian puute ja suurten jäsenmaiden sanelu ovat ohjanneet tätä prosessia tähänkin saakka.

Nyt ollaan muuttamassa EU:n perustuslakia, Lissabonin sopimusta. 

Muutoksella vahvistetaan, että jäsenvaltiot voivat hallitusten välisenä järjestelynä perustaa vakausmekanismin niin sanottua yksinkertaistettua tarkistusmenettelyä noudattaen valtionpäämiesten päätöksellä Eurooppa-neuvostossa.
Perustuslain pikamuutokset ovat tuttuja diktatuureista. Harvemmin niihin törmää vakiintuneissa demokratioissa. Näin ohut on Euroopan unionin oikeusperusta, kun suurten pankkien omistajien edut vaativat jäsenmaiden yhteisvastuun kasvattamista ahneiden ja vastuuttomien liikepankkien pystyssä pitämiseksi.

Edustaja Mustajärvi ruoti puheenvuorossaan erinomaisesti tämän artiklamuutoksen pohjalta EU:n rakenteiden ulkopuolelle perustettavan osakeyhtiön mittavia erioikeuksia ja ylikansallista valtaa jäsenmaiden päätöksenteon yli. Yhtiön, tuon pankkitukilingon, tehtävänä on jakaa rahaa ylivelkaantuneille maille pankkien pelastamiseksi. Se on sen yksinomainen tehtävä. 

Suomen osuus yhtiön 700 miljardin osakepääomasta on 12,8 miljardia - tämä kaikkien tähän saakka tehtyjen sitoumusten lisäksi. Nämäkään panokset eivät riitä torjumaan Espanjan ja Italian maksukyvyttömyyden eurolle ja Euroopan rahaliitolle luomia paineita. 

Niinpä Ekp onkin vaatinut euromailta osuuksien tuntuvaa kasvattamista.
Hallituksen esitys on sitomassa Suomea yhä syvemmälle vastaamaan muiden jäsenmaiden ja suursijoittajien veloista ja riskeistä. Suomelle on luvassa lisää maksettavaa, lisää yhteisvastuuta. Se on sitä yhteisöllisyyttä, jota hallituspuolueet ohjelmassaan haluavat lisätä.

Meille vasemmistoliiton kansanedustajille ei tuota vaikeuksia hylätä tätä esitystä. Olemme jo ilmaisseet aiemmin vastustavan kantamme vakausmekanismiin. Ryhmämme selvä enemmistö äänesti myös Lissabonin sopimuksen hyväksymistä vastaan. Vasemmistoliiton periaateohjelma ja poliittinen tavoiteohjelma määrittelevät puoleen EU-kriittisen linjan. Se on sopusoinnussa eurooppalaisen vasemmiston ja Euroopan ammattiyhdistysliikkeen linjausten kanssa. Haastamme kapitalismin, vastustamme pankkien vallan kasvattamista, sisäisen devalvaation leikkauspolitiikkaa, palkkojen jäädyttämistä ja julkisten palvelujen rapauttamista. Vastustamme liittovaltiokehitystä oman periaateohjelmamme mukaisesti.

Pankit ovat saaneet kasvattaa valtaansa uusliberalismiin vihkiytyneiden poliitikkojen hallitusten avustuksella. Niistä on tullut mahtitekijä, jonka armoilla poliitikot toimittavat rahansiirtojen rutiineja ja saarnaavat veronmaksajille vastuunkannon ja uhrausten välttämättömyyttä. Tässä menossa emme ole mukana. Vasemmistoliiton periaateohjelma ja poliittinen tavoiteohjelma asettavat lisäksi tiukan vaatimuksen: Euroopan unionin perussopimuksia muutettaessa tai uudistettaessa Suomessa on käytettävä aina neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Tässä on riittävästi eväitä vaatia hallituksen esityksen hylkäämistä ja äänestää "ei" perustuslain pikamuutoksille.

Tämä esitys sivuaa siinä määrin myös Suomen perustuslakia, että esitän, että perustuslakivaliokunta tutkii esityksen perustuslainmukaisuuden, toisin sanoen esitys lähetetään myös perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten.

.................................

Miapetra Kumpula-Natri /sd: 

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu debatin aikana paljon ehkä perustavanlaatuisista EU-kysymyksistä, ja niistä on hyväkin aina puhua. Yksi tärkein niistä on demokratia...

Pentti Kettunen /ps: 

Herra puhemies!.. Perussuomalaisten valiokuntaryhmät tulevat olemaan valiokuntakäsittelyssä kriittisiä ja vastustamaan Suomen osallistumista näihin unionin vakausvälineisiin. Olen mielenkiinnolla seurannut tässä eduskunnassa ja tässä istunnossa keskustan ja sosialidemokraattien kiemurtelua näissä EU-asioissa...

...Sosialidemokraatit pelastivat suuren vaalitappionsa hämäämällä äänestäjiä lupaamalla annettaville rahoille ja lainoille vakuuksia. Minun arvioni mukaan sosialidemokraatit ilman tätä vakuuskeskustelua olisivat menettäneet kansanedustajan paikkoja ainakin viisi lisää niiden menetettyjen lisäksi, mitä meni.

Nyt sosialidemokraateille on tullut lupauksien lunastamisen aika. On mielenkiintoista seurata, millaisia vakuuksia sieltä tulee...

......................

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! ...Kokoomus on tämän syksyn aikana saanut julkisuutta pyrkiessään kieltämään pikavipit niiden kansalaisille aiheuttaman velkakierteen vuoksi... Euroopan vakausvälineessä EVM:ssä on lähes kaikki samat piirteet kuin pikavippitoiminnassa. Yli varojensa elävät maat ottavat ja heille jopa tuputetaan pikavippejä entisten vippien maksamiseen ilman että ne suostuisivat itse laittamaan talouttaan kuntoon. Tästä esimerkkinä vaikkapa Kreikka. 

Yksi olennainen ero pikavippitoiminnan ja EVM:n välillä kuitenkin on: maksumiehen rooli on EVM:ssä yhteisvastuullinen kaikkien euromaiden kesken Suomi mukaan lukien. Suomi onkin hyvin valmistautunut tähän maksumiehen rooliinsa korottamalla jo väliaikaiseen rahoitusvakausvälineeseen ERVV:hen antamiaan takauksia 8 miljardista 14 miljardiin.
EVM-sopimuksen allekirjoittaminen siinä muodossa kuin se tuossa sopimusluonnoksessa on, on kansalaisten kannalta paljon vaarallisempi asia kuin pikavipit. 

Loppujen lopuksi kansalainen voi itse päättää siitä, ottaako pikavipin. 

Allekirjoittamalla EVM-valtiosopimuksen Suomineito voi vain sivusta katsoa, kun sen kukkarolla käydään. Siihen eivät kansalaiset voi vaikuttaa. Ja ylipäätään, mihin me tarvitsemme EVM:ää? Jos kaikki euromaat noudattaisivat niitä sopimuksia, jotka ne ovat itse hyväksyneet ja allekirjoittaneet, EVM:ää ei tarvittaisi ollenkaan. 

Toivoisin tässä EVM-asiassa kokoomukselta yhtä räväkkää ja saman sisältöistä esiintuloa kuin halutessaan kieltää pikavipit. (Ben Zyskowicz: Onko edustajalla keino, jolla ne saataisiin taannehtivasti noudattamaan näitä sopimuksia?)
Mika Niikko /ps: 

Arvoisa puhemies! ... EU:n tasolla pelataan kuitenkin täysin eri säännöillä kuin reaalimaailmassa. Taloutensa sotkeneille kriisimaille annetaan lainoja, joista ne eivät tule selviämään, tämän me kaikki tiedämme. Tällainen lainottaminen on mahdollista ainoastaan siten, että hallitus marssii kansalaisten lompakolle ja ottaa heidän rahansa kysymättä, mitä mieltä he siitä ovat.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä hallituksen ajama linja EVM:n kohdalla on Suomen edun vastaista. Olemme yhä enenevässä määrin sitoutumassa osaksi kokonaisuutta, jossa määräysvalta taloudenpidostamme siirtyy tahoille, jotka eivät ole kyenneet kantamaan vastuuta tähänkään saakka eivätkä ole toimineet eivätkä tule toimimaan yhteisten, sovittujen ehtojen mukaisesti. 

Näillä ja täällä kuullun perusteella onkin helppo yhtyä täällä esitettyihin toiveisiin siitä, että tämä lakialoite kuopataan viimeistään valiokunnan käsittelyvaiheessa.
Eero Lehti /kok : 

Arvoisa herra puhemies! ... Minun on vaikea uskoa, että Kreikan hallitus, joka velkaantui, olisi tehnyt sitä vahingossa. Kirjanpitoa on väärennetty. Mutta yhtä vaikeaa minun on uskoa sitä, että lainoittajat, jotka ovat lainoittaneet Kreikkaa tavalla tai toisella, eivät olisi olleet ainakin suunnilleen tietoisia siitä, minkälainen Kreikan kokonaistaakka velallisena oli ja mitä itse asiassa seuraisi, jos Kreikka ei pystyisi suoriutumaan velvoitteistaan. Taustalla oli varmaan se, että yhteinen valuutta on se väline, jolla vastuu saadaan hajautettua ja pääoman sijoittaja saa rahansa takaisin...

Lea Mäkipää /ps: 

Arvoisa puhemies! ... sanon tässäkin, että meitä viedään kuin pässiä narusta. Kun täällä hallituksen esityksessä mainitaan, että perussopimukseen ehdotettu lisäys ei itsestään merkitse mekanismin perustamista, vaan siitä on tehtävä erillinen sopimus, näin se on, mutta jos me tämän sopimuksemme hyväksymme, niin täällä jo kädet syyhyävät, että tästä eteenpäin toimitaan. Tämä johtaa vääjäämättömästi, uskokaa tai älkää, liittovaltion syntymiseen. Sitäkö te haluatte? Meillä ei ole mitään sanottavaa, päätösvalta viedään. 

Mutta jos te näin sinisilmäisiä päätöksiä olette tekemässä, niin uskallan väittää, että muutaman vuoden kuluttua monen silmät ovat punaisina, niin vasemmalla kuin oikeallakin laidalla olevien edustajien.

.................................................

Ben Zyskowicz /kok: 

Arvoisa herra puhemies! ...jos Kreikka tai jokin muu euromaa menisi hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi, siitä seuraisi lähinnä pankkijärjestelmän kautta sellainen yleiseurooppalainen taloudellinen kriisi, että siitä kärsisi myös Suomi...

Ville Vähämäki /ps: 

Kunnioitettu puhemies! ... Tätä EVM:ää on käsitelty muun muassa tässä U 6/2011 sopimusluonnoksessa. Tässä ihmettelen sitä seikkaa, kun tästä on olemassa vain englanninkielinen sopimusluonnos. Miten iso asia tämä Suomelle onkaan, ja tästä on todellakin saatu aikaiseksi vain englanninkielinen sopimusluonnos. Onko tämä hyvän hallinnon mukaista käsittelytapaa? En voi tätä asiaa käsittää, miksi näin tehdään. Koettakaa nyt saada tästä suomenkielinen sopimusluonnos aikaiseksi...

... Muun muassa tämä, että jäsen ei vapaudu maksuvelvollisuudestaan, vaikka siitä tulisi EVM:n tuen saaja, on hyvin mielenkiintoinen seikka. En voi tällaista asiaa käsittää, miksi tämä on tänne laitettu.

Etenkin se seikka, että EVM:n hallintoneuvosto voi omalla päätöksellään päättää lähteä muiden jäsenvaltioitten kassalle, nostaa omaa pääomaansa, niin tässähän tullaan ohittamaan aivan täysin kansallinen päätöksentekokyky. Ei tämä näin voi olla mahdollista. 

En tätäkään pysty käsittämään, miten tämän annetaan mennä läpi ilman isompaa julkista keskustelua.

Sitten tämä seikka, kun tässä sopimuksessa ollaan luomassa EVM:stä itsenäinen oikeustoimihenkilö, joka on täysin koskematon, EVM:ää ei voi haastaa oikeuteen missään jäsenvaltiossa, niin onhan tämä ihmeellinen asia. Käytännössä EVM:n toimitiloihin ei pääse. Sieltä ei voi hakea mitään dokumenttia, jos se ei siihen lupaa myönnä.

Kaiken kaikkiaan tämä on hyvin epämiellyttävä sopimus ja tätä näin täällä ollaan viemässä eteenpäin. Kyllä tämä vähän huonolta tuntuu. Ei tämä kyllä Suomen etu voi missään nimessä olla, että tätä näin vähällä käsittelyllä viedään eteenpäin. Ei minulla muuta.
Vesa-Matti Saarakkala /ps: 

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tästä salin tämän hetkisestä koostumuksesta ja siitä, että edustajia ei juuri ole paikalla, huomaa, että tämä on varsin kiusallinen kysymys, mitä me nyt täällä käsittelemme, hyvin monille tahoille. Oikeastaan perussuomalaiset on puolueena ainut, jolla on puhtaat näpit tässä tilanteessa. On tietysti myönteistä, että keskustaltakin nyt kriittisyyttä on tilanteeseen löytynyt.

Mutta se, mikä ei ole myönteistä, on se, että hallitus ei edelleenkään mieti muuta vaihtoehtoa. Meillähän on tilanne, että nämä vakausmekanismit voivat vielä kaatua. 

Kreikka todennäköisesti kaatuu, ja voi aivan hyvin olla, että tämä rahoituspakettikin, jota Kreikalle hallitus on ajanut, saattaa kaatua. 

... ei mitään helppoja vaihtoehtoja ole. Ainakin minulla on luottamus suomalaiseen koulujärjestelmään. Meillehän on kaikille varmasti tunnettua se, että meillä on suhdannevaihtelut yhteiskunnassa, ja jos niitä väen väkisin lähdetään estämään tällaisella politiikalla, mitä Euroopassa on lähinnä EU-olosuhteissa harjoitettu, niin siitä seuraa juuri tällainen kriisi. Ja nyt sitten ollaan tässä äärellä. Ne, jotka ovat tätä EU-politiikan suuntaa ja ylipäätään EU-jäsenyyttä olleet kannattamassa, euro mukaan lukien, kyllä kantavat vastuun.

Myös tällainen päätöksenteon hajauttaminen, mitä tässä ikään kuin liittovaltiokehityksessä on mukana, on kyllä johtanut aina tähän asti pääomien keskittymiseen. 

Eli tähän asti tuloerot ovat kasvaneet tällä harjoitetulla politiikalla. Mitä syvemmälle mennään integraatiokehitykseen - ja voidaan puhua niin sanotusti hajautetusta päätöksenteosta, jota on kansalaisen entistä vaikeampi paikantaa - niin se johtaa pääomien keskittymiseen pitkällä aikavälillä. 

Tämän historia osoittaa. Ja koska me paljolti kansanvallan kautta kontrolloimme pääomia, me pystymme verottamaan - joku kutsuu sitä sosialisoinniksi, minun mielestäni verotus on positiivinen asia, kun sitä oikein harjoitetaan - ja niillä verovaroilla luodaan niitä edellytyksiä ihmisille, niitä mahdollisuuksien tasa-arvoisuuksia, joiden avulla sitten ihmiset pystyvät itse luomaan hyvinvointia.

Kyllä kokoomuksen linja on sellainen, että minä varoittaisin nyt niitä kansalaisia, jotka ikään kuin ajattelevat ja vähän pelkäävätkin, että miten sen minun omaisuuteni nyt käy, sen minun taloni ja näin, jos rysähtää - mutta kun oikea vastaus on, että kun rysähtää. 

Nyt on kysymys siitä, meidän tulevien sukupolvien asiasta, mihinkä liekaan heidät tässä pannaan...

Keskustelu päättyi.

(Lainaus päättyy.)

New Yorkin tuhotapahtumasta on kulunut 10 vuotta. Aika astua ulos 9/11-ajatuslukkiutumista?

Jos luulit kuulleesi jo kaiken New Yorkin rakennusten tuhosta kymmenen vuotta sitten, oheinen keskustelu saattaa tuoda aiheeseen uusia näkökulmia.

"Onko luultavaa, että 9/11-tuhon tekijätaho olisi unohtanut hoitaa jälkien peittelyn ja synnyttää 9/11-totuus-liikkeen?"

  

Kaksi rohkeaa asiantuntijaa ja ihailtavaa sanankäyttäjää keskustelevat 6.9.2011 päivätyssä audiotallenteessa New Yorkin 9/11 -tuhon merkityksestä ja ulottuvuuksista.

Tuhotapahtuman fysikaalis-teknisen puolen selvittänyt insinööritieteiden asiantuntija, dosentti Judy Wood ja kansatieteilijä John Lash astuvat tavanomaisten ajattelukaavojen ulkopuolelle, vaikka keskustelu pitäytyykin tieteellisen päättelyn ja faktapohjaisuuden maastossa.

http://www.blogtalkradio.com/grok-the-talk/2011/09/06/dr-wood-and-john-lash-the-quintessential-talk-on-911-hour-1

http://www.blogtalkradio.com/grok-the-talk/2011/09/06/dr-wood-and-john-lash-the-quintessential-talk-on-911-hour-2

"Neuvokas keino pitää ihmiset passiivisina ja tottelevaisina on rajoittaa ankarasti mielipiteenvapautta, mutta  sallia erittäin vilkas keskustelu sallituista mielipiteistä." 

"The smart way to keep people passive and obedient is to strictly limit the spectrum of acceptable opinion, but allow very lively debate within that spectrum." — Noam Chomsky

Wörglin paikallisraha jätti pankit ja puoluepoliitikot nuolemaan näppejään ja nosti kunnan kukoistukseen keskellä 30-luvun talouslamaa.

Paikallisraha otettiin hiljattain käyttöön italialaisessa pikkukylässä.
Filettinon 550 asukkaan kylä julistautui itsenäiseksi hallintokunnaksi ja alkoi laskea liikkeelle omaa rahaa.

Paikallisraha on toiminut keinona taistella pankki- ja velkakriisejä vastaan ennenkin.

Sveitsiläinen journalisti Alex von Muralt julkaisi kirjoituksen koko maailmaa kohahduttaneesta Wörglin paikallisrahasta vuonna 1933 itävaltalaisessa aikakauslehdessä (Standisches Leben, Blatter fur organische Gesellachafts-u. Wirtschaftalehre).
Alex von Muralt kirjoitti tekstinsä aikana, jolloin Wörglin kokeilu, joka sai jatkua vain 13 kuukautta, oli vielä käynnissä.

Tummia pilviä oli kertynyt taivaalle, sillä puoluepoliitikot ja Itävallan valtionpankki vastustivat paikallisrahaa kaikin voimin.
Ohessa Alex von Muraltin tekstiä englanninkielestä editoiden ja lyhentäen:

Tyrolilaisessa Wörglin 4000 asukkaan kylässä Itävallassa otettiin vuonna 1931 käyttöön oma raha samankaltaisessa ahdingossa, johon velkaannutetut eurovaltiot ja niiden myötä Filettino kuten kaikki Suomen kunnat, on tätä nykyä ajettu.
Keväällä 1932 Wörglin työttömyys oli EU:n lukemissa, kun kylän 4000 asukkaasta oli kortistossa 350.
Vähäinen kauppapaikka Wörgl herätti maailmanlaajuista huomiota ratkaisullaan, joka oli pormestarin, sinnikkään Michael Unterguggenberger'in unelma siitä saakka kun tämä oli lukenut Silvio Gesell'in free money -teoriasta. 

Joulukuussa 1931, wörgliläiset saivat siis pormestarikseen edistyksellisen miehen, joka alkoi heti panna käytäntöön pitkään ja huolellisesti harkittua rahasuunnitelmaa hallintoalueellaan. 


Tuolloin Wörgl kuului niihin harvoihin Itävallan maaseutupaikkoihin, jotka elivät pääosin teollisuudesta, tosin kylän sementti- ja selluloosatehtaat olivat maailmaa ravistelleen talouskriisin vuoksi sulkeneet ovensa.

Kylä oli epätoivoisessa tilanteessa, työttömyys oli kasvanut suureksi koko maassa. 
Verotulot putosivat.  
Innsbruckin säästöpankki, jolle Wörglin kunta oli velkaa valtavat 1.290.000 shillinkiä, nosti koron heinäkuussa 1931 seitsemästä prosentista 10 prosenttiin. 
Kunnan kassa ammotti tyhjyyttään. 
Ja wörgliläinen  Raiffeisen'in pankki oli joutunut miltei lopettamaan toimintansa, koska sen kaikki varat, kunnan tili mukaanlukien, oli jäädytetty.
Katujen ja teiden päällysteet olivat päässeet huonoon kuntoon, eikä korjaustöitä voitu enää lykätä.
   
Niinpä kunnanhallitus, neuvottomuuden keskellä, hyväksyi pormestari Unterguggenbergerin ehdotuksen.
Liikkeelle laskettiin maksuväline, jonka ominaisuuksiin kuului, että se menetti arvoaan vuosittain.
Heinäkuun 1932 alussa kunta painoi seteleitä 32.000 shillingin arvosta. Rahaa kutsuttiin nimellä labour certificates eli rahapaperi työntekoa vastaan. Numeroiduille seteleille tuli käyttöarvoa vasta, kun ne leimattiin kunnantalolla. 
Leimattujen seteleiden arvo väheni sovitusti kuukausittain yhdellä prosentilla nimellisarvosta (Vero.), ja seteleihin kiinnitettiin merkkejä kuukausittain, että papereiden käyttäjä sai ajantasaisen tiedon setelin arvosta. Merkkejä sai kunnantalolta. 
Wörglin oma raha menetti siis vuodessa arvoaan 12 prosenttia (relief tax), mikä on yli kaksi kertaa määrä, jota free money'n isä Silvio Gesell ehdottaa.
Vuoden lopussa kaikki rahasertifikaatit vaihdettiin uusiin. Vaihdosta ei peritty hintaa edellyttäen, että vaaditut leimat ja merkit olivat seteleissä. 
Kunta huolehti myös paikallisrahan vaihtamisesta tavallisiin Itävallan shillinkeihin kahden prosentin marginaalilla.


Yksityiskohdista huolehdittiin uuden rahan käyttöönotossa varsin tarkkaan.

Wörglin kylän luottamushenkilöt, joukossa seurakunnan pappi, tallettivat asioiden sujuvuuden varmistamiseksi Raiffeisen'in paikallispankkiin Itävallan 'oikeaa' rahaa vastaamaan summaa, jonka arvosta Wörgl laski liikkeelle arvoaan menettävää, omaa maksuvälinettään.
Raiffeisenin pankki puolestaan oli oikeutettu lainaamaan kyseistä Wörglin takuutalletusta edelleen kuten pankkitoimintaan kuuluu.
Pankki antolainasi luotettavina pitämilleen tukkukauppiaille rahaa kuuden prosentin korolla (in the form of sight-bills).
Kertynyt korkosumma juoksi siis Wörglin kunnan kirstuun kokonaisuudessaan, sillä paikallisena säästöpankkina Raiffeisen tarjosi pankkipalvelunsa ilmaiseksi. Olihan kyseessä kunnan sisäinen  rahansiirto.

Wörglin setelin kääntöpuolelle oli kirjattu julistus: 
"Kaikille tiedoksi! Hitaanlaisesti kiertävä raha on saanut aikaan ennennäkemättömän markkinoiden matalasuhdanteen ja syössyt miljoonat ihmiset äärimmäiseen kurjuuteen. 
Talouden näkökulmasta maailman tuhoutuminen on alkanut. 
- Siksi on korkea aika, päättäväisin ja tarkoituksenmukaisin toimin, pyrkiä pysäyttämään kaupankäyntikoneen syöksykierre ja siten pelastaa ihmiskunta veljessodilta, kaaokselta ja hajoamiselta.
Ihmiset elävät vaihtamalla palveluja keskenään. 
Hidastunut rahankierto on miltei täysin pysäyttänyt tämän vaihdannan ja suistanut miljoonat halukkaat työläiset työttömyyteen. 
Siksi meidän täytyy herättää eloon tämä palvelujen vaihto ja sen myötä tuoda työttömät takaisin tuottavien joukkojen riveihin. 
Se on Wörglin liikkeellelaskeman rahasertifikaatin tarkoitus: 
Se pehmentää kauhistavia kärsimyksiä; 
Se tarjoaa työtä ja leipää."

Aluksi Wörglin kunta maksoi toimisto- ja muille työntekijöilleen omalla rahalla 50 %  ja myöhemmin 75 % palkoista. Palkolliset olivat antaneet siihen suostumuksensa.
Ensimmäinen 1.800 shillingin arvoinen erä rahaa otettiin käyttöön heinäkuussa 1932.
Koska sertifikaatit palautuivat nopeasti kunnan tileille, rahaa täytyi laskea liikkeelle ainoastaan noin 12.000 shillingin arvosta.
Tukitalletuksiakaan ei tarvittu kuin 12.000 tavallisen shillingin verran Raiffeisenin pankkiin.

Kaikki yritykset Wörglissä ottivat vastaan omaa rahaa aivan kuin se olisi ollut tavanomaista valuttaa.
Raha oli niin suosittua, että sitä hävisi matkailijoille ja muille hämmästelijöille pitkin maailmaa niin, että vain kaksi kolmasosaa määrästä oli kierrossa.
Kunnalle setelien hävikki ei ollut epämieluisaa, koska se sai siitä nettohyötyä.

Wörglin liikkeenharjoittajet eivät aluksi olleet ihastuneita siitä, että setelit menettivät arvoaan prosentin kuukaudessa, tai kaksi prosenttia siinä tapauksessa, että ne haluttiin vaihtaa oikeaksi Itävallan valuutaksi.
Heitä kuitenkin miellytti liiketoiminnan vilkastuminen.
Liikevaihdon kasvu kompensoi hyvin menetystä.
Ja. kunnalla oli jälleen varaa rakentamiseen, asvalttiteiden päällystämiseen ja pääkatujen ja liikekeskusten ehostamiseen, mikä osaltaan myös paransi kaupungin yrittäjien asemaa.

Eräs wörgliläinen päivittäistavaraa välittävä tukkukaupias kertoi kannattavansa paikallista sertifikaattirahaa. Vaikka hänen firmansa ei siitä suoranaisesti hyötynyt, mukana oli muita etuja.
Raha pelasti kaupungin ja sen asukkaat haaksirikolta.

Ja mikä kiinnostavinta, kauppias uskoo, että mikäli Wörgl-rahajärjestelmä laajennettaisiin koskemaan vaikkapa koko suurta Tyrolin aluetta, useita kymmeniä kuntia ja kaupunkeja, se osoittautuisi varmuudella taloudellisesti käyttökelpoiseksi vilkastuttamalla suuresti rahan kiertoa.
Harjatehtailija, Tyrolin teollisuus- ja kauppajärjestön jäsen, ilmaisee samansuuntaisia ajatuksia.
Hän on myös vakuuttunut siitä, että järjestelyn laajennus koko Tirolin alueelle vilkastuttaisi kauppaa.

Huomionarvoinen etu on, että näin ohitettaisiin kokonaan säädökset, puolueet ja poliitikot, jotka ottavat kiistakapuloikseen mielellään rahaan ja kauppaan liittyvät asiat.

Kaikki päätökset kuntatasolla rahan suhteen tehtiin yksimielisesti, kaikkien puolueiden kesken.
Hinnankorotuksia ei ilmennyt, maito oli tosin halvempaa maaseudulla, kauempana keskustasta.
Inflaatiota ei esiintynyt.
Kunnan talous hyötyi kokeilusta eniten. (Yksityiskohdista enemmän linkissä.)

Kiinnostava seikka on, etteivät Tyrolin hallituksen virkamiehet kertoneet artikkelin kirjoittajalle Alex von Muraltille tai muillekaan lehdistön edustajille pyynnöistä huolimatta kaikkia kokeilun rahallisia yksityiskohtia. (Edit. Mitä valonarkaa mahtoi sisältyä pankkien toimintaa kuvaaviin numeroihin? Voittoa, tässäkin tilanteessa?)

Selvää kuitenkin oli, että Wörglin verotulot kasvoivat huomattavasti vuosina 1931-1932.

Huvivero, ilmoittelu, ja koiravero tuottivat hiukan entistä enemmän. Tulovero, kiinteistövero ja sen tapaiset tuottivat selvästi enemmän kuin ennen kokeilua.
Pormestari Unterguggenberger kertoi, että veroja maksettiin jopa etuajassa.
Muutenkin oli havaittavissa ilmapiirin muutos myönteisemmäksi.

Entä jäivätkö tukkukauppiaat velkaa Wörglin alueen ulkopuolelle?
Raiffeisenin pankin tiedot kertovat, ettei muutoksia tapahtunut, mikä on hyvä saavutus matalasuhdanteen aikana.
On huomattava, että Reiffeisenin pankki hyväksyi paikallista rahaa täydestä nimellisarvosta talletettaessa, jos tallettaja suostui ottamaan vastaan samaa paikallisrahaa nostaessaan.

