perjantai 22. heinäkuuta 2011

Tietomurrossa tililtäsi hävisi rahaa? Miksi pankki ei ole kiinnostuneempi varkaan tavoittamisesta?


Juttu on päivitetty 20.1.2012.
Euroaluetta ajamalla ajetaan kohti kaaosta.
Finanssisota Italiaa ja muita eurovaltioita vastaan on ajastettua taistelua, jolla suvereniteetistaan luopuvia, typertyneitä kansakuntia moukaroidaan yhä uusin iskuin kunnes sekasorto saavuttaa avoimen tyytymättömyyden asteen ja IMF-mellakat ovat meilläkin arkipäivää.

Yhteiskuntaa koossa pitävien rakenteiden hajoittaminen on tarpeellinen välivaihe, että jäsenvaltioiden kansalaiset saataisiin myötämielisiksi uudelle järjestyksenpidolle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskunnallinen_romahdus

Voimme vain kuvitella, miten parhaat saatavilla olevat aivot ja voimat ja tieteen nekin puolet joita kansalaisille ei kerrota, on valjastettu monen sukupolven ajan 21. vuosituhannen finanssisodankäynti- ja alistamisprojektiin.

Tarina kertoo pankkiiri J.P. Morganista, joka kaappasi haltuunsa USA:an Euroopasta Serbokroatian alueelta muuttaneen fyysikon Nikola Teslan keksinnöt.
Tesla keksi vaihtovirran ennen Thomas Alva Edisonia. Hän keksi myös teslamuuntajan ja radion ja loi  saasteetonta, käytännössä ilmaista, jokaisen käyttöön sopivaa energiaa kuten magneettivoimalla käyvän auton.
Pankkiiri J.P.Morgan ryhtyi Teslan sponsoriksi, mutta vaati keksinnöt omaan haltuunsa.
Niistä monia ei koskaan saatu laajasti ihmiskunnan käyttöön, koska rahanteosta ymmärtävä Morgan ei nähnyt vapaan kvanttienergian käytössä taloudellisen voiton mahdollisuuksia.
J.P. Morgan sanoi Teslalle: "Hyvä muuten, mutta mihin mittari pannaan?

Ihmiskunta on vuosisatoja sitten eliittien toimesta tehdyin päätöksin ohjattu elämään oloissa, joita eivät sanele resurssien käytön tarkoituksenmukaisuus tai elämän ja sen ilmiöiden kunnioitus ja suojelu.

Elämä on pakotettu muotoihin, joita määrittävät rahajärjestelmään sisäänrakennettu velkaantumispakko ja korollisen rahan kulutuksen jatkuvan kasvun välttämättömyys.

Rahajärjestelmämme on velkapyramidi, jota yksityispankit pyörittävät monopolioikeuksin.
Rahajärjestelmään luotu tuhoisa ominaisuus on, että se imee varallisuuksia kaikilta rahankäyttäjiltä yhä pienemmälle joukolle.
Rahaa syntyy käyttöön ainoastaan korollisena velkana, jota yksityiset yritykset, pankit, luovat yksinoikeudella tuomatta luotonantotapahtumaan mitään omaa rahallista panosta. 

Pankit lainaavat korolla rahaa, jota ne eivät itse koskaan ole omistaneet.

Rahanluonti tapahtuu, kun pankkitoimihenkilö kirjaa lainattavan summan tietokoneen näppäimillä luottodokumenttiin luottoa varten avatulle asiakkaan tilille.
Jokaisen velallisen osaksi jää palauttaa pankkiin lainattavan summan lisäksi korot, joita pankki ei lainatapahtuman yhteydessä tai muutoinkaan luo.
Kaikkien laina-asiakkaiden on siis palautettava pankkiin enemmän rahaa kuin he ovat sieltä saaneet.
- Kuinka se voi olla mahdollista?
- Ei se onnistukaan enää kovin pitkään.

Rahajärjestelmäksi on luotu mekanismi joka pakottaa ihmiset taistelemaan ja kilpailemaan keskenään.

Lainanottaja kykenee maksamaan velan korot ainoastaan siinä tapauksessa, että joku ottaa uutta velkaa, josta edelliset velalliset kilpailevat saadakseen oman pääomansa korkoineen pankille maksetuksi.

Tätä tarkoittaa, että rahajärjestelmä on velkapyramidi.

Velkapyramidi hajoaisi, jollei mielettömän suurta Moolokin kitaa olisi nielemässä rahaa koko ajan jossakin päin globaalia rahajärjestelmää, että pankkien menosarakkeeseen saataisiin tavaraa ja uusia velanottajia saataisiin solmimaan pankin kanssa uusi velkasopimus, mielellään, mahdollisimman mittavasta korollisesta luotosta.

Tämä taustaksi, kun merkkinä jostakin, en tiedä mistä, uutisissa vilahtelevat yhä useammin
pankkeihin tehdyt tietomurrot ja rahavarkaudet tileiltä.

SvtWorldiltä tuli viikko sitten tietomurroista kertova dokumentti, joka tosin jätti ajatukset pankkien erikoisista yhtaikaisista rooleista murron kohteena, ilmiantajana, hävikin korvaajana ja rikoksen tutkinnan avustajana harmillisen niukalle käsittelylle.
Pankkitoiminnan taustoja ei ohjelma valota, joten muutoin ansiokas dokumentti jättää vastaamatta useisiin kysymyksiin.

Tietomurtojen sanotaan olevan niinsanottujen tuntemattomien hakkerien tekosia.
Väitetään, että pankkitileiltä viedään jatkuvasti yhä enemmän rahaa tietomurtojen avulla.

Pankit eivät ole velvollisia tai halukkaita kertomaan miten paljon tietomurtoja ja hävikkiä varkauksissa tapahtuu, ovathan ne yksityisfirmoja, joiden kirjanpito tai päätöksenteko eivät ole kaikilta osin läpinäkyviä.

Taustaksi on hyvä muistaa sekin, että pankki- ja rahoituslaitokset ovat ensisijaisesti yksityisille osakkeenomistajilleen voittoa tuottavia laitoksia, joille suuri yleisö ja yhteiskunnallinen koneisto ovat jotain toissijaista ja liiketoiminnan tärkeintä arvoa tukevaa.

Pankkien toimintalogiikkaan kuuluu aktiivisuus niin, että tuloksen tekeminen onnistuu. Asioita julkistetaan valikoiden, jos se palvelee yksityisten osakkeenomistajien voittojen kasvattamista.

Ruotsalainen tutkiva dokumentti kertoi, että murtoja ja rahan hävikkiä, jotka pankki alle vuorokaudessa palauttaa oma-aloitteisesti asiakkaan tilille, tapahtuu koko ajan enemmän kuin uskoisi.

Eräälle ruotsalaisasiakkaalle pankista oli aamulla soitettu ja ilmoitettu, että hänen tiliään oli joitakin tunteja sitten veloitettu epätavallisen runsaasti.
Asiakas, jolle ei aiemmin ollut tapahtunut mitään vastaavaa, yllättyi ja kiitteli pankin ystävällisyyttä, kun huomattava rahasumma oli kyselemättä jo palautettu tilille.

Ohjelmaa katsoessa tuli mieleen:

- Kuinka pankki oli näin nopeasti aloitteellinen? Kyseisessä pankissa täytyi olla jatkuva automaattinen seuranta 24 h/vrk:ssa murtoja kartoittamassa.

- Kuinka pankista voi ylipäätään hävitä rahaa, joka on jotain, mitä pankissa ei ole muutoin kuin tietokoneen näppäimillä tehdyissä sähköisissä tiedostoissa?
Rahaa ei voi pankista hävitä siksikään, koska pankilla on periaatteessa oikeus luoda rahaa tyhjästä, tietyin edellytyksin. 

- Asiakas tai kukaan muukaan (viranomainen tai ulkopuolinen) ei koskaan saa tietää varmuudella tietomurron tai luottokorttivarkauden yksityiskohtia, ei edes sitä, onko mitään tietomurtoa tai varkautta ylipäätään tapahtunut.

- Eikä asiakas tai lystin aikanaan verorahoista ehkä maksava valtio keskimäärin ole edes kiinnostunut siitä, mitä on tapahtunut, kunhan rahat palautuvat nopeasti tilille ja asia saadaan pois päiväjärjestyksestä. 

- Ohjelmassa tuli esiin, ettei Ruotsin poliisi edes yrittänyt aloittaa tutkintaa rikollisten selvittämiseksi. 

- Journalisti itse sai tietoonsa, että useita teknisiä, todellisia mahdollisuuksia rikollisen löytämiseen poliisilla ja pankilla olisi, jos etsintään olisi halua.

- Koko murto-operaatiosta on vain pankin virkailijan puhelimessa kertoma tieto että bittejä on hävinnyt jonnekin asiakkaan pankkitililtä, ja ne on pankki hyväntahtoisesti tilille palauttanut. 

- Ohjelmaa tehneen journalistin oli huomattavan vaikeaa saada tietoja pankeilta hävikkien tai varkauksien määristä, mutta ruotsalaiset tietoturva-ammattilaiset paljastivat, kuinka systeemi toimii: Tavattoman helposti. Pankkien tietoturva on paljolti myytti.

- Yleisimmät turvajärjestelmät, joita tietokoneisiin asiakkaille myydään, sisältävät liki kaikki tietomurtojen mahdollisuuden. Tietokoneiden myyjätkään eivät ole perillä siitä että järjestelmät eivät ole niin murtovarmoja kuin luullaan. (Vertaa tilanteeseen, etteivät pankkitoimihenkilötkään keskimäärin tiedä, että raha syntyy pankissa velkana.)
Ja miten ihmeessä myös pankkien turvajärjestelmät on tehty helposti hakkeroitaviksi?

Tilitietoihin murtautujien kerrotaan toimivan ammattimaisesti, globaalisti ja järjestelmällisesti netissä, nähtävästi itse täydellisen tietosuojan ja poliisitutkinnan ulottumattomissa. 
Varastettujen tunnuslukujen ja henkilötietojen mukaan valmistettuja, täysin toimivia luottokortin kaksoiskappaleita voi ostaa avoimesti netissä.

Dokumentti kertoi, että pelkästään ruotsalaisia varastettuja käyttökelpoisia luottokortteja tuli myyntiin netissä yhdessä illassa, yhdellä sivustolla, 160 kpl.

Kun luottotietojen hakkerointi, jonka pankit itse löytävät, ilmoittavat ja korvaavat asiakkaalle ja, jota poliisi ei tutki ja, josta pankkien ei tarvitse pitää avointa kirjanpitoa... on maailmanlaajuista toimintaa kuten yleensä pankkitoiminta, pankkien korvaaman rahamäärän volyymit ovat todennäköisesti merkittäviä.


Ei tässä vielä mitään, mutta mehän tiedämme, että pankit ja rahajärjestelmä tarvitsevat tavaraa menopuolelle kipeästi ja jatkuvasti.
Kaikki menosarakkeeseen kirjattu on pankille tosiasiassa tuloa. Varsin suurta tuloa, kun luotonlaajennus otetaan huomioon.
Lisäksi, pankki on yritys, joka ei kanna omia riskejään.
Pankki panee tappiot, joita sen toiminnasta ei tosiasiat huomioon ottaen oikeastaan mitenkään voi syntyä, valtion ja veronmaksajien piikkiin, korkoineen.

Onko kukaan kysynyt pankeilta, panevatko ne tietomurroissa varastetut, tietokoneen näppäilyllä asiakkaan tilille korvauksena siirretyt sekä valtion riskitakaamat bitit omaksi pääomakseen kuten asiakkaan ottaman asuntolainan tai muun luoton, joka myöhemmin luotonlaajennuksen avulla antolainataan moninkertaisesti korolla yhä uudelleen?

Pankkitoiminnan ydin nykyisessä taloustilanteessa on tyrkyttää velkaa.
Pankki tyrkyttää innokkaasti velkaa niillekin, jotka se tietää toivottoman huonoiksi maksajiksi, koska normaalia liiketoimintaan liittyvää riskiä ei ole.

Pankkitoiminnan turvallisuutta harjoittajilleen takaa paitsi erityisasema yrittäjänä liikesalaisuuksineen myös monipuolinen ja tiivis kytkös politiikkaan ja poliitikkoihin. 

Asuntoluoton vakuutena Suomessa on pankin sponsoroima poliittinen valtakoneisto, joka on säätänyt lain, ettei maksukyvytön yksityinen velallinen voi tehdä konkurssia ja samalla pitää luoton vakuutena olevaa asuntoaan.
Kun korot yleensä eräänä päivänä nostetaan, tulee työttömyyttä, ja luoton vakuutena olevan asunnon arvo laskee jäljellä olevaa velkasummaa pienemmäksi, asiakas joutuu maksuvaikeuksiin.
Pankki ei ole tavallisesti halukas uudelleenjärjestelemään ahtaalle joutuneen luottoasiakkaansa lainaa.
Usein asiakas joutuu luovuttamaan asuntonsa pankille alihintaan ja hänelle jää vielä kyseisestä asunnosta velkaa.

Näin pankki toimii, koska se on ostanut maahan halllituksen, joka vastapalvelukseksi ei riskeeraa pankin riskiluottosaatavia, vaan ottaa niistä vastuun viimekädessä vaikka sitten pankkituen ja elvytyksen muodossa.

Pankkisektori tekee työtä monella alueella turvatakseen kannattavuutensa, joka ei ole vaarassa.

Tietomurrot ja niihin liittyvät bittivarkaudet ovat ilmiönä ristiriitaisia ja häkellyttäviä kuten pankkien muukin toiminta ja moni rahajärjestelmään liittyvä moraaliseikka.
Edellä kuvatuista pankkitoimintaa ja rahajärjestelmää koskevista seikoista itsekukin voi päätellä, miksi pankit eivät pyri innokkaammin selvittämään tietomurtojen tekijää?

Jospa anonyymia tekijää ei ole siinä mielessä kuin tietomurtouutisissa annetaan ymmärtää?
Miksi pankit harrastavat aiheesta puhuessaan vain tietyntyyppistä uutisointia?

Lopuksi:

Tietomurroilla tehdyissä tilivarkauksissa pankki voi valintansa mukaan toimia useissa toisensa poissulkevissa rooleissa:

- Pankki voi olla tietomurtovarkauden toimeksiantaja ja päätekijä ilman paljastumisen vaaraa.

- Pankki voi kertoa tietomurroista ja niiden mahdollisista tekijätahoista julkisuuteen mitä se haluaa ja kehtaa.

- Pankki voi toimia rikoksen ilmiantajana sekä sen salaajana ilman, että sen tarvitsee ottaa huomioon ikäviä seurauksia.

- Pankki tai rahoituslaitos voi tutkia tai auttaa virkavaltaa tutkinnassa - tai jättää auttamatta, ilman, että joutuu vastuuseen toimistaan. 

- Pankki voi myös kokonaan kiistää mitään tietomurtoa tai varkautta tapahtuneen ja vedota inhimilliseen virheeseen tietokoneen näppäimillä.

- Pankki voi esiintyä asiakkaan tililtä viedyn menetetyn summan korvaajana.

- Pankki voi olla tietomurtovarkauden hyödynsaaja ilman, että asia paljastuu.


Huom! Kirjoituksen päätelmät ovat blogistin. Oheisesta dokumentista niitä ei löydy.

http://svt.se/2.143792/1.2188956/tradlosa_natverk_oppnar_din_dator_for_kriminella?lid=puff_2460934&lpos=rubrik
------------------------------------------------------------------------------------------------------------


PÄIVITYS 20. tammikuuta 2012:


Laaja tietomurtojen sarja on kohdistunut Suomeen ja pankkitileiltä on viety rahaa, uusisuomi.fi kertoo.

Kaikkialle pakotettu kansainvälinen IBAN-pankkitilijärjestelmä on helpottanut tietomurtoja ja varkauksia tileiltä.
Näyttäisi lisäksi siltä, että Suomessa toimivat Nordea ja OKO eroavat edellä kerrotun ruotsalaisdokumentin pankeista salaamalla tietomurrot ellei asiakas ota rikosta itse esiin.

Tietoviikossa haastatellaan Viestintäviraston suomalaisasiantuntijaa Erka Koivusta, joka ei mainitse Ruotsissa uutisoiduista pankkitietomurroista mitään. Hän sijoittaa ongelmat kauas suureen maailmaan, mikä ei vastaa pankkitoiminnan globaalia reaaliaikaista luonnetta.

Tietoviikko: ”Räätälöidyt pankkikohtaiset troijalaishyökkäykset ovat täällä uusi ilmiö”, sanoo Viestintäviraston kansallisen tietoturvaviranomaisen eli Cert-fi-yksikön päällikkö Erka Koivunen.
Hänen mukaansa vastaavia on tehty tähän asti lähinnä vain suuria kansainvälisiä pankkeja, kuten HSBC:tä tai Bank of Americaa vastaan..."

Tietoviikon haastatteleman F-Securen Mikko Hyppösen mukaan joulukuussa alkaneen manööverin kohteina olivat ainakin Nordea, OP-Pohjola ja Sampo Pankki.
Uussuomi.fi: 
 "Suomalaiset verkkopankinkäyttäjät ovat olleet puoli vuotta jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Eri lehtitietojen mukaan suomalaisten tileiltä on viety jopa kymmeniä tuhansia euroja rahaa. Tietoturvaviranomainen Cert-fi vahvistaa Uudelle Suomelle laittoman verkkotoiminnan lisääntyneen viime vuoden loppua kohden. Kyseessä on harvinaisen laaja hyökkäysten sarja, jossa apuna on käytetty erilaisia tietojen kalastelumenetelmiä ja haittaohjelmia..."

Nimimerkki Htalk kommentoi uusisuomi.fi:ssä:

On täysin käsittämätöntä OKO:n ja Nordean osalta ...
"On täysin käsittämätöntä että OKO ja Nordea ovat tästä hiljaa omille asiakkailleen. Lainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että yrityksiin tehtävät tietomurojen salaamiset niiden vaikutuspiirissä olevilta asiakkailta ovat kriminalisoitu silloin kuin tietomurto kohdistuu välittömästi yrityksen asiakkaisiin, esim. heidän tilillä oleviin rahoihin.
Nyt Nordea ja ja OKO ottavat asian puheeksi vasta kun asiakas toteaa tietomurron tapahtuneen hänen tililleen ja pankkien järjestelmien pettäneen.
"Hyppösen mukaan siirtyminen kansainväliseen pankkitilijärjestelmään eli ibaniin on verkon rikollisille kiihdyke omien prosessien tehostamiseen.
”Iban poisti sen mutkikkuuden, että esimerkiksi Suomessa tehty rikollinen nosto täytyi siirtää suomalaisen pankin tilille. Jonkun täytyi käydä nopeasti pankkiautomaatilla nostamassa rahat ja toimittaa ne ulkomaille turvaan käsityönä.”
Mutta ibanin aikaan ei tarvitse. Rahat siirtyvät saman tien vakkapa Liettuaan tai jonnekin Lähi-itään, jossa iban on myös kohtuulaajasti käytössä. "

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Yksityistäminen tekee elämästä surkeampaa.

Se yksityistäminen.
Nyt ovat suomalaiset oikeusoppineet sanoneet asiasta mielipiteensä, kun on älytty heiltä lähteä asiaa erikseen kysymään.
Kesäkuumilla näitä journalismin helmiä putkahtelee esiin. Hyvä, toimittaja Ari Mölsä!
Yle uutisten jutusta selviää lisäksi, että Suomessa on todella perustuslakiasiantuntijoita, vaikka he eivät pidä meteliä itsestään.
Heidän tietämystään kaivattaisiin enemmänkin näinä perin kummallisina aikoina.

Ensiksi, tietoisku:

Perustuslain 124 §
Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle:
"Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle."
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Yle/uutiset/Ari Mölsä:

Julkisten tehtävien yksityistämistahti hirvittää oikeusoppineita

Julkisten tehtävien lisääntyvä yksityistäminen huolestuttaa perustuslakiasiantuntijoita. 
YLE Uutisten haastattelemat professorit pelkäävät, että harkitsematon yksityistäminen johtaa markkinavoimien mielivaltaan. 
Vaarassa ovat jopa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Valtio ja kunnat yksityistävät palvelujaan. Valtiosääntöoikeuden professorit katselevat nykyistä menoa huolestuneena.
Suomessa privatisoinnin raamit on kirjattu perustuslakiin, mutta kaikki eivät aina jaksa sitä muistaa.

Tuori: Privatisointivimma pelottaa
Yleisen oikeustieteen professori ja akatemiaprofessori Kaarlo Tuori Helsingin yliopistosta tunnetaan demokraattisen oikeusvaltion sitkeänä puolustajana.
Tuori muistuttaa, että nykyiseen perustuslakiin säädettiin nimenomainen säännös julkisten tehtävien yksityistämisestä. Perustuslain 124 § sanoo, että julkisia hallintotehtäviä saa yksityistää, kunhan siitä päätetään eduskunnassa. Merkittävää julkista valtaa ei saa antaa viranomaisten käsistä pois laisinkaan.
- Kyse on demokratian itsepuolustuksesta markkinavoimia vastaan. Viimekätinen päätösvalta julkisia tehtäviä yksityistettäessä kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.
Professori Tuoria privatisoinnin nykytahti hirvittää. 
- Kyllä minua hieman pelottaa. Esimerkiksi vartiointiliikkeiden ja yksityisten järjestyksenvalvojien toimivaltaa on lisätty hissun kissun, liki vaivihkaa. Se on perustuslain vinkkelistä hyvin problemaattista.
Tuori näkee vakavia uhkakuvia myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.
- Sosiaali- ja terveyshallinnossa on menossa aikamoinen yksityistämisbuumi. Muistetaanko siinä rytäkässä yksityisten ihmisten perusoikeudet ja oikeusturva? Pahalta näyttää.

Viljanen: Eriarvoistuminen lisääntyy
Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen on kollegansa kanssa samoilla linjoilla.
Viljanen tuntee perustuslakimme koukerot poikkeuksellisen hyvin. Hän vastasi nykyisen perustuslakimme pukemisesta sanoiksi. Hän oli perustuslakikomitean pääsihteeri.
- On muistettava, että julkisen toiminnan luonne poikkeaa yksityisestä. Kun julkisia tehtäviä siirretään yksityisille tahoille, tehtävien hoitaminen ei saa muuttua pelkän markkinalogiikan mukaiseksi.

- Julkishallinnon privatisointi kaiken kattavana ideologiana on yksittäisten ihmisten kannalta vaarallinen.
- Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut julkisina palveluina sisältävät ajatuksen myös siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus näihin palveluihin. Yksityisessä palvelutuotannossa yhtäläisten palvelujen takaaminen on liki mahdotonta.

Ojanen: Virkamies aina tarkassa valvonnassa
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen tunnustautuu suosiolla markkinaskeptikoksi.
- Talousliberalismi on ottamassa valtaansa suomalaisenkin yhteiskunnan.
- Meillä on niskan päällä ajattelutapa, että heti kun jokin julkinen palvelu hoidetaan viranomaiskoneiston ulkopuolella niin se on kertaheitolla hoidettu paremmin, tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin.
Hyvän hallinnon periaatteet ja ihmisten perusoikeudet ovat kuitenkin jatkuvassa vaarassa, Ojanen sanoo.

Miksi sitten virkamies tai viranomainen on jotenkin parempi julkisten tehtävien hoitaja kuin yksityinen yritys?

