maanantai 12. joulukuuta 2011

Sitovatko kriisin ja puutteellisten tietojen varjolla allekirjoitetut Brysselin sopimukset Suomea?

Miten sitovia sopimuksia ministerimme ovat Brysselin huippukokouksissa mahtaneet allekirjoittaa?

On käynyt ilmi, ettei kaikkia sopijaosapuolten asemaan vaikuttavia seikkoja ole papereihin kovinkaan tarkkaan kirjattu. 
Tästä esimerkkinä on niinsanottu alaviitekohu, kun Saksa ja Ranska yllättäen toivat määräenemmistöperiaatteen pysyvää EVM-vakausvälinettä koskevaan sopimukseen.
Pääministeri Katainen sai perustuslakivaliokunnalta ehdottoman lausunnon olla suostumatta määräenemmistöperiaatteeseen, koska se on Suomen etujen vastainen.
Asia hoitui sopimukseen kyseenalaisella alaviitteellä.
On herätty kyselemään, mahtaako koko sopimus olla arveluttava.
Mihin tällaisin keinoin solmitut oikeustoimet todellisuudessa allekirjoittajavaltioita sitovat?

Viime aikoina Suomea Brysselissä edustaneet ministerit ovat antaneet kansalaisten puolesta suostumuksia huimaavan suuriin miljardivastuisiin tavalla, joka on oikeusoppineiden mukaan mahdollisesti perustuslain vastainen - olkoonkin, että perustuslakiin on tehty hiljattain täsmämuutoksia juuri tätä harmia kiertämään.

Oikeustoimilaissa on useita oikeustoimen pätemättömyysperusteita, joista sopijaosapuolen petollinen viettely on yksi parhaiten tunnetuista.

Se, ettei oikeustoimen pätemättömyysperusteisiin ole voimallisemmin Suomessa EU:ta 
tai vakausvälineitä koskevissa asioissa toistaiseksi viitattu, voi hyvin johtua siitä, ettei kokoomusvetoiselle oikeistoliberalismille ole vuosikymmeniin ollut toimivaa poliittista oppositiota.

Toisekseen, EU on pyrkinyt oikeuttamaan sopimusten tekoon liittyvät ihmeellisyydet ja kiireet poikkeusmenettelynä, kriisin ja hätätilan varjolla. 
Ja kerrassaan omituinen on se kehys, jossa hätätilaan vedotaan: 
EU:n ja keskuspankkileirin toimet kriisin poistamiseksi ovat olleet silmiinpistävästi  yksinomaan kriisiä pahentavia. 
Eikä euron kriisi ole tekijöilleen suinkaan mikään yllätys. Se kyettiin pitävästi ennakoimaan jo perustamisvaiheessa tehtyjen tuhoisien ratkaisujen vuoksi, joista keskeinen on, ettei keskuspankki EKP saa luotottaa suoraan valtioita, ainoastaan liikepankkeja.

Wikipedia kertoo, että oikeustoimilaki sääntelee erityisesti sopimusoikeutta.
"Oikeustoimi ei sido lain 30 §:n mukaan siihen vieteltyä, jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä."
Pätemättömyysperuste on voimassa oikeustoimen tekemisestä lähtien, joten sillä on taannehtiva vaikutus. 

Seuraavassa on lause, joka tarjoaa huomattavan laajat mahdollisuudet tulkita asiaa vielä jälkikäteen hyväksikäytetyn eduksi:
"Oikeustoimi on pätemätön silloinkin, kun vastapuoli on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on petollisesti vietellyt oikeustoimen tekijän sen tekemiseen."

Entäs tämä:
"Petollisen viettelyn tunnusmerkistö täyttyy, kun henkilölle esitetään seikka, joka ei pidä paikkaansa, tai todellista asiaa vääristellään. Myös oikeustoimen kannalta merkityksellisen seikan salaaminen saattaa olla petollista viettelyä. Salaaminen on petollista viettelyä erityisesti silloin, kun sopijapuolella on ollut velvollisuus tehdä asia vastapuolelle selväksi. Pätemättömyyden syy on sopijapuolle aiheutettu vääristynyt kuva sopimuksen oikeusvaikutuksista."