Kunta kykeni laajaan työllistämiseen ja korjausrakentamiseen kokeilun tuoman rahan turvin.
(Edit. Miten pienillä summilla saatiin aikaan suuria tuloksia! Jos pankkien pelastamiseen nykyisin syydetyt varat annettaisiin suoraan kuntatalouksille koettaisiin samaa. Ja tietenkin, luotaisiin myös velaton paikallisraha.)
Viemäröintiä parannettiin pääkatujen varsilla. Katutöitä tehtiin, teitä päällystettiin ja asfaltoitiin. Rautatiekatu valaistiin uusimmalla tekniikalla.
Wörglin kuuluisa hyppyrimäki kaupungin eteläpuolella rakennettiin valmiiksi. Jo tammikuussa 1933 siellä järjestettiin isot kisat, joissa hypättiin 60 metrin leiskautuksia.
Kunnallinen mylly varusteltiin uusin pesutiloin ja puuvajoin ja kaupunkiin rakennettiin kunnan omistama kansanravintola.

Kaikkiaan rakentamiseen kului varsin suuri summa, noin 100.000 shillinkiä.
Rakennustöistä palkka maksettiin yksinomaan omalla paikallisrahalla.

On varmaa, että työllistämisen edut olivat paitsi välittömiä myös välillisiä ja antoivat kunnalle pysyvää arvonlisää vuosikymmeniksi.
Myös matkailu lisääntyi, ja pääkadun varrella olikin mieluisaa kuhinaa uusitulla asvalttipäällysteellä. Kaupunkilaiset olivat yksimielisiä siitä, että rahakokeilu auttoi kunnan kassan ohella monenlaisia hankkeita vireille ja puhalsi eloa paikalliseen talouselämään.
Oma raha sulatti jäästä velkojen vankina olleita projekteja ja toi työtä ja leipää kaikkialle.

Kuinka Wörgl kykeni lyhentämään miljoonavelkaansa (1.290.000 shillingin) Innsbruck'in säästöpankkiin? Velasta juoksi lisäksi yhdeksän prosentin korko.
Ei kovinkaan hyvin.
Vuoden 1931 alussa Innsbruckin säästöpankki tuli kunnanjohtoa vastaan vähentämällä maksamatta jääneitä korkoja 50.000 shillinkiä.
Wörgl ei ollut kyennyt lyhentämään itse velan osuutta käteisellä lainkaan.

Keinot eivät olleet silti lopussa, sillä:
teräväpäinen pormestari keksi omaperäisen lyhennyskeinon. 


Hän tarjosi Innsbruckin säästöpankille Wörglin kunnan lääninhallinnolle lähettämiä maksuvaatimuksia kuten (taannehtivasti) 1927 päivätyn laskun 50.000 shillingin arvoisesta tienrakennuksesta, jonka Wörgl oli suunnitellut ja toteuttanut. 
Kun maksuvaatimukseen lisättiin käypä korko, jo tämän yhden paperin arvo nousi 70.000 shillinkiin.

Lisäksi Innsbruckin säästöpankki sai haltuunsa Wörglin kunnan talletukset, 37.000 shillinkiä.
(Edit. Jokainen tietää, kuten tiesi varmasti myös pormestari, että pankki sai todellisuudessa tuon summan moninkertaisena, kun sillä on oikeus luontonlaajennuksen avulla lainata summa yhä uudelleen, korolla, tottakai.)

Miten pankki suhtautui kunnanjohtajan ehdotuksiin, ei ole tietoa.
Mutta pormestari Unterguggenberger ilmaisi kantanaan, että Itävallan valtionpankin vaatima yhdeksän tai 10 prosentin  lainakorko oli kiskontaa, jota ei voida ylläpitää loputtomiin. Pankin saamisia piti joka tapauksessa vähentää.

Sosiaalidemokraattinen puolue ja Itävallan vationpankki vastustivat Wörglin rahakokeilua sen kaikissa vaiheissa.
Pormestari Unterguggenberger ei suostunut kuitenkaan ottamaan vastaan käskyjä.
Itävallan valtionpankki piti kokeilua omien etujensa vastaisena ja usutti viranomaiset Wörglin kimppuun.
Tyrolin maakuntatason hallinto kuitenkin myöntyi wörgliläisten pyyntöihin, useaan otteeseen, joten kokeilu saatiin toteutetuksi.

Juridisesti valtionpankki oli oikeassa vaatimuksineen, jos Wörglin sertifikaatteja pidetään rahana, vaikkei seteleitä ole sidottu luotonantajaan, joka olisi ollut velvollinen hyväksymään ne maksuna.

Wörglin raha oli eräänlainen kunnallinen velkakirja, jolle ei maksettu korkoa ja johon oli kiinnitetty verhottu 12 prosentin liikevaihtovero.
Systeemin paikalliset poliittiset vastustajatkin puolsivat sitä, koska se kohotti yhteishenkeä ja toi suotuisia vaikutuksia yhteisölle.

Syy, jonka vuoksi Itävallan valtionpankki vastusti Wörglin rahaa oli pelko, että hanke laajenee ja leviää. 
Niin ehti käydäkin.

Tammikuussa viereinen Kirchbichel, teollisuuspaikkakunta, 3.000 asukkaineen, alkoi myös laskea liikkeelle omaa rahaa, 3.000 shillingin arvosta.
Kahden kunnan sertifikaattiraha kelpasi kummassakin kunnassa.
Pian neljä muuta tyrolilaiskuntaa Hopfengarten-Markt u. Land, Brixen, ja Westendorf, joissa oli yhteensä 16.000 asukasta, päättivät nekin laskea liikkeelle omaa paikallisrahaa, mutta jäivät odottamaan tulosta Wörglin ja valtionpankin välisessä taistelussa ennen kuin ryhtyvät toimeen.

Wörglistä tuli free money -teoriaan perehtyneiden pyhiinvaelluspaikka.
Kiinnostuneita tuli kaikkialta omasta maasta ja etenkin Sveitsistä katsomaan omin silmin ensimmäistä, osaksi toteutunutta hanketta, joka vei käytäntöön heidän teoriaansa.
Valtava kirjeenvaihto maailmalta kasautui Wörglin pormestarin pöydälle. Mies joutui palkkaamaan kielenkääntäjän avukseen.

Paikallisrahan tärkeät psykologiset vaikutukset huomattiin myös.

Asukkaat totesivat, että pelottavan markkinalaman torjumiseksi oli mahdollista toimia oman asuinpaikan alueella.
Ei ollut pakko jättäytyä virran vietäväksi tai pyytää valtiota apuun.
(Ja, von Muralt kirjoittaa: Valtion pankki, oikeastaan, näyttäytyy tarinan roiston roolissa.)

Asukkaat näkivät ja ymmärsivät, että koko maailma katsoi heitä ja heidän kuntaansa ja, että vakavasti otettavat ajattelijat asettuivat heidän puolelleen.

Kaikki se lisäsi kansalaisten henkistä voimaa....

--------------------------------------------------------------------------
Entä, jos Suomen kunnat itsenäistyisivät ja perustaisivat oman rahan?


Erona entisajan Wörgliin on ainakin, että EU-Suomessa kunnilta on lähes kokonaan viety elinehtojen ja tuotannon omavaraisuus.
Enää ei juuri ole paikallistiloja, ruoantuotantoa, metsästystä tai pienteollisuutta.
Tässä näkyy, miten EU:n hävityslistalla ollut maatalous ja paikalliset perustarpeiden tuotantoyritykset ovat keskeisiä asioita, joista luopumiseen ei juuri löydä järkisyitä.

Vaikeudet eivät ole silti ylivoimaisia.
Sitä paitsi, mikä on vaihtoehtona? Elämme kovia aikoja.
Kansalaisten ja pienten sekä suurien kuntien on totuteltava siihen, että heidän on joka tapauksessa itse autettava itseään.
Kun vaihtoehtoja hengissäsäilymiselle ei ole, ihminen selviytyy haasteellisissakin oloissa.

Wörglin ilmiö on yhä mullistava asia. 
Hankkeen merkitys ymmärrettiin kautta maailman. 
Yhdysvalloista kävi journalistien lisäksi myös talousasiantuntijoita, jotka veivät aatteen mukanaan.
USA:ssa tälläkin hetkellä Pohjois-Dakotan osavaltio laskee liikkeelle omaa velatonta rahaa jo 20:tta vuotta. 
Pohjois-Dakota on ainoa USA:n osavaltioista, joka ei kärsi talouskriisisistä. 

Lue Alex von Muraltin artikkeli kokonaan: 

http://www.reinventingmoney.com/worglExperiment.php

--------------------------------------------------------------------------------
Miten Wörglin oman rahan tarina päättyi?

Itävallan valtionpankki meni paniikkiin ja vetosi korkeimmassa oikeudessa monopolioikeuksiinsa rahan luomisessa.
Sillä oli keskuspankkina oikeus kieltää täydentävät valuutat.
Itävallan korkein oikeus tuki keskuspankin kantaa ja hätävaluuttojen luonnista tuli rikollista.
Tuolloin Itävallassa oli paikallisvaluuttaa jo kuudessa kunnassa.
Wörgl palasi nopeasti 30 prosentin työttömyyteen.
Yhteiskunnallinen levottomuus levisi nopeasti Itävallan joka sopukkaan.
Vuonna 1938 Hitler liitti Itävallan Saksaan ja monet toivottivat hänet tervetulleeksi taloudellisena ja poliittisena pelastajanaan.
Saksaa ajettiin kohti toista maailmansotaa.
Monet sotaa edeltäneet historialliset tapahtumat Saksassa painettiin pois julkisuudesta, unohduksiin.
Saksa rakennettiin uuteen uskoon länsiliittoutuneiden mallin mukaan.
Wörglin oma raha unohdettiin menneisyyden hämäriin.

Oikea rahareformi alkoi talousprofessori Franz Hörmann'in johdolla: Pois velkapyramidiponzi, tilalle valtion luoma velaton raha.

Via: Case About Bird Flu

Wieniläinen taloustieteen professori Franz Hörmann on käynnistämässä talousdemokratian periaatteen mukaista, oikeanlaista, velkakurjuuden syihin pureutuvaa rahajärjestelmän uudistusta.

Kyse on euroalueen kansanliikkeestä, jota professori itse johtaa ja, jonka tarkoituksena on:

- luopua yksityisen pankkisektorin yksinoikeudella korollisena velkana luomasta rahasta, ja korvata se rahalla, joka on 

- valtion itsenäisesti luomaa, liikkeelle laskemaa, säätelemää, korotonta ja velatonta rahaa.

Franz Hörmann on yhdessä talousasiantuntija Otmar Pregetter'in kanssa aloittanut laajan tiedotuskampanjan kertoakseen ihmisille kautta maailman kuinka yksityisten yritysten (pankkien ja luotto- sekä rahoituslaitosten) haltuun yksinoikeudeksi luovutettu rahajärjestelmä velkaannuttaa,  köyhdyttää ja kurjistaa ihmisten elämän tietyn elinkaaren kuljettuaan kaikkialla.

Velan kasvaminen niin suureksi ettei sitä voida maksaa, on rahajärjestelmään (velkapyramidiponzi) kuuluva, rakenteellinen ominaisuus.

Ongelmasta ei päästä eroon korjaamalla olemassaolevaa mekanismia kuten poliitikot esittävät. 

Ainoa ratkaisu on muuttaa koko järjestelmä.

Taloustieteen professori Franz Hörmann on ryhtynyt tehtävään, joka ei ole vähäinen. 

On kyse laadultaan ja merkitykseltään suurimmasta kuviteltavissa olevasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta uudistuksesta. 

Euro ja dollari, kaksi maailmanvaluuttaa ovat paraikaa romahtamassa nykyiseen rahajärjestelmään sisältyvän velkapyramidiominaisuuden vuoksi. 

Jos rahajärjestelmäksi vaihdettaisiin talousdemokratian edustajien ja Franz Hörmann'in ehdottama malli, hyötyjinä olisivat 99% kansalaisista. 

Rahasta tulisi ensisijaisesti vaihdon väline, joka ei enää mahdollistaisi ihmisten peruselinehdoilla keinottelua.

Valtion velattomana ja korottomana itsenäisesti liikkeelle laskema ja luoma raha olisi jotain, mikä takaisi hyvinvoinnin ja taloudellisen tasapainon. 

-------------------------------------------------------------------------------------

Blogilta Case About Bird Flu, Jane Burgermeister:

"I had a chat with Vienna economics professor Franz Hörmann and economics expert Otmar Pregetter yesterday about their new political movement to reform our money system across the eurozone, and I urge everyone to become involved in this exciting, new movement.

Few people in the eurozone realise that they have to pay interest on every single euro note and coin they use.

They are using private money without knowing it – and using a private service always comes with a price tag.

97% of all the money in the eurozone is created by private banks as an interest bearing loan.

The Eurozone central bank, ECB, supplies the notes and coins – the liquidity – for the day to day transactions of this privatised monetary system.

By supplying notes and coins, the ECB helps to conceal from people the true nature of the money they use. People look at the notes and coins and wrongly assume the money they use is issued by government as a free service made available for economic transations. In reality, the money is private and its use comes with a price tag: everyone has to pay private banks simply for using the privatised, low quality money at all.

A central service of governments — supplying money — has been privatised and it has been done in stealth in the wastern world, in the USA, the UK and the eurozone.

The statutes of the ECB even prohibit the central bank from giving money to governments directly and without charging interest . The ECB is only allowed to give money directly and without charging interest to the eurozone 6,300 private banks.

These private banks use their monopoly on the public money supplied by the ECB to issue loans bearing interest using the fractional reserve banking system. They earn interest on these loans even though they have lent no actual capital.

Almost everyone pays the interest on the eurozone’s private money supply either directly to the banks who issue the loans to them for houses, cars and such like or indirectly in the form of taxes to the government.

Every single time you use a euro or dollar note or coin, you have to pay interest just for using that note or coin. Only the people do not realise this fact and they use their notes and coins as if they were a free service of their government.

Any government which has switched from public money creation to private money creation must have a steady stream of revenue to pay the inevitable bill on the money it puts into circulation on behalf of private banks. And that is why federal taxes were introduced in the USA at the same time as the Federal Reserve was privatised by stealth in 1913.

The fact that our money is created with interest logically, necessarily and unavoidably leads to a collapse of the financial system after a certain period of time. China is the only major economy right now printing money without charging interest – and that is why China’s economy is booming and there is no end in sight to that boom.

The root cause of the debt smothering the eurozone and the USA is the way our money system has been privatised by stealth. The controlled mainstream media conceals who the real winners from privatising our money supply are from the public. The media also conceals the fact that such a privatised money system is necessarily doomed to collapse.

To pay the interest to private banks on the money they have created, yet more money has to be created – but this money also has a price tag in the form of interest. This requires yet more money to be printed by private banks which ups the price tag in an infinite circle. Eventually such astonomical sums of money are needed to pay for the interest on the private money in circulation that it results either in hyperinflation or in brutal austerity cuts.

At some point, the system reaches ist mathematical limits and collapses.

We have already experienced such a collapse before in Europe and the USA in 1930s. Only at that time, the true cause of the collapse of the economic and political systems was concealed from the general public. Wars and conflicts were started by the very same elite who profit from our private money system as a diversion from the real cause of the bust. After the second world war ended, the financial systems were rebooted and the whole boom and bust cycle, which a privatised money supply entails, started again.

In 2011, we are again at the end of another boom and bust cycle and are facing another bust. Debt in the USA, UK and eurozone is reaching astronomical levels. The central banks are responding as privately controlled banks could be expected to do. They are giving all the public money to the banks via bailouts, emergency liquidity assistance, monetary stimulus etc

As the banks take more and more, the rest of the people have less and less. The standard of living of everyone in the USA and eurozone has been declining. Pensions have fallen to just 135% of the social welfare, for example, in Germany – and social welfare has also shrunk, according to new figures.

Wages also have declined in Germany in real terms when it comes to purchasing power since Germany joined the eurozone. Never in modern history have there been so many millions of impoverished Germans on benefits or working poor. Never have people had to pay so many taxes, direct and indirect. Only the elite are exempted from taxes. They have used their lobbying groups to obtain tax exemptions on their gigantic sums of money and on their corporations.

And never has the state been so in debt while spending so little on its people. Where is all the money going? To the banking cartel. Only the stealth privatisation of our money system means people are being hoodwinked.

We are facing an historic task. Never before in peace time has a society had to switch over ist money system in such a short time to avert a castrophe. The total collapse of the eurozone and dollar are inevitable. The elite are planning a new SDR/IMF currency, which promises to be even more disastrous.

The time to change over our money system so that we finally have financial democracy is now.

The euro collapse is coming. There is talk of a two speed euro or of countries leaving the eurozone. No change will benefit the people if the new currencies are also introduced as private money with interest bearing loans.

We have to reform our money system root and branch. We have to switch to public money which is free for everyone to use. Money has to be a public service supplied by the government for free again.

It is up to the ordinary people to carry out this change. It is the vast majority of people – 99% — who will gain the most from creating money as a public entity to be used for jobs, employment and education.

It is up to us to carry out this change fast to avoid total impoverishment as the banking cartel with the help of a corrupt political class allow the financial system to implode.

That is why a new political platform has been launched with one central aim: sound, public money and direct democracy.

Too long the true nature of our financial system has been concealed from the general public. The mainstream media, governments and academia has been complicit in concealing from people who it is who really profits from privatising our money supply.

They have concealed from people how using private money with interest instead of public money put in circulation as a government service for free inevitable results in ever growing mountains of debt, which logically can never be paid off.

They have concealed from the people how the interest payments on this debt inevitably result in the destruction over time of the real economy. A bust is inevitable as virtually the entire produce and good of an economy are used to make the interest payments.

They have preferred violence, lies and deceit to faciliate the looting of their people to doing their duty as politicians elected to represent the people. The latest example is the way the German government is pushing the monstrous EFSF facility to shakedown and impoverish the people. Of course, not even the 711 billion euro facility will be enough to pay the interest on the astronomical eurozone, fractional reserve banking debt. The politicians know this, they know the system will collapse but they hope to continue looting until the end, untill they have wrecked the lives of every single person.

There are rumours the German government is thinking of leaving the euro zone. But only after the economy has been utterly wrecked by the corrupt clique of politicians in Berlin. Not before.

Leaving the eurozone is not enough. The money system has to be reformed. There must never again be this stealth privatisation of public money.

People must be able to use euros and dollars and pounds without paying a stealth price tag. Our money has to become a free service supplied by our governments once more.

Thomas Jefferson issued a dire warning of what would happen if America’s money supply was privatised – and he has been proved to be right. The privatisation of the Federal Reserve is the root cause of the wreckage of the US economy and dollar today.

Today, is the time to organise, print leaflets, inform others, prepare to stand for elected office in your town, city and state on a clearly defined platform of sound money and direct democracy.

We, the people, have to get the legislation through parliaments ourselves – or face total impoverishment, violence and more lies.

We, the people, have to work together across the eurozone, the USA and UK to save our financial system and our democracies.

Our goal is: money for the people, sound money, financial democracy and direct democracy, a future of dignity, freedom and prosperity for all people.

Join us today in our new political campaign. Make the single most important step you will ever make in your life to ensure you have a prosperous and peaceful future and your children do too. Help reform the money system.

Make sure you are soon using euros and dollars which have no stealth price tag attached.

A new pamphlet explaining how our privatised money system is the root cause of the poverty, unemployment and debt in USA, Europe and the UK is due to be published in the next few days by Franz Hörmann and Otmar Pregetter.

Stay tuned for updates."

(Lainaus päättyy)

Catherine Austin Fitts: Hallitusten ja pankkien rahamalli on rikollinen ja sitä hallitaan väkivallalla, lain ulottumattomissa.

Yhdysvaltain entinen apulaisasuntoministeri Catherine Austin Fitts sanoo rikollisuuden olevan hallitseva osa valtioiden ja maailmantalouden hoitoa.

Catherine Austin Fitts toimi isä-Bush'in eli presidentti George H. W. Bush'in republikaanihallituksessa, joka oli vallassa vuosina 1989 - 1993.
Aitiopaikalta asioita seurannut entinen pankinjohtaja ja rahoitusasiantuntija Austin Fitts sanoo:
- Taloudellisen toiminnan malli, jolla rahataloutta hoidetaan on rikollisuutta.
- Viranomaiset ja vastuutahot (Securities and Exchange Commission), joiden tehtäviin kuuluu lainmukaisuuden ja säätelyn valvonta, eivät hoida työtään.
- Sen sijaan ne ovat järjestelmällisesti tuhonneet todisteita talousrikollisuudesta.
- Kyse on noin 18.000 rikostapauksesta, joiden tiedot on pyyhitty järjestelmistä ikuisiksi ajoiksi "historian madonkoloon".

Vaikka Catherine Austin Fitts puhuu Yhdysvaltain tilanteesta, asiat pätevät myös Eurooppaan ja Suomeen.
Sama valtiontalouden hoidon malli sekä raha- ja pankkijärjestelmä ovat todellisuutta myös täällä.

Viranomaiset tuhoavat todisteita jälkikäteen ja säätävät lakeja, jotka tekevät rikollisuudesta laillista.
Talouspolitiikan malli on velkapyramidihuijaus, jossa edellisten lainanottajien kyky maksaa velkansa korkoineen riippuu siitä, ottaako joku heidän jälkeensä pankista velkaa.
Velkapyramidin on laajennuttava, uusia korollisen velan ottajia on saatava koko ajan lisää, muuten rahajärjestelmämme sortuu.
Rahaa on kulutettava ekponentiaalisesti kasvattaen koko ajan jonnekin, sodankäyntiin ja rikollisuuteen, että velkaa voitaisiin ottaa lisää ja estää rakennelman hajoaminen.
Catherine Austin Fitts sanoo:

- Koko taloudellinen järjestelmämme on riippuvainen sodankäynnistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.


Ikävää on, ettei talousmallin riippuvuus rikollisuudesta koske pelkästään finanssipelureita, vaan sen uhreina ovat myös joka ainoan kunnan ja taajaman budjetit, ihmisten arki ja tulevaisuus aina eläkevaroja myöten.
Kansantaloudet ovat riippuvaisia rahamarkkinoiden pelivälineistä, joita voidaan muotoilla yhä uusiksi finanssituotteiksi eikä esimerkiksi asuntolainan alkuperäistä luotottajaa voi useinkaan jäljittää.
Se heikentää velallisen asemaa ja on osa pankkitoiminnan erikoisuuksia, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, velallisten vahingoksi.

- On merkittävä seikka, että rikollisesta taloudellisesta toiminnasta suuri osa tapahtuu hallitusten läheisellä myötävaikutuksella, Catherine Austin Fitts sanoo.
- On kyse hallitusten ja pankkien yhteisestä talous- ja rahajärjestelmästä, talouden hoidon mallista, joka toimii valtioiden turvallisuus- ja muun lainsäädännön suojelemana.
- Pankit ja luottolaitokset saavat liian pieniä rangaistuksia rikollisesta rahanpesusta. (Aihetta sivutaan blogilla aiemmin julkaistussa jutussa: Tietomurrossa tililtäsi hävisi rahaa...)
- Pelkästään asuntolainojen myöntämisen joka vaiheeseen sisältyy luotonantajan rikollisuutta alkaen maksukyvyttömien henkilöiden luototuksesta aina lainojen johdannaistamiseen ja yhä uusien kierrätysjohdannaisten luontiin.
Kaikki edellä kerrottu taloudellisen ja muun vallan sekä luottamuksen väärinkäyttö palvelee yhtä päätarkoitusta.
Kaiken tarkoituksena on pitää ponzi eli rahajärjestelmä pystyssä mahdollisimman pitkään, että reaaliomaisuutta ehditään saada henkilökohtaisten konkurssien myötä suurin mahdollinen määrä siirtymään velallisilta luotonantajille.
Se on laman tarkoitus, noin ylipäätään.

Pankkilaitos on vaalirahoittanut ja ostanut poliitikot ja säädättänyt kaikkialla lait sellaisiksi, että rikollisesta talousmallista on tullut teknisesti laillista.
Catharine Austin Fitts'in mukaan ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jossa toiminnan laillisuus tai laittomuus eivät enää ole määrääviä.
Hätkähdyttävästi Austin Fitts sanoo:

- On kyse väkivallan pelosta.

- Monet työntekijät eivät uskalla vastustaa laittomuuksia, koska (USA:ssa) seurauksena on ollut uhkauksia ja väkivaltaa henkilöä tai hänen perhettään kohtaan. Historia kertoo salamurhista, jne.
- Lainvastaisesta rahamarkkinoiden ja kansantalouksien hoidosta täytyy kieltäytyä! Kysymys kuuluu, kuinka se tehdään.
- Rahajärjestelmä on muutettava, mutta tosiasia on, että maailmaa hallitsee (operating the world) taho (force), joka toimii kokonaan lakien ulottumattomissa, lakien ulkopuolella eikä kukaan ole toistaiseksi kyennyt sitä pysäyttämään.
- Kyse on väkivaltaoperaatioista, kimppuun käymisestä. Kun toimin apulaisasuntoministerinä, minulla oli oma rahoitusneuvontayritys Washingtonissa ja toimenkuvaani kuului huolehtia asuntoasioiden sujumisesta lain mukaan.
- Ilmeisesti asuntokuplan hoidossa oli päästävä eroon laillisuusvalvonnasta, kotiini murtauduttiin, kuolleita eläimiä jätettiin oveni eteen, minut yritettiin myrkyttää, autoni yritettiin suistaa tieltä. Se oli hyvin väkivaltaista ja sitä jatkui vuosien ajan.
- Ne,  jotka pyrkivät pitämään hallituksen toiminnan vapaana rikollisuudesta, joutuvat väkivallan kohteiksi. Jotkut ovat menettäneet henkensä.
- Tilanne on hyvin vaarallinen.
- Miten hallitus ja virkamiehet voivat toimia, kun heitä voidaan pelotella ja uhata väkivallalla ilman rangaistuksia?

Videon kohdasta 9:52 eteenpäin Catherine Austin Fitts puhuu hallinnon (globaalista) mallista, johon hän aiemmin viittasi.
Se taho käyttää todellisuudessa valtaa kaiken taustalla, lainkäytön ulottumattomissa.
Asia on jotain, jonka kuvailuun kertojan sanat eivät tahdo riittää.
- Se on jotain, mikä vain on, hän sanoo.
- Tottakai The City of London (oma itsenäinen valtio valtiossa omine lakeineen ja hallituksineen, verotuksineen, erioikeuksineen) on tässä tärkeä tekijä, joka on kaikesta päätellen hallinnut USA:aa ja Euroopan rahoitusmarkkinoita aina USA:n sisällissodasta lähtien.

- Palatakseni asiaan, josta puhuimme... Austin Fitts sanoo.
- On kyse hallitsemisen mallista, jossa ei ole kyse vain laittomuudesta tai rikollisuudesta, vaan kaiken perustana olevasta toimintaperiaatteesta, suunnitelmasta, hallituksen mallista, niin asia vain on. (It is the model. It's the plan. It's the goverment's model. It's the way things are.)


Haastattelussa viitataan oheiseen tekstiin:
Toimittaja Matt Taibbi Rolling Stone 
- lehdessä 17.8.2011:

... "the Securities and Exchange Commission (SEC) has been treating the Wall Street criminals who cratered the global economy a few years back. For the past two decades, according to a whistle-blower at the SEC who recently came forward to Congress, the agency has been systematically destroying records of its preliminary investigations once they are closed.

By whitewashing the files of some of the nation's worst financial criminals, the SEC has kept an entire generation of federal investigators in the dark about past inquiries into insider trading, fraud and market manipulation against companies like Goldman Sachs, Deutsche Bank and AIG. 

With a few strokes of the keyboard, the evidence gathered during thousands of investigations – "18,000 ... including Madoff," as one high-ranking SEC official put it during a panicked meeting about the destruction – has apparently disappeared forever into the wormhole of history."


--------------------------------------
Tietoisku:
Ponzihuijauksen ydin on, että rahaa luodaan järjestelmään koron verran vähemmän kuin mitä lainanottajien on palautettava järjestelmään.
Näin aikaansaadaan pysyvä epätasapaino, jossa lainanottajat joutuvat vääjäämättä joskus tilanteeseen, jossa he eivät kykene maksamaan lainaansa ja luoton antajalla on oikeus ottaa haltuunsa lainan vakuutena ollut reaaliomaisuus.
Itse rahajärjestelmään on koron ja velkapyramidin avulla luotu automaattisesti toimiva mekanismi, joka ajan mittaan siirtää reaaliomaisuudet luotonantajille.
------------------------------------------------------------------

Vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa ei voi menettää, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Kreikka-vakuudet menivät mönkään, vaikka oli niin hyvä suunnitelma:
Annetaan vakuutta (rahaa?) ensin Kreikalle vasemmasta taskusta ja saadaan lennossa samaa maksulupaustositetta oikeaan taskuun.
Media ja poliitikot olivat uskovinaan juoneen. Kunnes...

Ei käy, sanoi Angela EU:n omistaja Merkel. Suomen pitää pelkästään antaa.
Viis siitä, vaikka sillä ei ole siihen varaa. Se ei kiinnosta Saksaa tai Ranskaa, jotka toteuttavat EU:ta hallinnoivien pankkien ja taloustoimijoiden tahtoa suurimpina valtioina.

Kuinka ulkoministeri Erkki Tuomioja uskalsi suuttua, kun media nyt leikkii tyhmää eikä ole ymmärtävinään, että Suomen antama vakuuslupaus on rauennut Angela Merkelin tyrmäykseen?

Miksi median, poliitikkojen ja talousasiantuntijoiden hassutus onnistuu?
Siksi, että media kertoo EU:sta vain valikoiden.

EU ei ole paikka, jossa vaikutetaan. 
EU on olemassa aivan muita päämääriä varten.

EU:n tehtävänä on esittää kansojen edustuslaitosta, joka tekee demokraattisia päätöksiä äänestysten pohjalta. 

Vaikutusmahdollisuuksia sen sisällä ei ole.
Mitä ei ole, sitä ei voida menettää.


Vaikutusvaltaa ei myöskään ole tulossa lisää, vaikka toimittaisiin miten.


Pikkuvaltion vaikutusmahdollisuuksien puute on EU:n pysyvä sisäänrakennettu ominaisuus.
EU:ssa valtaa käyttävät näkymättömät taloudelliset toimijat kuten pankit ja korporaatiot.

Poliitikot, mepit ja tiedotusvälineet edustavat pankkien ja rahoituslaitosten etua, Euroopan Unionin todellista tarkoitusta:
Kansalaisten hyvinvointi rapautetaan sisäisellä devalvaatiolla.
Kertyneet verotulot ja maksamattomiksi jääneiden lainojen vakuuksina olevat reaaliomaisuudet, kiinteistöt ja asunnot siirretään jättimäisellä operaatiolla yhteiskunnan vauraalle vähemmistölle.
Keskinäinen talousvastuu, ERVV, EVM, huolehtii maksukyvyttömyyteen ajautuneiden valtioiden budjettivajeista niin, että pudotus ennenäkemättömään köyhyyteen tapahtuu jokseenkin samaikaisesti ja yhtä voimakkaana kaikkialla euroalueella.

EU edeltäjineen on yli 50 vuoden ajan tähdännyt taloudellisen ja sen myötä kaiken päätösvallan saamiseen Euroopan valtioilta ohi kansallisen päätöksenteon.
Kyse on omaisuuksien ja vallan pois ottamisesta ja rahan avulla hallitsemisesta.

Teoreettinenkin vaikutusmahdollisuus ja puheoikeus EU:ssa jaetaan valtion kansalaisten pääluvun mukaan.
Kaikki päätöksenteko tehdään EU:ssa salassa. Parlamentti on pelkkä muodollinen elin kuten Neuvostoliitossakin.
Parlamentti ei päätä edes siitä, mistä kulloinkin keskustellaan. Asialistat ja muotoilut tulevat suljettujen ovien takaa.
EU on valtioiden kustantama byrokratia-alusta niiden rahastusta ja köyhdyttämistä varten.
Kansalaisilla ei EU:sa ole kansalaisoikeuksia. Sana kansalaisoikeudet on poistettu jo Suomenkin laista.

A-studio 24.8.2011
TV1 21:05 - 21:40... Maksavatko Suomen vaatimat vakuudet uskottavuuden EU:ssa?


Minkä uskottavuuden?
Senkö uskottavuuden, jota Suomella tai muillakaan valtioilla ole koskaan ollut, ja jota ei siksi voi menettää?
Senkö uskottavuuden, jota ei ole, ja, jolla ei ole koko EU:n piirissä merkitystä?

Koska, kuten sanottu, EU ei ole varsinaiselta toimintaperiaatteeltaan mikään luottamusyhteisö.
Se on korporaatio ja väkivaltamonopoli, jonka kaikki rakennelmat alkavat olla paikoillaan.

Diplomaatin tuhottu kirja ja Suomen kyyditys EU:n liittovaltion surkeaksi maksajaksi.

Miten Suomi liitettiin EU:hun ja EMU:uun?
Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990-1994, Otava 1995, kertoo siitä jotain.
Assille omistetun kirjan sivulla 27 Suomen ensimmäinen EU-komissaari ja nyttemmin Suomen Pankin pääjohtaja kirjoittaa otsikon Poliitikot ja yitykset luovat suhteita alla:

"Torstai 31.1.1991  Ryhmä yritysjohtajia. Olimme järjestäneet tiukan ohjelman. Peter Fazer sanoi oivaltaneensa nyt, että EY:tä (EU:ta edeltävä vaihe. Edit.) on täällä pyöritetty yli kolmekymmentä vuotta. Käytännöt ovat syntyneet sinä aikana... Niin todella on."

Peter Fazer lausahti toteamuksensa 20 vuotta sitten.
Euroopan liittovaltiota, jolla on yhteinen talous ja muukin hallinto, on rakennettu vähintään pyöreät 50 vuotta, asteittain.
Suunnitelmat on tehty huolellisesti. Jos kuvittelemme, että vasemmiston oikeistolaistuminen, Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja rahamarkkinoiden vapauttaminen kaikkialla olivat sisäsyntyisiä tapahtumasarjoja, erehdymme.
Ne olivat osa suurta suunnitelmaa.
EFTA:t  ja EY:t ovat olleet välivaiheita, joista ei koskaan ollut tarkoituskaan kuulla muuta kuin ikäviä uutisia. Ne kun eivät toimineet tai tulleet valmiiksi tiettyyn aikarajaan.
Välivaiheita ja suoranaisia valheita ovat myös erilaiset kansanäänestykset ja niiden väärennökset sekä rikotut lupaukset tiettyjen seikkojen säilyttämisestä itsemääräämisoikeuttaan ja elinehtojaan huonontaville kansakunnille.

Erkki Liikasen kirjaa lukiessa ilmenee miten pikkutarkkaa EU:n kiinnostus eri ammatinharjoittajien oikeuksien menettämiseen ja työn kuvan murentamiseen on vuosien varrella ollut. 
Eläinlääkinnässä oltiin Suomessa aivan liian korkealla tasolla, ja sähkölaitteiden turvallisuusmääräyksissä.


Yhteisenä nimittäjänä on Suuri Riisuminen. Oikeuksien ja mielekkyyden hävittäminen. Laadun ja turvallisuuden heikennys. Portit auki onnettomuuksille, saalistajille, kiskonnalle ja varkaille sekä luokkayhteiskunnan surkeimpien muotojen paluulle. Tervetuloa hyväksikäyttäjille, katteiden kasvulle ja   piittaamattomuudelle luonnon ja elämänlaadun kustannuksella.
Miksi? Täytyi saada määräykset yhteneväisiksi muiden maiden lainsäädännön kanssa.
Miksi ihmeessä?
Olemme itsenäinen kansakunta. Miksi otamme turvallisuuttamme, luontomme puhtautta, järjestyksenpitoa, resursseja ja elintasoamme raskaasti heikentävän hallinnon ulkoapäin?

Miksi käyttäydymme yhtäkkiä kuin meidät olisi miehitetty?

Rahamarkkinat vapautettiin, ja EMU:uun ja euroon siirtyminen esti kansallisen devalvaation käytön rahan määrän ja inflaation säätelykeinona.
Suomi muiden mukana jäi keskuspankkien mielivallan alle.
Lamakausista toipuminen on sen seurauksena mahdollista vain kansantaloutta lypsämällä ja kurjistamalla (sisäinen devalvaatio), mikä tarkoittaa käsittämätöntä tyrannimaista feodaalivaltaa.

Keskuspankeilta kiellettiin valtioiden pääomittaminen. Valtiot pakotettiin lainaamaan yksityispankeilta, korolla, rahaa, jonka ne olisivat voineet luoda itse. Rahamarkkinoiden säätely hävitettiin.
Osuuskunnat ja säästöpankit lakkautettiin. Oikeuslaitos harmonisoitiin.
Sotaväki ja kansallinen poliisi vetelevät nyt viimeisiään. Kohta on täälläkin eri merkkistä palkka-armeijaa  ihmeellisiä terroritekoja selvittämässä. Tekoja, joita EU-maissa nykyään nähdään, ei aiemmin ollut.
Kunnat ja niiden talous, maatalous ja kansallinen kyky elintarvike- ja energiaomavaraisuuteen tuhottiin.
Kalastajat. Metsät. Vedet. Kiinteistöt. Eläkkeet. Palkat. Amattikoulutus. Työllisyys. Lasten varhaiskasvatus. Kaikessa mahdollisessa ovat ylikansalliset EU-sormet olleet hämmentämässä jo 80-luvun loppupuolelta.

Millä oikeudella?
Poliittisin valtuuksin.
Poliittisen valtuudet ostettiin rahalla, ja sillä, että omistetaan media.

Pieni eliitti Suomessa päätti, että siitä vain, Suomea ei enää ole.
Tiesitkö, ettei EU:ssa työskenteleviltä siedetä kuulla puhetta jossa oman kotivaltion nimi mainitaan.
On puhuttava sanomalla, "Se paikka, jonka olot tunnen parhaiten."

Itsenäisyyden hävittämisessä ryssänpelko aktivoitiin luotettavaksi moottoriksi.
Peloteltiin sillä, ettei Suomi pääse ensi ryhmässä jäsenyyttä anomaan kuin se olisi tappio.
Suomen piti päästä keskeisiin pöytiin.
Sehän meni kuin häkä täällä huonon itsetunnon ja kielitaidon kentillä.
Koukut upposivat kansaan: ryssä ja Ruotsi ja EU:n päättävät pöydät.

Kun presidentti piti saada viralta häiritsemästä päätöksentekoa, siihenkin kelpasi pöytävertaus lautasineen selitykseksi.
Enempää ei suomalaisen moisesta pidäkään tietää.

EMUa ja EU:n liittovaltiota ajava Suomen taloudellis-poliitinen hyvävelikerho halusi päästä osalliseksi suunnattomista mahdollisuuksista, joita korkein tulodesiili missä tahansa yhteiskuntajärjestelmässä nauttii.

Katsotaan edesmennyttä Neuvostoliittoa, joka on lähin esikuva sille, mitä kohti mennään.
Korkeimman kastin uskolliset jäsenet saavat elinikäisen suojan, virat, asunnot, matkat ja pelit itselle ja perheelle salaisin sopimuksin, joista mitään ei näy missään, sillä Euvostoliittokin on paikka, jossa työntekijät nimitetään kuin firmoissa. Heitä ei valita läpinäkyvän demokraattisen äänestysmenettelyn avulla.  


Mediassa esitetään paraikaa tavanomaista karmivampia naamionäytelmiä.

Euroopan valtioiden liittäminen suunnitellun finanssikriisin varjolla yhteiseen talouteen, politiikkaan ja liittovaltioon on loppumetreillään.

Kuten alussa kävi ilmi, yhteisen talouden, sosiaalipolitiikan ja koko Euroopan liittovaltion synnyttämisessä on kyse pitkästä kehityskulusta, jonka todelliset piirteet on peitetty kansalaisilta.

Alusta saakka tiedettiin, että liittovaltiokehityksen olennainen osa, rahaunioni EMU, heikentää toimeentuloa, työllisyyttä, omavaraisuutta, teollisuutta, hyvinvointia, oikeusturvaa ja kansallinen itsemääräämisoikeus menetetään.

Alusta saakka on tiedetty EMU:n ja liittovaltion palvelevan ainoastaan kooltaan vähäisen talouseliitin etua.

Tiedettiin myös, että kansalaiset eivät asiaa hyväksy, ja siksi tehtiin myyräntyötä, jotta liittovaltiolle saataisiin hämärästi järjestetyn kansanäänestyksen suostumus.

Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990-1994, Otava 1995, eivät missään kohdassa mainitse Suomen kansanäänestyksen olleen ainoastaan suuntaa antava äänestys, eikä sitova.
Ei voi olla sattumaa, että kirjasta puuttuvat sanat suuntaa antava kansanäänestys kokonaan.

Ylipäätään, Liikanen kuittaa elintärkeän kansanäänestyksen muutamalla sanalla, sivulla 253: 

"Sunnuntai 16.10. 1994. Kansanäänestys. Äänestysprosentti alitti odotukset ja tulos oli lievä pettymys. Kyllä: 57 prosenttia, Ei: 43 prosenttia."

Tämän jälkeen Erkki Liikanen siirtyy päiväkirjararaportissaan kiinnostavampiin aiheisiin, komissaarinimitykseen.
Hän tietää olevansa  vahvin ehdokas, koska on työskennellyt Suomen jäsenyyden eteen Brysselissä jo useat vuodet.
Liikanen on vaatimaton ja sanoo sivulla 253:

"Komissaariratkaisusta on tullut kaiken kohtuuden ylittävä kysymys ja se nousee tässäkin esille. Aho (pääministeri) vaatii, että komissaarivalinnassa on tyydytettävä ei-äänestäjiä."

Miten ihmeessä tyydytettävä. Pelättiinkö jotain? Mellakoita?

Sanamuoto, josta kansanäänestettiin, sisälsi varauksia, joita äänestäjä ei voinut tietää.
On luultavaa, että pääministeri Aho sentään tiesi jotain, hän varmaankin käsitti koko äänestyksen olevan kyseenalainen, samoin Liikanen ja muut vastuuhenkilöt.
Tehtiin jokin lakimuutoskin siksi, että käsitettiin, että maanpetossyyte tästä puuhasta voisi aivan hyvin heilahtaa.
Tekijät ovat tarkkaan tienneet, että oltiin alueella, josta myöhemmin voi rapsahtaa raskaat syytteet. 

Liikanen tulee paljastaneeksi kabinettipolitiikan muitakin metodeja, eihän niitä kaikkia saa millään peittoon. "Epädramatisointi" tarkoittaa tosiasian salaamista ja kieltämistä silloin, kun se on jo vuotanut julki.

On esitetty, että Suomen kansanäänestysfarssi EU:hun liittämisestä on äänestyspetos ja laaja maanpetosvyyhti.

Palautetaanpa mieliin. Suomen kansanäänestys oli 16.10.1994 ja kansanäänestyslakiin oli kirjoitettu kysymys:

Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti?

Suomen EU-ministerivaliokunta kokoontui viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, perjantaina 21.10.1994,
hyväksymään Suomen kannan eli lopullisen ehdotuksen.

Mukana olleet ministerit ja avustajakunta tiesivät, että neuvottelut olivat kesken.
Nuo kolme kansanäänestyslakiin kirjoitettua sanaa, neuvotellun sopimuksen mukaisesti, ovat olennaisia. Kun sanat oli kirjoitettu kansanäänestyslakiin, sillä on merkitystä.
Suomalaiset eivät äänestäessään tienneet mikä neuvotellun sopimuksen sisältö oli.
Mikseivät tienneet?

Koska sopimusneuvottelut olivat kesken.

Suomalaisille puhuttiin muunnettua totuutta myös rahaunioniin EMU:uun liittymisestä.
Kansalaiset luulivat äänestäessään kertovansa suuntaa antavan mielipiteen pelkästään liittymisestä EU:hun.
Itsenäisyyden ja kansallisen itsemääräämisoikeuden sanottiin EU:ssa vain lisääntyvän. Lehdet painoivat poliitikkojen lausumia, että kansainvälisessä joukossa suomalaiset erityispiirteet vain korostuvat.
Rahaunionia ymmärrrettiin Suomessa pelätä, ja syystä. Siksi kansalaisille kerrottiin, että papereihin on kirjattu niinsanottu EMU-varauma ja että asia olisi vielä auki. Suomen euroon liittymisestä päätettäisiin myöhemmin.
Se ei pitänyt paikkaansa.
Rahaunioniin liittyminen oli tosiasia.
Suomalaisia olivat vedättäneet omat ministerit ja virkamiehet asiassa, joka on merkitykseltään samaa luokkaa kuin jos maa oltaisiin miehitetty.
Oli kyse vallankaappauksesta, aseena rahaunioni.
Ei mitään uutta auringon alla. Näin on historiassa alistettu ja orjuutettu veronkantoalueita ennenkin.  

On aivan turhaa selitellä kuten Liikanen kirjassaan useasti tekee, että tietyt Suomen antamat kyseenalaiset suostumukset, joita on ollut matkan varrella lukuisia, ovat ikäänkuin periaatteellisia myöntymisiä ja, että finessejä ratkotaan tekstiin jälkikäteen.
Totuus on, että neuvoa-antavaa kansanäänestystä, joka sisälsi oudon varauman, käsitellään jälkikäteen ainakin Erkki Liikasen teoksessa autenttisena, yksiselitteisenä kansanäänestyksen antamana suostumuksena Suomen liittämisestä EU:hun, mikä on melko suuri ihmetyksen aihe.

Onko Suomi edes EU:n jäsen, jos asiaa tosiasioiden valossa katsotaan?
Onko Suomen valuuttakin yhä markka?

Olisi kiva tietää.

Suurlähettiläs Antti Kuosmanen, 61, kertoo heti julkaisun jälkeen tuhottavaksi määrätyssä kirjassaan
Suomen tie Euroopan unioniin, Ultima Thule 1999, että Suomen neuvottelut jäsenyyssopimuksesta jatkuivat kansanäänestyksen jälkeen, ja vielä senkin jälkeen, kun eduskunta oli jo hyväksynyt liittymislain.

Antti Kuosmanen määrättiin tuhoamaan (1999) suomeksi ilmestyneen alkuperäisen kirjansa koko painos.
Kysymykseksi jäänee, mistä kirjan taloudellisen vastuun ottanut oululainen Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule sai rahat maksaakseen kirjapainolle.
Kirjapainon omistivat Matti ja Pekka Vuoria.
Matti Vuorialle annettiin myöhemmin satumaisen hyvin palkattu työpaikka entisen valtion sähkömonopolin Fortumin johtajana.

Tiedot kertovat, että muutama kirja myytiin Akateemisessa kirjakaupassa ennen kuin Antti Kuosmanen haki kirjansa takaisin.
Kirjaa ei löydy suomeksi silti mistään, ei edes lain edellyttämiä ilmaiskappaleita Helsingin Yliopiston kirjastoon ole lähetetty.
Kirjaa saa toistaiseksi vain englanninkielisenä EU:n kirjakaupasta (EIPA) http://publications.eipa.eu/en/details/&tid=1552 Finland's Journey to the European Union, 2001.

Antti Kuosmanen näki suuren vaivan kääntäessään tuhotuksi määrätyn teoksensa englanniksi. 

Myöhemmin kysyttäessä Antti Kuosmanen on kertonut kirjan markkinoiltavedon syyksi väärät kannet, mitä ei asian huomioon ottaen voine pitää lopullisena totuutena.

Se, joka on perehtynyt Suomen EU:hun kyyditykseen ja esimerkiksi Erkki Liikasen kirjaan Brysselin päiväkirjat 1990-1994, uskoo helposti, että Suomen itsenäisyyden hävittämisessä mukana olleet kakkosmiehetkin, jollaiseksi Antti Kuosmanen mainitaan, näkivät ja kuulivat asioita, joiden ei haluta leviävän yleiseen tietoon.