Yli 2100 kuulijaa hurrasi talousprofessoreille Riminissä: Niukkuustyrannia ei ole ratkaisu.

Missourin yliopiston taloustieteen professori Michael Hudson kävi Italian Riminissä luennoimassa kolmen kollegansa kanssa uudenlaisesta, toiveikkaammasta näkökulmasta Euroopan finassikriisiin. 

Tunnelma yli 2.100-päisen yleisön joukossa Riminin urheiluhallissa oli hieno. 
Monet kuulijoista olivat perehtyneet rahakriisin uusiin ratkaisuihin (Modern Monetary Theory, MMT) netissä, luennoitsijoiden sivustoilla.
Professoreiden tunnelmat kohosivat jo alkuhetkistä, kun nelikko käveli kohti mikrofonejaan ja täysi katsomo Riminin koripalloareenalla huusi heidän etunimiään.
"Se oli kuin sisääntulo Oscar-gaalaan", Michael Hudson sanoo.

Italia kärsii pahenevasta rahajärjestelmän kriisistä kuten muukin Eurooppa. Tosin Italian kriisiä helpottaa kansallinen järjestäytynyt rikollisuus, jonka kyky rahoittaa ja tukea taloutta saattaa olla jopa kymmeniä prosentteja lainakannasta. Nämä luvut eivät suoraan ole mukana kansainvälisissä talouden tilaa koskevissa vertailuissa.
Tavalliset kansalaiset kuulivat Riminin koripalloareenan kolmipäiväisessä rahaseminaarissa viikonloppuna 24.-26.2.2012 jotain täysin vastakkaista sille, mitä poliitikot ja media euroalueen finanssikriisin syistä ja ratkaisuista päivittäin puhuvat.
Professori Michael Hudson kollegoineen kertoi MMT:n perustalta, ettei:

- kansantalouksien ole pakko vajota kärsimyksiin uusliberalistisen niukkuustyrannian vuoksi. Ja,
- ettei poliitikkojen väite "ei ole vaihtoehtoja" pidä paikkaansa! 

- "Poliitikot ovat vain päättäneet, että näin on hyvä", Hudson sanoo. 

Italialaiset tilaisuuden järjestäjät olivat keränneet rahaa luennoitsijoiden matkakustannuksiin. Atlantin takaa matkanneet vieraat asutettiin Federico Fellini’n nimeä kantavaan Grand Hotel'iin rantaviivan tuntumaan.
Professori Hudson kuvailee tapahtuman harvinaislaatuista, toivon sävyttämää tunnelmaa erääksi yliopistouransa hienoimmista  kokemuksista. 

"Me neljä luennoitsijaa Missourin yliopistosta Kansas Citystä ja Levy-instituutista kerroimme Euroopan rahaongelman syistä ja osoitimme vaihtoehdon sille, että alle yksi prosenttia väestöstä tekee suunnattoman suuren varallisuuksien ryöstön, jonka kohteena ovat ne muut 99 prosenttia ihmisistä.
Kyse ei ole luonnonlain kaltaisesta vääjäämättömyydestä."

Michael Hudsonin mukana olivat talousasiantuntija Stephanie Kelton, (blogilta New Economic Perspectives), valkokaulusrikollisuuteen perehtynyt karismaattinen professori William K. Black sekä sijoituspankkiiri Marshall Auerback.

Esiintyjien tunnelmat kohosivat jo alkuhetkistä, kun nelikko käveli kohti mikrofonejaan ja täysi katsomo Riminin koripalloareenalla huusi heidän etunimiään.

"Se oli kuin sisääntulo Oscar-gaalaan. Jotkut kertoivat lukeneensa kaikki talousblogimme. Stephanie vitsaili ymmärtävänsä nyt, miltä The Beatlesista tuntui. Aplodit yhä vain jatkuivat - ja oli sentään kyseessä älyllinen urheilutilaisuus fyysisen liikunnan sijaan", Michael Hudson kertoo. 

Paikalla ei tiettävästi ollut luennoitsijoiden ideologista vastaleiriä edustavia euroteknokraatteja eikä pankkien edustajia, jotka sanelevat tätä nykyä Euroopan talouspolitiikan.

Euroteknokraatit ovat uusliberalisteja, joiden etujen mukaista on vaieta niukkuustyrannian vaihtoehdoista, koska kansalaisten havahtuminen oikeuksiaan puolustamaan vaikeuttaisi meneillään olevan ryöstöoperaation saattamisen päätepisteeseensä.
"Uusliberalisteja edustavan Chicagon koulukunnan oppi-isät kuten Milton Friedman tai Paul Krugman eivät edes keskustele talouspolitiikan vaihtoehdoista. He eivät edes siedä kuulla puhuttavan asioista muilta kuin omalta kannaltaan. Yhden vaihtoehdon periaate kuuluu heidän oppinsa perusrakenteeseen", Michael Hudson sanoo.

Konferenssin puuhamies, toimittaja Paolo Barnard, opiskeli aikanaan modernia rahateoriaa ja sai ajatuksen tilaisuuden järjestämisestä Italiaan, jossa vieraita kieliä osaamattoma kansalaiset elävät samanlaisessa tiedonpuutteessa kuin muuallakin EU-maissa.
Barnard halusi italialaisten kuulevan syntymässä olevasta eurooppalaisesta talouseliitistä, joka toivoo voivansa kriisiä hyväksikäyttämällä nousta uudeksi rahaylimystöksi.
Rikkaat rahalordit jakavat nyt Euroopassa keskenään nautintaoikeuksia ja läänityksiä yksityistämällä valtionomaisuuksia ja luonnollisia monopoleja, joita valtioiden edusmiehet ja hallitukset myyvät heille sopuhintaan.
Kansallisomaisuutta kaupittelevilla valtioiden edustajilla ei ole enää (EU-EMU:uun liittymisen jälkeen) omaa kansallista keskuspankkia turvaamassa budjettialijäämiä, ja ministerit ja edusmiehet ovat traagisella tavalla kiitollisuudenvelassa uusliberalistisille eurokraateille ja heidän joukkovelkakirjoilleen.

Kolmipäiväinen seminaari, jonka järjestäjiksi oli kertynyt suuri tulkkien ja avustajien joukko, sai kuulla historiaan nojautuvan lähestymistavan raha- ja veroteoriaan.
Aihepiiri oli sattumalta vain viikkoa aiemmin esillä the Washington Post'issa, joka julkaisi katsauksen moderniin rahateoriaan (MMT). Artikkelia seurasi pitkä keskustelu the Financial Times'issa. Näistä ei liene Suomen media kertonut mitään.

Perusviestinä seminaarissa oli, että valtiot voivat jälleen ryhtyä luomaan omaa rahaa oman keskuspankkinsa avulla (kuten ne tekivät ennen omituiseksi tuhomekanismiksi synnytettyä Euroopan keskuspankkia ja euron rahaliittoa).
Valtioiden ei tarvitse lainata rahaa yksityispankeilta, koska ne voivat luoda rahaa itse pitkän tähtäyksen investointeihin ja infrastruktuuriin, terveyteen ja muihin perushyvinvoinnin rakenteisiin.

Näin vältettäisiin koko talouden joutuminen vuorotellen kuplan paisumiseen ja sitä seuraavaan omaisuusarvojen vähenemiseen, konkursseihin, vararikkoihin, velkadeflaatioon, sisäiseen devalvointiin, leikkauksiin ja supistuksiin. Vältettäisiin Euroopan vajoaminen velkaorjuuteen, jonka suhteen pahimmat näkymät ovat Portugalin, Irlannin, Italian, Kreikan ja Espanjan kansantalouksilla.
Baltian maat, Latvia, Viro ja Liettua, sekä Islanti on nekin upotettu velkoihin jo niin täysin, että väki joutuu muuttamaan ulkomaille löytääkseen työtä ja karistaakseen niskastaan arvonsa menettäneestä kodista jääneet velat.
Miksi talousasiantuntijat eivät kerro tästä, Michael Hudson kysyy.
Syinä ovat poliittinen ideologia ja ajattelulliset silmälaput.

Johtavat taloustieteilijät kuten nobelisti Paul Krugman jättävät säännönmukaisesti käsittelemättä Euroopan keskuspankin merkillisen pakkopaidan, ehdottoman kieltäytymisen luotottamasta suoraan valtioita, vaikka se samaan aikaan rahoittaa yksityispankkeja. Tällä mekanismilla valtiot ajetaan lakki kourassa yksityispankkien velallisiksi.
Hämärää perua oleva kieltopykälä on EKP:n säännöissä ja sen kirjoittivat sinne EU:n peruskirjan luojat.

Michael Hudson sanoo, ettei eurosta eroaminen vielä riitä valtioiden kurjuuskierteen katkaisuksi. Hänen viestissään on tietoisku myös meille suomalaisille, jotka havittelemme markkaa takaisin.
Omaan valuttaan siirtyminen on hyvä ajatus, mutta vain silloin, jos se tehdään luopumalla koko uusliberaalin talousajattelun tuhoisasta toiminta-arsenaalista, joka jäytää euroa ruton tavoin. Omaan valuuttaan ei ole järkevää siirtyä, jos siitä tehdään uusi velkapyramidihuijaus edellisen perään.

Hudson sanoo:
- "Kuvitellaanpa, että eurosta luopuneen valtion keskuspankki yhä sitkeästi kieltäytyy rahoittamasta omaa budjettialijäämäänsä ja näin pakottaa valtion ottamaan yksityispankeilta korollista lainaa?"
- "Kuvitellaan, että valtionhallinto pitää itsepintaisesti päämääränään ensisijassa tasapainottaa tulo- ja menoarviota sen sijaan, että se ottaisi tärkeimmäksi tehtäväkseen luoda rahaa kulutukseen ja talouden kasvuun?"
- "Ja, kuvitellaan, että hallitus leikkaa sosiaalimenot, antaa rahaa pankeille niiden normaalien liiketoimintariskien kattamiseksi ja siirtää yksityiset riskisijoitustappiot veronmaksajien kustannettaviksi kuten Irlannissa?"
- "Tai, entä, jos hallitukset eivät tue ensiasunnonhankintaa eivätkä kunnioita periaatetta, jonka mukaan velalliselta ei peritä enempää kuin minkä hän pystyy maksamaan, kuten Islannissa on tehty?"

Jos asiat jäävät uusliberalistiselle tolalle, ei pelkkä eurosta eroaminen ja oman valuutan käyttöönotto auta mitään. Tuloksena on edelleen velkadeflaatio, omaisuuksien pakkomyynti, työttömyys ja maastamuuttajien joukot pakenemassa kutistuvaa taloutta.

Mikä on ratkaisu?
"Oma keskuspankki, joka toimii niin kuin keskuspankit ennen vanhaan toimivat: Ne rahoittivat valtion omia hankkeita ja budjettivajetta. Raha pääsi kiertoon talouden eri sektoreille, joilla se parhaalla mahdollisella tavalla edistää talouskasvua ja työllisyyttä", Michael Hudson sanoo.

Tässä pääkohtia Riminin seminaarista, jonne tultiin aina Espanjasta, Ranskasta ja kaukaa Italian perukoilta saakka.
"Vaikka tapasimme median edustajia, radio- ja tv-toimittajia, meille kerrottiin, että valtamediaa oli neuvottu jättämään tapahtuma uutisoimatta, sillä meitä ei pidetty poliittisesti korrekteina henkilöinä", Hudson sanoo.

Uusliberaalin rahajärjestelmän sensuurihenkisyys on juuri tätä. Ei ole vaihtoehtoja, doktriini väittää, ja haluaa tilanteen pysyvän muuttumattomana.
Uusliberaali oppi haluaa vaientaa keskustelun paremmista vaihtoehdoista, koska se toivoo ihmisten enemmistön alistuvan vaieten elinolojensa heikkenemiseen ja siihen, että vauraus ja varallisuus imetään omistajuutta edustavan eliitin haltuun.

"Yleisön innokkuus ja suuri määrä Riminin urheiluareenalla osoittivat, etteivät hallitusten aivopesuyritykset ole tehonneet kansalaisiin", Hudson sanoo.
Yliopistojen taloustieteen osastot silti edelleen tuottavat näitä todellisuudesta irrallaan eläviä yksilöitä, joita opetetaan piirtämään käyriä taloudesta siten, että analyysista jäävät puuttumaan velanhoidon kustannukset, omaisuuden tuotolla, keinottelulla ja koroilla elävien ilmaiset lounaat sekä taloudellinen loiskäyttäytyminen.

Lähteet:
http://michael-hudson.com/2012/02/mmt-theory-as-an-ecb-alternative/

Michael Hudson kertoo Riministä Max Keiserille, kohdasta noin 12.50 eteenpäin:
http://michael-hudson.com/2012/03/keiser-hudson/

Tunnelmaa Riminin seminaarista:
http://www.youtube.com/watch?v=XP60tpwu5cs

Blogi, jolta luennoitsijat löytyvät:
http://www.neweconomicperspectives.org/

http://www.washingtonpost.com/business/modern-monetary-theory-is-an-unconventional-take-on-economic-strategy/2012/02/15/gIQAR8uPMR_story.html

http://ftalphaville.ft.com/blog/2012/02/22/890211/yes-virginia-there-really-is-modern-monetary-theory/

Eläkejärjestelmän rakenteellisen korruption hämärät jäljet johtavat EK:n isokenkäisiin

Rakenteellinen korruptio Suomen eläkejärjestelmässä tarkoittaa mutkikasta taustarakennetta, jossa vallankäytön jäljet johtavat kohti Elinkeinoelämän keskusliittoa (EK) ja sen lähelle pysyväksi muodostunutta isokenkäisten korruptioverkkoa.
Verkosto hyödyntää julkista instituutiota, yhteistä, lakisääteistä eläkejärjestelmää, jonka varallisuuspottia tulisi hallinnoida kansalaisten ja yhteiskunnan hyödyksi - ei johtajien keskinäisiin asuntokauppoihin tai miljoonaluokan vuosituloihin.
Mukana olevat henkilöt ovat niin vaikutusvaltaisia, että valtamedia on toistaiseksi liki kokonaan vaiennut asiasta.
Salaisuuksien verhoa avaa Olli Pusan kirjoitus us.fi:n Puheenvuoro-blogilla.


Pitkään työeläkejärjestelmän hallinto- ja asiantuntijatehtävissä toiminut yhteiskuntatieteitten tohtori Olli Pusa sanoo:
"Vain sellainen, jolla on valtaa, voi touhuta tällaista. Ja sellainen, joka luulee valtaansa rajattomaksi tekee niin."

"Kauheinta tässä on se, että tuollaisessa asemassa olevat ja tuollaisia ansioita saavat henkiöt lähtevät mukaan tällaiseen touhuun eivätkä ilmeisesti edes ymmärrä, että se on väärin."

Yhteistä rahaa holtittomasti käyttävä mafia täytyisi mitä pikimmin hajottaa, siitä ovat monet asioita seuranneet yhtä mieltä. Nykyisin ei edes tiedetä missä kunnossa eläkejärjestelmä oikeasti on. Ulos saadaan vain ne tiedot, jotka vakuutusyhtiöt haluavat antaa.

Pusa kirjoittaa:

"Kyse on ehkä 100 yritysjohtajan muodostamasta verkostosta, joka vuorollaan on toistensa esimiehiä. Siinä roolissa he nostavat vuorollaan toistensa palkkoja, bonuksia ja muita etuja."
"Hyvin ovat kehittyneetkin. Oman yrityksen johtamista tärkeämpää on se, millainen asema on tuossa valtaverkossa. Valitettavasti useilla tehtävänkuva rakentuu valtaverkostossa luovimisen lisäksi toimintojen karsimisesta ja yritysten myynnistä."

" Useimmat työeläkejärjestelmässä merkittävässä asemassa olevat ovat myös merkittävässä asemassa EK:ssa (Elinkeinoelämän keskusliitto)."
"Julkisuudessa on viime vuosina ihmetelty isojen yritysten intoa lopettaa eläkesäätiöitään ja siirtää vakuutusmiljoonat Ilmariseen tai Varmaan. Syy on tätä taustaa vasten varsin ilmeinen. Samalla yritysjohtajat ovat neuvotelleet itselleen paikan eläkeyhtiön hallinnossa ja ovat päässeet pöytiin joissa asioista päätetään."

Suomalainen ammattiyhdistysliike ja poliitikot ovat ujuttautuneet hallintoneuvostoihin maan tapaa noudattaen. Edusmiehet seurailevat hampaattomina työeläke- ja elinkeinoelämää hallitsevan mafian toiveita. He nostavat mittavia kokouspalkkioita ja käyttävät valtaa puolueidensa toiveiden mukaisesti.

Joko verkoston itseoikeutettuun vallantäyteyteen ollaan puuttumassa?

Eläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen roolista Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen työsuhdeasunnon ostajana nousi pieni kohu, joka mahdollisesti pakottaa Suomen valtion jonkinlaisiin toimiin.
Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on Vehviläisen esimies Finnairin hallituksen puheenjohtajana ja Vehviläinen istuu Ilmarisen hallintoneuvostossa.

Ilmarisen Harri Sailas osti eläkeläisten rahoilla miljoona-asunnon ylihintaan Finnairin pomolta Mika Vehviläiseltä ja sitoutui myymään sen tälle myöhemmin takaisin vaikka tappiolla.
Asiaa kehystää asuntomarkkinoiden kiristyvä laskusuhdanne, joka pidentää loistoasuntojen myyntiaikoja ja alentaa niistä saatavia hintoja.
Toinen ikävä seikka toimijoiden kannalta on, että Finnair ajaa kovaa vauhtia alas matkustajapalveluitaan, ja valtio harkitsee omistuksensa vähentämistä tappiollisessa yhtiössä.

Tuliko pääjohtaja Vehviläiselle kiire myydä asuntonsa ennen kuin Finnair häviää alta?

Helsingin keskustassa sijaitseva arvokiinteistö on tällä hetkellä suomalaisten työeläkesäästöjen katteena Ilmarisen kiinteistösijoitussalkussa.
Ilmarisen mukaan kyseessä on täysin normaali kiinteistösijoitus.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan asunto ehti olla myynnissä pitkähkön ajan vuoden 2010 puolella.
Hyvästä sijainnista huolimatta yli 270 neliöinen asunto kävi huonosti kaupaksi, koska Vehviläinen itse halusi jäädä siihen asumaan.
Kotvan kuluttua ostajaksi ilmaantui Suomen toiseksi suurin eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. Asunnon omistus siirtyi Ilmariselle 10.2.2011 hintaan, jota kaupan osapuolet eivät halua kertoa.
Asiantuntija-arvioiden mukaan asunnon markkinahinta liikkui 1,4 miljoonan euron ja 1,8 miljoonan euron välillä.
Arvoasunnon oston jälkeen Harri Sailas hyväksyi hallituksen puheenjohtajana Finnairin maksaman hulppean ylivuokran, jotta kauppa näyttäisi Ilmarisen kannalta paremmalta. Finnairin Vehviläisen ei tarvinnut koskaan muuttaa asunnosta, jonka Finnair vuokrasi toimitusjohtajalleen työsuhdeasunnoksi, johon tämä luonnollisesti jäi asumaan.
Mika Vehviläinen hyötyi kaupasta maallikkojärjenkin mukaan monin tavoin.

- Asunnon markkinahintainen käypä vuokra 6800 euroa/kk hoituu tästedes työnantajan eli suureksi osaksi veronmaksajien pussista.
- Ja asunnosta maksettiin ilmeisesti paras mahdollinen hinta, joka jää hänen käyttöönsä vaikkapa sijoitettavaksi tuottavasti edelleen. Sijoitusvoitot hän tietenkin saa pitää.
- Jos pääjohtajan virka menee alta, Vehviläinen saa ostaa asunnon takaisin, varmaankin huomattavasti myyntihintaa halvemmalla, ovathan kiinteistöjen hinnat laskussa.

Toisin sanoen, kaveri auttoi Vehviläisen asuntopinteestä. Esimies pelasti hänet edustamansa yhtiön rahoilla, joiden käytössä tulisi noudattaa kansalaisten enemmistön etua.
Asuntojen ostaminen kavereilta ei ehkä juridisesti ole moitittavaa, mutta kansalaisten eläkerahoja tuskin on isokenkäisten omiin asuntokauppoihin tarkoitettu.

Ilmarinen ja Finnair kytkeytyvät toisiinsa monin tavoin, sillä Finnair on yksi Ilmarisen suurimmista asiakkaista. Ilmarinen on Finnairin neljänneksi suurin omistaja.
Lisäksi, Ilmarinen rakennuttaa paraikaa Finnairille uutta pääkonttoria. Miten sen hankinta kilpailutettiin? Kuinka hanke päätyi Ilmariselle? Miten asiaan mahtoivat vaikuttaa yritysten keskinäiset suhteet?

Suomalaisten eläkeyhtiöiden pääjohtajien, Ilmarisen Harri Sailaksen ja Varman Matti Vuorian, vuositulot hipovat miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan luottamustehtävistä tulevat palkkiot.
Summat ovat suuria, sillä työeläkeyhtiöt hoitavat lakisääteistä sosiaaliturvaa, luonnollista monopolia, jolla ei ole huolenaan aitoa kilpailutilannetta markkinoilla.
Vertailukohtana Euroopan keskuspankin (jota myös poliittiseksi ja juridiseksi hirviöksi kutsutaan), pääjohtajan vuositulojen kehdataan ilmoittaa olevan vain noin puolet suomalaisten eläkejohtajien tuloista.

Kuka tässä nykyisessä kapitalismissa on omistaja?

Piensijoittajien vaikutusvalta on rajallista, sillä suuria omistajia ovat työeläkeyhtiöt, sijoitusrahastot ja valtio, Olli Pusa sanoo. Sijoitusrahastot eivät pääsääntöisesti halua osallistua pörssiyhtiöiden vallankäyttöön, joka jätetään eläkeyritysten haltuun.

Käytännön esimerkki siitä, kuinka ristikkäisiä sidoksia vallankäytön sisäpiireissä syntyy:

- Firman x toimitusjohtaja siirtää yrityksensä eläkesäätiön vakuutukset Varmaan (riippumatta siitä onko se taloudellisesti järkevää tai ei). Samalla hän sopii, että saa paikan Varman hallituksessa.

- Varma taas on pörssiyhtiön omistaja, ja sen toimitusjohtaja istuu pörssiyhtiö x:n hallituksessa. Siis pörssiyhtiön toimitusjohtaja on Varman toimitusjohtajan esimies päättämässä tämän asioista Varmassa,

- ja Varman toimitusjohtaja on pörssiyhtiön x toimitusjohtajan esimies päättämässä tämän asioista pörssiyhtiö x:ssä.

Tämä ei liene tervettä toimintaa.
Kun tällaisia vallankäytön rinkejä muodostuu, niiden vaikutus yhteiskuntaan on paljon laajempi kuin suoraan osoitettavat kytkökset.
Tilintarkastajienkin kädet ovat sidotut, sillä keikat isoissa yhtiöissä loppuvat, mikäli sukset menevät ristiin toimeksiantajatahon kanssa. Tämä ei suinkaan ole normaalitilanne.
Se, että valtionyhtiöt on kytketty peliin mukaan osoittaa poliittisen korruption laajuutta Suomessa. Ehkä pahimmillaan peli on juuri pörssiyhtiöissä, joissa valtio on suuromistaja. Silloin Varma ja Ilmarinen voivat vivuttaa omistustaan poliittisilla kanavillaan.

Suomen korruptiotutkimusta hallinnoi EK:n johtaja.

Suomalainen omistajuus on paljolti kasvotonta ja siihen kätkeytyy helposti vallan väärinkäyttöä. Professori Ari Salminen on tutkinut ryhmineen suomalaista korruptiota.

Lakipykäliin tuijottaminen ajaa Suomessa usein eettisen pohdiskelun edelle, kirjoittaa Vaasan yliopiston tutkijaryhmä Transparency International Suomi-Finland -järjestön teettämässä raportissa. Se selittää ryhmän mielestä Suomessa ilmenevää korruptiota ja etenkin sitä, miksi suomalainen johtaja eroaa tehtävästään harvoin.
"Hyvä että asioita selvitetään, vaikka Transparency itsekin taitaa olla joutumassa valokeilaan rakenteellisessa korruptiossa", Olli Pusa kirjoittaa.
Pusan edellä kuvaamassa kähminnässä langat johtavat Elinkeinoelämän keskusliittoon (EK).
"Melkein kaikilla EK:n johtavilla toimihenkilöillä tai keskeisillä luottamushenkilöillä on paikka eläkeyhtiöiden hallinossa, ja EK on nimenomaan ollut asiaa edistävä voima suhteessa poliitikkoihin."

Toisaalta myös korruptiotutkimuksen hallitsevan järjestön Transparency International Suomi-Finland ry:n hallituksen puheenjohtajana on EK:n johtaja, Pentti Mäkinen.
Mäkinen ilmoittaa Transparencyn nettisivulla saavansa rahallista korvausta Elinkeinoelämän keskusliiton pk-johtajana. Hän saa tuloja myös Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys MAKE:n hallituksen puheenjohtajana sekä Suomalaisen työn liiton johtokunnan jäsenenä.

Olli Pusa kysyykin, mistä johtunee, ettei Transparency ole saanut aikaan kantaa esimerkiksi hankkeeseen piilottaa suomalaisten osakeomistukset pois julkisuudesta hallintarekistereihin.
Hallintarekisteri on menettely, jossa rekisteriin merkitään arvopaperin todellisen omistajan sijasta vain arvo-osuustilin hallintarekisteröinnin hoitaja. Näin sijoitusten ja omistusten määrä voidaan laillisesti salata ja välttyä veroseuraamuksilta.

Suomalaisen suuryhtiö-omistajuuden koneistossa aktiivisesti mukana olevat eivät voi sanoa ääneen mitä tietävät. Heidän kriittisiä kommenttejaan kuulee vain kahden kesken, Pusa sanoo.
"Mutta ilahduttavasti julkinen keskustelu asiasta alkaa kasvaa."
Pusa kehottaa ihmisiä valpastumaan ja kysymään miksi "puolueenne ei ole aktiivisesti ajamassa korruption purkamista? Kertokaa muillekin kuulemanne meriselitykset".
Ja ammattiyhdistysihmiset voivat kysyä omien liittojensa johdolta, miksi he ovat pelissä mukana.
"Voitte sitten muistella niitä, kun eläketurvaanne seuraavan kerran karsitaan, oletettavasti aika pian."

Jälkikirjoitus:

Tänään 17.2.2012 iltapäivällä Suomen valtion omistajaohjauksen ministeri Heidi Hautala tapasi Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen ja Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailaksen.
Tapaamisen jälkeen Hautala ilmoitti asian olevan loppuun käsitelty.
Ministeri Hautala on vakuuttunut siitä, että kaikki on sujunut hyvän hallintotavan ja lakien mukaan, tiedotteessa kerrotaan.
Vielä eilen Hautala epäili eduskunnassa, pystyykö Harri Sailas toimimaan tehtävässään Finnairin edun mukaisesti.
Tämä käänne on pettymys niille, jotka povasivat jo potkuja Sailakselle.
Mahtaako asian puinti julkisuudessa päättyä tähän.

2. Jälkikirjoitus 18.2.2012

Kansalaisten tuohtuneita äänenpainoja ministeri Heidi Hautalan äkillisestä mielenmuutoksesta ja korruption laajuudesta kuuluu blogeissa ja keskusteluissa.

Suomen kuvalehti haastatteli Jacob Södermania, joka yksiselitteisesti pitää Finnairin johtajan asuntokauppaa korruptiona.
- Mutta onko korruptio laitonta, jutussa omituisesti järkeillään.
Suomen kuvalehti kysyy: Toimiiko Suomessa hyvä veli -verkosto, joka vaikuttaa päätöksiin liike-elämässä ja politiikassa?
Jacob Soderman sanoo: ”Meillä on yhteiskunnassamme eliitti, joka ei aina piittaa kohtuudesta tai säädyllisyydestä. Esimerkiksi talvimyrskyjen aikaan kymmenet tuhannet ihmiset olivat ilman sähköjä ja jotkut jopa viikkoja. Samaan aikaan lehdissä kerrottiin Fortumin johdon satumaisista palkkioista. VR taas on toiminut jo kaksi talvea todella huonosti ja toteutti sekavan maksu-uudistuksen. Pian VR:ssä päätettiin nostaa johtajien palkkoja asianomaisen ministerin ihmetellessä vieressä.”
”Ruotsissa ja Englannissa johtajien ylimääräisiä bonuksia ja etuisuuksia on jouduttu vähentämään tuntuvasti esimerkiksi pankkisektorilla julkisen närkästymisen ja voimakkaan yleisen mielipiteen vuoksi. Tämä on meillä vasta edessä.”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jacob-soderman-finnair-johtajan-asuntokauppa-oli-korruptiota

Blogillaan nimimerkki suvituuli jatkaa keskustelua:
http://suvituuli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97938-ministeri-heidi-hautalan-uskottavuus-mit%C3%A4-tapahtui
Kommenteissa ihmetellään, mikä muutti ministeri Hautalan mielen.
Onko hän istunut riittävän pitkään isokenkääisten pöydissä, ja onko hänet saatu ehkä ottamaan vastaan etuisuuksia, joiden päivänvaloon tuominen ei olisi ministerille tai hänen taustaryhmälleen mukavaa?
Kommentoija huomauttaa, että valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala nimenomaan jätti käyttämättä valtaansa torjua korruptiota tässä ilmiselvässä tapauksessa.

Lähteet:
Yhteiskuntatieteiden tohtori, filosofian kandidaatti ja vakuutusmatemaatikko Olli Pusa on toiminut hallituksen jäsenenä useissa eläkesäätiöissä sekä asiantuntijana eläkejärjestelmää selvitelleissä komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Hänellä on työkokemusta hallituksen puheenjohtajana tai jäsenenä useissa kiinteistö- ja asuntoyhtiöissä ja häneltä on ilmestynyt kunnallishallinnon, eläketurvan, työeläkkeiden sekä sosiaaliturvan alaan kuuluvaa kirjallisuutta.
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97843-rakenteellinen-korruptio-el%C3%A4kej%C3%A4rjestelm%C3%A4ss%C3%A4

Tuomo Pietiläisen juttu HS:ssa johtajasta, joka myi asuntonsa:
http://www.hs.fi/talous/Finnairin+johtaja+myi+asuntonsa+el%C3%A4keyhti%C3%B6lle++j%C3%A4i+itse+asumaan/a1305555599838

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harri_Sailas

Taloustoimittaja Jouko Marttilan blogi:
http://taloudentulkki.com/2012/02/17/kultapossukerho-paineessa/

Ministeri Heidi Hautala ensin epäröi, mutta katsoo 17.2.2012 Sailaksen asuntojutun loppuunkäsitellyksi:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/120239-hautala-tukee-finnairin-johtoa-%E2%80%93-al-kansanedustaja-suuttui
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/120208-hautala-arahti-asuntosotkusta-finnair-pomolle

Esko Seppänen ja Iiro Viinanen kuuluvat eläkejärjestelmän kriittisiin ääniin. He julkaisivat hiljattain keskustelukirjan Vasen oikea - oikea vasen ja panevat siinä merkille Olli Pusan kirjoittaman nettikirjan Renkien kaappaus, joka kertoo toisenlaisen tarinan suomalaisesta työeläkejärjestelmästä.
Kirja on vapaasti ladattavissa netistä:

http://www.pusa.fi/

Transparency Suomi-Finland ja korruptiotutkimus, us.fi:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/120209-suomen-sokea-piste-%E2%80%9Dlaillinen-voi-olla-eettisesti-vaarin%E2%80%9D

Transparency Suomi-Finland -yhdistyksen hallituksen pj. Pentti Mäkinen on EK:ssa johtajana:
http://www.transparency.fi/pentti-makinen

Hallintarekisteri tekee mahdolliseksi voittojen ja arvopaperiomaisuuksien salaamisen muunmuassa verottajalta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hallintarekisteri

Ykkösen aamutv:n jälkiviisaissa puitiin 17.2.2012 Finnairin ja Ilmarisen johtajien kähmintää. Tietokirjailija ja entinen Nokian johtaja Kalle Isokallio ilmaisi mielipiteen: Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen pitäisi lähteä ja luopua myös hallintoneuvostopaikastaan Finnairissa.
http://areena.yle.fi/video/1329463566256

Puheenjohtaja Timo Soini, opettelisitteko sanomaan: Vallankumous ei ole kuollut

Luin pitkästä aikaa Timo Soinin blogikirjoituksen Selvät numerot – paluu asialinjalle
6.2.2012 ja jäin kysymään, onko espoolaismaisteri ja pitkän linjan kokenut poliitikko Timo Soini itse sen mahtanut kirjoittaa.
Blogiteksti on hajanainen, ponneton ja lukijan kylmäksi jättävä esitys oppositiojohtajalta hetkellä, jolloin häneltä on lupa odottaa enemmän.
On liian vanha vitsi Soinilta ilmoittaa pelkästään sarkastinen suhtautumisensa talouskriisiin, kuin uutena asiana. 
Kaivataan konkreettista toimintaa. Avauksia. Tekoja. 



Kirjoittaja kutsuu vihreää vallankumousta hypeksi joka jäi kehäteiden sisään ja sanoo vaaleissa konservatismin ottaneen voiton liberalismista.
Mitä kirjoittaja tarkoittaa suurilla, laajoilla käsitteillä tässä yhteydessä, ei selviä.

Kirjoittaja muistuttaa "jytkystä, joka ei ole hävinnyt". Ja täytyy ihmetellä, miksi puolueen puheenjohtaja yhä vain suostuu käyttämään taannoisesta mahtavasta PS-vaalivoitosta tätä vähättelevää muka leikillistä ilmausta, vaikka pitäisi puhua kansalaisten rajusta vastalauseesta tai vallankumouksesta.
Hyvä puoluejohtaja Soini, opettelisitteko sanomaan: Vallankumous ei ole kuollut.

Kirjoittaja kalastelee sameissa vesissä tuodessaan mieliin Suomen jääkiekon ensimmäisen maailmanmestaruuden vuodelta 1995. "Se on ja pysyy. Se on ainutlaatuinen historiallinen tapahtuma." Ovatpa todella keinot lopussa, kun 17 vuotta sitten tapahtuneella jääkiekkovoitolla yritetään vakuuttaa lukijalle - niin, mitä?

Kirjoittaja heittää Hesaria kohtaan syytöksen politiikan teosta vaalien aikaan. Mutta, "Paluu asialinjalle on alkanut." Ettäkö syytös näin löperösti heti seuraavassa lauseessa perutaan ja PS-kannattajakunnalle suositellaan huoletta jatkoa valtakunnan suurimman päivälehden lukijoina? Eikö Soinilla ole varaa tosimielessä arvostella Hesaria, jonka vahva tuki PS:n ja Soinin nousussa on kiistaton.  

Kirjoituksen aihe poikkeaa yhä kevyempien yhdentekevyyksien pariin:
"Perussuomalaisten vaalivoitto ei ole vahingoittanut Suomen mainetta ulkomailla, yhtä vähän Pekka Haaviston vaalitulos palauttaa sitä, mitä ei ole menetetty. Ja sama ruotsiksi."
Ja miksi historian pölystä nostetaan nämäkin kulahtaneet kuviot: "Me emme kaipaa paluuta neuvostoaikoihin, jolloin kotikommunistit ramppasivat Moskovassa mustaamassa omaa maataan."

Kirjoittaja Soini hyppää seuraavassa kappaleessa ulkomaille:
"Kirjoitan tätä plokia Brysselistä. Seuraan täällä ”EU:n taloudellista menestystarinaa“, hän kirjoittaa tuomatta mitään uutta tietoa paikan päältä kirjoituksensa lukijoille. Mitä hän on Brysselissä seurannut? Eikö siellä tapahtunutkaan mitään? Ei tainnut tapahtua, mutta sepä olisikin ollut jutun aihe kuten tiedämme.
Soini olisi voinut kirjoittaa blogiinsa: Siellä syötiin ja juotiin kalliisti veronmaksajien rahoilla, poseerattiin ja puhuttiin potaskaa lehdistölle, mutta kriisin lopettaminen jäi teeskentelyksi, mikä ei ollut yllätys.
Mutta ei kirjoittanut.
On liian vanha vitsi Soinilta ilmoittaa sarkastinen suhtautumisensa talouskriisiin kuin uutena asiana. Lisää lihaa luiden päälle olisi saatava, puheenjohtaja Soini. Moni suomalainen panee yhä toivonsa Teihin.

Lauseiden onttous kumisee, kun kirjoitus jatkuu.
"Viime viikolla päivitin tilannetta Lontoossa. Johtopäätökseni on, EU:n talouskriisi jatkuu, jopa pahenee. Suomen ei pidä olla mukana vakausmekanismissa. Perussuomalaiset haastavat hallituksen EU-politiikan pitävin perustein."
Soini ei kerro, miten ja milloin PS haastaa hallituksen EU-politiikan. Olisi hienoa saada kuulla nuo pitävät perusteet.
Soini jatkaa:
"Parin vuoden kauteni EU-parlamentissa oli sekä minulle että Perussuomalaisille puolueena arvokas. Nyt meillä on kontaktit ja pääsy tiedon lähteille."
Kontaktit ja tiedon lähteille pääsy ovat paljolti samaa tyhjää kapulakieltä kuin keskeiset pöydät ja päättävät ytimet. Ilmaisut johtavat meitä tavallisia pulliaisia harhaan, koska ne sumeilematta liioittelevat pienen valtion mahdollisuuksia EU:n vallankäyttöön.
EU-propagandasanontojen käyttö oppositiojohtaja, maisteri Soinilta on outoa, koska hän tietää hyvin, ettei puheenvuoron käyttöön rajoittuva muodollinen vallankäytön rippunen käytännössä vaikuta EU:ssa juuri mitenkään.
Oppositiojohtajalta odottaisi EU:n ei-demokraattisen ja läpinäkymättämän keskusjohtoisen sanelupolitiikan väläyttämistä lukijalle sen sijaan, että hän sanoo:
"... Sampo Terho on jatkanut työtäni täällä hyvin ja istuu ainoana suomalaisena tärkeässä ja vaikutusvaltaisessa talous- ja raha-asiainkomiteassa. Ajatelkaa, että täytyy olla perussuomalainen päästääkseen edustamaan Suomea tässä tärkeässä ja halutussa komiteassa."
Tämä on lukijoiden ja äänestäjien ymärryskyvyn tökeröä aliarviointia, arvoisa puoluejohtaja Soini.

Soini sanoo:
"Presidentinvaaleissa näkyy karusti Suomen alueellinen kahtiajakautuminen. Tämä on vaarallista. Kysymys on nyt enemmän äänestysinnosta kuin siitä ketä selkosilla äänestettiin."
Hämärää logiikkaa. Miksei kirjoittaja tarkenna, mikä vei äänestysinnon. Siinäpä kysymys ja kenties seuraavan blogikirjoituksen aihe? Onko Suomi jo diktatuuri, plutokratia, pankkijärjestelmän omistama oligarkia?
Ja, mitä seurauksia Soinin mielestä Suomen alueellinen, jo toteutunut kahtiajakautuneisuus aiheuttaa. Miten PS aikoo toimia asian korjaamiseksi ja maaseudun voimaannuttamiseksi?

Lyhyehkö kirjoitus alkaa olla lopuillaan. Kirjoittaja Timo Soini puhuu edelleen kuin taputtaisi lapsen päätä:
"Taistelu on käyty ja usko on säilytetty. Toisella kierroksella äänestämäni ehdokas voitti. Sauli Niinistö tuli valituksi. Tuen aina istuvaa Tasavallan Presidenttiä, hän työskentelee Suomen hyväksi. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana minulla on siihen hyvä mahdollisuus. Hullumminkin olisi voinut käydä. Suomi siirtyi Saulin aikaan. Soini oli Suomen niinistöläisin kunta. Ei nimi miestä pahenna!"

Näin voimatonta kirjoitusta ei odottaisi puolueensa puheenjohtajan Timo Soinin kykenevän saamaan aikaan juuri nyt. Kuka nuo Soinin plokit mahtaa kynäillä? Kun ei niihin voi kommentoidakaan.
Tiedämme, että puolueiden ja kärkipoliitikkojen media-asioita ja linjanvetoja tehdään suuressa maailmassa mainos- ja tiedotusammattilaisten toimin, rahapiirien toiveiden mukaisesti.
Iso  konsulttiyritys McKinsey on auttanut Suomen hallitusohjelman laadinnassa jo useiden vuosien ajan ja toteutettavina on jo monen hallituksen voimin ollut IMF-tyylisiä sosiaalisektorin leikkauksia, kuntien yhdistämistä ja yksityistämistä.
Ehkä myös tiedotus ja mediasuhteet kuuluvat tämän keskusjohdetun ohjauksen piiriin?

Soini tietää, että kansakunnan asiat ovat kriisissä ja hänellä olisi oppositiojohtajana hyvä mahdollisuus kerrata kirjoituksissaan huolenaiheita kuten Suomen kohtuuttomia kriisivastuita, jotka tuotiin eduskunnalle ilmoitusasioina, vaikka on kyse valtiosopimuksen tasoisista velvoitteista.

Kuten tiedämme, Irlannissa ja Tanskassa vaaditaan kansanäänestys vakausvälineisiin ja kriisisopimuksiin menosta.
Irlannissa oppositio on luvannut viedä sopimusasian oikeuteen, jos oikeusministeri sanoo, ettei kansanäänestystä tarvita.
Tanskassa sekä oikeisto että vasemmistopuolueet ovat halukkaita kysymään kansalta.

Eikö tällaisia otteita voisi odottaa myös Timo Soinilta? 
Hän voisi yhdistää oppositiovoimat ja aikaansaada jotain todellista muutosta.



- Oppositiojohtaja Soini voisi yhdessä Mari Kiviniemen (keskusta) kanssa tutkituttaa oikeusoppineilla Suomelle epäedullisten, kyseenalaisella tavalla solmittujen vakaus- ja kriisisopimusten lainvoimaisuuden ja velvoittavuuden.
- Soini ja Kiviniemi voisivat vaatia kansanäänestystä kaikista valtiosopimuksista (ERVV, EVM), joihin Suomi on oikeistolaista politiikkaa tehneiden pienten piirien avulla sekä kriisin varjolla ajettu.
- Soini voisi tuoda esiin asioiden puoluepoliittista luonnetta, jonka voi muuttaa.
- Timo Soinin ja muun opposition luonnollinen tehtävä olisi koota kansanliike perustuslakituimioistuimen saamiseksi vihdoin myös Suomeen.
Kaikissa länsimaisissa sivistysvaltioissa on perustuslakituomioistuin. On turhaa odottaa että oma poliittinen eliittimme sellaisen perustaisi omien toimiensa lainmukaisuutta tutkimaan. Aloitteen on tultava hallituksen ulkopuolelta.

Kun oppositio kokoaisi joukkonsa ja saisi maahan perustuslakituomioistuimen, voitaisiin
- poliittiset virkanimitykset,
- valtion monopoliyhtiöiden myynti yksityisfirmoille,
- kohtuuttomat optio-ohjelmat,
- veroprogression purku ja monet muut yhteiskuntasopimusta rapauttavat ilmiöt tuomita lainvastaisiksi ja siirtää nämäkin maan tavat historiaan.

 Professori Michael Hudson mainitsee usein, että valtion kansalaiset voivat ottaa takaisin valtion omistukseen veden, sähkön, maan ja muut luonnolliset monopolit, kun poliittinen voimasuhde eräänä päivänä muuttuu. Sellaista on tapahtunut historiassa lukemattomia kertoja.
Tällainen keikaus on mahdollinen, koska valtio on vallankäyttäjistä sittenkin vahvin ja voimakkain.
Meiltä on hämärtynyt se, että asiat voisivat olla toisin, koska elämme ties kuinka monetta sataa vuotta nurinkurisessa todellisuudessa, jonka tunnuspiirre on, että valtion edusmiehet luovuttavat vapaaehtoisesti valtion ja kansalaistensa elämän pankkiireille.


Juuri nyt Suomessa opposition tulisi voimakkaasti ajaa uudistuksia, jotka palauttavat vallan  kansalaisille.
Poliitikkojen salaiset rahoituslähteet on paljastettava ja tukittava lakiin jätetyt porsaanreiät.
Kansanedustaja Kimmo Kiljunen on (2008) kertonut vaalirahaa saatavan Neitsytsaarten veroparatiisista. Demaripoliitikolle annetaan "viikunanlehtenä 2000 euroa, että porvaripuolueiden ehdokkaille voidaan antaa kymmenkertaisia summia".

Soini voisi yhdessä Keskustan ja muun opposition kanssa tutkituttaa Sveitsin mallisen suoran demokratian ja paikallisrahan WIR:in mahdollisuudet meilläkin. Ja, hävittää puolueiden ylisuuret tuet sekä turhat organisaatiot.
Näin päästäisiin eroon puoluejohtajien liian hyvästä taloudellisesta tilanteesta, joka on vapauttanut heidät sooloilemaan ja olemaan piittaamatta kannattajakunnan mielipiteistä.

Opposition tehtäviin kuuluisi tutkituttaa myös, onko läpinäkymättömäksi päästetty vaalikäytäntö ja vaalien ääntenlaskenta meillä luotettavaa, onhan vaalivilppi naapurimaassamme Venäjällä, USA:ssa sekä laajalti maailmalla jatkuvasti puheenaiheena.
Venäjää hallitseva puolue edustaa samaa oikeistoporvarismia kuin Kokoomus, jonka sisarpuolue sen on. Todisteita Suomen puutteellisesta ja vilpin mahdollistavasta vaalikäytännöstä esitti Tv-ohjelma MOT: Haamuäänet tammikuussa 2011.

Kokoomuksen viime vuosien hämmästyttävän suuret äänimäärät ja Paavo Väyrysen tuore, täpärä häviö vain 37.140 äänellä Pekka Haavistolle ensimmäisellä kierroksella, ovat herättäneet kysymyksiä siitä, olisiko vaalien ääntenlaskenta läpivalaistava ja prosessiin tehtävä vilpin mahdollisuuden poistavat muutokset.
Suomessa on ihmetystä herättänyt gallupkäytäntö, joka muovaa kansalaisten mielipidettä tiuhaan tahtiin vaalien välilläkin.
Gallupeista saatavat sekä edellisiin vaalituloksiin perustuvat kertoimet, joiden mukaan galluppeja tulkitaan edellisten vaalivoittajien eduksi, pitäisi myös avata keskustelulle.
Vaalien läpinäkyvyys on kyseenalainen siis monista syistä, joista yksi on, että sähköinen vaalitulosten tiedonsiirto on annettu ylikansallisen pörssiyhtiön ja yksityisfirman Tieto Oyj:n liikesalaisuuden piiriin. Tieto Oyj:n omistajista kerrotaan vain osa, suomalaisomistuksessa on 40%  ja ruotsalaisessa 17%.


Lähteet:
Timo Soini, blogi, 6.2.2012, Selvät numerot - paluu asialinjalle, uusisuomi.fi
http://timosoini.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96781-selv%C3%A4t-numerot-%E2%80%93-paluu-asialinjalle

Prof. Michael Hudson, toimittaja Max Keiser, On imperialism (video)
http://michael-hudson.com/2012/01/hudson-keiser-on-2012-imperialism/

Kimmo Kiljunen 2008 Vaalirahaa Neitsytsaarilta
http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42302-vaalirahaa-neitsytsaarilta

MOT, Haamuäänet, toimittaja Ari Korvola 31.1. 2011, TV1
http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/mot_haamuaanet

Paikallisraha Wörglissä
http://hildakoo.blogspot.com/2011/09/worglin-paikallisraha-jatti-pankit-ja.html

Tieto Oyj
http://en.wikipedia.org/wiki/Tieto

Suomi vietiin euron rahaliittoon perustuslakiin tehdystä aukosta

Seppo Hauta-Ahon tiivis kirjoitus Voiko Sauli Niinistöön nyt luottaa? kertoo monelle ehkä yllättäviä asioita Suomen valtionjohdon toimista, joista valtamedia ei juuri puhu.

Outoja asioita tapahtui, kun Suomi piti saada rahaliitto EMU:uun ilman, että kansan eriävää kantaa tarvitsi ottaa huomioon. 

Dokumentoidusta selvityksestä käy ilmi Sauli Niinistön (Kokoomus) avainrooli, kun Suomen perustuslakia muovailtiin uuteen uskoon.   

Varatuomari Sauli Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana eduskuntakaudella 1991-1995.

Valtionhallinnon eliitti ja rahapiirit halusivat Suomen euroon, joten perustuslakiin synnytettiin tätä varten aukko ja lakia tulkittiin muutoinkin kekseliäästi.

Valtaa käytettiin suoraviivaisin ottein. Miten joustavasti lakitekstejä ja tiedotteita sorvailtiin, ja miten helposti reikä saatiin syntymään pyhänä pidettyyn perustuslakiin.  

Tämän lukukokemuksen jälkeen on entistä vaikeampaa uskoa, että euron rahaliitosta eroaminen olisi mahdotonta.

Suomen hallituksen europropagandassa kansalaisia johdettiin kylmästi harhaan huolella mietityin tempuin. 

Ei edes eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen tiennyt, että neuvoa-antava kansanäänestys samalla liitti  Suomen euron rahaliittoon EMU:uun.

Niinistön johtaman perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslakia voitiin tietoisesti rikkoa, kunhan vain

- jokin osa lakipykälistä jätetään rikkomatta tai ainakin ilmaistiin, että 

- tunnettiin lujaa luottamusta siihen, että rikkominen joskus tulevaisuudessa lopetetaan, jolloin

- perustuslakia oli rikottu vain väliaikaisesti.

Oikeuskansleri ei asettunut kansalaisten enemmistön puolelle. Hän ei ottanut asiasta tehtyjä kanteluita käsiteltäväkseen.

Oikeuskansleriviraston edustaja perusteli erästä kieltävää päätöstään: 

”...oikeuskanslerin asiana ei ole puuttua poliittisiin tarkoitusmukaisuuskysymyksiin...” 

Vertaa tilannetta ryöstöön. 

Kotiisi tehdään ryöstö. Saat varkaan kiinni, kutsut paikalle virkavaltaa. Ryöstäjä selittää, ettei rikkonut lakia, koska laissa oli ryöstön mentävä aukko siten, että ryöstäjä rikkoi vain muutamaa lainkohtaa, ei koko lakia.
Eikä ryöstäjää voida syyttää lainrikkomuksesta senkään vuoksi, että hän arvelee joskus tulevaisuudessa lopettavansa ryöstöt, joita hän on tehnyt siis vain väliaikaisesti. 

Ja, jos valitat tutkimatta jätetystä ryöstöstä lopulta korkeimmalle mahdolliselle viranomaiselle tämä sanoo, ettei hänkään ota kyseistä ryöstöä tutkittavaksi, koska se on tehty poliittisesti tarkoituksenmukaisesta syystä.

Kekseliästä, mutta totta Suomessa yhä tänäkin päivänä, sillä edellä kuvattu perustuslain muutoskikkailu on yksi niistä pilareista, joiden varassa Suomen liittäminen euroalueen rahaliittoon EMU:un lepää.

Mitenkä luja tuo pilari mahtaisi olla, jos Suomi vain kieltäytyisi kyseenalaisin perustein aikaansaadusta maksajan roolistaan euroalueen kriisijärjestelyissä?

Velkomussuhde raukeaa eikä velkaa tarvitse maksaa slloin, kun oikeustoimen pätemättömyysperusteet täyttyvät. Ne voidaan näyttää toteen myös jälkikäteen.
Oikeustoimi on pätemätön, jos velallista on erehdytetty ja, jos häneltä on salattu sopimukseen liittyviä olennaisia asioita.  

Sauli Niinistö ja silloiset vastuuministerit onnistuivat EMU-operaatiossaan.
Ja onnistuminen vain jatkuu. Mitään poliittisia tai muitakaan esteitä ei polulla ole poikittain.
Ei kerrassaan mitään.

------------------------------------------------------------------------------------

Poimintoja Seppo Hauta-ahon kolmiosaisesta tekstistä (lihavoinnit ja kursivoinnit ovat blogistin):

"Voiko Sauli Niinistöön luottaa? 10.1.2012.

..."Suomen kansa ja sen nuoriso on joutumassa valtavaan laina- ja takausvastuuseen... Sauli Niinistö harhautti toiminnallaan kansalaisia EU:hun ja euro-järjestelmään liittymisen yhteydessä. Nämä teot ovat olleet alkusykäyksenä valtavan laina- ja takausvastuun syntymiselle, näiden yhteenlaskettu suuruus on jo nyt yli 50 miljardia euroa."

Kirjoittaja Seppo Hauta-Aho havainnollistaa, mitä kaikkea suomalaiset saisivat valtavalla 50 mrd:n summalla itse.

..."Puoli miljoonaa suomalaista perhettä saisi tuolla summalla 100 000 euron arvoisen asunnon tai kesämökin... voitaisiin työllistää yli 200 000 henkilöä 10 vuoden ajan 2000 euron kuukausituella, jolloin eläkeiän nostamista ei tarvittaisi..."

..."Ihmeellistä on, että kun eurooppalaiset suurpankit pyytävät lupauksia korkeakorkoisten ongelmalainojensa takaamiseksi, niin Suomen hallitus ja eduskunta ovat pystyneet - alle kahden vuoden aikana - antamaan sitoumukset 50 miljardin euron suuruisista lainoista ja takauksista. Mistä tällaiset rahat löytyvät?"

Hauta-aho kertoo kuinka pankkien kriisin avulla rahat otetaan veronmaksajilta, vaikka heillä on jo enemmän velkaa kuin mistä ikinä kunnialla selviydytään.

"...Suomi ja Euroopan Keskus-pankin alainen Suomen Pankki lainaa suuria summia suurella riskillä ongelmamaille, jotka eivät saisi tarvitsemaansa lainasummaa kokoon vapailta markkinoilta. Tällaisten jättilainojen myöntäminen ja jättitakausten antaminen veronmaksajien riskillä on nykyhallituksen mukaan ”vastuullista politiikkaa”...

..."Huomioitavaa on, että valtion velka on jo noin 80 mrd. euroa näiden yli 50 miljardin euron laina- ja takausvastuiden lisäksi. Velkamäärä kasvaa tällä hetkellä nopeasti."

..."Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä - vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite."

"Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen."

"Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö – tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa – sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta."

..."Valiokunnan puheenjohtajana Niinistö tietoisesti johti harhaan eduskuntaa ja suomalaisia kirjaamalla valiokunnan viralliseen pöytäkirjaan (PeVL 14/1994): ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumistaosallistua talous- ja raha-liiton kolmanteen vaiheeseen.”" 

"Eli Niinistö totesi yksiselitteisesti sen, että markasta luopuminen ja euroon siirtyminen ei sisälly EU-liittymislaki äänestykseen. Niinistö toimi näin, vaikka tiesi, että asia oli toisin – kuten jäljempänä ilmenee."

"Erikoiseksi asian tekee myös se, että erään valiokunnan jäsenen mukaan perustuslakivaliokunnan saamasta selvityksestä ei saanut sitä käsitystä, että joku varauma olisi annettu, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian omalla tavallaan. "
"...väärennettiin tiedote, joka lähetettiin jokaiselle äänioikeutetulle ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä v. 1994. ... väitettiin mm. että Euroopan Unioni on itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestö... väitettiin, että yhteinen valuutta on tulevaisuuden tavoite, vaikka Niinistö ja muu poliittinen sisäpiiri tiesi, että asia ei ollut näin. Äänestäjiä johdettiin harhaan – harkitusti ja tietoisesti..."
"...julkisuudessa esitettyjen valheellisten väitteiden pohjalta suomalaiset erehtyivät äänestämään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta 16.10.1994. Tulos olisi ollut toinen, jos äänestäjät olisivat tienneet äänestävänsä myös markan kohtalosta ja omasta talouspolitiikasta luopumisesta sekä siitä, että he joutuvat tulevaisuudessa maksamaan muidenkin EU-maiden velkoja."
"Niinistö jatkoi harhautuksien sarjaansa EU-liittymislakiäänestyksessä 18.11.1994. EU-liittymislain yhteydessä äänestettiin Esko Seppäsen tekemästä ponnesta: "Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä Rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella…”"

"Eduskunta hyväksyi tämän ponnen äänin 151 jaa – 43 ei. Niinistö, sekä myös Paavo Lipponen, äänestivät ponnen puolesta, eli siitä että eduskuntaan tuodaan erillinen lakiesitys kun euroon liittymisestä päätetään. Tätä eduskunnan EU-liittymislaissa tekemää päätöstä – kuten jäljempänä ilmenee – ei noudatettu."
..."Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja uuden eduskunnan tuli aika päättää markan kohtalosta ja euroon liittymisestä. Sauli Niinistö, joka oli ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä ilmoittanut perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, että markasta luopumisesta päätetään myöhemmin ja että siitä tehdään erillinen lakialoite – perui oikeusministerin (13.04.1995 - 01.02.1996) ominaisuudessa päätösten jälkeen kaikki aikaisemmat lausuntonsa ja eduskunnassa itse tekemänsä päätöksen – ja ilmoitti, että euroon liittyminen hyväksyttiinkin jo EU-liittymislaki äänestyksessä. Niinistö toimi näin, vaikka hän ilmoitti 2012 presidentinvaalitentissä, että hänellä on tapana pitää sopimuksista kiinni."

"Hän ilmoitti, että kun eduskunta hyväksyi Maastrichtin sopimuksen EU-liittymislakiäänestyksessä, niin se hyväksyi samalla myös markasta luopumisen ja euron käyttöönoton (HS 22.10.1995). Samassa artikkelissa Niinistö väittää, että kun äänestettiin EU-liittymissopimuksesta niin perustuslakiin tuli aukko, josta mahtuu sisälle EMU:n kolmas vaihe eli euro ja että markasta luopuminen on enää ainoastaan hallitusmuodon sanamuodon korjaus. Niinistö totesi myös, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä, avasi ovat kaikelle siitä sopimuksesta seuraavalle, kuten yhteiselle talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikalle."

"Myös perustuslakivaliokunta Niinistön vanavedessä (PeVL 18/1997) otti päinvastaisen kannan euro-asiassa EU-äänestyksien jälkeen ..."
..."Kun Lipposen 1. hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei asiaa käsitelty perustuslain muutosesityksenä markasta luopumisesta vaan Lipposen hallitus toi euro-asian eduskuntaan pelkästään hallituksen tiedonantona... Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassaolevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan hallituksen luottamuksesta."

"... v. 1998... Lipposen hallitus käytännössä toteaa, että lait ovat jo tulleet voimaan, vaikka eduskunta ei ollut asiaa päättänyt."

 ..."”Euro-äänestys” v. 1998 oli siinäkin mielessä erikoinen, että se kohdistui hallituksen luottamukseen, eikä siihen, astuuko joku laki äänestyksessä voimaan vai ei... Suomi menetti oman valuutan, siihen liittyvän talouspolitiikan, sekä kulta ja valuuttavarantonsa ilman eduskunnan päätöstä..."
"Maastrichtin sopimuksen mukaiset EU-lait olisivat jääneet voimaan, vaikka hallitus olisi saanut epäluottamuslauseen. Voidaanko tätä sanoa demokraattiseksi päätökseksi? ... Kokoomus, RKP, SDP ja Vasemmistoliitto äänestivät tuossa äänestyksessä hallituksen luottamuksen puolesta, eli ne antoivat luottamuslauseen hallitusmuodon kumoamisen tehneelle hallitukselle. Hallitusmuodon kumoamisesta rikoslaki määrääsi tuolla hetkellä ankarat rangaistukset. Hallitusmuodon usean säännöksen kumoamisen vahvisti myös perustuslaki valiokunta lausunnossaan PeVL18/1997, tosin valiokunta käyttää kumoamisesta sanamuotoa ”teki poikkeuksen”."

"Emun kolmatta vaihetta, eli euro-valuuttaa koskevat EU-lait tulivat voimaan ilman eduskunnan päätöstä, vaikka hallitusmuodossa (72-73 §), joka oli tuolloin voimassaoleva perustuslaki, luki edelleen, että ”Suomen rahayksikkö on markka… Suomen pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien pankkivaltuutettujen valvomana.”"
..."Suomen Markan arvo kytkettiin peruttamattomasti Euroopan valuuttajärjestelmään (ERM) 14.10. 1996, jolloin Suomen Pankilta poistettiin tärkeä osa perustuslaillisesta vallasta. Pääministeri Lipponen antoi asiasta eduskunnalle ainoastaan pääministerinilmoituksen, jota seuranneesta eduskunnan keskustelusta tuli yksi kovasanaisimmista. Keskustan silloinen puheenjohtaja Esko Aho arvosteli pääministeri Lipposen menettelyä ankarasti."

..."Niinistön harhautus onnistui niin perusteellisesti, että myös silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asiasta Suomen Kuvalehden haastattelussa (15/1997). Puhemiehen tehtävänä on valvoa käsiteltävien asioiden perustuslainmukaisuutta."
"Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) Pertti Salolainen, joka osallistui merkittävällä tavalla EU-jäsenyysneuvotteluihin, kertoi markasta luopumisesta:
”Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu ... Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänes­tyksen, Salolainen uskoo. Hän pitää myös val­tioviisautena sitä, ettei eu­roa alistettu kansan-äänes­tykseen…”
"Salolaisen lisäksi myös SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja paljasti 18.12.1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo”, että: ”jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta kansanäänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli.”
"Asian vahvisti myös Iltasanomien tekemä 14.6.1997 julkaistu mielipidetutkimus, jonka mukaan EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että euro sisältyy neuvoa-antavaan kansanäänestykseen."

..."Niinistö sai palkinnoksi useita arvokkaita tehtäviä markkinavoimilta, saihan hän ovelasti juonittua suomalaiset kymmenien – jopa satojen miljardien eurojen velka- ja takaus-vangeiksi näiden markkinavoimien alaisuuteen..."

”Mikä perustuslaki on? Perustuslaki on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön kulmakivi. Se sisältää säännökset valtion järjestysmuodosta, ylimpien valtioelinten suhteista ja yksilön perus-oikeuksista. Mikään muu laki ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.”

..."Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu tälläkin hetkellä Suomen kansalle – Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten Sinä käytät valtaasi..."

Lue Seppo Hauta-Ahon kirjoitus kokonaisuudessaan,

osa 1:
http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93719-voiko-sauli-niinisto...
Osa 2:
http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93870-voiko-sauli-niinisto...
Osa 3:
http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93924-voiko-sauli-niinisto...

Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja vaihtui euromyönteiseen ay-pomoon Stefan Löfvéniin

Ruotsin Sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (SAP) on päässyt yhteisymmärrykseen pääministeri Fredrik Reinfeldtin oikeistohallituksen kanssa ehdoista, joilla Ruotsi voitaisiin liittää euron vakaussopimukseen EVM:ään, Aktuellt Svt.se kertoo.
Sosiaalidemokraattisen puoluejohdon kanta on muuttunut jyrkästä kiellosta myöntymiseen lähes yhdessä yössä.
Käänne tapahtui, kun SAP:n puheenjohtaja Håkan Juholt, joka tunnettiin tiukkana euron ja vakaussopimuksen vastustajana, joutui epäluottamussyistä eroamaan, ja demarit nimittivät 27.1.2012 puheenjohtajakseen Stefan Löfvénin.
Uusi Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Stefan Löfvén ei vastusta Ruotsin hallituksen ja rahaeliitin pyrkimystä liittää Ruotsi euroalueen vakausvälineeseen EVM:ään. 


Svt.se Aktuellt-uutiset  27.1.2012 mainitsee olevan mahdollista, ettei sosiaalidemokraattien kenttäväki ehkä välttämättä anna siunaustaan kaavailluille ehdoille, joten, neuvotteluja  jatketaan.
Uutisissa haastateltu sosiaalidemokraattien EU-asioiden varapuheenjohtaja Marie Granlund luottaa siihen, että Ruotsi saa vakausvälineeseen liittyvät vaatimuksensa Brysselissä läpi.

Aktuellt kertoo, että vastavalitun puoluejohtajan Stefan Löfvénin tulevaisuus näyttää lupaavalta. Hänen arvellaan kykenevän yhdistämään oikeisto- ja vasemmistosiipeen hajautuneen sosiaalidemokraattisen puolueen.

Hitsaajana aloittanut Stefan Löfvén edustaa metallimiestä ja ay-aktiivia parhaimmillaan. Hän kannattaa MoDo-jääkiekkojoukkuetta ja harrastaa lentämistä.
Blogeissa (newsmill.se) politiikan kommentaattorit eivät  kuitenkaan pidä häntä kovin vasemmistohenkisenä ammattiyhdistysjohtajana.
Löfvén on kunnostautunut taitavana Ruotsin metalliliiton, IF-metall'in, toimitsijana ja puheenjohtajana. Hän on tasapainoinen neuvottelija ja esimies.
Haasteeksi kerrotaan, kuinka tehtaan lattiatasosta ponnistava Löfvén mahtanee saada demareiden menettämät tuhannet äänestäjät takaisin etenkin suurkaupungeissa, joissa sosiaalidemokraattinen puolue on  menettänyt kannatustaan pääministeri Fredrik Reinfeldtin oikeistoa ja euromyönteisyyttä edustavalle Moderaterna'lle sekä vihreille.

Löfvénin ensimmäistä puhetta demareiden johtajana 27.1.2012 arvioitiin myönteisesti. Puheessa oli tunnetta, vaikkei hän ole Juholtin, Göran Perssonin tai Mona Sahlinin veroinen yleisön tunteiden liikuttelijana. Oli  silti nöyryyttä, osaamista, ja asiat tuntuivat olevan paikallaan.
Häneltä oltaisiin tosin odotettu hieman vankempaa ja konkreettisempaa asiasisältöä puolueen lähitulevaisuuden toimintalinjauksiin. Mutta, aika saattaa parantaa puutteen, olihan tämä vasta ensiesiintyminen uudessa tehtävässä.  

Ruotsi on EU:n jäsen, mutta se ei kuulu euron rahaliittoon EMU:uun, koska asiasta järjestettiin 14.9.2003 kansanäänestys, jonka tuloksena oli kielteinen kanta liitokseen.


Aktuellt 27.1.2012:
http://svtplay.se/t/102534/aktuellt
Poliittisia blogeja ja kommentteja SAP:n tilanteesta ja uudesta puheenjohtajasta:
http://newsmill.se/artikel/2012/01/27/alla-n-dv-ndiga-signaler-i-l-fvens-tal-n-stan

Ruotsia houkutellaan epäonnistuneeseen euroon sivutietä, vakausvälineen avulla

Ruotsalaispäättäjiä käännytetään liittämään jo EU:ssa mukana oleva Ruotsi euro-rahaunioniin sivupolkua pitkin, vakaussopimuksen kautta. 
Ajatus on herättänyt vastustusta. 
Samat tutut väitteet, joita olemme nähneet Suomenlahden tällä puolella, ovat ylipuhujilla käytössä.

Svt.se:n Aktuellt-uutislähetys alkoi 24.1.2012 säväyttävästi:
"Tänään EU:ssa on ollut riitaa (bråk) siitä, kuka saa osallistua EU-kokouksiin. Tänään valtiovarainministerit pitivät kokoustaan euron vakaussopimuksesta (Europakten) saadakseen euroalueen taloudet järjestykseen", uutisankkuri sanoi.

Riitely on tuttu teema EU-uutisoinnista Suomessa.
Meillä uutisoitiin hartaasti häpeällisestä skismasta, joka aiheutui päättävissä ytimissä sijaitsevien EU-pöytien lautasten määrästä.
Riitelyaiheen avulla vakavammat EU-ongelmat, perustuslain muutokset ja työttömyys, pyyhkäistiin vuosiksi sivuun.
Aktuelltin uutisen kannalta yhdentekevä riitelyteema on ilmeisesti lyöty lukkoon jo ennen jutun tekoa.
Toimittajan epäkiitolliseksi tehtäväksi jää hoitaa haastattelu niin, että se näyttäisi vastaavan otsikkoa.

Studioon on pyydetty haastateltavaksi Vänsterpartiet'in (Vasemmistopuolueen) Jonas Sjöstedt vakaussopimukseen liittymisen vastustajana.
Pöydän toisella puolella Ruotsin hallituksen toinen valtiovarainministeri, Jan Björklund (Folkpartiet), puhuu sopimukseen menon puolesta.
Jan Björklund saa ensimmäisenä suunvuoron ja kertoo vahvimmaksi liittymissyykseen Ruotsin työllisyyden ja hyvinvoinnin olevan sidoksissa muun euroalueen tilanteeseen.
"Ruotsi menettää ja häviää, jollemme liity vakaussopimukseen", hän sanoo.
Jonas Sjöstedtin vastaus on:
"Ruotsin kansa on äänestänyt sitovan päätöksen olla liittymättä euron valuuttaunioniin sekä keskusjohtoiseen talouteen, joka tulee samassa paketissa euron vakaussopimuksen mukana."

Seuraa insertti, jossa mikään ei nähtävästi ole sattumaa, vaikka kamera heittelehtii ja kuvausjälki on ankeaa.
Ollaan Kreikassa, aiheena etelän eurovaltioiden holtiton taloudenpito.
Ratkaisuksi kerrotaan euroalueen vakausväline (EVM).
Näytetään sumuista nimilistaa. Kreikka on juuri julkaissut pitkän listan varakkaista kansalaisistaan, jotka ovat pimittäneet 140 miljardia euroja veroja. Palkansaajat ja eläkeläiset joutuvat maksamaan kiltisti kaikki verot, joilta vauras väki välttyy.
Kamera siirtyy kuvaamaan Brysselissä juuri kokoontuvaa valtiovarainministereiden joukkoa, jonka kerrotaan ahkerasti ponnistelevan neuvottelupöytien ääressä pelastavan vakaussopimuksen (ESM) synnyttämiseksi.
"Jos vakausväline toimii, euromaiden taloudet saadaan tasapainoon ja Kreikan tapaiset katastrofit ovat pelkkä muisto", toimittaja kertoo pehmeällä äänellä.
Tanskan valtiovarainministeri Margarethe Vestager pitää haastattelussa hyvänä juuri kuulemma tapahtunutta vakausmekanismi-sopimuksen luonnosesityksen allekirjoittamista. Hän sanoo uskovansa  hankkeen velvoittavan allekirjoittajia ja toimivan hyvin, ja kävelee nopeasti kameran ulottumattomiin.

Tulee mieleen, että mahtaako mitään lopullista olla allekirjoitettavana noissa ikuisissa huippukokouksissa vielä pitkään aikaan. Ministerien kokouksia pidetään tiuhaan tahtiin Brysselissä. Mitään lopullisesti sitovaa ei tunnuta saavan aikaan.
Onko tämä sitä pienten askelten toimintaa, jossa todellisuutta väritetään ja jäsenvaltioden äänestäjäkuntaa mukautetaan kiristyvään tilanteeseen?
Meille kuitenkin Suomessa ovat tiedotusvälineet jo kertoneet, että Suomi on saanut EVM-vaatimuksensa läpi ja Jutta Urpilainen on sankari.

Aktuelltin uutisinsertissä euron vakaussopimus esitetään kaikkia euromaita velvoittavana, kaikille samat säännöt asettavana näppäränä mekanismina, jonka kirjainyhdistelmä (ESM) "kannattaa nyt painaa mieleen".
Vakausmekanismin kerrotaan astuvan voimaan, jos ministerit allekirjoittavat viikon päästä seuraavassa huippukokouksessa paperit.
Jos asiasta ei olisi lainkaan perillä, videoksi rakennettu propagandapätkä hauskoine värikkäine ympyröineen ja kansallisine lippuineen vaikuttaisi uskottavalta.
Tekstipalkeissa lukee kannatettavia asioita:
"Yhteiset tiukat budjettisäännöt." "Alijäämät eivät saa ylittää 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta."
"Ongelmiin joutuneet valtiot saavat 500 miljardin euron rahastosta apua." "Hätätapauksissa 85 prosentin enemmistöpäätös riittää rahan myöntämiseen tarvitsevalle valtiolle."
"Jos valtio ei noudata sääntöjä, se vedetään EU-tuomioistuimeen, ja se menettää eurotukensa."

Ja, "Kreikasta tulee vakausvälinerahaston ensimmäinen asiakas."
Onko se julkista tietoa jo meillä?

Insertti jatkuu EU-kokouksen osanottajien parissa Brysselissä. Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg vastailee juonnon mukaan miellään kansainvälisen median kysymyksiin. Borgin kuullaan kertovan englanniksi tuttua tarinaa Kreikan epäonnistuneista rakenteellisista ja veropoliittisista uudistuksista.
Borg pitää Kreikan kyvyttömyyttä noudattaa uudistuksia (eli niukkuustyranniaa, joka vieläkin totaalimmin jättää kansalaiset ilman terveydenhoitoa, lämmintä vettä ja ruokaa) ainutlaatuisen harvinaisena ilmiönä.

"Avoimeksi kysymykseksi jää silti, saako Anders Borg vastaisuudessa osallistua tähän valtioiden väliseen euroyhteistyöhön huippukokouksissa", toimittaja äkkiä sanoo, kun komean valtiovarainministeri Borgin liikkeitä seuraillaan. 
Kotikentälle Ruotsissa yritetään valaa huolestuneisuutta osallistumismahdollisuuksista päättäviin ytimiin ja keskeisiin pöytiin.
Jospa Ruotsi ei saakaan olla mukana näissä itsevarmoissa piireissä, joissa tehdään kriisit iäksi poistavaa euroalueen yhteistyötä tehokkaan vakausmekanismin avulla?

Kamera siirtyy näyttämään valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen hymyileviä kasvoja ja hohtavan harmaasävyiseen jakkupukuun verhottua olemusta kokouksen tauolla. Hymy näyttää hätkähdyttävältä, koska Suomen tiedotusvälineissä valtiovarainministerimme on näytetty vain vakavana viime aikoina.

Ruotsi on jo EU:ssa, muttei eurossa, ja uutisessa käytetään räväkästi sekaisin käsitteitä eurosopimus, valuutta- ja taloussopimus, vakaussopimus, talouden sääntelytoimet ja euroalueen yhteistyö. Mahtavatko ruotsalaiskatsojat saada niistä mitään selvää?
Toimittaja kertoo että valtiot saavat osallistua euroalueen yhteistyöhön vain suostumalla sitoutumaan muutamiin (vakausmekanismi-) sopimuksen sääntöihin. "Ruotsin oppositio kuitenkin varoittaa hallitusta sitoutumasta mihinkään, sillä se olisi ensimmäinen askel kohti euroalueen valuuttaunionia, josta ruotsalaiset jo äänestyksellään kertaalleen kieltäytyivät", toimittaja sanoo insertin päätteeksi.

Kamera palaa studioon, jossa euromyönteiseltä Jan Björklundilta (FP) kysytään jälleen ensiksi, vaikka olisi toisen haastateltavan vuoro aloittaa, jos Sveriges television tiedotusvälineenä kunnioittaisi tasapuolisuutta. Kysymys Björklundille:
"Ruotsihan jo noudattaa kaikkia euron valuuttasopimuksen (Europakten) säännöksiä. Mitä Ruotsi voi saada lisää liittymällä EMU:uun ja vakausvälineeseen?"
Jan Björklund vastaa:
"Ruotsi on yksi harvoista valtioista, jotka täyttävät EMU-vaatimukset. Me otimme ne käyttöön jo 90-luvulla. Me saamme lisää vaikutusvaltaa euroalueen talouden ja politiikan sääntöjen laadintaan. Volvolla, Ericssonilla ja muualla ollaan riippuvaisia siitä, että puhelimet soivat ja päivittäin tulee tilauksia. Olemme vientikaupasta riippuvaisia, siitä, että Euroopassa ostetaan meidän tuotteitamme. Meille tulee joukkotyöttömyys, jos tuotteemme eivät mene kaupaksi. Jos Euroopalla menee huonosti, myös Ruotsilla menee huonosti. Olemme riippuvaisia toisistamme ja siksi on oltava mukana tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän elämäämme."


Toimittaja kääntyy euron vastustajan, Vasemmistopuolueen Jonas Sjöstedtin puoleen.
"Miksi et halua olla mukana tässä, etkä halua tarttua edes mahdollisuuteen olla mukana vaikuttamassa, jos Ruotsi kerran jo läpäisee kaikki vaatimuksetkin?"
Jonas Sjöstedt sanoo:
"Tämä euroalueen yhteistyösopimus, (Europakten), tarkoittaisi, että luovutamme vallan talouspolitiikastamme EU-komissiolle ja EU-tuomioistuimelle. Valta luovutetaan kansalaisten valitsemilta henkilöiltä ja elimiltä henkilöille, joita ei ole valittu demokraattisen äänestysmenettelyn avulla."
"Tällaiseen vallankäyttöön ei voi lainkaan vaikuttaa. Kyseessä olisi demokratian keskeisestä periaatteesta luopuminen."
"Lisäksi, tulisimme hyväksyneeksi itsellemme politiikkavalinnat, jotka ovat täydellisesti muualla epäonnistuneet  ja pakottaneet miljoonat ihmiset Euroopassa köyhyyteen ja työttömyyteen. Tähän ongelmaan ei ole lainkaan korjaavasti puututtu."
"Eikä vähiten tärkeä seikka ole se, että olemme kansanäänestyksellä kieltäytyneet liittymästä euroon. Kansalaiset eivät halua luopua hyvinvointipolitiikasta, riskeerata työllisyyttä, eivätkä luovuttaa valtaa EU:lle."
"Nyt Jan Björklund haluaa meidän liittyvän euron rahaliittoon osallistumalla ensin vakaussopimukseen (Europakten), ja siihen on vain yksi syy. Jan Björklund haluaa vaivihkaa viedää Ruotsin EMU-rahaliiton jäsenyyteen takaoven kautta."

Toimittaja kysyy Jan Björklundilta, onko kyseessä tosiaan Ruotsin muilutus euroon vaivihkaa sivureittiä pitkin.
"Ei suinkaan. On monia maita, jotka menevät mukaan vakausyhteistyöhön (Europakten) liittymättä euroon. Kuulimme juuri Tanskan valtiovarainministeriä insertissä. Ei Tanskakaan ole eurossa. He kuitenkin menevät yhteistyöhön (vakausvälineeseen?) mukaan, koska se on hyväksi Tanskalle ja Euroopalle", Björklund sanoo.

Painostuskeinona on siis Tanskan esimerkki. Suomen arveluttavassa EMU- ja EU-propagandassa käytettiin aikanaan Ruotsia. Suomessa nostettiin kaapista myös Venäjän pelko.

Toimittaja palaa otsikkonsa teemaan ja muistuttaa, ettei Ruotsi ilmeisesti saa olla toistaiseksi mukana euroalueen yhteistyöpöydissä taysin valtuuksin, koska valtio ei ole eurossa. "Kuinkas silloin siellä mitään vaikutetaan?" 
"Juu, me emme ole täysivaltaisia jäseniä", Jan Björklund (FP) myöntelee.
"Muut maat, jotka ovat rahaliitossa, käyttävät suurempaa valtaa. Mutta toki me itse päätämme milloin euroon liitymme. Ehkä joskus tulevaisuudessa...", Björklund sanoo.

Toimittaja jatkaa edelleen huippukokouksiin osallistumisesta kuin se olisi osoittautunut uhatuksi. Mitään näyttöä ei esitetä sen tueksi, että Ruotsi ei pääsisi neuvottelupöytiin. "Miten voimme vaikuttaa euroalueella, jos emme saa edes osallistua heidän kaikkiin huippukokouksiinsa?", toimittaja  kysyy.

Jan Björklund esittää erikoisen selvityksen:
"Juuri nyt keskustelemme Brysselissä vaikutusvaltamme asteesta. Joidenkin valtioiden mielestä meillä pitäisi olla vaikutusvaltaa, ja jotkut, kuten Ranska, ovat sitä mieltä, että valtaa meillä tulisi olla vähän."

Sivumennen, totuushan on se, minkä Björklundkin tietää, vaikka jättää sanomatta, että suuret valtiot käyttävät EU:ssa määräenemmistövaltaa. Pienillä valtioilla ei ole kuin valtion väestön lukumäärään perustuva melko mitätön puhevalta.
Valtaa vähentävä tekijä on ennen kaikkea, että kokousten ja jopa Euroopan parlamentin asialistat tuodaan eteen suurten valtioiden yläpuolelta olevalta läpinäkymättömältä elimeltä.
Tosiasiassa suuret valtiot Saksa ja Ranska ovat kulissien takana kiinteästi vaikuttamassa myös näihin yläpuoleltaan tuleviin esityksiin.

Jan Björklund jatkaa: "Mutta vaikutusvaltaa meillä on enemmän, jos olemme mukana euroyhteistyössä (vakautusmekanismissa). Jos, taas, huippukokouksissa Ruotsin lipun vieressä on tyhjä tuoli, silloin meillä ei ole lainkaan vaikutusvaltaa."
Kaikki ymmärtävät tämän. Kuva jää jokaisen katsojan mieleen.


Kysymys osoitetaan Jonakselle (Vas.): "Miten lainkaan uskallamme jäädä ulkopuolelle tästä?
Eikö ole selvää, että me olemme jo ulkopuolella joka tapauksessa, jos Ruotsi ei osallistu euroyhteistyöhön (vakautussopimukseen), eihän meillä nyt ole siis yhtään mitään sananvaltaa mihinkään...?", toimittaja huolestuneena sanoo.


Jonas Sjöstedt saa puhua tällä kertaa pitempään :
"Se, mihin Jan haluaa Ruotsin liittää, on syvä kriisi, täydellinen taloudellinen hajoaminen ja epäonnistuminen. Me voisimme kiittää Ruotsin kansaa, joka oli niin viisas, että äänesti kieltävän kannan. Nyt Ruotsi kuitenkin halutaan sitoa talouspolitiikkaan, joka joka ei toimi."
"Euroalue lepää sen periaatteen varassa, etteivät pankit kanna yritysriskejään, ne lunastetaan vahingoittumattomina ongelmistaan yhteiskunnan varoin. Pankeille turvataan liikevoitot kaikissa tapauksissa, mutta tappioitaan ne eivät joudu kärsimään."
"Euroalueen raha- ja taloussopimus rakentuu kovalle julkisen talouden leikkauspolitiikalle, joka koskee kipeimmin tavallisiin ihmisiin (vanliga människor). Se perustuu suurelle työttömyydelle samalla, kun pankit ja sijoituksilla uhkapelaavat spekulantit päästetään kantamasta tappioitaan."
"Euro on osa ongelmaa. Euro on ollut osallisena luomassa kriisiä, ja nyt Ruotsi halutaan sitoa nimenomaan tähän epäonnistuneeseen talouspolitiikkaan."
Jonas Sjöstedt päättää sanomalla:
"Jan Björklund, sinä olet Ruotsin toinen valtiovarainministeri, sinulta on kerrassaan vastuutonta olla kunnioittamatta kansanäänestystä."

