Hallituksen luottamusäänestykseen johtanut Mustajärven puhe nosti vasemmiston valheet pintaan.

Eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.

Olisi tilaisuus saada mieleltään vakavasti sairas rakennelma pois vallankahvasta jo tänään.

------------------------------------------------------------

YLE Uutiset

Julkaistu 30. kesäkuuta 2011 klo 00:07

Eduskunta äänestää tänään torstaina uuden hallituksen luottamuksesta. Vasemmistoliiton kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho aikovat äänestää hallitusohjelmaa vastaan, vaikka vasemmistoliitto on mukana Jyrki Kataisen (kok.) johtamassa kuuden puolueen hallituksessa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä päättää myöhemmin päivällä, erottaako se kaksikon puolueesta.

Mustajärvi ja Yrttiaho äänestivät jo pääministerivaalissa Kataisen nimitystä vastaan ja saivat siitä varoituksen puolueeltaan. Kaksikkoa ärsyttää erityisesti uuden hallituksen linjaukset EU:n kriisimaiden hoidosta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja PTK 23/2011 vp

Keskustelu

1PTK 23/2011 vp

23. KESKIVIIKKONA 29. KESÄKUUTA 2011 kello 12.01

1) Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 22.6.2011 nimitetyn pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmasta
Valtioneuvoston tiedonanto VNT 2/2011 vp

Markus Mustajärvi /vas: 

 (HUOM! Blogisti on editoinut tekstiä lisäämällä lihavoinnit ja välilyönnit.)

"Arvoisa puhemies!

En olisi vielä vaalitaistelun aikana uskonut, että maahan rakennetaan hallitus tältä pohjalta ja tällaisella ohjelmalla, enkä olisi uskonut sitäkään, että itse joudun pitämään tällaisen puheenvuoron, enkä myöskään sitä, että oma puolueeni lähtee hallitukseen, jonka Eurooppa-politiikka, linja yksittäisten euromaiden tukeen ja pysyvän vakausmekanismin luomiseen on päinvastainen kuin puolueen linja vielä vaalitaistelun aikana.

Vasemmistoliiton tiedotteessa 8.4. otettiin kantaa seuraavasti: "Vasemmisto haluaa kaataa eurooppalaisen pankkituen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki pitää eurooppalaista vakausmekanismia pankkien ehdoilla toimivana rahastusautomaattina.
Eurooppalaiset suurpankit ovat jo nyt tehneet satoja miljardeja kriisimailta perityillä ylisuurilla koroilla, eikä näitä rahoja haluta kaataa veronmaksajien niskaan.
Kiviniemen ja Kataisen ylimielisyys on pöyristyttävää, kun he jo ennen vaaleja ilmoittavat, että hallitukseen pääsee vain hyväksymällä vakausjärjestelmäksi kutsutun pankkituen. Demokratiaan kuuluu, että kansa voi vaaleissa valita toisin."


Ja edelleen: "Pankit pitää laittaa vastuuseen. Pankeille on luotu rahapumppu, jolla ne saavat yhä suurempia tuottoja vailla riskiä.


Järjestelmä pitää korjata ennen kuin on liian myöhäistä. Suomen seuraavan hallituksen on otettava vastuullinen rooli Euroopassa, jossa politiikkaa tehdään ihmisten eikä pankkien ehdoilla. Ensimmäisenä askeleena on Portugalin takausten hylkääminen."

Minä uskoin vilpittömästi, että tämä on puolueen linja vaalien jälkeenkin, mutta ei. Monet äänestäjät tuntevat itsensä huijatuiksi, mutta niin tunnen myös minä. Portugali-äänestyksen jälkeen vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ottaa kyllä uusia askelia, mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmin.

Arvoisa puhemies! Olen kysynyt itseltäni, onko tämä iso asia, ja vastaus on kyllä. Olen kysynyt itseltäni myös, onko tämä asia periaatteellinen, ja vastaus on kyllä.

Sen jälkeen minulle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä sen mukaan, mitä sydän sanoo ja pää käskee.

Minä en vaan taivu siihen, että isossa periaatteellisessa asiassa muuttaisin kantani aivan toiseksi kuin mitä itse kerroin äänestäjille vaalitaistelun aikana ja mitä kertoivat kaikki muutkin vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat.

Eivätkä euromaiden tukeminen ja pysyvän vakausmekanismin luominen ole mitään kaukaisia, toisarvoisia asioita.

Euroalueen varmuudella syvenevä ja laajeneva kriisi heijastuu heti hallitusohjelman talouspoliittisten voimalausekkeiden kautta politiikan sisältöön. Kun valtiontalous heikkenee, käynnistyy uusi vaihe leikkauksissa ja verojen korotuksissa. Silloin hallitusohjelman hyvät ja huonot puolet menevät aivan uuteen arviointiin.

Ei liene sattuma, että pääministeri Jyrki Katainen hallituksen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa korosti taloustilanteen vaikeutta ja nopeaa reagointia heikkenevään valtiontalouden tilaan.

Vasemmistoliitto joutuu siivoamaan rajoittamattoman kapitalismin oksennuksia sellaisten juhlien jälkeen, joihin ei kutsuttu Suomen mutta ei myöskään Kreikan tai Portugalin vähäosaisia. Edellisen kerranhan kannoimme vastuuta 1990-luvun pankkikriisin jälkeen.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä sen, että hallitusohjelmaa tehtäessä väännetään kättä esimerkiksi jonkin etuuden tasosta, ja lopputulos on jotain sellaista, johon kaikki osapuolet ovat tyytymättömiä. Mutta isoissa periaatteellisissa asioissa raja tulee joskus vastaan, ja minulla se raja kulkee tässä. Demokraattisen sentralismin nimissä minuakin yritetään saada toimimaan vastoin omaatuntoani ja puolueen vaalilupauksia, siitä huolimatta, mitä perustuslaki sanoo kansanedustajan asemasta.

En minä pode mitään kokoomuskammoa. Olen kaksi kertaa ollut valitsemassa kotikaupunkiini kokoomuslaista kaupunginjohtajaa.

Vasemmistoliiton ryhmä on kummallakin kerralla ratkaissut sen valinnan, enkä minä sen takia yöuniani ole menettänyt. Mutta hallitusohjelman suhteen tein jo varhain arvion, että tuli ja vesi eivät ole yhteensovitettavissa. Kun hallitusohjelma hahmottui ja lopulta valmistui, niin käsitykseni vain vahvistui.

Hallitusohjelman perusongelma on edelleenkin siinä, että tekstiosa ja rahat eivät täsmää.

Viimeistään syksyllä, kun hallitusohjelman talousluvut on saatu revittyä auki, muuttuu monen edustajan arvio siitä, mitä rahalla saa: onko toinen myynyt epäkuranttia tavaraa ja toinen ostanut väärällä rahalla.

Jos esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuuta ei rakenneta niin, että lakiin kirjoitetaan subjektiivinen oikeus kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen määräaikaiseen työpaikkaan, jää takuu edelleenkin torsoksi.

Sinällään oikeansuuntaisista sosiaaliturvan parannuksista iso osa sulaa pois etuuksien yhteensovittamisen ja veroratkaisujen myötä. Tasaverot, joita korotetaan, koskettavat kaikkein kipeimmin juuri kädestä suuhun elävää tavan kansalaista.

Myös kunnallisia palveluita joudutaan pakosta karsimaan. Palvelut siirtyvät yhä kauemmas samaan aikaan, kun kulkeminen kallistuu. Mutta kulutuskäyttäytymistään muuttaa vain se, joka pystyy uusia ratkaisuja tekemään. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Tuskin mökin mummo tai pappa vaihtaa vanhan ladansa hybridiautoon siitä riemusta, että maahan on saatu tällainen hallitus.

Arvoisa puhemies! Minä tiedän ja tunnustan eduskuntaryhmän säännöt, mutta jos oma linjani peruskysymyksissä on nyt eri kuin eduskuntaryhmällä ja puoluejohdolla, ja vaikka olen kaikin voimin yrittänyt kannustaa heitä olemaan itsensä kanssa samaa mieltä, otan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Jotain politiikan ihmeellisestä maailmasta kertoo se, että niitä, jotka pitävät vaalilupauksistaan kiinni, rangaistiin, ja tuomion antoivat ne, jotka lupaukset ovat rikkoneet.

Siksi esitänkin seuraavaa:

"Eduskunta toteaa, että hallitusohjelman seurauksena Suomi joutuu ottamaan kohtuuttomia vastuita ja riskejä, kun euroalueen talouskriisi syvenee ja laajenee.

Se heijastuu valtiontalouden tilaan ja johtaa lisäleikkauksiin sekä veronkorotuksiin.

Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

(Lainaus päättyy.)

Vuosisadan huijaus: Kuinka Wall Street työnsi keskinäiset ristikkäisvelkansa veronmaksajien niskaan.

Maailmantalouden finanssikriisinä tunnettu poliittinen kriisi avautuu viikko viikolta kuin jännityskertomus.
Tarinasta kuoriutuu yhä uusia puolia episodi kerrallaan.

Professori Michael Hudson kertoo otsikolla Wall Street's $13 Trillion Cover Story kuinka keskuspankit muuttivat 2000-luvulla toimintatapaansa.
Ne loivat rahaa eliitin luottoriskien lunastamiseen, mutta kieltäytyivät tukemasta terveydenhuollon ja sosiaalisektorin menoja.

(Trillion on Amerikan englannissa miljoona miljoonaa, suomeksi biljoona.
 13 trillion = 13.000.000.000.000)

Artikkelissa, joka ilmestyi 17.6.2011, Michael Hudson puhuu pankkien ristiinvelkaantumisesta, mitä tavanomaisimmasta ilmiöstä, josta ei ole aiemmin aiheutunut suuria ongelmia.

Pankeilla oli entisaikaan tapana vain kuitata vastavuoroiset saamisensa maksetuiksi.
Numerot pyyhittiin kirjanpidosta. Se oli rutiinitoimintaa.
Jostakin syystä tätä yksinkertaista kirjanpitotointa ei rahataloudessa enää 2000-luvulla ole harrastettu. 
Pankkien kirjanpidoissa olevat velatkaan eivät ole enää entisenlaisia kunnon pankkilainoja, vaan tietokoneperäistä  kasinotyyppistä tavaraa, jopa maailman johtavissa finanssi-instituutioissa. 

Michael Hudson kirjoittaa:
"Sen sijaan, että ristiinvelkaantumisen verkosto oltaisiin pyyhitty kirjanpidosta, se merkittiin maksettavaksi valtion varoista.
Näin tapahtui USA:ssa ja sitäkin tuhoisammin Irlannissa. Siellä velat, jotka olivat pikemminkin  uhkapelivelkoja kuin lainoja, siirrettiin vilpillisiltä, rahat hukanneilta pankeilta valtion piikkiin ja "veronmaksajille".

"Sosialisoitiin tappiot ja otettiin voitot omaan taskuun 5,3 biljoonan  eli suunnilleen Irlannin silloisen valtionvelan suuruisella summalla."

Wall Streetin pykäämä velkasumma kasvoi vuoden 2008 jälkeen aina 13 biljoonaan dollariin.

"Vähäiset vedonlyöntikopperotkin alkoivat kutsua itseään pankeiksi, ja vieläkin hienostelevammin yksityispankkisektoriksi, kun huomasivat keskuspankkien US. Treasury'n ja Federal Reserve'n jakavan ilmaista rahaa niin paljon kuin sitä kehdattiin (finanssikriisin varjolla) pyytää."

"Yksityispankkisektori esitti edustavansa talouden kovaa ydintä, vaikka se todellisuudessa toimitti kalkkeutuneen kuoren virkaa.
Rahoituslaitokset eivät ottaneet maksaakseen lainvastaisen toimintansa seurauksia. Ne eivät suostuneet kantamaan vedonlyönnistä, vilpillisestä lainanannosta, päivänvaloa kestämättömästä asuntoluototuksesta ja suoranaisista rikollisista operaatioista  koituneita menetyksiään.
Pankit ja luotonantajat puhdistivat kirjanpitonsa siirtämällä tappiot valtion menoihin."

"Yksityispankkisektorin haltuun kertyi niin paljon varallisuutta, että se muodosti vuosisadan uuden valtaeliitin hallitsemaan "veronmaksajia", teollisuutta, maataloutta ja kauppaa, joiden harteille tappiot sälytettiin."

Michael Hudson löytää asiasta myönteisen seikan.

"Jos tässäkin pilvessä olisi hopeareunus, se on keskuspankkien Treasury'n ja Federal Reserve'n osoittama kyky luoda nopeasti suuri määrä rahaa."

"Jos Treasury ja Federal Reserve pystyvät tekemään 13 biljoonaa dollaria rahaa sähköisesti tietokoneen näppäimillä,
- ei ole kertakaikkiaan olemassa mitään valtiontalouden alijäämää
- tai terveydenhoitomenojen vajetta
- eikä esteitä sille, että Yhdysvaltain hallitus rakentaisi kansakunnan infrastruktuurin jälleen kuntoon."