- Virkamieheen ja viranomaiseen kohdistuu perustuslaista ja hallintolaista alkaen suuri joukko sellaisia laadukkaan ja luotettavan toiminnan vaatimuksia, joita ei yksityisiin toimijoihin automaattisesti kohdistu.
Onko talousliberalismi jo karannut käsistä, onko yksityistäminen mennyt överiksi?
- Perustuslain 124. pykälä on kirjoitettu nimenomaan sen varmistamiseksi, että privatisointi ei menisi överiksi.

YLE Uutiset / Ari Mölsä

------------------------------------------------------------------------------------

Professori Michael Hudson:

"Yksityistäminen tekee elämästä surkeampaa"

New York Timesissa yli 20 vuotta sitten julkaistun artikkelin sisältämät kaavailut yksityistämisen vaikutuksista ovat käyneet toteen, kirjoittaa professori Michael Hudson sivustollaan uudelleenjulkaisemansa tekstin Perestroika Goes South johdannossa.

Professori Michael Hudson otti osaa yli 20 vuotta sitten IMF:n ja Maailmanpankin vuotuiseen kongressiin, jossa käsiteltiin yksityistämistä.
Hudson kirjoitti havainnoistaan:
(Tekstin on editoiden vapaasti kääntänyt blogisti)

- Valtiot, jotka tarvitsivat luotottajavaltioilta sekä IMF:ltä ja Maailmanpankilta lisää lainaa saivat kuulla, että lainansaanti onnistuu ainoastaaan sillä ehdolla, että valtiot luovuttavat taloudellisten peruselinehtojensa ja kansallisen selviytymisensä kannalta olennaiset  toiminnat luotonantajille.

- Brasilian ja Argentiinan tapaisten valtioiden piti myydä pois maasta julkisen sektorin toimintaansa, tuottoisaa  teollisuuttaan sekä palveluteollisuuden toimialoja kuten lentoyhtiöitä.

Michael Hudson pani tuolloin 1989 merkille, että IMF:n ja Maailmanpankin vuosittaisessa kokouksessa, jossa asiaa käsiteltiin, oli läsnä runsaasti asianajajia, kun osanottajina oli aiemmin ollut etupäässä pankinjohtajia.

- Huonosti hoidetulle julkiselle sektorille on muitakin parannusvaihtoehtoja kuin yksityistäminen, Hudson sanoo ja luettelee monipuolisen antitrust-sääntelyn, parhaiden mahdollisten johtajien rekrytoinnin ja lainsäädännön monet mahdollisuudet.

- Kun niinsanotun luonnollisen monopolin maksutaakkaa siirretään valtiolta yksityiselle toimijalle, hyödyt ovat paljolti kuvitteellisia.

- Jos valtio tässä säästäisikin erinäisiä kuluja, ne koituvat kuitenkin kuluttajien maksettaviksi kohonneina sähkön, puhelimen, teleliikenteen ja liikkumisen kustannuksina, joiden hintaa toimialojen uudet omistajat voivat nostaa. 

- Nykyään (vuonna 1989, edit.) kovin suositun yksityistämispuheen taustalta on aina etsittävä tahoa, joka yksityistämisestä hyötyy. Qui bono? Kuka käärii taskuihinsa voitot suotuisista talouden näkymistä?

- Olen sitä mieltä, että näistä kuvioista hyötyvät varakkaat sekä luotottajapankit, Michael Hudson kirjoittaa.

- Kansalaisille sekä ammattiyhdistysliikkeen piirissä olevalle työväestölle (hah, ay-liike onkin pantu multiin viime 20 vuoden kuluessa. Edit.) yksityistäminen tarkoittaa elämisen muuttumista kalliimmaksi.

Lue koko juttu:  

"Privatizing Will Make Life Worse
July 1, 2011By Michael Hudson

November 12, 1989, New York Times
PERESTROIKA GOES SOUTH

This article was published in the NYT more than 20 years ago, forecasting precisely what has happened.

I attended the annual meetings of the International Monetary Fund and World Bank in Washington
last month. When the meetings ended, I was left with the impression that no further writedowns
would be forthcoming for Latin America’s debtor countries unless they followed the lead of Mexico.

To do this, countries like Brazil and Argentina would have to sell off their public utilities, some
potentially profitable industrial corporations and some service industries like airlines.
In the past, one met mostly bankers at these big international meetings. Now there are a lot of
lawyers.

For Latin America the foreclosure process has begun, but for the time being it is called privatization
or debt-for-equity swaps. Countries hoping to borrow more money from creditor-nation
governments, the I.M.F. and the World Bank, are being told to help themselves by relinquishing
ownership of their basic economic infrastructure..."

Kertausta:

Ilman sitovaa kansanäänestystä IMF;n ja keskuspankkien yksityistämis- ja muu tyranniadoktriini ei velvoita EU:n jäsenvaltioita saati muitakaan valtioita yhtään mihinkään.


Sitovaa kansanäänestystä ei Suomessa ole toistaiseksi tehty.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Riski, että työnsä aloittanut Saksan perustuslakituomioistuin katsoo EVM:n ja kriisimaiden tuet laittomiksi, on todellinen.

Saksan perustuslakituomioistuin kokoontuu tiistaina 5.7.2011 Karlsruhessa käsittelemään kannetta Saksan hallituksen tukitoimista euroalueen kriisimaiden auttamiseksi.
Päätöstä odotetaan syksyksi 2011.

Kanne on ilonaihe niille, jotka voimattomina seuraavat kuinka jäsenvaltioiden oikeusistuimet, hallitukset, rahaeliitit ja poliitikot työntävät kärsivää ja köyhtyvää euroaluetta kohti siirtounionia.

Varsinkin EU-tuomioistuinta (European Court of Justice) on syytetty lain käytöstä tavalla, joka peittelee integraatiota ajavien kyseenalaisia pyrkimyksiä.

Karlsruhessa heinäkuun 5. alkava Saksan perustuslakituomioistuimen oikeudenkäynti Saksan hallituksen toimia vastaan on merkittävä tapahtuma myös siksi, että kanteen allekirjoittajina on joukko Saksan tunnetuimpia talousasiantuntijoita, yritysjohtajia ja vaikuttajia. 

Prosessi käynnistettiin toukokuussa 2010 ekonomisti Joachim Starbatty'n johdolla.
Kantajien keskeinen väite on, että EU:n talousapu Kreikalle sekä Euroopan uusi kriisirahasto, EVM-vakausmekanismi, rikkovat EU:n perussopimusta.
EU:n perustuslain asemassa oleva Lissabonin sopimuksen artikla 125, niinsanottu bailout-kieltopykälä, sulkee pois jäsenvaltioiden keskinäisen vastuun toistensa veloista.
Kielto on yksiselitteinen ja ehdoton. 

Saksan perustuslakituomioistuimen maine eurointegraation rajojen asettajana on erityisen hyvä. 
Useissa tuomioissaan se on kyennyt vetämään federalisteille sopivaisuuden rajaa Saksan perustuslakia kunnioittaen. 
Se on ilmaissut epäluuloisuutta kaikkia toimia EU:n liittovaltion muodostamista kohtaan.

Karlsruheen kokoontuneen tuomioistuimen on otettava kantaa mitoiltaan ja seurauksiltaan valtavaan kysymykseen: 
Onko EU:n hiljattain hyväksymä Euroopan vakausmekanismi EVM Saksan perustuslain mukainen? 

Riski, että tuomarit katsoisivat EVM:n olevan laiton, on aivan todellinen.

Siksi Saksan valtakunnankansleri Angela Merkel sekä Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy ovat viime kuukausina pyrkineet sitomaan EU:n jäsenvaltiot yhä voimakkaammin yhteiseen budjettihallintoon uuden lisäsopimuksen avulla.

Jos perustuslakituomioistuin katsoo, että finanssikriisin hoidossa on rikottu EU:n perussopimuksia, seuraukset ovat mullistavia joka eurovaltiossa.
Hallitusten tekemät tukipäätökset olisivat laittomia.
Olisiko Suomessakin jo silloin keskusteltava perustuslaista? 
Ja nostettava kanteita niitä kohtaan jotka ovat laittomiin tukitoimiin syyllistyneet?

Saksassa valituksen tekijät korostavat, että viime kädessä on kyse kansalaisten oikeudesta omaisuuteensa ja siitä, kunnioitammeko hyvinvointivaltion periaatteita yhä. 

Aiheesta lisää:




--------------------------------------------------------------------------------------------
EDIT:

EU on jo pelätyssä siirtounionivaiheessa (transfer union), sanovat ne, jotka tietävät.

Siirtounionissa heikommin talouttaan hoitavien valtioiden budjettivajeita tasataan paremmin toimeentulevien jäsenvaltioiden kassasta.
Siirtounioni kannustaa valtioita huolimattomaan taloudenpitoon.

Epäsuosittu ajatus siirtounionista ei tule minkäänlaisena yllätyksenä jäsenmaiden poliittiselle eliitille, sillä idea keskinäisestä taloudellisesta vastuusta löytyy varhaisista Euroopan Unionin suunnitelmista.

Kun nyt puhutaan siirtounionin pelosta euroalueen yhteydessä, kyse on enää vain siitä, että ERVV, EVM ja muu kriisimaiden auttaminen vie euroaluetta yhä hankalampaan ja kiinteämpään siirtounioniin.

..."The monetary transfer union of the Eurozone caused the sovereign debt crisis that is now bringing us ever closer to a more explicit transfer union."


Englannin pankin pääjohtajan kerrotaan sanoneen:

"Nykyinen pankkijärjestelmä on kaikkein huonoin verrattuna niihin lukuisiin tapoihin, joilla asia voitaisiin hoitaa."


http://www.europeanfoundation.org/my_weblog/2011/02/european-union-as-transfer-union.html


perjantai 1. heinäkuuta 2011

Jollei kansanäänestyksen antamaa suostumusta ole saatu, EU:n määräykset eivät velvoita valtioita mihinkään

Teksti Whither Greece on lainattu lämpimin kiitoksin artikkelin kirjoittajan, professori Michael Hudsoninsivustolta.
Suomenkielinen vapaamuotoinen lyhennelmä on blogistin.
(Wither = kuihtua, hiipua. Whither vanh. muoto = mihin, minne.)

24.6.2011
Michael Hudson:
"Whither Greece"

Hyökkäys vaikuttaa tappavalta. Kreikan valtio näyttää olevan matkalla kohti orjuutusta ja kasvavaa harvainvaltaa.
Kehityskulku voidaan silti millä hetkellä hyvänsä pysäyttää.

EU:n sanelemat määräykset eivät velvoita Kreikkaa kuten muitakaan jäsenvaltioita ellei niitä ole hyväksytty  kansanäänestyksellä.
Sellaista Kreikassa ei ole toistaiseksi järjestetty.

Ainoa perustelu, jonka nojalla EU voi vaatia jäsenvaltioiltaan Ranskan ja Saksan pankkien pääomitusta ja, jonka pohjalta U.S. Treasury-keskuspankin johtaja Tim Geithner voi edellyttää pankkien saatavien pyhää koskemattomuutta, on suuren yleisön hiljainen myöntyminen käytäntöön.
Tämän suostumuksen voi peruuttaa.
Finanssisodan kohteena olevan valtion ainoa tapa auttaa itseään eivät todellakaan ole lakot tai mellakat.

Valtio voi puolustautua:

- Järjestämällä kansanäänestyksen siitä, suostuuko se vaadittuihin kansantalouden kiristystoimiin, niukkuustyranniaan, veronkorotuksiin, valtion menoleikkauksiin ja kansallis- ja muun varallisuuden alennusmyyntiin sijoittajille.

Vaikeaan tilanteeseen ajetun Islannin presidentti esti kansanäänestyksen avulla maansa sosiaalidemokraattisen johdon aikeet suostua Gordon Brownin Labour-puolueen sekä hollantilaisten turmiollisiin ja tarpeettomiin kustannuksiin Icesave- ja Kaupthing-pankkien säästämiseksi luottoriskien toteutumiselta.


- Siirtämällä verotaakkaa työn verotuksesta omaisuuden verotukseen. Näin työn teettämisen kustannukset alenevat, samoin asumisen.

- Perimällä veroja ja vuokraa niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta ostajilta, jotka ovat tulleet edullisille kaupoille käyttämään velallisen valtion ahdinkoa hyväkseen.

Valtioilla on veronkanto-oikeus.
Valtiot voivat asettaa erilaisia tulleja, pääsymaksuja, vuokria ja käyttökorvauksia.
Valtioilla on mahdollisuus harjoittaa kekseliästä veroluonteista perintää kaivos-, pohjavesi-, liikenne- ja muun varallisuuden suhteen.
Valtio voi määrätä käyttöhintoja kiinteistöjen, raakamaan, metsän, vesistöjen, teiden ja kansalaisten tekemän työn ja ylipäänsä olemassa olevan vaurauden hyödyntämisestä.

Valtion mahdollisuudet verottamiseen ovat liki rajattomat, ja sen avulla on ennenkin puolustauduttu petollisia luotonantajia vastaan.
Epätasaväkisessä finanssisodassa Kreikka voi näyttää Euroopan keskuspankille kuinka tämä klassinen vapaan markkinatalouden idean mukainen keino käytännössä toimii.

Vapaista markkinoista kirjoittivat aikanaan monet Adam Smith'istä John Stuart Mill'iin.
Ajatus markkinoiden vapaudesta oli alkujaan perustana myös Yhdysvaltain budjetin julkisten menojen, markkinoita säätelevien laitosten sekä verotuspolitiikan toiminnalle.

- Jos valtiosopimuksen luonteisia sitoumuksia ei päätetä kansanäänestyksellä, kansantalouksien ei voida edellyttää maksavan edes "vanhempien" velkojien kuten IMF:n ja EKP:n antamia lainoja.

- Kansallisvarallisuus, joka on yksityistetty ulkomaisen pankin vaatimuksesta, on mahdollista ottaa uudelleen kansalliseen haltuun.

- Ja, kuten vieraan armeijan hyökätessä, valtio voi vetää hyökkääjän oikeuteen vastaamaan teoistaan.
Kreikka voi haastaa oikeuteen tahot, jotka ovat aiheuttaneet niukkuus- ja kiristystoimet, työttömyyden sekä  tuotannon, väestön ja pääoman maastapaon.

Pääministeri Margaret Thatcherillä oli tapana vedota siihen, ettei vahtoehtoja ole.
Tottakai niitä on.
Kreikka voi yksinkertaisesti jättää suostumatta omaisuuksiensa ja varantojensa luovutukseen ja jättää hyväksymättä luotonantajien taloudellisen etuoikeusaseman.

Ja, kävi miten tahansa, perimällä vuokraa, maksuja ja veroja Kreikka voi kaapata takaisin sen, minkä finanssihyökkääjät yrittävät ottaa haltuunsa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Whither Greece

June 24, 2011
By Michael Hudson

Without a national referendum Iceland-style, EU dictates cannot be binding

The fight for Europe’s future is being waged in Athens and other Greek cities to resist financial demands that are the 21st century’s version of an outright military attack.
The threat of bank overlordship is not the kind of economy-killing policy that affords opportunities for heroism in armed battle, to be sure. Destructive financial policies are more like an exercise in the banality of evil – in this case, the pro-creditor assumptions of the European Central Bank (ECB), EU and IMF (egged on by the U.S. Treasury)...

Lue lisää prof. Michael Hudsonin  sivustolta.


torstai 30. kesäkuuta 2011

Hallituksen luottamusäänestykseen johtanut Mustajärven puhe nosti vasemmiston valheet pintaan.


Eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.

Olisi tilaisuus saada mieleltään vakavasti sairas rakennelma pois vallankahvasta jo tänään.
------------------------------------------------------------
YLE Uutiset
Julkaistu 30. kesäkuuta 2011 klo 00:07
Eduskunta äänestää tänään torstaina uuden hallituksen luottamuksesta. Vasemmistoliiton kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho aikovat äänestää hallitusohjelmaa vastaan, vaikka vasemmistoliitto on mukana Jyrki Kataisen (kok.) johtamassa kuuden puolueen hallituksessa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä päättää myöhemmin päivällä, erottaako se kaksikon puolueesta.
Mustajärvi ja Yrttiaho äänestivät jo pääministerivaalissa Kataisen nimitystä vastaan ja saivat siitä varoituksen puolueeltaan. Kaksikkoa ärsyttää erityisesti uuden hallituksen linjaukset EU:n kriisimaiden hoidosta.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja PTK 23/2011 vp


Keskustelu

1PTK 23/2011 vp
23. KESKIVIIKKONA 29. KESÄKUUTA 2011 kello 12.01
1) Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 22.6.2011 nimitetyn pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmasta
Valtioneuvoston tiedonanto VNT 2/2011 vp

Markus Mustajärvi /vas
 (HUOM! Blogisti on editoinut tekstiä lisäämällä lihavoinnit ja välilyönnit.)

"Arvoisa puhemies!
En olisi vielä vaalitaistelun aikana uskonut, että maahan rakennetaan hallitus tältä pohjalta ja tällaisella ohjelmalla, enkä olisi uskonut sitäkään, että itse joudun pitämään tällaisen puheenvuoron, enkä myöskään sitä, että oma puolueeni lähtee hallitukseen, jonka Eurooppa-politiikka, linja yksittäisten euromaiden tukeen ja pysyvän vakausmekanismin luomiseen on päinvastainen kuin puolueen linja vielä vaalitaistelun aikana.

Vasemmistoliiton tiedotteessa 8.4. otettiin kantaa seuraavasti: "Vasemmisto haluaa kaataa eurooppalaisen pankkituen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki pitää eurooppalaista vakausmekanismia pankkien ehdoilla toimivana rahastusautomaattina.
Eurooppalaiset suurpankit ovat jo nyt tehneet satoja miljardeja kriisimailta perityillä ylisuurilla koroilla, eikä näitä rahoja haluta kaataa veronmaksajien niskaan.
Kiviniemen ja Kataisen ylimielisyys on pöyristyttävää, kun he jo ennen vaaleja ilmoittavat, että hallitukseen pääsee vain hyväksymällä vakausjärjestelmäksi kutsutun pankkituen. Demokratiaan kuuluu, että kansa voi vaaleissa valita toisin."


Ja edelleen: "Pankit pitää laittaa vastuuseen. Pankeille on luotu rahapumppu, jolla ne saavat yhä suurempia tuottoja vailla riskiä.


Järjestelmä pitää korjata ennen kuin on liian myöhäistä. Suomen seuraavan hallituksen on otettava vastuullinen rooli Euroopassa, jossa politiikkaa tehdään ihmisten eikä pankkien ehdoilla. Ensimmäisenä askeleena on Portugalin takausten hylkääminen."

Minä uskoin vilpittömästi, että tämä on puolueen linja vaalien jälkeenkin, mutta ei. Monet äänestäjät tuntevat itsensä huijatuiksi, mutta niin tunnen myös minä. Portugali-äänestyksen jälkeen vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ottaa kyllä uusia askelia, mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmin.

Arvoisa puhemies! Olen kysynyt itseltäni, onko tämä iso asia, ja vastaus on kyllä. Olen kysynyt itseltäni myös, onko tämä asia periaatteellinen, ja vastaus on kyllä.

Sen jälkeen minulle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä sen mukaan, mitä sydän sanoo ja pää käskee.

Minä en vaan taivu siihen, että isossa periaatteellisessa asiassa muuttaisin kantani aivan toiseksi kuin mitä itse kerroin äänestäjille vaalitaistelun aikana ja mitä kertoivat kaikki muutkin vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat.

Eivätkä euromaiden tukeminen ja pysyvän vakausmekanismin luominen ole mitään kaukaisia, toisarvoisia asioita.

Euroalueen varmuudella syvenevä ja laajeneva kriisi heijastuu heti hallitusohjelman talouspoliittisten voimalausekkeiden kautta politiikan sisältöön. Kun valtiontalous heikkenee, käynnistyy uusi vaihe leikkauksissa ja verojen korotuksissa. Silloin hallitusohjelman hyvät ja huonot puolet menevät aivan uuteen arviointiin.

Ei liene sattuma, että pääministeri Jyrki Katainen hallituksen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa korosti taloustilanteen vaikeutta ja nopeaa reagointia heikkenevään valtiontalouden tilaan.

Vasemmistoliitto joutuu siivoamaan rajoittamattoman kapitalismin oksennuksia sellaisten juhlien jälkeen, joihin ei kutsuttu Suomen mutta ei myöskään Kreikan tai Portugalin vähäosaisia. Edellisen kerranhan kannoimme vastuuta 1990-luvun pankkikriisin jälkeen.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä sen, että hallitusohjelmaa tehtäessä väännetään kättä esimerkiksi jonkin etuuden tasosta, ja lopputulos on jotain sellaista, johon kaikki osapuolet ovat tyytymättömiä. Mutta isoissa periaatteellisissa asioissa raja tulee joskus vastaan, ja minulla se raja kulkee tässä. Demokraattisen sentralismin nimissä minuakin yritetään saada toimimaan vastoin omaatuntoani ja puolueen vaalilupauksia, siitä huolimatta, mitä perustuslaki sanoo kansanedustajan asemasta.

En minä pode mitään kokoomuskammoa. Olen kaksi kertaa ollut valitsemassa kotikaupunkiini kokoomuslaista kaupunginjohtajaa.

Vasemmistoliiton ryhmä on kummallakin kerralla ratkaissut sen valinnan, enkä minä sen takia yöuniani ole menettänyt. Mutta hallitusohjelman suhteen tein jo varhain arvion, että tuli ja vesi eivät ole yhteensovitettavissa. Kun hallitusohjelma hahmottui ja lopulta valmistui, niin käsitykseni vain vahvistui.

Hallitusohjelman perusongelma on edelleenkin siinä, että tekstiosa ja rahat eivät täsmää.

Viimeistään syksyllä, kun hallitusohjelman talousluvut on saatu revittyä auki, muuttuu monen edustajan arvio siitä, mitä rahalla saa: onko toinen myynyt epäkuranttia tavaraa ja toinen ostanut väärällä rahalla.

Jos esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuuta ei rakenneta niin, että lakiin kirjoitetaan subjektiivinen oikeus kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen määräaikaiseen työpaikkaan, jää takuu edelleenkin torsoksi.

Sinällään oikeansuuntaisista sosiaaliturvan parannuksista iso osa sulaa pois etuuksien yhteensovittamisen ja veroratkaisujen myötä. Tasaverot, joita korotetaan, koskettavat kaikkein kipeimmin juuri kädestä suuhun elävää tavan kansalaista.

Myös kunnallisia palveluita joudutaan pakosta karsimaan. Palvelut siirtyvät yhä kauemmas samaan aikaan, kun kulkeminen kallistuu. Mutta kulutuskäyttäytymistään muuttaa vain se, joka pystyy uusia ratkaisuja tekemään. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Tuskin mökin mummo tai pappa vaihtaa vanhan ladansa hybridiautoon siitä riemusta, että maahan on saatu tällainen hallitus.

Arvoisa puhemies! Minä tiedän ja tunnustan eduskuntaryhmän säännöt, mutta jos oma linjani peruskysymyksissä on nyt eri kuin eduskuntaryhmällä ja puoluejohdolla, ja vaikka olen kaikin voimin yrittänyt kannustaa heitä olemaan itsensä kanssa samaa mieltä, otan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Jotain politiikan ihmeellisestä maailmasta kertoo se, että niitä, jotka pitävät vaalilupauksistaan kiinni, rangaistiin, ja tuomion antoivat ne, jotka lupaukset ovat rikkoneet.