Jan vastaa pyrkimällä esittämään kriisin virheellisesti muutamaan ongelmavaltioon rajoittuvana, ohimenevänä, itseaiheutettuna ilmiönä.
Näinhän tekevät edelleen lähes kaikki omat suomalaiset ministerimme, suurin osa pankkiasiantuntijoita, toimittajia ja talousihmisiä sekä lähes kaikki kansanedustajamme. Näin kuvittelee suuri osa Suomen kansasta.
Kaavaan kuuluu paisutella holtitonta käytäntöä kriisimaissa, jonka parantavaksi lääkkeeksi pysyvä vakausmekanismi esitetään.
Todella vakuuttavalta saattaa vaikuttaa asiaan perehtymättömistä ruotsalaisista toinen valtiovarainministeri Jan Björklund sanoessaan:
"Jonas Sjöstedt. Vaikeuksissa ovat Kreikka, Italia ja muutama muu valtio, jotka ovat itse saattaneet itsensä vaikeuksiin elämällä voimakkaasti yli varojensa. Eurooppalainen yhteistyö hoitaa kriisin kuntoon. Jos kaikki Euroopan maat ajattelevat hoitavansa vain omat asiansa ja vähät välittävät muista, emme pääse kriisistä."


Euron puolestapuhuja ministeri Jan Björklund kertoo jälleen vahvan kielikuvan, jonka kouluttamatonkin ymmärtää.
"Meidän on tehtävä yhteistyötä enemmän Euroopassa, jossa on vain noin puolet Kiinan asukasmäärästä. Meillä on kuitenkin 45 valtiota. Jos kaikki hoitavat vain omat asiansa, eivätkä tee yhteistyötä, eivät tämän maailmankolkan asiat ratkea erityisen hyvin."

Kiinaa ovat myös suomalaisministerit kuten, Matti Vanhanen, pitäneet julkisuudessa esimerkillisenä valtiona.

Ministeri jatkaa nöyryytyksen sävyisellä mielikuvalla.
"Voimme ehkä tarjota hauskannäköistä Ruotsin kotiseutumaisemaa ja maaseutua rikkaille kiinalaismatkailijoille, jotka tulevat tutustumaan historiaan. Mutta, jos haluamme kriisistä eroon, meidän on tehtävä yhteistyötä, ja eurooppalainen taloussopimus (vakausväline) on juuri tällaista yhteistyötä, jonka me ansaitsemme."

Jonas Sjöstedt vastaa asiapohjalta:
"Totuus asiassa on, ettei ole lainkaan kyse mistään yhteistyöstä, vaan puhtaasti keskushallintoon alistumisesta. Luovutamme vallan keskusjohtoiselle hallinnolle, byrokraateille  ja virkamiehille, joiden ei tarvitse kantaa vastuuta toimistaan ja, joita ei voi erottaa viroistaan. Sinä haluat meidän menevän mukaan poliittiseen ja taloudelliseen sopimukseen, jonka jälkeen kansalaiset eivät enää voi valita mitään muuta hallintotapaa."

Toimittaja huomauttaa Vasemmistoliiton Jonas Sjöstedtille, että asettuessaan kielteiselle kannalle hän toimii samoin kuin useat konservatiivit.
Miltä vasemmistopoliitikosta tuntuu joutua samaan leiriin oikeiston kanssa?

Jonas S. on varustautunut kysymykseen:
"Sokea kanakin voi löytää joskus jyvän."
Hän varoittelee demokratian menettämisestä,  ja kertoo, että vientiä tukevaa talouspolitiikkaa on mahdollista tehdä ilmankin tuhoisaa eurosopimusta.
"Kansalaisten on ymmärrettävä, että meidät voidaan euron vakaussopimuksen jäseninä asettaa suuriin sanktioihin ja sakkorangaistuksiin, jos emme noudata niukkuustyrannian ja julkisen sektorin leikkausten pakkopaitaa ja sopimusehtoja budjettialijäämästä."

Toimittaja alkaa lopetella haastatteluaan.
Euroon menoa kannattava Jan B. toistaa väitteitä pöydistä ja vaikutusvallasta ja lohkaisee lopuksi jotain unohtumatonta:

"Jollemme istu siellä keskeisten pöytien ääressä, me voimme joutua ennen pitkää päivällisateriaksi ruokalistalle."


Onko teillä kummallakaan ehtoja, euron vakaussopimukseen suostumisen suhteen, toimittaja kysyy.
Jan B:
"No, en nyt haua asettaa mitään edellytyksiä. Asiat näyttävät olevan hyvällä mallilla nyt. Mukana eurossa olevat valtiot ovat jo saaneet tiukemmat säännöt... (talouskurin, julkisen sektorin leikkaukset)."

Jonas Sjöstedtillä ei ole aikomustakaan suostua millään ehdoilla viemään joukkojaan euro- tai vakaussopimushankkeeseen: "Vasemmistoliitto kunnioittaa kansanäänestyksen tulosta eikä harkitsekaan sopimukseen menoa."


Lähde:
Svt.se Aktuellt-uutisvideo on nähtävissä 31.1.2012 saakka.
http://svtplay.se/v/2686560/aktuellt/24_1_21_00_-_textat?cb,a1366518,1,f,-1/pb,a1366516,1,f,-1/pl,v,,2690001/sb,p102536,1,f,-1

Aatteellisista syistä tapahtuvaa julkisen sektorin alasajoa ei pidä naamioida vastuulliseksi talouspolitiikaksi.

Julkisuudessa on nostettu vastuullisen talousajattelun itsestäänselväksi ihanteeksi uuden, tiukemman vakaussopimuksen kannattaminen ja julkisen sektorin armoton leikkaaminen.
Pienet budjettialijäämät ja pieni julkinen velka eivät kuitenkaan ole vastuullista talouspolitiikkaa.
Vakaussopimuksen kannatus kumpuaa rahatalousjärjestelmän rakenteiden väärinymmärryksestä.

Yle Ykkösen aamu-tv:n keskusteluohjelmassa Jälkipörssissä puhutaan ohjelmasivun mukaan eurokriisistä ja presidentin vienninedistämispyrkimyksistä.
Finanssialan keskusliiton johtaja Piia-Noora Kauppi, Nordean yksikönjohtaja Leena Mörttinen ja Kauppalehden uutispäätoimittaja Arno Ahosniemi pudottelevat puheessaan toimittaja Heikki Ali-Hokan johdolla suurinumeroisia eurolukuja, joissa on niin monta nollaa, ettei toimittaja pysy laskuissa mukana.
Se herättää vain hilpeyttä.
Edellisenä päivänä (23.1.2012) Suomen pääministeri kävi toimittaja Ali-Hokan mukaan Brysselissä valtiovarainministerien kokouksessa, jossa "päätettiin Suomen eduksi EVM:stä", pysyvästä vakausvälineestä.
Sijoittajaeliittiä edustavat jälkipörssiläiset ovat tyytyväisiä.
Arno Ahosniemi sanoo: "Kun rahaa pitää (Suomen valtion kassasta) tulevaisuudessa nopeasti saada EVM:n avulla käyttöön (kriisiin vetoaminen mahdollistaa poikkeusmenettelyn), sitä ei mikään änkyrävaltio (ei edes Suomen eduskunta) pysty estämään. Tämä meni just niinkuin pitikin".

Pia-Noora Kauppi kiittelee valtiovarainministeri Jutta Urpilaista hyvästä asioiden hoidosta:
"Tämä ratkaisu oli parempi kuin alkuperäinen. Nyt EVM:n toimintakyky on parempi ja saadaan rahat liikkeelle helpommin".

Saksa ja Ranska ovat esittäneet uuden vakaussopimuksen hyväksymistä kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa.
Uusi vakaussopimus kiristäisi jo ennestään tiukkoja EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja.
Erityisesti julkisen sektorin alijäämä on pakotettava tiukoin supistuksin ja leikkauksin 0,5 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta.
Jos niukkuustyranniassa epäonnistutaan, jäsenvaltio joutuu toteuttamaan Euroopan unionin komission määrittämää talouspolitiikkaa.
Painajaismaisen sopimusluonnoksen mukaan valtio voi vapautua komission ohjauksesta vain, jos eurovaltiot päättävät vapauttaa syytteenalaisen maan määräenemmistöpäätöksellä.

Jälkipörssiläiset ovat ilmiselvästi perehtyneet uusiin sopimusehtoihin ja ilmaisevat huolestuneisuutta "kasvun unohtamisesta".
Niinpä. Miten kurjuuteen pudotetusta keskiluokasta ja sammutetusta kulutuskysynnästä voidaan piiskata esiin talouskasvua?

Tästä huolimatta keskustelija Pia-Noora Kauppi palaa säästöjen välttämättömyyteen.
Säästöjä (julkisen talouden entistä suurempaa supistamista) on pakko tehdä, sillä "ei kasvua julkisen talouden kasvupanostuksilla tehdä", Kauppi sanoo.

Lauri Holappa, blogillaan Raha ja talous, esittää maanantaina 23.1.2012 jotain edellämainitulle, suositulle ajattelutavalle täysin vastakkaista.
Valtavirran poliittisessa keskustelussa ainoaksi vaihtoehdoksi asetetut budjettialijäämät ja pieni julkinen velka eivät ole välttämättä lainkaan vastuullista talouspolitiikkaa.

Holapan mukaan talouspolitiikkaa on vaikea pitää vastuullisena, jos se heikentää yritysten ja kotitalouksien toimintaedellytyksiä ja voimistaa talouden epävakaisuutta. 
"Näin todennäköisesti kävisi, jos uusi EU:n vakaussopimus (EVM) hyväksytään", hän kirjoittaa.

"On myös syytä havaita, että viime aikoina Suomenkin vaihtotase on kääntynyt tappiolliseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä Suomessakin olisi tehtävä alijäämäisiä budjetteja, jotta yksityisen sektorin varallisuusasema ei heikentyisi".

Talousasiantuntija Lauri Holapan mukaan uusi vakaussopimus olisi haitallinen sekä:
- kysynnänsäätelyn,
- talouden vakauden että
- yksityisen sektorin toimintaedellytysten näkökulmasta.

Lauri Holappa sanoo:
"Vakaussopimuksen kannatus kumpuaakin sekä rahatalousjärjestelmän rakenteiden väärinymmärryksestä että ideologisista pyrkimyksistä heikentää julkista sektoria."
"Julkisen sektorin alasajo on toki täysin legitiimi poliittinen päämäärä, mutta sitä ei pitäisi naamioida 'vastuulliseksi' talouspolitiikaksi".

"Se pitäisi perustella rehellisillä poliittisilla argumenteilla, joiden kannatuksen voi mitata parlamentaarisessa prosessissa."


Lähteet:
Jälkipörssi
http://www.blogger.com/post-create.g?blogID=5720298956361810315
Lauri Holappa, Raha ja talous
http://rahajatalous.wordpress.com/2012/01/23/epavakaussopimus/
Uusi vakaussopimusluonnos 10.01.12
http://www.openeurope.org.uk/research/100112fiscalpactdraft.pdf
EU:n kasvu- ja vakaussopimus
http://en.wikipedia.org/wiki/Stability_and_Growth_Pact
Taloussanomat vaihtotaseen alijäämästä
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/12/15/vaihtotase-painui-alijaamaiseksi-lokakuussa/201119104/12