Wall Streetin pelastaminen osoittaa kuinka keskuspankit kykenevät luomaan rahaa tyhjästä, äkkiä, liki ilman korkoa, kun hätää ilmoittavat kärsivänsä yksityiset rahoituslaitokset.
Keskuspankit antavat rahaa vaivattomasti toimintaan, jonka perustana on  synnyttää yhä lisää varallisuutta pienen taloudellisen eliitin haltuun.

Samaan aikaan keskuspankit, valtioiden poliittisen  päättäjäkunnan myötävaikutuksella, esittävät, etteivät voi luoda rahaa työllisyyden tai teollisuuden  tarpeisiin, mikä pelastaisi "oikean" eli kansantalouden tuholta.

http://michael-hudson.com/2011/06/how-a-13-trillion-cover-story-was-written

------------------------------------------------------------------------------------------
Totuus Euroopan finanssikriisistä: Ranska on velaton. Kuudella muulla valtiolla on velkaa vain puolet kerrotusta määrästä.

Europe Business Schoolin opiskelijat tekivät laskelmia tarkoituksenaan tuoda esiin ristikkäiset velat seuraavien valtioiden välillä:

- Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka, Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa.

Laskelmat selvittivät, mitä tapahtuisi, jos toisilleen velkaantuneiden keskinäiset saatavat kuitattaisiin niinsanotusti päikseen.
Aiheesta täällä lisää.

Tulokset ällistyttivät:
- Valtioiden kokonaisvelkamäärä hupeni  64% keskinäisten ristikkäisvelkojen poiston seurauksena ja

-  velkamäärä bruttokansantuotteeseen verrattuna  supistui.

Velat olivat ennen 40.47%  bkt:stä ja ristikkäisvelkojen poiston jälkeen  vain  14.58%  bkt:stä. 

Kuusi valtiota - Irlanti, Italia, Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa voivat  heti halutessaan heittää historian roskakoriin yli 50% harteillaan olevasta velkamäärästä.

Kolme valtiota, Irlanti, Italia ja Saksa, voivat vähentää maksutaakkaansa siten, että ne ovat velkaa enää vain kahdelle muulle valtiolle yli €1bn.

Irlanti voi vähentää velkaansa alle 20 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun sen velka tätä nykyä komeilee 130 prosentissa bkt:sta.

Ranska pääsee veloistaan käytännössä melkein kokonaan  – kun velkaa jää enää vaivaiset  0.06%  bruttokansantuotteesta.

Koko raportti pdf-muodossa: The Great EU Debt Write Off (.pdf)

http://www.eudebtwriteoff.com/

Valtionvelka, jota ei voida periä kansalaisilta, vaan niiltä, jotka velkasopimuksen solmivat.

"Kunniattoman velan" (odious debt) käsitteeseen näyttäisivät sopivat harhaanjohtajiemme ottamat valtionvelat.

Sama pätee Suomen ohella myös muihin finanssiaseella ryöstettyihin valtioihin.

Kansainvälisiltä pankeilta otetut valtion velat eivät hyödytä tai auta suomalaisia mitenkään. Päin vastoin.
Velat ylittävät suomalaisten maksukyvyn sikäli, että veronmaksajat joutuvat alentamaan terveydenhoitoaan, asumistasoaan, ravitsemustaan jne. varsin suuresti, jotta kykenisivät maksamaan edes osan veloista.
 Otetut valtionvelat ovat kansalaisten maksukykyyn nähden niin suuret, että velanhoito ylittää normaalin bisneskäytännön (the normal course of business).

Maksajat putoavat keskiluokasta köyhyyteen. Ja, köyhät tätäkin heikompaan asemaan. Lisäksi velanhoito velkojapankeille edellyttää raskaita elinoloihin kohdistuvia suoneniskuja kansantaloudelle, on myytävä ulkomaiseen omistukseen välttämättömät elämisen ehdot kuten asuminen, liikkuminen ja energia sekä muu niinsanottu kansallisvarallisuus.

Kansantalouden varantojen ja toimintaedellytysten myynti tapahtuu velkojapankkien ja ostajien ehdoilla, pilkkahinnasta, jotta saataisiin ruokaa ja selviydyttäisiin edes osasta lainanhoitomenoja. 

Velanantajapankit sekä velkasopimusta Suomen edustajina laatineet viranhaltijat tiesivät lainapapereita rustatessaan, edellämainitut tosiseikat.

Sen vuoksi nämä velat eivät sido ikivanhan lain mukaan (voimassa mm. USA:ssa, jossa monet lainoittajapankit "asuvat") kansakunnan asukkaita.
Velat sitovat vain velan ottajia henkilökohtaisesti. 

Odious debt

Wikipedia:

In international law, odious debt is a legal theory which holds that the national debt incurred by a regime for purposes that do not serve the best interests of the nation, should not be enforceable. Such debts are thus considered by this doctrine to be personal debts of the regime that incurred them and not debts of the state. In some respects, the concept is analogous to the invalidity of contracts signed under coercion.

Origin

The doctrine was formalized in a 1927 treatise by Alexander Nahum Sack, a Russian émigré legal theorist,^{[citation needed]} based upon 19th century precedents including Mexico's repudiation of debts incurred by Emperor Maximilian's regime, and the denial by the United States of Cuban liability for debts incurred by the Spanish colonial regime.
According to Sack:

When a despotic regime contracts a debt, not for the needs or in the interests of the state, but rather to strengthen itself, to suppress a popular insurrection, etc, this debt is odious for the people of the entire state. This debt does not bind the nation; it is a debt of the regime, a personal debt contracted by the ruler, and consequently it falls with the demise of the regime. The reason why these odious debts cannot attach to the territory of the state is that they do not fulfil one of the conditions determining the lawfulness of State debts, namely that State debts must be incurred, and the proceeds used, for the needs and in the interests of the State. Odious debts, contracted and utilised for purposes which, to the lenders' knowledge, are contrary to the needs and the interests of the nation, are not binding on the nation – when it succeeds in overthrowing the government that contracted them – unless the debt is within the limits of real advantages that these debts might have afforded. The lenders have committed a hostile act against the people, they cannot expect a nation which has freed itself of a despotic regime to assume these odious debts, which are the personal debts of the ruler.^[1]

Modern impacts

Patricia Adams, executive director of Probe International (an environmental and public policy advocacy organisation in Canada), and author of Odious Debts: Loose Lending, Corruption, and the Third World's Environmental Legacy, has stated that:

by giving creditors an incentive to lend only for purposes that are transparent and of public benefit, future tyrants will lose their ability to finance their armies, and thus the war on terror and the cause of world peace will be better served.

In a Policy Analysis for the Cato Institute, Patricia Adams suggested that the debts incurred by the Iraqi state during the rule of Saddam Hussein are odious as the money borrowed was spent on weapons, instruments of repression and palaces.^[2]
A recent article by economists Seema Jayachandran and Michael Kremer has renewed interest in this topic. They propose that the idea can be used to create a new type of economic sanction to block further borrowing by dictators.^[3] Jayachandran proposed her new recommendations recently at the 10th anniversary of the Jubilee movement held at the Center for Global Development in Washington, D.C.



Professori Michael Hudson kirjoittaa:

The Financial Road to Serfdom

http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=25250

...." At issue is language regarding the legal rights of creditors vis-à-vis debtors.

The United States has long had a body of law regarding this issue.
A few years ago, for instance, the real estate speculator Sam Zell bought the Chicago Tribune in a debt-leveraged buyout.
The newspaper soon went broke, wiping out the employees’ stock ownership plan (ESOP).
They sued under the fraudulent conveyance law, which says that
if a creditor makes a loan without knowing how the debtor can pay in the normal course of business, the loan is assumed to have been made with the intent of foreclosing on property, and is deemed fraudulent.
            This law dates from colonial times, when British speculators eyed rich New York farmland.
Their ploy was to extend loans to farmers, and then call in the loans when the farmer’s ability to pay was low, before the crop was harvested.

This was indeed a liquidity problem – which financial opportunists turned into an asset grab.
Some lenders, to be sure, created a genuine insolvency problem by making loans beyond the ability of the farmers to pay, and then would foreclose on their land.
The colonies nullified such loans.
Fraudulent conveyance laws have been kept on the books since the United States won its independence from Britain.

