Suomenkielinen vapaamuotoinen lyhennelmä on blogistin.
(Wither = kuihtua, hiipua. Whither vanh. muoto = mihin, minne.)
24.6.2011
Michael Hudson:
"Whither Greece"
Hyökkäys vaikuttaa tappavalta. Kreikan valtio näyttää olevan matkalla kohti orjuutusta ja kasvavaa harvainvaltaa.
Kehityskulku voidaan silti millä hetkellä hyvänsä pysäyttää.
EU:n sanelemat määräykset eivät velvoita Kreikkaa kuten muitakaan jäsenvaltioita ellei niitä ole hyväksytty kansanäänestyksellä.
Sellaista Kreikassa ei ole toistaiseksi järjestetty.
Ainoa perustelu, jonka nojalla EU voi vaatia jäsenvaltioiltaan Ranskan ja Saksan pankkien pääomitusta ja, jonka pohjalta U.S. Treasury-keskuspankin johtaja Tim Geithner voi edellyttää pankkien saatavien pyhää koskemattomuutta, on suuren yleisön hiljainen myöntyminen käytäntöön.
Tämän suostumuksen voi peruuttaa.
Finanssisodan kohteena olevan valtion ainoa tapa auttaa itseään eivät todellakaan ole lakot tai mellakat.
Valtio voi puolustautua:
- Järjestämällä kansanäänestyksen siitä, suostuuko se vaadittuihin kansantalouden kiristystoimiin, niukkuustyranniaan, veronkorotuksiin, valtion menoleikkauksiin ja kansallis- ja muun varallisuuden alennusmyyntiin sijoittajille.
Vaikeaan tilanteeseen ajetun Islannin presidentti esti kansanäänestyksen avulla maansa sosiaalidemokraattisen johdon aikeet suostua Gordon Brownin Labour-puolueen sekä hollantilaisten turmiollisiin ja tarpeettomiin kustannuksiin Icesave- ja Kaupthing-pankkien säästämiseksi luottoriskien toteutumiselta.
- Siirtämällä verotaakkaa työn verotuksesta omaisuuden verotukseen. Näin työn teettämisen kustannukset alenevat, samoin asumisen.
- Perimällä veroja ja vuokraa niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta ostajilta, jotka ovat tulleet edullisille kaupoille käyttämään velallisen valtion ahdinkoa hyväkseen.
Valtioilla on veronkanto-oikeus.
Valtiot voivat asettaa erilaisia tulleja, pääsymaksuja, vuokria ja käyttökorvauksia.
Valtioilla on mahdollisuus harjoittaa kekseliästä veroluonteista perintää kaivos-, pohjavesi-, liikenne- ja muun varallisuuden suhteen.
Valtio voi määrätä käyttöhintoja kiinteistöjen, raakamaan, metsän, vesistöjen, teiden ja kansalaisten tekemän työn ja ylipäänsä olemassa olevan vaurauden hyödyntämisestä.
Valtion mahdollisuudet verottamiseen ovat liki rajattomat, ja sen avulla on ennenkin puolustauduttu petollisia luotonantajia vastaan.
Epätasaväkisessä finanssisodassa Kreikka voi näyttää Euroopan keskuspankille kuinka tämä klassinen vapaan markkinatalouden idean mukainen keino käytännössä toimii.
Vapaista markkinoista kirjoittivat aikanaan monet Adam Smith'istä John Stuart Mill'iin.
Ajatus markkinoiden vapaudesta oli alkujaan perustana myös Yhdysvaltain budjetin julkisten menojen, markkinoita säätelevien laitosten sekä verotuspolitiikan toiminnalle.
- Jos valtiosopimuksen luonteisia sitoumuksia ei päätetä kansanäänestyksellä, kansantalouksien ei voida edellyttää maksavan edes "vanhempien" velkojien kuten IMF:n ja EKP:n antamia lainoja.
- Kansallisvarallisuus, joka on yksityistetty ulkomaisen pankin vaatimuksesta, on mahdollista ottaa uudelleen kansalliseen haltuun.
- Ja, kuten vieraan armeijan hyökätessä, valtio voi vetää hyökkääjän oikeuteen vastaamaan teoistaan.
Kreikka voi haastaa oikeuteen tahot, jotka ovat aiheuttaneet niukkuus- ja kiristystoimet, työttömyyden sekä tuotannon, väestön ja pääoman maastapaon.
Pääministeri Margaret Thatcherillä oli tapana vedota siihen, ettei vahtoehtoja ole.
Tottakai niitä on.
Kreikka voi yksinkertaisesti jättää suostumatta omaisuuksiensa ja varantojensa luovutukseen ja jättää hyväksymättä luotonantajien taloudellisen etuoikeusaseman.
Ja, kävi miten tahansa, perimällä vuokraa, maksuja ja veroja Kreikka voi kaapata takaisin sen, minkä finanssihyökkääjät yrittävät ottaa haltuunsa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Whither Greece
Without a national referendum Iceland-style, EU dictates cannot be binding
The fight for Europe’s future is being waged in Athens and other Greek cities to resist financial demands that are the 21st century’s version of an outright military attack.
The threat of bank overlordship is not the kind of economy-killing policy that affords opportunities for heroism in armed battle, to be sure. Destructive financial policies are more like an exercise in the banality of evil – in this case, the pro-creditor assumptions of the European Central Bank (ECB), EU and IMF (egged on by the U.S. Treasury)...
Lue lisää prof. Michael Hudsonin sivustolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti