”Käynnissä ovat paraikaa hallitusneuvottelut eli valtakunnalliset takinkääntö- ja mielipiteidenvaihtopäivät. Vaikka keskusteltavana on politiikan koko kirjo, nuttujen nurinmeno kohdistuu ennen muuta EU:n pankkitukeen.”
Näin aloitin kirjoitukseni tämän päivän Kansan Uutisten Viikkolehden yleisön osastoon. Lause oli jätetty kirjoituksesta pois. ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla.”
Tuolla tavalla raamatullisesti Googlesta löytämäni Matteuksen evankeliumin sitaatin mukaan lopetin kirjoitukseni Kansan Uutisten Viikkolehden yleisön osastoon. Lause oli jätetty kirjoituksesta pois. Samoin aivan viimeinen loppukaneetti. ”Arvon neuvottelijat, käykääkin toreilla testaamassa toimenne.”
Oli muutakin muuteltu tai jätetty pois, kai ”lyhentämisen” tarpeen varjolla. Niin uskon toimituksen sanovan. Ongelma on, että lyhentäminen” kohdistui hallitusneuvottelujen asetelmaan ja demareiden rooliin, viime kädessä korporatismin juuriin. Lehdelle kyllä kelpasi tämä: ”Kun puhutaan ’sijoittajavastuusta’, se on sitä; että pankit ja muut sijoittajat pannaan itse kantamaan niille maksukyvyttömille velallisille lainatusta rahasta syntyvät luottotappiot. Kataisen hallitus tulee vaatimaan sijoitusvastuun nimissä aivan päinvastaista menettelyä vaatimalla velallisia antamaan sijoittajille vakuuksia luottotappioiden synnyn ehkäisemiseksi!”
Lauseen jatko sen sijaan ei enää kelvannut: ”He kutsuvat sijoittajavastuuksi valtion omaisuuden yksityistämistä alehintaan, ja se muistuttaa meitä siitä, miten edellisen kerran vallassa ollessaan demarit lahjoittivat valtion omaisuutta yksityisomistukseen. Uudelle hallitukselle sijoittajavastuu tuntuu olevan valtion vastuu sijoittajien voitoista eikä sijoittajien omavastuu niiden ottamista ylisuurista riskeistä.”
Häveliäisyyden vuoksi olin pannut valtion yhtiöiden privatisoimisen yksinomaan demareiden piikkiin, vaikka siitä olivat Lipposen hallituksessa yhtä lailla vastuussa Vasemmistoliiton ministerit Andersson, Siimes ja Korhonen sekä kaikkien takinkääntäjien Veiksel-joki Viitasen Vieno. Viimeisimmässä kirjassani ”Oma pääoma” esitän synkät laskelmat siitä, miten vasemmiston junailemia yksityistämisiä voidaan kutsua kansallisomaisuuden ryöstöksi. Minun näkökulmastani Viikkolehden kirjoitukseni ”lyhentäminen”, eli sensurointi, on suuri henkilökohtainen ongelma. Olen kolumnoinut lehteen neljännesvuosisadan (vapaaehtoisuuden pohjalta, ilman palkkiota) ja kirjoitellut muitakin juttuja. Kovin paikka oli, kun Yrjö Raution kanssa jouduimme lähes oikeuteen Ehrnroothin suvun sikailujen paljastamisesta, mutta Casimir Ehrnroothin rikosilmoitus johti lopulta syyttämättä jättämiseen. Yhdessä lehden kanssa olemme käyneet kovaa taistoa kapitalismia ja sen lieveilmiöitä vastaan. Lehti ei ole 40 vuoden aikana koskaan aikaisemmin sensuroinut yhtäkään lausetta kirjoituksistani. Nyt ”lyhensi”. Eli nyt tehdään taas vanhanaikaista: kiekko maaliin oikeasta etukulmasta, vaikka vasen laita on täysin auki sieltä lätkä maaliin ampua. Tilanne on vuodelta 1995 tuttu: hallitukseen ollaan menossa SDP:n apupuolueeksi mihin hintaan tahansa. SDP iloitsee, kun sen ja kokoomuksen yhteistyö ja oikeistopolitiikka saa takaajakseen Vasemmistoliiton. Sillä tavalla estetään demariäänien valuminen vasemmalle. Mennään ”kantamaan vastuu”. Vastuuta mistä ja vastuuta kenelle? Kansan Uutisissa puolueeni aatteellinen nuttujen nurinpano tuotti minun näkökulmastani luottamuspulam: ensimmäistä kertaa 40 vuoteen sanani lehdessä eivät enää olleetkaan vapaat. Onneksi sentään Arvo Aalto sai läpi kriittisen kirjoituksen hallitukseen osallistumisen vaaroista. Toivottavasti sitä ei ole "sopivasti" "lyhennelty".
Tätä se hallituskiima teettää. Ja sitä, että puolueeni päätöksenteon onnistuneeksi luulemani sukupolvenvaihdos on johtanut kapitalismi-kritiikin katoamiseen vasemmiston esityslistalta. Taidanpa irtisanoa Kansan Uutisten tilaukseni. Iloitkoot vapaasti hallitusbileissään, joiden jälkeen jokainen Vasemmistoliiton kansanedustaja joutuu pelkäämään paikkansa puolesta. PS. En irtisanokaan tilaustani, en ainakaan vielä. Kansan Uutisten päätoimittaja otti edellä oleva luettuaan yhteyttä, myönsii kirjoituksen lyhentämisessä osan substanssista kadonneen, sanoi kirjoituksen olevan lyhentämättämänä lehden nettiversiossa ja viittasi lehden hyvään tahtoon julkaista kirjoitus huolimatta siitä, että se tuli lehdelle yleisön osaston jo mennessä painoon. Muilta osin lehti toimi korrektisti (vanhaan tapaan), mutta se, mitä lyhennettiin, jää ongelmaksi. On se vaan niin vaikea paikka puolueen lehden toimittajille, kun on pakko soutaa tilanteessa, jossa olisi viisasta huovata." | 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti