Catherine Austin Fitts: Hallitusten ja pankkien rahamalli on rikollinen ja sitä hallitaan väkivallalla, lain ulottumattomissa.

Yhdysvaltain entinen apulaisasuntoministeri Catherine Austin Fitts sanoo rikollisuuden olevan hallitseva osa valtioiden ja maailmantalouden hoitoa.

Catherine Austin Fitts toimi isä-Bush'in eli presidentti George H. W. Bush'in republikaanihallituksessa, joka oli vallassa vuosina 1989 - 1993.
Aitiopaikalta asioita seurannut entinen pankinjohtaja ja rahoitusasiantuntija Austin Fitts sanoo:
- Taloudellisen toiminnan malli, jolla rahataloutta hoidetaan on rikollisuutta.
- Viranomaiset ja vastuutahot (Securities and Exchange Commission), joiden tehtäviin kuuluu lainmukaisuuden ja säätelyn valvonta, eivät hoida työtään.
- Sen sijaan ne ovat järjestelmällisesti tuhonneet todisteita talousrikollisuudesta.
- Kyse on noin 18.000 rikostapauksesta, joiden tiedot on pyyhitty järjestelmistä ikuisiksi ajoiksi "historian madonkoloon".

Vaikka Catherine Austin Fitts puhuu Yhdysvaltain tilanteesta, asiat pätevät myös Eurooppaan ja Suomeen.
Sama valtiontalouden hoidon malli sekä raha- ja pankkijärjestelmä ovat todellisuutta myös täällä.

Viranomaiset tuhoavat todisteita jälkikäteen ja säätävät lakeja, jotka tekevät rikollisuudesta laillista.
Talouspolitiikan malli on velkapyramidihuijaus, jossa edellisten lainanottajien kyky maksaa velkansa korkoineen riippuu siitä, ottaako joku heidän jälkeensä pankista velkaa.
Velkapyramidin on laajennuttava, uusia korollisen velan ottajia on saatava koko ajan lisää, muuten rahajärjestelmämme sortuu.
Rahaa on kulutettava ekponentiaalisesti kasvattaen koko ajan jonnekin, sodankäyntiin ja rikollisuuteen, että velkaa voitaisiin ottaa lisää ja estää rakennelman hajoaminen.
Catherine Austin Fitts sanoo:

- Koko taloudellinen järjestelmämme on riippuvainen sodankäynnistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.


Ikävää on, ettei talousmallin riippuvuus rikollisuudesta koske pelkästään finanssipelureita, vaan sen uhreina ovat myös joka ainoan kunnan ja taajaman budjetit, ihmisten arki ja tulevaisuus aina eläkevaroja myöten.
Kansantaloudet ovat riippuvaisia rahamarkkinoiden pelivälineistä, joita voidaan muotoilla yhä uusiksi finanssituotteiksi eikä esimerkiksi asuntolainan alkuperäistä luotottajaa voi useinkaan jäljittää.
Se heikentää velallisen asemaa ja on osa pankkitoiminnan erikoisuuksia, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, velallisten vahingoksi.

- On merkittävä seikka, että rikollisesta taloudellisesta toiminnasta suuri osa tapahtuu hallitusten läheisellä myötävaikutuksella, Catherine Austin Fitts sanoo.
- On kyse hallitusten ja pankkien yhteisestä talous- ja rahajärjestelmästä, talouden hoidon mallista, joka toimii valtioiden turvallisuus- ja muun lainsäädännön suojelemana.
- Pankit ja luottolaitokset saavat liian pieniä rangaistuksia rikollisesta rahanpesusta. (Aihetta sivutaan blogilla aiemmin julkaistussa jutussa: Tietomurrossa tililtäsi hävisi rahaa...)
- Pelkästään asuntolainojen myöntämisen joka vaiheeseen sisältyy luotonantajan rikollisuutta alkaen maksukyvyttömien henkilöiden luototuksesta aina lainojen johdannaistamiseen ja yhä uusien kierrätysjohdannaisten luontiin.
Kaikki edellä kerrottu taloudellisen ja muun vallan sekä luottamuksen väärinkäyttö palvelee yhtä päätarkoitusta.
Kaiken tarkoituksena on pitää ponzi eli rahajärjestelmä pystyssä mahdollisimman pitkään, että reaaliomaisuutta ehditään saada henkilökohtaisten konkurssien myötä suurin mahdollinen määrä siirtymään velallisilta luotonantajille.
Se on laman tarkoitus, noin ylipäätään.

Pankkilaitos on vaalirahoittanut ja ostanut poliitikot ja säädättänyt kaikkialla lait sellaisiksi, että rikollisesta talousmallista on tullut teknisesti laillista.
Catharine Austin Fitts'in mukaan ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jossa toiminnan laillisuus tai laittomuus eivät enää ole määrääviä.
Hätkähdyttävästi Austin Fitts sanoo:

- On kyse väkivallan pelosta.

- Monet työntekijät eivät uskalla vastustaa laittomuuksia, koska (USA:ssa) seurauksena on ollut uhkauksia ja väkivaltaa henkilöä tai hänen perhettään kohtaan. Historia kertoo salamurhista, jne.
- Lainvastaisesta rahamarkkinoiden ja kansantalouksien hoidosta täytyy kieltäytyä! Kysymys kuuluu, kuinka se tehdään.
- Rahajärjestelmä on muutettava, mutta tosiasia on, että maailmaa hallitsee (operating the world) taho (force), joka toimii kokonaan lakien ulottumattomissa, lakien ulkopuolella eikä kukaan ole toistaiseksi kyennyt sitä pysäyttämään.
- Kyse on väkivaltaoperaatioista, kimppuun käymisestä. Kun toimin apulaisasuntoministerinä, minulla oli oma rahoitusneuvontayritys Washingtonissa ja toimenkuvaani kuului huolehtia asuntoasioiden sujumisesta lain mukaan.
- Ilmeisesti asuntokuplan hoidossa oli päästävä eroon laillisuusvalvonnasta, kotiini murtauduttiin, kuolleita eläimiä jätettiin oveni eteen, minut yritettiin myrkyttää, autoni yritettiin suistaa tieltä. Se oli hyvin väkivaltaista ja sitä jatkui vuosien ajan.
- Ne,  jotka pyrkivät pitämään hallituksen toiminnan vapaana rikollisuudesta, joutuvat väkivallan kohteiksi. Jotkut ovat menettäneet henkensä.
- Tilanne on hyvin vaarallinen.
- Miten hallitus ja virkamiehet voivat toimia, kun heitä voidaan pelotella ja uhata väkivallalla ilman rangaistuksia?

Videon kohdasta 9:52 eteenpäin Catherine Austin Fitts puhuu hallinnon (globaalista) mallista, johon hän aiemmin viittasi.
Se taho käyttää todellisuudessa valtaa kaiken taustalla, lainkäytön ulottumattomissa.
Asia on jotain, jonka kuvailuun kertojan sanat eivät tahdo riittää.
- Se on jotain, mikä vain on, hän sanoo.
- Tottakai The City of London (oma itsenäinen valtio valtiossa omine lakeineen ja hallituksineen, verotuksineen, erioikeuksineen) on tässä tärkeä tekijä, joka on kaikesta päätellen hallinnut USA:aa ja Euroopan rahoitusmarkkinoita aina USA:n sisällissodasta lähtien.

- Palatakseni asiaan, josta puhuimme... Austin Fitts sanoo.
- On kyse hallitsemisen mallista, jossa ei ole kyse vain laittomuudesta tai rikollisuudesta, vaan kaiken perustana olevasta toimintaperiaatteesta, suunnitelmasta, hallituksen mallista, niin asia vain on. (It is the model. It's the plan. It's the goverment's model. It's the way things are.)


Haastattelussa viitataan oheiseen tekstiin:
Toimittaja Matt Taibbi Rolling Stone 
- lehdessä 17.8.2011:

... "the Securities and Exchange Commission (SEC) has been treating the Wall Street criminals who cratered the global economy a few years back. For the past two decades, according to a whistle-blower at the SEC who recently came forward to Congress, the agency has been systematically destroying records of its preliminary investigations once they are closed.

By whitewashing the files of some of the nation's worst financial criminals, the SEC has kept an entire generation of federal investigators in the dark about past inquiries into insider trading, fraud and market manipulation against companies like Goldman Sachs, Deutsche Bank and AIG. 

With a few strokes of the keyboard, the evidence gathered during thousands of investigations – "18,000 ... including Madoff," as one high-ranking SEC official put it during a panicked meeting about the destruction – has apparently disappeared forever into the wormhole of history."


--------------------------------------
Tietoisku:
Ponzihuijauksen ydin on, että rahaa luodaan järjestelmään koron verran vähemmän kuin mitä lainanottajien on palautettava järjestelmään.
Näin aikaansaadaan pysyvä epätasapaino, jossa lainanottajat joutuvat vääjäämättä joskus tilanteeseen, jossa he eivät kykene maksamaan lainaansa ja luoton antajalla on oikeus ottaa haltuunsa lainan vakuutena ollut reaaliomaisuus.
Itse rahajärjestelmään on koron ja velkapyramidin avulla luotu automaattisesti toimiva mekanismi, joka ajan mittaan siirtää reaaliomaisuudet luotonantajille.
------------------------------------------------------------------

Vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa ei voi menettää, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Kreikka-vakuudet menivät mönkään, vaikka oli niin hyvä suunnitelma:
Annetaan vakuutta (rahaa?) ensin Kreikalle vasemmasta taskusta ja saadaan lennossa samaa maksulupaustositetta oikeaan taskuun.
Media ja poliitikot olivat uskovinaan juoneen. Kunnes...

Ei käy, sanoi Angela EU:n omistaja Merkel. Suomen pitää pelkästään antaa.
Viis siitä, vaikka sillä ei ole siihen varaa. Se ei kiinnosta Saksaa tai Ranskaa, jotka toteuttavat EU:ta hallinnoivien pankkien ja taloustoimijoiden tahtoa suurimpina valtioina.

Kuinka ulkoministeri Erkki Tuomioja uskalsi suuttua, kun media nyt leikkii tyhmää eikä ole ymmärtävinään, että Suomen antama vakuuslupaus on rauennut Angela Merkelin tyrmäykseen?

Miksi median, poliitikkojen ja talousasiantuntijoiden hassutus onnistuu?
Siksi, että media kertoo EU:sta vain valikoiden.

EU ei ole paikka, jossa vaikutetaan. 
EU on olemassa aivan muita päämääriä varten.

EU:n tehtävänä on esittää kansojen edustuslaitosta, joka tekee demokraattisia päätöksiä äänestysten pohjalta. 

Vaikutusmahdollisuuksia sen sisällä ei ole.
Mitä ei ole, sitä ei voida menettää.


Vaikutusvaltaa ei myöskään ole tulossa lisää, vaikka toimittaisiin miten.


Pikkuvaltion vaikutusmahdollisuuksien puute on EU:n pysyvä sisäänrakennettu ominaisuus.
EU:ssa valtaa käyttävät näkymättömät taloudelliset toimijat kuten pankit ja korporaatiot.

Poliitikot, mepit ja tiedotusvälineet edustavat pankkien ja rahoituslaitosten etua, Euroopan Unionin todellista tarkoitusta:
Kansalaisten hyvinvointi rapautetaan sisäisellä devalvaatiolla.
Kertyneet verotulot ja maksamattomiksi jääneiden lainojen vakuuksina olevat reaaliomaisuudet, kiinteistöt ja asunnot siirretään jättimäisellä operaatiolla yhteiskunnan vauraalle vähemmistölle.
Keskinäinen talousvastuu, ERVV, EVM, huolehtii maksukyvyttömyyteen ajautuneiden valtioiden budjettivajeista niin, että pudotus ennenäkemättömään köyhyyteen tapahtuu jokseenkin samaikaisesti ja yhtä voimakkaana kaikkialla euroalueella.

EU edeltäjineen on yli 50 vuoden ajan tähdännyt taloudellisen ja sen myötä kaiken päätösvallan saamiseen Euroopan valtioilta ohi kansallisen päätöksenteon.
Kyse on omaisuuksien ja vallan pois ottamisesta ja rahan avulla hallitsemisesta.

Teoreettinenkin vaikutusmahdollisuus ja puheoikeus EU:ssa jaetaan valtion kansalaisten pääluvun mukaan.
Kaikki päätöksenteko tehdään EU:ssa salassa. Parlamentti on pelkkä muodollinen elin kuten Neuvostoliitossakin.
Parlamentti ei päätä edes siitä, mistä kulloinkin keskustellaan. Asialistat ja muotoilut tulevat suljettujen ovien takaa.
EU on valtioiden kustantama byrokratia-alusta niiden rahastusta ja köyhdyttämistä varten.
Kansalaisilla ei EU:sa ole kansalaisoikeuksia. Sana kansalaisoikeudet on poistettu jo Suomenkin laista.

A-studio 24.8.2011
TV1 21:05 - 21:40... Maksavatko Suomen vaatimat vakuudet uskottavuuden EU:ssa?


Minkä uskottavuuden?
Senkö uskottavuuden, jota Suomella tai muillakaan valtioilla ole koskaan ollut, ja jota ei siksi voi menettää?
Senkö uskottavuuden, jota ei ole, ja, jolla ei ole koko EU:n piirissä merkitystä?

Koska, kuten sanottu, EU ei ole varsinaiselta toimintaperiaatteeltaan mikään luottamusyhteisö.
Se on korporaatio ja väkivaltamonopoli, jonka kaikki rakennelmat alkavat olla paikoillaan.

Diplomaatin tuhottu kirja ja Suomen kyyditys EU:n liittovaltion surkeaksi maksajaksi.

Miten Suomi liitettiin EU:hun ja EMU:uun?
Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990-1994, Otava 1995, kertoo siitä jotain.
Assille omistetun kirjan sivulla 27 Suomen ensimmäinen EU-komissaari ja nyttemmin Suomen Pankin pääjohtaja kirjoittaa otsikon Poliitikot ja yitykset luovat suhteita alla:

"Torstai 31.1.1991  Ryhmä yritysjohtajia. Olimme järjestäneet tiukan ohjelman. Peter Fazer sanoi oivaltaneensa nyt, että EY:tä (EU:ta edeltävä vaihe. Edit.) on täällä pyöritetty yli kolmekymmentä vuotta. Käytännöt ovat syntyneet sinä aikana... Niin todella on."

Peter Fazer lausahti toteamuksensa 20 vuotta sitten.
Euroopan liittovaltiota, jolla on yhteinen talous ja muukin hallinto, on rakennettu vähintään pyöreät 50 vuotta, asteittain.
Suunnitelmat on tehty huolellisesti. Jos kuvittelemme, että vasemmiston oikeistolaistuminen, Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja rahamarkkinoiden vapauttaminen kaikkialla olivat sisäsyntyisiä tapahtumasarjoja, erehdymme.
Ne olivat osa suurta suunnitelmaa.
EFTA:t  ja EY:t ovat olleet välivaiheita, joista ei koskaan ollut tarkoituskaan kuulla muuta kuin ikäviä uutisia. Ne kun eivät toimineet tai tulleet valmiiksi tiettyyn aikarajaan.
Välivaiheita ja suoranaisia valheita ovat myös erilaiset kansanäänestykset ja niiden väärennökset sekä rikotut lupaukset tiettyjen seikkojen säilyttämisestä itsemääräämisoikeuttaan ja elinehtojaan huonontaville kansakunnille.

Erkki Liikasen kirjaa lukiessa ilmenee miten pikkutarkkaa EU:n kiinnostus eri ammatinharjoittajien oikeuksien menettämiseen ja työn kuvan murentamiseen on vuosien varrella ollut. 
Eläinlääkinnässä oltiin Suomessa aivan liian korkealla tasolla, ja sähkölaitteiden turvallisuusmääräyksissä.


Yhteisenä nimittäjänä on Suuri Riisuminen. Oikeuksien ja mielekkyyden hävittäminen. Laadun ja turvallisuuden heikennys. Portit auki onnettomuuksille, saalistajille, kiskonnalle ja varkaille sekä luokkayhteiskunnan surkeimpien muotojen paluulle. Tervetuloa hyväksikäyttäjille, katteiden kasvulle ja   piittaamattomuudelle luonnon ja elämänlaadun kustannuksella.
Miksi? Täytyi saada määräykset yhteneväisiksi muiden maiden lainsäädännön kanssa.
Miksi ihmeessä?
Olemme itsenäinen kansakunta. Miksi otamme turvallisuuttamme, luontomme puhtautta, järjestyksenpitoa, resursseja ja elintasoamme raskaasti heikentävän hallinnon ulkoapäin?

Miksi käyttäydymme yhtäkkiä kuin meidät olisi miehitetty?

Rahamarkkinat vapautettiin, ja EMU:uun ja euroon siirtyminen esti kansallisen devalvaation käytön rahan määrän ja inflaation säätelykeinona.
Suomi muiden mukana jäi keskuspankkien mielivallan alle.
Lamakausista toipuminen on sen seurauksena mahdollista vain kansantaloutta lypsämällä ja kurjistamalla (sisäinen devalvaatio), mikä tarkoittaa käsittämätöntä tyrannimaista feodaalivaltaa.

Keskuspankeilta kiellettiin valtioiden pääomittaminen. Valtiot pakotettiin lainaamaan yksityispankeilta, korolla, rahaa, jonka ne olisivat voineet luoda itse. Rahamarkkinoiden säätely hävitettiin.
Osuuskunnat ja säästöpankit lakkautettiin. Oikeuslaitos harmonisoitiin.
Sotaväki ja kansallinen poliisi vetelevät nyt viimeisiään. Kohta on täälläkin eri merkkistä palkka-armeijaa  ihmeellisiä terroritekoja selvittämässä. Tekoja, joita EU-maissa nykyään nähdään, ei aiemmin ollut.
Kunnat ja niiden talous, maatalous ja kansallinen kyky elintarvike- ja energiaomavaraisuuteen tuhottiin.
Kalastajat. Metsät. Vedet. Kiinteistöt. Eläkkeet. Palkat. Amattikoulutus. Työllisyys. Lasten varhaiskasvatus. Kaikessa mahdollisessa ovat ylikansalliset EU-sormet olleet hämmentämässä jo 80-luvun loppupuolelta.

Millä oikeudella?
Poliittisin valtuuksin.
Poliittisen valtuudet ostettiin rahalla, ja sillä, että omistetaan media.

Pieni eliitti Suomessa päätti, että siitä vain, Suomea ei enää ole.
Tiesitkö, ettei EU:ssa työskenteleviltä siedetä kuulla puhetta jossa oman kotivaltion nimi mainitaan.
On puhuttava sanomalla, "Se paikka, jonka olot tunnen parhaiten."

Itsenäisyyden hävittämisessä ryssänpelko aktivoitiin luotettavaksi moottoriksi.
Peloteltiin sillä, ettei Suomi pääse ensi ryhmässä jäsenyyttä anomaan kuin se olisi tappio.
Suomen piti päästä keskeisiin pöytiin.
Sehän meni kuin häkä täällä huonon itsetunnon ja kielitaidon kentillä.
Koukut upposivat kansaan: ryssä ja Ruotsi ja EU:n päättävät pöydät.

Kun presidentti piti saada viralta häiritsemästä päätöksentekoa, siihenkin kelpasi pöytävertaus lautasineen selitykseksi.
Enempää ei suomalaisen moisesta pidäkään tietää.

EMUa ja EU:n liittovaltiota ajava Suomen taloudellis-poliitinen hyvävelikerho halusi päästä osalliseksi suunnattomista mahdollisuuksista, joita korkein tulodesiili missä tahansa yhteiskuntajärjestelmässä nauttii.

Katsotaan edesmennyttä Neuvostoliittoa, joka on lähin esikuva sille, mitä kohti mennään.
Korkeimman kastin uskolliset jäsenet saavat elinikäisen suojan, virat, asunnot, matkat ja pelit itselle ja perheelle salaisin sopimuksin, joista mitään ei näy missään, sillä Euvostoliittokin on paikka, jossa työntekijät nimitetään kuin firmoissa. Heitä ei valita läpinäkyvän demokraattisen äänestysmenettelyn avulla.  


Mediassa esitetään paraikaa tavanomaista karmivampia naamionäytelmiä.

Euroopan valtioiden liittäminen suunnitellun finanssikriisin varjolla yhteiseen talouteen, politiikkaan ja liittovaltioon on loppumetreillään.

Kuten alussa kävi ilmi, yhteisen talouden, sosiaalipolitiikan ja koko Euroopan liittovaltion synnyttämisessä on kyse pitkästä kehityskulusta, jonka todelliset piirteet on peitetty kansalaisilta.

Alusta saakka tiedettiin, että liittovaltiokehityksen olennainen osa, rahaunioni EMU, heikentää toimeentuloa, työllisyyttä, omavaraisuutta, teollisuutta, hyvinvointia, oikeusturvaa ja kansallinen itsemääräämisoikeus menetetään.

Alusta saakka on tiedetty EMU:n ja liittovaltion palvelevan ainoastaan kooltaan vähäisen talouseliitin etua.

Tiedettiin myös, että kansalaiset eivät asiaa hyväksy, ja siksi tehtiin myyräntyötä, jotta liittovaltiolle saataisiin hämärästi järjestetyn kansanäänestyksen suostumus.

Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990-1994, Otava 1995, eivät missään kohdassa mainitse Suomen kansanäänestyksen olleen ainoastaan suuntaa antava äänestys, eikä sitova.
Ei voi olla sattumaa, että kirjasta puuttuvat sanat suuntaa antava kansanäänestys kokonaan.

Ylipäätään, Liikanen kuittaa elintärkeän kansanäänestyksen muutamalla sanalla, sivulla 253: 

"Sunnuntai 16.10. 1994. Kansanäänestys. Äänestysprosentti alitti odotukset ja tulos oli lievä pettymys. Kyllä: 57 prosenttia, Ei: 43 prosenttia."

Tämän jälkeen Erkki Liikanen siirtyy päiväkirjararaportissaan kiinnostavampiin aiheisiin, komissaarinimitykseen.
Hän tietää olevansa  vahvin ehdokas, koska on työskennellyt Suomen jäsenyyden eteen Brysselissä jo useat vuodet.
Liikanen on vaatimaton ja sanoo sivulla 253:

"Komissaariratkaisusta on tullut kaiken kohtuuden ylittävä kysymys ja se nousee tässäkin esille. Aho (pääministeri) vaatii, että komissaarivalinnassa on tyydytettävä ei-äänestäjiä."

Miten ihmeessä tyydytettävä. Pelättiinkö jotain? Mellakoita?

Sanamuoto, josta kansanäänestettiin, sisälsi varauksia, joita äänestäjä ei voinut tietää.
On luultavaa, että pääministeri Aho sentään tiesi jotain, hän varmaankin käsitti koko äänestyksen olevan kyseenalainen, samoin Liikanen ja muut vastuuhenkilöt.
Tehtiin jokin lakimuutoskin siksi, että käsitettiin, että maanpetossyyte tästä puuhasta voisi aivan hyvin heilahtaa.
Tekijät ovat tarkkaan tienneet, että oltiin alueella, josta myöhemmin voi rapsahtaa raskaat syytteet. 

Liikanen tulee paljastaneeksi kabinettipolitiikan muitakin metodeja, eihän niitä kaikkia saa millään peittoon. "Epädramatisointi" tarkoittaa tosiasian salaamista ja kieltämistä silloin, kun se on jo vuotanut julki.

On esitetty, että Suomen kansanäänestysfarssi EU:hun liittämisestä on äänestyspetos ja laaja maanpetosvyyhti.

Palautetaanpa mieliin. Suomen kansanäänestys oli 16.10.1994 ja kansanäänestyslakiin oli kirjoitettu kysymys:

Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti?

Suomen EU-ministerivaliokunta kokoontui viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, perjantaina 21.10.1994,
hyväksymään Suomen kannan eli lopullisen ehdotuksen.

Mukana olleet ministerit ja avustajakunta tiesivät, että neuvottelut olivat kesken.
Nuo kolme kansanäänestyslakiin kirjoitettua sanaa, neuvotellun sopimuksen mukaisesti, ovat olennaisia. Kun sanat oli kirjoitettu kansanäänestyslakiin, sillä on merkitystä.
Suomalaiset eivät äänestäessään tienneet mikä neuvotellun sopimuksen sisältö oli.
Mikseivät tienneet?

Koska sopimusneuvottelut olivat kesken.

Suomalaisille puhuttiin muunnettua totuutta myös rahaunioniin EMU:uun liittymisestä.
Kansalaiset luulivat äänestäessään kertovansa suuntaa antavan mielipiteen pelkästään liittymisestä EU:hun.
Itsenäisyyden ja kansallisen itsemääräämisoikeuden sanottiin EU:ssa vain lisääntyvän. Lehdet painoivat poliitikkojen lausumia, että kansainvälisessä joukossa suomalaiset erityispiirteet vain korostuvat.
Rahaunionia ymmärrrettiin Suomessa pelätä, ja syystä. Siksi kansalaisille kerrottiin, että papereihin on kirjattu niinsanottu EMU-varauma ja että asia olisi vielä auki. Suomen euroon liittymisestä päätettäisiin myöhemmin.
Se ei pitänyt paikkaansa.
Rahaunioniin liittyminen oli tosiasia.
Suomalaisia olivat vedättäneet omat ministerit ja virkamiehet asiassa, joka on merkitykseltään samaa luokkaa kuin jos maa oltaisiin miehitetty.
Oli kyse vallankaappauksesta, aseena rahaunioni.
Ei mitään uutta auringon alla. Näin on historiassa alistettu ja orjuutettu veronkantoalueita ennenkin.  

On aivan turhaa selitellä kuten Liikanen kirjassaan useasti tekee, että tietyt Suomen antamat kyseenalaiset suostumukset, joita on ollut matkan varrella lukuisia, ovat ikäänkuin periaatteellisia myöntymisiä ja, että finessejä ratkotaan tekstiin jälkikäteen.
Totuus on, että neuvoa-antavaa kansanäänestystä, joka sisälsi oudon varauman, käsitellään jälkikäteen ainakin Erkki Liikasen teoksessa autenttisena, yksiselitteisenä kansanäänestyksen antamana suostumuksena Suomen liittämisestä EU:hun, mikä on melko suuri ihmetyksen aihe.

Onko Suomi edes EU:n jäsen, jos asiaa tosiasioiden valossa katsotaan?
Onko Suomen valuuttakin yhä markka?

Olisi kiva tietää.

Suurlähettiläs Antti Kuosmanen, 61, kertoo heti julkaisun jälkeen tuhottavaksi määrätyssä kirjassaan
Suomen tie Euroopan unioniin, Ultima Thule 1999, että Suomen neuvottelut jäsenyyssopimuksesta jatkuivat kansanäänestyksen jälkeen, ja vielä senkin jälkeen, kun eduskunta oli jo hyväksynyt liittymislain.

Antti Kuosmanen määrättiin tuhoamaan (1999) suomeksi ilmestyneen alkuperäisen kirjansa koko painos.
Kysymykseksi jäänee, mistä kirjan taloudellisen vastuun ottanut oululainen Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule sai rahat maksaakseen kirjapainolle.
Kirjapainon omistivat Matti ja Pekka Vuoria.
Matti Vuorialle annettiin myöhemmin satumaisen hyvin palkattu työpaikka entisen valtion sähkömonopolin Fortumin johtajana.

Tiedot kertovat, että muutama kirja myytiin Akateemisessa kirjakaupassa ennen kuin Antti Kuosmanen haki kirjansa takaisin.
Kirjaa ei löydy suomeksi silti mistään, ei edes lain edellyttämiä ilmaiskappaleita Helsingin Yliopiston kirjastoon ole lähetetty.
Kirjaa saa toistaiseksi vain englanninkielisenä EU:n kirjakaupasta (EIPA) http://publications.eipa.eu/en/details/&tid=1552 Finland's Journey to the European Union, 2001.

Antti Kuosmanen näki suuren vaivan kääntäessään tuhotuksi määrätyn teoksensa englanniksi. 

Myöhemmin kysyttäessä Antti Kuosmanen on kertonut kirjan markkinoiltavedon syyksi väärät kannet, mitä ei asian huomioon ottaen voine pitää lopullisena totuutena.

Se, joka on perehtynyt Suomen EU:hun kyyditykseen ja esimerkiksi Erkki Liikasen kirjaan Brysselin päiväkirjat 1990-1994, uskoo helposti, että Suomen itsenäisyyden hävittämisessä mukana olleet kakkosmiehetkin, jollaiseksi Antti Kuosmanen mainitaan, näkivät ja kuulivat asioita, joiden ei haluta leviävän yleiseen tietoon.

Suomalaisten tietämättömyyttä käytetään taas hyväksi: EVM-ikeeseen iäksi, ilman mitään vakuuksia.

Esko Seppänen kertoo kotisivullaan synkkiä tosiasioita Suomen ja muun EU:n taloustilanteesta:

Kreikan vakuusasia on sisäpoliittista silmänkääntöä, jolla on häijy tarkoitus:

Hallitus haluaa vakuusteatterin nostattaman pölypilven suojissa viedä eduskunnassa läpi Suomen liittymisen pysyvään Euroopan vakausmekanismiin EVM:ään, ilman vakuuksia. 

Silmänkäännöllä harhautetaan kansalaisten huomio siitä, että EVM:n hyväksyttäminen laiksi on huomattavasti Kreikka-vakuuksia kohtalokkaampi asia.

Sitä Seppänen ei sano, että EVM on rautainen häkki, tarpeeton, vapaaehtoinen, peruuttamaton alistuminen kohtaloon, joka vertautuu fasistisiin sääntelytalouksiin.  

Se, mikä meillä on pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta jäljellä, menetetään.
Se on lohduton totuus. 

Sitä eivät vauraudessa ja vapaudessa eläneet suomalaiset tajua, ja heidän tietämättömyyttään käytetään raa'asti hyväksi.

Kokenut Suomen Pankin pankkivaltuuskunnan jäsen, EMU- ja EU-kriitikko Esko Seppänen kertoo tekstissään omat teesinsä talouskriisin ratkaisuksi.

Eikä asiasta oikeastaan sen enempää kannattaisi puhua, ei todellakaan, ellei Esko Seppänen, kuten vastikään suunsa avannut Paavo Kruunu Suomen valuutaksi Väyrynen, edustaisi asiantuntijoita, joihin moni suomalainen luottaa yrittäessään päästä selville asioista.

Esko Seppäsen tekstissä talouskriisin syyllisten penkillä ovat 90-luvun lamasta tutut markkinavoimat.

Lääkkeenä kriisiin hän suosittelee nopeaa velkasaneerausta, valtionvelkojen osittaista anteeksiantoa. 

Hyvä! Velkoja, joita ei voida maksaa, ei makseta! Ja mehän emme maksa. 

Entä sitten. Lisää ehdotuksia! Jokainen tietää, ettei ongelma, josta talouskriisi johtuu, poistu hävittämällä osa veloista.

Pettymys kohtaa toiveikkaan lukijan. 

Ei heru kirjoittajalta keinoja, vaan jotain ikävää, ounastelua siitä, ettei osittainenkaan velkojen mitätöinti onnistu, koska pankkien toimeentulo voisi vaikeutua. 

Ainakin pelko toimeentulon vaikeutumisesta saattaisi herätä, jos osittaiseen velkojen mitätöintiin ryhdyttäisiin.

Auts.

Tekstissään Esko Seppänen kuvailee pankkien toimintatapoja tavalla joka ei eroa väkivaltarikollisuudesta.
Seuaavassa lauseessa hän kuitenkin antaa ymmärtää, että rikollisina kuvatun ryhmän tulonmuodostus lienee kuitenkin se kaikkein korkein arvo, jota yhteiskunta ei riskeeraa. 

"Velkasaneerauksen suurin este lienee pelko varsinaisten kriisisyyllisten eli holtittomaan rahanlainaukseen syyllistyneiden yksityisten pankkien toimeentulon vaikeutumisesta... "

On tunnettua, etteivät poliitikot tai talousasiantuntijat kuten seppäset, väyryset, kataiset tai urpilaiset puutu olennaiseen eli rahan syntymekanismiin tai pankkien monopolina harjoittamaan rahanluontiin korollisena velkana.He puhuvat osatotuuksia, joissa ei koskaan mainita edellisen lauseen sisältämiä seikkoja.

Osatotuuksien (tarkoitushakuisten seikkojen) esittäminen asiantuntijan näköalapaikalta on nykyisin yleistä.

Miksi niin mahtaa olla? 

Osatotuuksien esittäjät tietävät puhuvansa epätotuuksia eli valheita,  ja he ymmärtävät, että monet kuulijoista eivät tiedä heidän valehtelevan. Eivätkä he välitä ilmeisesti lainkaan siitä, että useat kuulijat näkevät heidän lävitseen. 

He käsittävät hyvin, että johtavat ihmisiä puheillaan harhaan. Ja he jatkavat siitä huolimatta.

Tätäkö on luokkayhteiskunta?

Yläkerroksissa on rälssi, joiden edustajia kuunnellessa ihminen oppii.

Miksi rahan nimen vaihtaminen eurosta kruunuun ei toimi.

"Väyrysen yllätysveto: ”Suomeen kruunu”
uusisuomi.fi kirjoittaa 17.8.2011

"Presidenttikisaan ilmoittautunut Paavo Väyrynen (kesk.) olisi valmis irrottautumaan eurosta yhdessä Viron kanssa. Valuutaksi Suomeen sopisi kruunu."

Kun entisaikaan parannettiin, turvauduttiin loitsimiseen, joka on sanamagiaa. 

Sanamagia on sukua ihmeparannukselle.

Parantaja lausuu joitakin sanoja ja koskettaa parannettavaa, ja näin uskotaan sairauden paranevan. 

Presidenttiehdokas Väyrynen tekee pesäeroa kilpakumppaneihinsa Paavo Lipposeen ja Sauli Niinistöön loitsimalla. 

Väyrysen parannusehdotus ei kajoa ongelman syihin. 

Siksi se ei ole parannus, vaan edustaa samaa toimintaperiaatetta kuin nykyinen täystuhokone, Suomen virallinen linja, jonka takana seisoo koko poliittinen johto Lipposineen ja Niinistöineen. (Elleivät herrat kilvan tuoksinassa päätä tehdä väyrysiä ja ryhtyä ehdottelemaan parannuksia.)

17.8.2011 Paavo Väyrynen Uuden Suomen blogissaan:
Suomi ja Viro yhdessä eroon euroalueesta

Auttaisiko sekään Väyrysen parannusehdotus, että muodostettaisiin useiden valtioiden kruunualue ja lakattaisiin olemasta euroalueen häirikköjä kuten Väyrynen sanoo. 

Auttaisiko edes eroaminen euroalueesta, EMU-rahajärjestelmästä?  

Ei auttaisi.

Koska, uudistukset eivät koske ongelman aiheuttajaa, joka ei ole tuntemattomuudesta yhtäkkiä päällemme laskeutunut mysteeri.

Ongelman aiheuttaja on itse järjestelmässä oleva ominaisuus, joka tunnetaan hyvin. 

Ihmiset ovat järjestelmän rakentaneet. Järjestelmän ongelma ei ole vahinko.
Ihmiskunta on ongelmasta myös toipunut, lukemattomia kertoja.  

Miksi siis, presidenttiehdokas tarjoilee lisää samaa lääkettä erivärisessä kääreessä? Kokenut pankkimies, meppi, ministeri ...

Siitä Paavolle pisteitä, että hän blogikirjoituksessaan paljastaa Suomen EU:hun liittämisen olleen perustuslain vastainen  toimi:

"Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö veivät Suomen euroalueeseen perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä ja vain eduskunnalle annetulla tiedonannolla."

Järjestelmässä on vika:

Jos velkaperusteisesta rahajärjestelmästä ei luovuta, on aivan sama minkä niminen valuutta on käytössä. 

Olipa rahan nimi markka tai kruunu tai mikä muu tahansa nimen muutos yksin ei muuta järjestelmän toimintaa paremmaksi.

Ei edes mikään sääntely tuo olennaisiin ongelmiin merkitsevää muutosta.

On muutettava itse ydintä, velkaperusteista rahan syntymekanismia. 

On hävitettävä keskuspankeilta niiden ylivalta säädellä valtioiden talouksia. 

On vedettävä pois yksityispankkien monopoli rahanluontiin.

Nykyisin keskuspankit, jotka toimivat maailmanlaajuisena kartellina, eivät sääntöjen mukaan saa lainoittaa suoraan valtioita. 

Keskuspankkisäännöt sallivat liki korottoman rahanannon ainoastaan yksityisille liikepankeille ja rahoituslaitoksille, joilta valtioiden on pakko lainata kaikki raha. Korolla, tietenkin.

Raha syntyy nykyjärjestelmässä ainoastaan velkana, mikä tarkoittaa, että joku menee (yksityis-)pankkiin ja ottaa (korollista) velkaa. 

Velanottohetkellä pankki luo tyhjästä vain lainattavan pääoman, jonka se merkitsee tietokoneen näppäimiä käyttäen asiakkaan avaamalle uudelle tilille. 

Pankki ei tuo lainasopimuksen solmimistilanteeseen mitään omaa, mikä on vastoin sopimuslakeja. Pankki perii silti laillisesti korkoa antolainaamistaan summista, joita sillä ei koskaan ole itsellään edes ollut. 

Pankit eivät lainaa asiakkaille omia, omistajiensa tai tallettajien rahoja kuten moni kuvittelee. (Siitä joskus myöhemmin enemmän.) 

Pankki ei, kuten sanottu, luo koron osuutta rahajärjestelmään. 

Lainanottajan on silti palautettava pankkiin lyhennysten lisäksi myös korko, jonka hän kykenee maksamaan vain siten, että joku ottaa hänen jälkeensä velkaa pankista. 

Näin rahajärjestelmä on toimintaperiaatteeltaan pyramidihuijaus.

Pyramidihuijaus on toimintaa, joka kerryttää vähitellen kaiken vaurauden pyramidin aloittajina huipulla olevan joukon haltuun olipa valuuttana markka, kruunu tai ihan mikä tahansa.

Paavo Väyrysen toivoma parannus systeemiin tulee vain, jos valtio irrottautuu keskuspankkien ja yksinomaan velkana luodun rahan piiristä ja alkaa itse huolehtia rahan luonnista ja sen määrän säätelystä. 

Näin talouselämällä on elpymisen edellytykset.

Tietomurrossa tililtäsi hävisi rahaa? Miksi pankki ei ole kiinnostuneempi varkaan tavoittamisesta?

Juttu on päivitetty 20.1.2012.
Euroaluetta ajamalla ajetaan kohti kaaosta.
Finanssisota Italiaa ja muita eurovaltioita vastaan on ajastettua taistelua, jolla suvereniteetistaan luopuvia, typertyneitä kansakuntia moukaroidaan yhä uusin iskuin kunnes sekasorto saavuttaa avoimen tyytymättömyyden asteen ja IMF-mellakat ovat meilläkin arkipäivää.

Yhteiskuntaa koossa pitävien rakenteiden hajoittaminen on tarpeellinen välivaihe, että jäsenvaltioiden kansalaiset saataisiin myötämielisiksi uudelle järjestyksenpidolle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskunnallinen_romahdus

Voimme vain kuvitella, miten parhaat saatavilla olevat aivot ja voimat ja tieteen nekin puolet joita kansalaisille ei kerrota, on valjastettu monen sukupolven ajan 21. vuosituhannen finanssisodankäynti- ja alistamisprojektiin.

Tarina kertoo pankkiiri J.P. Morganista, joka kaappasi haltuunsa USA:an Euroopasta Serbokroatian alueelta muuttaneen fyysikon Nikola Teslan keksinnöt.
Tesla keksi vaihtovirran ennen Thomas Alva Edisonia. Hän keksi myös teslamuuntajan ja radion ja loi  saasteetonta, käytännössä ilmaista, jokaisen käyttöön sopivaa energiaa kuten magneettivoimalla käyvän auton.
Pankkiiri J.P.Morgan ryhtyi Teslan sponsoriksi, mutta vaati keksinnöt omaan haltuunsa.
Niistä monia ei koskaan saatu laajasti ihmiskunnan käyttöön, koska rahanteosta ymmärtävä Morgan ei nähnyt vapaan kvanttienergian käytössä taloudellisen voiton mahdollisuuksia.
J.P. Morgan sanoi Teslalle: "Hyvä muuten, mutta mihin mittari pannaan?

Ihmiskunta on vuosisatoja sitten eliittien toimesta tehdyin päätöksin ohjattu elämään oloissa, joita eivät sanele resurssien käytön tarkoituksenmukaisuus tai elämän ja sen ilmiöiden kunnioitus ja suojelu.

Elämä on pakotettu muotoihin, joita määrittävät rahajärjestelmään sisäänrakennettu velkaantumispakko ja korollisen rahan kulutuksen jatkuvan kasvun välttämättömyys.

Rahajärjestelmämme on velkapyramidi, jota yksityispankit pyörittävät monopolioikeuksin.
Rahajärjestelmään luotu tuhoisa ominaisuus on, että se imee varallisuuksia kaikilta rahankäyttäjiltä yhä pienemmälle joukolle.
Rahaa syntyy käyttöön ainoastaan korollisena velkana, jota yksityiset yritykset, pankit, luovat yksinoikeudella tuomatta luotonantotapahtumaan mitään omaa rahallista panosta. 

Pankit lainaavat korolla rahaa, jota ne eivät itse koskaan ole omistaneet.