Siksi esitänkin seuraavaa:

"Eduskunta toteaa, että hallitusohjelman seurauksena Suomi joutuu ottamaan kohtuuttomia vastuita ja riskejä, kun euroalueen talouskriisi syvenee ja laajenee.

Se heijastuu valtiontalouden tilaan ja johtaa lisäleikkauksiin sekä veronkorotuksiin.

Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

(Lainaus päättyy.)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Vuosisadan huijaus: Kuinka Wall Street työnsi keskinäiset ristikkäisvelkansa veronmaksajien niskaan.

Maailmantalouden finanssikriisinä tunnettu poliittinen kriisi avautuu viikko viikolta kuin jännityskertomus.
Tarinasta kuoriutuu yhä uusia puolia episodi kerrallaan.

Professori Michael Hudson kertoo otsikolla Wall Street's $13 Trillion Cover Story kuinka keskuspankit muuttivat 2000-luvulla toimintatapaansa.
Ne loivat rahaa eliitin luottoriskien lunastamiseen, mutta kieltäytyivät tukemasta terveydenhuollon ja sosiaalisektorin menoja.

(Trillion on Amerikan englannissa miljoona miljoonaa, suomeksi biljoona.
 13 trillion = 13.000.000.000.000)

Artikkelissa, joka ilmestyi 17.6.2011, Michael Hudson puhuu pankkien ristiinvelkaantumisesta, mitä tavanomaisimmasta ilmiöstä, josta ei ole aiemmin aiheutunut suuria ongelmia.

Pankeilla oli entisaikaan tapana vain kuitata vastavuoroiset saamisensa maksetuiksi.
Numerot pyyhittiin kirjanpidosta. Se oli rutiinitoimintaa.
Jostakin syystä tätä yksinkertaista kirjanpitotointa ei rahataloudessa enää 2000-luvulla ole harrastettu. 
Pankkien kirjanpidoissa olevat velatkaan eivät ole enää entisenlaisia kunnon pankkilainoja, vaan tietokoneperäistä  kasinotyyppistä tavaraa, jopa maailman johtavissa finanssi-instituutioissa. 

Michael Hudson kirjoittaa:
"Sen sijaan, että ristiinvelkaantumisen verkosto oltaisiin pyyhitty kirjanpidosta, se merkittiin maksettavaksi valtion varoista.
Näin tapahtui USA:ssa ja sitäkin tuhoisammin Irlannissa. Siellä velat, jotka olivat pikemminkin  uhkapelivelkoja kuin lainoja, siirrettiin vilpillisiltä, rahat hukanneilta pankeilta valtion piikkiin ja "veronmaksajille".

"Sosialisoitiin tappiot ja otettiin voitot omaan taskuun 5,3 biljoonan  eli suunnilleen Irlannin silloisen valtionvelan suuruisella summalla."

Wall Streetin pykäämä velkasumma kasvoi vuoden 2008 jälkeen aina 13 biljoonaan dollariin.

"Vähäiset vedonlyöntikopperotkin alkoivat kutsua itseään pankeiksi, ja vieläkin hienostelevammin yksityispankkisektoriksi, kun huomasivat keskuspankkien US. Treasury'n ja Federal Reserve'n jakavan ilmaista rahaa niin paljon kuin sitä kehdattiin (finanssikriisin varjolla) pyytää."

"Yksityispankkisektori esitti edustavansa talouden kovaa ydintä, vaikka se todellisuudessa toimitti kalkkeutuneen kuoren virkaa.
Rahoituslaitokset eivät ottaneet maksaakseen lainvastaisen toimintansa seurauksia. Ne eivät suostuneet kantamaan vedonlyönnistä, vilpillisestä lainanannosta, päivänvaloa kestämättömästä asuntoluototuksesta ja suoranaisista rikollisista operaatioista  koituneita menetyksiään.
Pankit ja luotonantajat puhdistivat kirjanpitonsa siirtämällä tappiot valtion menoihin."

"Yksityispankkisektorin haltuun kertyi niin paljon varallisuutta, että se muodosti vuosisadan uuden valtaeliitin hallitsemaan "veronmaksajia", teollisuutta, maataloutta ja kauppaa, joiden harteille tappiot sälytettiin."

Michael Hudson löytää asiasta myönteisen seikan.

"Jos tässäkin pilvessä olisi hopeareunus, se on keskuspankkien Treasury'n ja Federal Reserve'n osoittama kyky luoda nopeasti suuri määrä rahaa."

"Jos Treasury ja Federal Reserve pystyvät tekemään 13 biljoonaa dollaria rahaa sähköisesti tietokoneen näppäimillä,
- ei ole kertakaikkiaan olemassa mitään valtiontalouden alijäämää
- tai terveydenhoitomenojen vajetta
- eikä esteitä sille, että Yhdysvaltain hallitus rakentaisi kansakunnan infrastruktuurin jälleen kuntoon."

Wall Streetin pelastaminen osoittaa kuinka keskuspankit kykenevät luomaan rahaa tyhjästä, äkkiä, liki ilman korkoa, kun hätää ilmoittavat kärsivänsä yksityiset rahoituslaitokset.
Keskuspankit antavat rahaa vaivattomasti toimintaan, jonka perustana on  synnyttää yhä lisää varallisuutta pienen taloudellisen eliitin haltuun.

Samaan aikaan keskuspankit, valtioiden poliittisen  päättäjäkunnan myötävaikutuksella, esittävät, etteivät voi luoda rahaa työllisyyden tai teollisuuden  tarpeisiin, mikä pelastaisi "oikean" eli kansantalouden tuholta.

http://michael-hudson.com/2011/06/how-a-13-trillion-cover-story-was-written

------------------------------------------------------------------------------------------
Totuus Euroopan finanssikriisistä: Ranska on velaton. Kuudella muulla valtiolla on velkaa vain puolet kerrotusta määrästä.
Europe Business Schoolin opiskelijat tekivät laskelmia tarkoituksenaan tuoda esiin ristikkäiset velat seuraavien valtioiden välillä:
- Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka, Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa.
Laskelmat selvittivät, mitä tapahtuisi, jos toisilleen velkaantuneiden keskinäiset saatavat kuitattaisiin niinsanotusti päikseen.
Aiheesta täällä lisää.

Tulokset ällistyttivät:
- Valtioiden kokonaisvelkamäärä hupeni  64% keskinäisten ristikkäisvelkojen poiston seurauksena ja
-  velkamäärä bruttokansantuotteeseen verrattuna  supistui.
Velat olivat ennen 40.47%  bkt:stä ja ristikkäisvelkojen poiston jälkeen  vain  14.58%  bkt:stä. 

Kuusi valtiota - Irlanti, Italia, Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa voivat  heti halutessaan heittää historian roskakoriin yli 50% harteillaan olevasta velkamäärästä.

Kolme valtiota, Irlanti, Italia ja Saksa, voivat vähentää maksutaakkaansa siten, että ne ovat velkaa enää vain kahdelle muulle valtiolle yli €1bn.

Irlanti voi vähentää velkaansa alle 20 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun sen velka tätä nykyä komeilee 130 prosentissa bkt:sta.

Ranska pääsee veloistaan käytännössä melkein kokonaan  – kun velkaa jää enää vaivaiset  0.06%  bruttokansantuotteesta.

Koko raportti pdf-muodossa: The Great EU Debt Write Off (.pdf)

http://www.eudebtwriteoff.com/

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Valtionvelka, jota ei voida periä kansalaisilta, vaan niiltä, jotka velkasopimuksen solmivat.

"Kunniattoman velan" (odious debt) käsitteeseen näyttäisivät sopivat harhaanjohtajiemme ottamat valtionvelat.

Sama pätee Suomen ohella myös muihin finanssiaseella ryöstettyihin valtioihin.

Kansainvälisiltä pankeilta otetut valtion velat eivät hyödytä tai auta suomalaisia mitenkään. Päin vastoin.
Velat ylittävät suomalaisten maksukyvyn sikäli, että veronmaksajat joutuvat alentamaan terveydenhoitoaan, asumistasoaan, ravitsemustaan jne. varsin suuresti, jotta kykenisivät maksamaan edes osan veloista.
 Otetut valtionvelat ovat kansalaisten maksukykyyn nähden niin suuret, että velanhoito ylittää normaalin bisneskäytännön (the normal course of business).

Maksajat putoavat keskiluokasta köyhyyteen. Ja, köyhät tätäkin heikompaan asemaan. Lisäksi velanhoito velkojapankeille edellyttää raskaita elinoloihin kohdistuvia suoneniskuja kansantaloudelle, on myytävä ulkomaiseen omistukseen välttämättömät elämisen ehdot kuten asuminen, liikkuminen ja energia sekä muu niinsanottu kansallisvarallisuus.

Kansantalouden varantojen ja toimintaedellytysten myynti tapahtuu velkojapankkien ja ostajien ehdoilla, pilkkahinnasta, jotta saataisiin ruokaa ja selviydyttäisiin edes osasta lainanhoitomenoja. 

Velanantajapankit sekä velkasopimusta Suomen edustajina laatineet viranhaltijat tiesivät lainapapereita rustatessaan, edellämainitut tosiseikat.

Sen vuoksi nämä velat eivät sido ikivanhan lain mukaan (voimassa mm. USA:ssa, jossa monet lainoittajapankit "asuvat") kansakunnan asukkaita.
Velat sitovat vain velan ottajia henkilökohtaisesti.
 

Odious debt

Wikipedia:
In international law, odious debt is a legal theory which holds that the national debt incurred by a regime for purposes that do not serve the best interests of the nation, should not be enforceable. Such debts are thus considered by this doctrine to be personal debts of the regime that incurred them and not debts of the state. In some respects, the concept is analogous to the invalidity of contracts signed under coercion.

Origin

The doctrine was formalized in a 1927 treatise by Alexander Nahum Sack, a Russian émigré legal theorist,[citation needed] based upon 19th century precedents including Mexico's repudiation of debts incurred by Emperor Maximilian's regime, and the denial by the United States of Cuban liability for debts incurred by the Spanish colonial regime.
According to Sack:
When a despotic regime contracts a debt, not for the needs or in the interests of the state, but rather to strengthen itself, to suppress a popular insurrection, etc, this debt is odious for the people of the entire state. This debt does not bind the nation; it is a debt of the regime, a personal debt contracted by the ruler, and consequently it falls with the demise of the regime. The reason why these odious debts cannot attach to the territory of the state is that they do not fulfil one of the conditions determining the lawfulness of State debts, namely that State debts must be incurred, and the proceeds used, for the needs and in the interests of the State. Odious debts, contracted and utilised for purposes which, to the lenders' knowledge, are contrary to the needs and the interests of the nation, are not binding on the nation – when it succeeds in overthrowing the government that contracted them – unless the debt is within the limits of real advantages that these debts might have afforded. The lenders have committed a hostile act against the people, they cannot expect a nation which has freed itself of a despotic regime to assume these odious debts, which are the personal debts of the ruler.[1]

Modern impacts

Patricia Adams, executive director of Probe International (an environmental and public policy advocacy organisation in Canada), and author of Odious Debts: Loose Lending, Corruption, and the Third World's Environmental Legacy, has stated that:
by giving creditors an incentive to lend only for purposes that are transparent and of public benefit, future tyrants will lose their ability to finance their armies, and thus the war on terror and the cause of world peace will be better served.
In a Policy Analysis for the Cato Institute, Patricia Adams suggested that the debts incurred by the Iraqi state during the rule of Saddam Hussein are odious as the money borrowed was spent on weapons, instruments of repression and palaces.[2]
A recent article by economists Seema Jayachandran and Michael Kremer has renewed interest in this topic. They propose that the idea can be used to create a new type of economic sanction to block further borrowing by dictators.[3] Jayachandran proposed her new recommendations recently at the 10th anniversary of the Jubilee movement held at the Center for Global Development in Washington, D.C.



Professori Michael Hudson kirjoittaa:

The Financial Road to Serfdom

http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=25250

...." At issue is language regarding the legal rights of creditors vis-à-vis debtors.

The United States has long had a body of law regarding this issue.
A few years ago, for instance, the real estate speculator Sam Zell bought the Chicago Tribune in a debt-leveraged buyout.
The newspaper soon went broke, wiping out the employees’ stock ownership plan (ESOP).
They sued under the fraudulent conveyance law, which says that
if a creditor makes a loan without knowing how the debtor can pay in the normal course of business, the loan is assumed to have been made with the intent of foreclosing on property, and is deemed fraudulent.
            This law dates from colonial times, when British speculators eyed rich New York farmland.
Their ploy was to extend loans to farmers, and then call in the loans when the farmer’s ability to pay was low, before the crop was harvested.

This was indeed a liquidity problem – which financial opportunists turned into an asset grab.
Some lenders, to be sure, created a genuine insolvency problem by making loans beyond the ability of the farmers to pay, and then would foreclose on their land.
The colonies nullified such loans.
Fraudulent conveyance laws have been kept on the books since the United States won its independence from Britain.

So the question now being raised is whether the nation should be deemed “solvent” if the only way to carry its public debt (that is, roll it over by replacing bad old loans with newer and more inexorable obligations) is to forfeit its land and basic infrastructure.
This would fundamentally alter the relationship between public and private sectors, replacing its mixed economy with a centrally planned one – planned by financial predators with little care that the economy is polarizing between rich and poor, creditors and debtors."...
Creditors today are using debt leverage to force Greece to sell off its public domain – having extended credit beyond its ability to pay.
--------------------------------------------------------------------
Ja tänään 21.6.2011 toisaalla...
http://www.uusisuomi.fi/raha/113327-viime-hetken-kikka-euroopan-tukirahastoon-%E2%80%9Dhyva-kreikalle%E2%80%9D

12:46 Hilda K. kirjoittaa:
Homma on niin perusteellisen rikollinen, että uloskävelyn ...

.... pitäisi onnistua ihan vain ilmoitusasiana.
Kunhan vaan Suomi saa nopeasti nykyhallituksen nurin ja rikolliset edusmiehensä valtakunnanoikeuden kautta kärsimään rangaistuksia.


Ensinnäkin, EVM on yksityinen firma, joka ei kuulu mitenkään EU:hun.
Ei Suomen valtion ministereillä ole oikeuksia tehdä valtiosopimusluontoista, maan ja kansalaisten hyvinvointiin oleellisesti heikentävästi vaikuttavaa pysyvää diiliä tämmöisen (tai minkään muunkaan) instanssin kanssa ilman kansanäänestystä.


Kunniaton lainananto insolventille eli vararikossa olevalle on laitonta. Tällaista lainaa ei tarvitse maksaa, jos asia viedään kansainväliseen oikeuteen.
Näin on ennenkin historiassa tehty.


Nyt eletään jotain käsittämätöntä oikeusfarssia.
EKP, EU ja IMF vahvemman oikeudella teeskentelevät, että niiden rahoittaman/lainoittamat valtiot kärsivät tilapäisestä käteisen puutteesta, vaikka ne ovat vararikossa, jossa käteisen kaataminen kaivoon ei enää auta.


Troikan teeskentely on tarkoin harkittua. Se on rikollisen luotonantajan toiminnan periaate.
On vanha kikka kaapata isokin omaisuus luotottamalla uhria.
Luotonantaja vain pyytää fyffet korkoineen takaisin hetkellä, jolloin tietää velallisen olevan hetkellisesti maksukyvytön.
Tämä joutuu luovuttamaan omaisuutensa lainanantajalle, joka oli sen juuri niin suunnitellutkin.


"Asset grab" on rikos koko sivistyneessä maailmassa.


http://hildakoo.blogspot.com/2011/06/valtionvelka-jota-ei-voi-peria.html