--------------------------------------------------------------------

Kunnian vastainen ja arvoton menettely on ehkä tärkein ja tuomioistuimissa eniten käytetty pätemättömyysperuste väärinkäytöstilanteissa.
Se jättää tuomioistuimelle suhteellisen laajan harkintavallan siitä, milloin oikeustoimi on pätemätön.
Oikeustoimeen vetoaminen voi olla kunnianvastaista ja arvotonta esimerkiksi silloin, kun sopimusta solmittaessa on käytetty hyväksi toisen osapuolen virheellistä käsitystä jostain olennaisesta seikasta. 

Joku on verrannut EU:n ympärillä tehtävää politiikkaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Toiminta on kuin pyromaanijengi uhkaisi polttaa koko kaupungin, jollei sen suojelurahavaatimuksiin suostuta. 
On puhuttu myös poliittisesta kannibalismista, joka on erittäin ikävää päivälliseksi joutuvan vieraan kannalta.
Maltillisemmin sanottuna, kyse on isojen valtioiden sanelupolitiikasta, jossa ne edellyttävät muilta sellaista, mihin eivät ikinä itse voisi suostua.

Saksalainen huippuprofssori Frank Schorkopf lausuu Spiegel Online'n haastattelussa, ettei Saksa voi kuvitella mitään riskejä veto-oikeutensa menetyksestä:
“Se, että nyt pitäisi poiketa yksimielisyysperiaatteesta Euroopan vakausmekanismin (EVM) kohdalla, ja että sen sijaan vahvistettu 85 prosentin enemmistö jäsenvaltioista riittäisi, olisi jättiongelma, jos tämä mahdollistaisi päätöksen Saksaa vastaan."
"Tässä on tarkkaan ottaen kuitenkin kyse siitä, että äänet painotetaan niin, että Saksa säilyttää veto-oikeuden. Muuten olisi tuskin ajateltavissa, että [Saksan] liittovaltion perustuslakituomioistuin hyväksyisi järjestelyn."
Kysymys Spiegel Online’ltä: Eikö asiaa voitaisi hoitaa edes perustuslain muutoksella?
Professori vastaa:
"Nykyisen oikeudenkäytön pohjalta olisi sellainen perustuslainmuutos kyllä kielletty, koska se loukkaisi kansalaisten demokraattisia osanotto-oikeuksia.”
Professori Schorkopfin mielestä siis mitään juristisia ongelmia ei ole, jos hanke murjoo pienten EU-valtioiden valtiollisuutta, perustuslakeja, ja demokraattista perusjärjestystä. 
Kuitenkaan sama kohtalo ei saa koskea Saksaa. 
Saksan ”ikuisuusprinsiippi”, johon professori viittaa, sanoo että demokraattisia perusoikeuksia voidaan muuttaa vain kumoamalla koko perustuslaki ja laatimalla kokonaan uusi sellainen kansanäänestyksessä hyväksyttäväksi.

Onko Suomessa keskusteltu tarpeesta saada kansanänestyksellä suostumus meneillään oleviin perustuslain muutoksiin, joilla luovutamme pois loputkin itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta?

Ja olisiko syytä panna alulle tutkimukset jo tehtyjen, selvästi kansalaisten enemmistön kannalta tuhoisien valtiosopimusten oikeudellisesta sitovuudesta? 

Kansanedustajat Pia Viitanen (sd) Kimmo Sasi (kok) ja Antti Kaikkonen (kesk) ruotivat perustuslakivaliokunnan tulkintaa ja pääministeri Kataisen tottelemattomuutta Brysselin alaviiteasiassa Yle 1:n aamutv:ssä 12.12.2011. 
Uhmakkaasti Kimmo Sasi,  joka yksin jätti eriävän mielipiteen perustuslakikomitean kantaan, sanoo Kaikkoselle kohdasta 6:44, että eriävä mielipide "tulee toteutumaan sitten lopullisessa eduskunnan kannassa. Että tulet vain näkemään."   

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)