Rahanluonti tapahtuu, kun pankkitoimihenkilö kirjaa lainattavan summan tietokoneen näppäimillä luottodokumenttiin luottoa varten avatulle asiakkaan tilille.
Jokaisen velallisen osaksi jää palauttaa pankkiin lainattavan summan lisäksi korot, joita pankki ei lainatapahtuman yhteydessä tai muutoinkaan luo.
Kaikkien laina-asiakkaiden on siis palautettava pankkiin enemmän rahaa kuin he ovat sieltä saaneet.
- Kuinka se voi olla mahdollista?
- Ei se onnistukaan enää kovin pitkään.

Rahajärjestelmäksi on luotu mekanismi joka pakottaa ihmiset taistelemaan ja kilpailemaan keskenään.

Lainanottaja kykenee maksamaan velan korot ainoastaan siinä tapauksessa, että joku ottaa uutta velkaa, josta edelliset velalliset kilpailevat saadakseen oman pääomansa korkoineen pankille maksetuksi.

Tätä tarkoittaa, että rahajärjestelmä on velkapyramidi.

Velkapyramidi hajoaisi, jollei mielettömän suurta Moolokin kitaa olisi nielemässä rahaa koko ajan jossakin päin globaalia rahajärjestelmää, että pankkien menosarakkeeseen saataisiin tavaraa ja uusia velanottajia saataisiin solmimaan pankin kanssa uusi velkasopimus, mielellään, mahdollisimman mittavasta korollisesta luotosta.

Tämä taustaksi, kun merkkinä jostakin, en tiedä mistä, uutisissa vilahtelevat yhä useammin
pankkeihin tehdyt tietomurrot ja rahavarkaudet tileiltä.

SvtWorldiltä tuli viikko sitten tietomurroista kertova dokumentti, joka tosin jätti ajatukset pankkien erikoisista yhtaikaisista rooleista murron kohteena, ilmiantajana, hävikin korvaajana ja rikoksen tutkinnan avustajana harmillisen niukalle käsittelylle.
Pankkitoiminnan taustoja ei ohjelma valota, joten muutoin ansiokas dokumentti jättää vastaamatta useisiin kysymyksiin.

Tietomurtojen sanotaan olevan niinsanottujen tuntemattomien hakkerien tekosia.
Väitetään, että pankkitileiltä viedään jatkuvasti yhä enemmän rahaa tietomurtojen avulla.

Pankit eivät ole velvollisia tai halukkaita kertomaan miten paljon tietomurtoja ja hävikkiä varkauksissa tapahtuu, ovathan ne yksityisfirmoja, joiden kirjanpito tai päätöksenteko eivät ole kaikilta osin läpinäkyviä.

Taustaksi on hyvä muistaa sekin, että pankki- ja rahoituslaitokset ovat ensisijaisesti yksityisille osakkeenomistajilleen voittoa tuottavia laitoksia, joille suuri yleisö ja yhteiskunnallinen koneisto ovat jotain toissijaista ja liiketoiminnan tärkeintä arvoa tukevaa.

Pankkien toimintalogiikkaan kuuluu aktiivisuus niin, että tuloksen tekeminen onnistuu. Asioita julkistetaan valikoiden, jos se palvelee yksityisten osakkeenomistajien voittojen kasvattamista.

Ruotsalainen tutkiva dokumentti kertoi, että murtoja ja rahan hävikkiä, jotka pankki alle vuorokaudessa palauttaa oma-aloitteisesti asiakkaan tilille, tapahtuu koko ajan enemmän kuin uskoisi.

Eräälle ruotsalaisasiakkaalle pankista oli aamulla soitettu ja ilmoitettu, että hänen tiliään oli joitakin tunteja sitten veloitettu epätavallisen runsaasti.
Asiakas, jolle ei aiemmin ollut tapahtunut mitään vastaavaa, yllättyi ja kiitteli pankin ystävällisyyttä, kun huomattava rahasumma oli kyselemättä jo palautettu tilille.

Ohjelmaa katsoessa tuli mieleen:

- Kuinka pankki oli näin nopeasti aloitteellinen? Kyseisessä pankissa täytyi olla jatkuva automaattinen seuranta 24 h/vrk:ssa murtoja kartoittamassa.

- Kuinka pankista voi ylipäätään hävitä rahaa, joka on jotain, mitä pankissa ei ole muutoin kuin tietokoneen näppäimillä tehdyissä sähköisissä tiedostoissa?
Rahaa ei voi pankista hävitä siksikään, koska pankilla on periaatteessa oikeus luoda rahaa tyhjästä, tietyin edellytyksin. 

- Asiakas tai kukaan muukaan (viranomainen tai ulkopuolinen) ei koskaan saa tietää varmuudella tietomurron tai luottokorttivarkauden yksityiskohtia, ei edes sitä, onko mitään tietomurtoa tai varkautta ylipäätään tapahtunut.

- Eikä asiakas tai lystin aikanaan verorahoista ehkä maksava valtio keskimäärin ole edes kiinnostunut siitä, mitä on tapahtunut, kunhan rahat palautuvat nopeasti tilille ja asia saadaan pois päiväjärjestyksestä. 

- Ohjelmassa tuli esiin, ettei Ruotsin poliisi edes yrittänyt aloittaa tutkintaa rikollisten selvittämiseksi. 

- Journalisti itse sai tietoonsa, että useita teknisiä, todellisia mahdollisuuksia rikollisen löytämiseen poliisilla ja pankilla olisi, jos etsintään olisi halua.

- Koko murto-operaatiosta on vain pankin virkailijan puhelimessa kertoma tieto että bittejä on hävinnyt jonnekin asiakkaan pankkitililtä, ja ne on pankki hyväntahtoisesti tilille palauttanut. 

- Ohjelmaa tehneen journalistin oli huomattavan vaikeaa saada tietoja pankeilta hävikkien tai varkauksien määristä, mutta ruotsalaiset tietoturva-ammattilaiset paljastivat, kuinka systeemi toimii: Tavattoman helposti. Pankkien tietoturva on paljolti myytti.

- Yleisimmät turvajärjestelmät, joita tietokoneisiin asiakkaille myydään, sisältävät liki kaikki tietomurtojen mahdollisuuden. Tietokoneiden myyjätkään eivät ole perillä siitä että järjestelmät eivät ole niin murtovarmoja kuin luullaan. (Vertaa tilanteeseen, etteivät pankkitoimihenkilötkään keskimäärin tiedä, että raha syntyy pankissa velkana.)
Ja miten ihmeessä myös pankkien turvajärjestelmät on tehty helposti hakkeroitaviksi?

Tilitietoihin murtautujien kerrotaan toimivan ammattimaisesti, globaalisti ja järjestelmällisesti netissä, nähtävästi itse täydellisen tietosuojan ja poliisitutkinnan ulottumattomissa. 

Varastettujen tunnuslukujen ja henkilötietojen mukaan valmistettuja, täysin toimivia luottokortin kaksoiskappaleita voi ostaa avoimesti netissä.

Dokumentti kertoi, että pelkästään ruotsalaisia varastettuja käyttökelpoisia luottokortteja tuli myyntiin netissä yhdessä illassa, yhdellä sivustolla, 160 kpl.

Kun luottotietojen hakkerointi, jonka pankit itse löytävät, ilmoittavat ja korvaavat asiakkaalle ja, jota poliisi ei tutki ja, josta pankkien ei tarvitse pitää avointa kirjanpitoa... on maailmanlaajuista toimintaa kuten yleensä pankkitoiminta, pankkien korvaaman rahamäärän volyymit ovat todennäköisesti merkittäviä.


Ei tässä vielä mitään, mutta mehän tiedämme, että pankit ja rahajärjestelmä tarvitsevat tavaraa menopuolelle kipeästi ja jatkuvasti.
Kaikki menosarakkeeseen kirjattu on pankille tosiasiassa tuloa. Varsin suurta tuloa, kun luotonlaajennus otetaan huomioon.

Lisäksi, pankki on yritys, joka ei kanna omia riskejään.
Pankki panee tappiot, joita sen toiminnasta ei tosiasiat huomioon ottaen oikeastaan mitenkään voi syntyä, valtion ja veronmaksajien piikkiin, korkoineen.

Onko kukaan kysynyt pankeilta, panevatko ne tietomurroissa varastetut, tietokoneen näppäilyllä asiakkaan tilille korvauksena siirretyt sekä valtion riskitakaamat bitit omaksi pääomakseen kuten asiakkaan ottaman asuntolainan tai muun luoton, joka myöhemmin luotonlaajennuksen avulla antolainataan moninkertaisesti korolla yhä uudelleen?

Pankkitoiminnan ydin nykyisessä taloustilanteessa on tyrkyttää velkaa.
Pankki tyrkyttää innokkaasti velkaa niillekin, jotka se tietää toivottoman huonoiksi maksajiksi, koska normaalia liiketoimintaan liittyvää riskiä ei ole.

Pankkitoiminnan turvallisuutta harjoittajilleen takaa paitsi erityisasema yrittäjänä liikesalaisuuksineen myös monipuolinen ja tiivis kytkös politiikkaan ja poliitikkoihin. 

Asuntoluoton vakuutena Suomessa on pankin sponsoroima poliittinen valtakoneisto, joka on säätänyt lain, ettei maksukyvytön yksityinen velallinen voi tehdä konkurssia ja samalla pitää luoton vakuutena olevaa asuntoaan.
Kun korot yleensä eräänä päivänä nostetaan, tulee työttömyyttä, ja luoton vakuutena olevan asunnon arvo laskee jäljellä olevaa velkasummaa pienemmäksi, asiakas joutuu maksuvaikeuksiin.
Pankki ei ole tavallisesti halukas uudelleenjärjestelemään ahtaalle joutuneen luottoasiakkaansa lainaa.
Usein asiakas joutuu luovuttamaan asuntonsa pankille alihintaan ja hänelle jää vielä kyseisestä asunnosta velkaa.

Näin pankki toimii, koska se on ostanut maahan halllituksen, joka vastapalvelukseksi ei riskeeraa pankin riskiluottosaatavia, vaan ottaa niistä vastuun viimekädessä vaikka sitten pankkituen ja elvytyksen muodossa.

Pankkisektori tekee työtä monella alueella turvatakseen kannattavuutensa, joka ei ole vaarassa.

Tietomurrot ja niihin liittyvät bittivarkaudet ovat ilmiönä ristiriitaisia ja häkellyttäviä kuten pankkien muukin toiminta ja moni rahajärjestelmään liittyvä moraaliseikka.
Edellä kuvatuista pankkitoimintaa ja rahajärjestelmää koskevista seikoista itsekukin voi päätellä, miksi pankit eivät pyri innokkaammin selvittämään tietomurtojen tekijää?

Jospa anonyymia tekijää ei ole siinä mielessä kuin tietomurtouutisissa annetaan ymmärtää?
Miksi pankit harrastavat aiheesta puhuessaan vain tietyntyyppistä uutisointia?

Lopuksi:

Tietomurroilla tehdyissä tilivarkauksissa pankki voi valintansa mukaan toimia useissa toisensa poissulkevissa rooleissa:

- Pankki voi olla tietomurtovarkauden toimeksiantaja ja päätekijä ilman paljastumisen vaaraa.

- Pankki voi kertoa tietomurroista ja niiden mahdollisista tekijätahoista julkisuuteen mitä se haluaa ja kehtaa.

- Pankki voi toimia rikoksen ilmiantajana sekä sen salaajana ilman, että sen tarvitsee ottaa huomioon ikäviä seurauksia.

- Pankki tai rahoituslaitos voi tutkia tai auttaa virkavaltaa tutkinnassa - tai jättää auttamatta, ilman, että joutuu vastuuseen toimistaan. 

- Pankki voi myös kokonaan kiistää mitään tietomurtoa tai varkautta tapahtuneen ja vedota inhimilliseen virheeseen tietokoneen näppäimillä.

- Pankki voi esiintyä asiakkaan tililtä viedyn menetetyn summan korvaajana.

- Pankki voi olla tietomurtovarkauden hyödynsaaja ilman, että asia paljastuu.

Huom! Kirjoituksen päätelmät ovat blogistin. Oheisesta dokumentista niitä ei löydy.

http://svt.se/2.143792/1.2188956/tradlosa_natverk_oppnar_din_dator_for_kriminella?lid=puff_2460934&lpos=rubrik
------------------------------------------------------------------------------------------------------------


PÄIVITYS 20. tammikuuta 2012:


Laaja tietomurtojen sarja on kohdistunut Suomeen ja pankkitileiltä on viety rahaa, uusisuomi.fi kertoo.

Kaikkialle pakotettu kansainvälinen IBAN-pankkitilijärjestelmä on helpottanut tietomurtoja ja varkauksia tileiltä.
Näyttäisi lisäksi siltä, että Suomessa toimivat Nordea ja OKO eroavat edellä kerrotun ruotsalaisdokumentin pankeista salaamalla tietomurrot ellei asiakas ota rikosta itse esiin.

Tietoviikossa haastatellaan Viestintäviraston suomalaisasiantuntijaa Erka Koivusta, joka ei mainitse Ruotsissa uutisoiduista pankkitietomurroista mitään. Hän sijoittaa ongelmat kauas suureen maailmaan, mikä ei vastaa pankkitoiminnan globaalia reaaliaikaista luonnetta.

Tietoviikko: ”Räätälöidyt pankkikohtaiset troijalaishyökkäykset ovat täällä uusi ilmiö”, sanoo Viestintäviraston kansallisen tietoturvaviranomaisen eli Cert-fi-yksikön päällikkö Erka Koivunen.
Hänen mukaansa vastaavia on tehty tähän asti lähinnä vain suuria kansainvälisiä pankkeja, kuten HSBC:tä tai Bank of Americaa vastaan..."

Tietoviikon haastatteleman F-Securen Mikko Hyppösen mukaan joulukuussa alkaneen manööverin kohteina olivat ainakin Nordea, OP-Pohjola ja Sampo Pankki.

Uussuomi.fi: 

 "Suomalaiset verkkopankinkäyttäjät ovat olleet puoli vuotta jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Eri lehtitietojen mukaan suomalaisten tileiltä on viety jopa kymmeniä tuhansia euroja rahaa. Tietoturvaviranomainen Cert-fi vahvistaa Uudelle Suomelle laittoman verkkotoiminnan lisääntyneen viime vuoden loppua kohden. Kyseessä on harvinaisen laaja hyökkäysten sarja, jossa apuna on käytetty erilaisia tietojen kalastelumenetelmiä ja haittaohjelmia..."

Nimimerkki Htalk kommentoi uusisuomi.fi:ssä:

On täysin käsittämätöntä OKO:n ja Nordean osalta ...
"On täysin käsittämätöntä että OKO ja Nordea ovat tästä hiljaa omille asiakkailleen. Lainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että yrityksiin tehtävät tietomurojen salaamiset niiden vaikutuspiirissä olevilta asiakkailta ovat kriminalisoitu silloin kuin tietomurto kohdistuu välittömästi yrityksen asiakkaisiin, esim. heidän tilillä oleviin rahoihin.
Nyt Nordea ja ja OKO ottavat asian puheeksi vasta kun asiakas toteaa tietomurron tapahtuneen hänen tililleen ja pankkien järjestelmien pettäneen.
"Hyppösen mukaan siirtyminen kansainväliseen pankkitilijärjestelmään eli ibaniin on verkon rikollisille kiihdyke omien prosessien tehostamiseen.
”Iban poisti sen mutkikkuuden, että esimerkiksi Suomessa tehty rikollinen nosto täytyi siirtää suomalaisen pankin tilille. Jonkun täytyi käydä nopeasti pankkiautomaatilla nostamassa rahat ja toimittaa ne ulkomaille turvaan käsityönä.”
Mutta ibanin aikaan ei tarvitse. Rahat siirtyvät saman tien vakkapa Liettuaan tai jonnekin Lähi-itään, jossa iban on myös kohtuulaajasti käytössä. "

Yksityistäminen tekee elämästä surkeampaa.

Se yksityistäminen.

Nyt ovat suomalaiset oikeusoppineet sanoneet asiasta mielipiteensä, kun on älytty heiltä lähteä asiaa erikseen kysymään.
Kesäkuumilla näitä journalismin helmiä putkahtelee esiin. Hyvä, toimittaja Ari Mölsä!

Yle uutisten jutusta selviää lisäksi, että Suomessa on todella perustuslakiasiantuntijoita, vaikka he eivät pidä meteliä itsestään.
Heidän tietämystään kaivattaisiin enemmänkin näinä perin kummallisina aikoina.

Ensiksi, tietoisku:

Perustuslain 124 §

Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle:
"Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle."

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yle/uutiset/Ari Mölsä:

Julkisten tehtävien yksityistämistahti hirvittää oikeusoppineita

Julkisten tehtävien lisääntyvä yksityistäminen huolestuttaa perustuslakiasiantuntijoita. 

YLE Uutisten haastattelemat professorit pelkäävät, että harkitsematon yksityistäminen johtaa markkinavoimien mielivaltaan. 

Vaarassa ovat jopa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Valtio ja kunnat yksityistävät palvelujaan. Valtiosääntöoikeuden professorit katselevat nykyistä menoa huolestuneena.
Suomessa privatisoinnin raamit on kirjattu perustuslakiin, mutta kaikki eivät aina jaksa sitä muistaa.

Tuori: Privatisointivimma pelottaa

Yleisen oikeustieteen professori ja akatemiaprofessori Kaarlo Tuori Helsingin yliopistosta tunnetaan demokraattisen oikeusvaltion sitkeänä puolustajana.
Tuori muistuttaa, että nykyiseen perustuslakiin säädettiin nimenomainen säännös julkisten tehtävien yksityistämisestä. Perustuslain 124 § sanoo, että julkisia hallintotehtäviä saa yksityistää, kunhan siitä päätetään eduskunnassa. Merkittävää julkista valtaa ei saa antaa viranomaisten käsistä pois laisinkaan.

- Kyse on demokratian itsepuolustuksesta markkinavoimia vastaan. Viimekätinen päätösvalta julkisia tehtäviä yksityistettäessä kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.
Professori Tuoria privatisoinnin nykytahti hirvittää. 

- Kyllä minua hieman pelottaa. Esimerkiksi vartiointiliikkeiden ja yksityisten järjestyksenvalvojien toimivaltaa on lisätty hissun kissun, liki vaivihkaa. Se on perustuslain vinkkelistä hyvin problemaattista.
Tuori näkee vakavia uhkakuvia myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.
- Sosiaali- ja terveyshallinnossa on menossa aikamoinen yksityistämisbuumi. Muistetaanko siinä rytäkässä yksityisten ihmisten perusoikeudet ja oikeusturva? Pahalta näyttää.

Viljanen: Eriarvoistuminen lisääntyy

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen on kollegansa kanssa samoilla linjoilla.
Viljanen tuntee perustuslakimme koukerot poikkeuksellisen hyvin. Hän vastasi nykyisen perustuslakimme pukemisesta sanoiksi. Hän oli perustuslakikomitean pääsihteeri.
- On muistettava, että julkisen toiminnan luonne poikkeaa yksityisestä. Kun julkisia tehtäviä siirretään yksityisille tahoille, tehtävien hoitaminen ei saa muuttua pelkän markkinalogiikan mukaiseksi.

- Julkishallinnon privatisointi kaiken kattavana ideologiana on yksittäisten ihmisten kannalta vaarallinen.
- Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut julkisina palveluina sisältävät ajatuksen myös siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus näihin palveluihin. Yksityisessä palvelutuotannossa yhtäläisten palvelujen takaaminen on liki mahdotonta.

Ojanen: Virkamies aina tarkassa valvonnassa
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen tunnustautuu suosiolla markkinaskeptikoksi.
- Talousliberalismi on ottamassa valtaansa suomalaisenkin yhteiskunnan.
- Meillä on niskan päällä ajattelutapa, että heti kun jokin julkinen palvelu hoidetaan viranomaiskoneiston ulkopuolella niin se on kertaheitolla hoidettu paremmin, tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin.

Hyvän hallinnon periaatteet ja ihmisten perusoikeudet ovat kuitenkin jatkuvassa vaarassa, Ojanen sanoo.

Miksi sitten virkamies tai viranomainen on jotenkin parempi julkisten tehtävien hoitaja kuin yksityinen yritys?

- Virkamieheen ja viranomaiseen kohdistuu perustuslaista ja hallintolaista alkaen suuri joukko sellaisia laadukkaan ja luotettavan toiminnan vaatimuksia, joita ei yksityisiin toimijoihin automaattisesti kohdistu.
Onko talousliberalismi jo karannut käsistä, onko yksityistäminen mennyt överiksi?
- Perustuslain 124. pykälä on kirjoitettu nimenomaan sen varmistamiseksi, että privatisointi ei menisi överiksi.

YLE Uutiset / Ari Mölsä

------------------------------------------------------------------------------------

Professori Michael Hudson:

"Yksityistäminen tekee elämästä surkeampaa"

New York Timesissa yli 20 vuotta sitten julkaistun artikkelin sisältämät kaavailut yksityistämisen vaikutuksista ovat käyneet toteen, kirjoittaa professori Michael Hudson sivustollaan uudelleenjulkaisemansa tekstin Perestroika Goes South johdannossa.

Professori Michael Hudson otti osaa yli 20 vuotta sitten IMF:n ja Maailmanpankin vuotuiseen kongressiin, jossa käsiteltiin yksityistämistä.
Hudson kirjoitti havainnoistaan:

(Tekstin on editoiden vapaasti kääntänyt blogisti)

- Valtiot, jotka tarvitsivat luotottajavaltioilta sekä IMF:ltä ja Maailmanpankilta lisää lainaa saivat kuulla, että lainansaanti onnistuu ainoastaaan sillä ehdolla, että valtiot luovuttavat taloudellisten peruselinehtojensa ja kansallisen selviytymisensä kannalta olennaiset  toiminnat luotonantajille.

- Brasilian ja Argentiinan tapaisten valtioiden piti myydä pois maasta julkisen sektorin toimintaansa, tuottoisaa  teollisuuttaan sekä palveluteollisuuden toimialoja kuten lentoyhtiöitä.

Michael Hudson pani tuolloin 1989 merkille, että IMF:n ja Maailmanpankin vuosittaisessa kokouksessa, jossa asiaa käsiteltiin, oli läsnä runsaasti asianajajia, kun osanottajina oli aiemmin ollut etupäässä pankinjohtajia.

- Huonosti hoidetulle julkiselle sektorille on muitakin parannusvaihtoehtoja kuin yksityistäminen, Hudson sanoo ja luettelee monipuolisen antitrust-sääntelyn, parhaiden mahdollisten johtajien rekrytoinnin ja lainsäädännön monet mahdollisuudet.

- Kun niinsanotun luonnollisen monopolin maksutaakkaa siirretään valtiolta yksityiselle toimijalle, hyödyt ovat paljolti kuvitteellisia.

- Jos valtio tässä säästäisikin erinäisiä kuluja, ne koituvat kuitenkin kuluttajien maksettaviksi kohonneina sähkön, puhelimen, teleliikenteen ja liikkumisen kustannuksina, joiden hintaa toimialojen uudet omistajat voivat nostaa. 

- Nykyään (vuonna 1989, edit.) kovin suositun yksityistämispuheen taustalta on aina etsittävä tahoa, joka yksityistämisestä hyötyy. Qui bono? Kuka käärii taskuihinsa voitot suotuisista talouden näkymistä?

- Olen sitä mieltä, että näistä kuvioista hyötyvät varakkaat sekä luotottajapankit, Michael Hudson kirjoittaa.

- Kansalaisille sekä ammattiyhdistysliikkeen piirissä olevalle työväestölle (hah, ay-liike onkin pantu multiin viime 20 vuoden kuluessa. Edit.) yksityistäminen tarkoittaa elämisen muuttumista kalliimmaksi.

Lue koko juttu:  

"Privatizing Will Make Life Worse

July 1, 2011By Michael Hudson

November 12, 1989, New York Times
PERESTROIKA GOES SOUTH

This article was published in the NYT more than 20 years ago, forecasting precisely what has happened.

I attended the annual meetings of the International Monetary Fund and World Bank in Washington
last month. When the meetings ended, I was left with the impression that no further writedowns
would be forthcoming for Latin America’s debtor countries unless they followed the lead of Mexico.

To do this, countries like Brazil and Argentina would have to sell off their public utilities, some
potentially profitable industrial corporations and some service industries like airlines.
In the past, one met mostly bankers at these big international meetings. Now there are a lot of
lawyers.

For Latin America the foreclosure process has begun, but for the time being it is called privatization
or debt-for-equity swaps. Countries hoping to borrow more money from creditor-nation
governments, the I.M.F. and the World Bank, are being told to help themselves by relinquishing
ownership of their basic economic infrastructure..."

Kertausta:

Ilman sitovaa kansanäänestystä IMF;n ja keskuspankkien yksityistämis- ja muu tyranniadoktriini ei velvoita EU:n jäsenvaltioita saati muitakaan valtioita yhtään mihinkään.


Sitovaa kansanäänestystä ei Suomessa ole toistaiseksi tehty.