So the question now being raised is whether the nation should be deemed “solvent” if the only way to carry its public debt (that is, roll it over by replacing bad old loans with newer and more inexorable obligations) is to forfeit its land and basic infrastructure.
This would fundamentally alter the relationship between public and private sectors, replacing its mixed economy with a centrally planned one – planned by financial predators with little care that the economy is polarizing between rich and poor, creditors and debtors."...
Creditors today are using debt leverage to force Greece to sell off its public domain – having extended credit beyond its ability to pay.
--------------------------------------------------------------------
Ja tänään 21.6.2011 toisaalla...
http://www.uusisuomi.fi/raha/113327-viime-hetken-kikka-euroopan-tukirahastoon-%E2%80%9Dhyva-kreikalle%E2%80%9D

12:46 Hilda K. kirjoittaa:
Homma on niin perusteellisen rikollinen, että uloskävelyn ...

.... pitäisi onnistua ihan vain ilmoitusasiana.
Kunhan vaan Suomi saa nopeasti nykyhallituksen nurin ja rikolliset edusmiehensä valtakunnanoikeuden kautta kärsimään rangaistuksia.


Ensinnäkin, EVM on yksityinen firma, joka ei kuulu mitenkään EU:hun.
Ei Suomen valtion ministereillä ole oikeuksia tehdä valtiosopimusluontoista, maan ja kansalaisten hyvinvointiin oleellisesti heikentävästi vaikuttavaa pysyvää diiliä tämmöisen (tai minkään muunkaan) instanssin kanssa ilman kansanäänestystä.


Kunniaton lainananto insolventille eli vararikossa olevalle on laitonta. Tällaista lainaa ei tarvitse maksaa, jos asia viedään kansainväliseen oikeuteen.
Näin on ennenkin historiassa tehty.


Nyt eletään jotain käsittämätöntä oikeusfarssia.
EKP, EU ja IMF vahvemman oikeudella teeskentelevät, että niiden rahoittaman/lainoittamat valtiot kärsivät tilapäisestä käteisen puutteesta, vaikka ne ovat vararikossa, jossa käteisen kaataminen kaivoon ei enää auta.


Troikan teeskentely on tarkoin harkittua. Se on rikollisen luotonantajan toiminnan periaate.
On vanha kikka kaapata isokin omaisuus luotottamalla uhria.
Luotonantaja vain pyytää fyffet korkoineen takaisin hetkellä, jolloin tietää velallisen olevan hetkellisesti maksukyvytön.
Tämä joutuu luovuttamaan omaisuutensa lainanantajalle, joka oli sen juuri niin suunnitellutkin.


"Asset grab" on rikos koko sivistyneessä maailmassa.


http://hildakoo.blogspot.com/2011/06/valtionvelka-jota-ei-voi-peria.html

           

Kansalainen veti atlantalaispankin oikeuteen rahanväärentämisestä, koska pankki laskee liikkeelle seteleitä eli velkakirjoja, joita se ei edes aio lunastaa. Kantaja vaatii, että pankki menettää toimilupansa.

Pankkien liikkeelle laskemat setelit ovat perinteisesti luonteeltaan velkakirjoja eli maksulupauksia (promises to pay).
Velkakirjan liikkeellelaskija, pankki, lupaa lunastaa setelin takaisin korvaamalla siitä seteliin merkityn arvon verran.
Kansalainen Scott Beach on aloittanut oikeusjutun Atlanta Fed -pankkia vastaan. Scott Beach syyttää pankkia väärän rahan  liikkeellelaskemisesta, koska pankki ei täytä seteliin liittyvää lunastusmahdollisuutta.

Kanne perustuu yhdysvaltalaiseen lakiin  12 United States Code Section 341
jonka mukaan kaikki USA:n Federal Reserve Pankit, Atlantan Fed mukaanlukien, lopettivat liikkeelle laskemiensa setelien (joita kutsutaan nimellä Federal Reserve Notes) lunastuksen 2000-luvun alussa.
Koska  12 United States Code Section 411 edellyttää setelien olevan luonteeltaan lunastuskelpoisia, niiden liikkeellelasku ilman tätä nimenomaista mahdollisuutta on rahanväärentämistä.

Asiasta kirjoittaa Washington's Blog:

http://www.washingtonsblog.com/2011/06/citizen-sues-atlanta-fed-based-on.html

Tuesday, June 7, 2011

Citizen Sues Atlanta Fed Based on Allegation that It's Issuing Federal Reserve Notes That It Has No Intention of Redeeming, Which Amounts to Counterfeiting ... Asks that Atlanta Fed's Charter be Forfeited

Scott Beach sent me this link to his complaint against the Atlanta Fed.
In his complaint, Beach points out that 12 United States Code Section 341 provides that Federal Reserve Banks can be sued, and can that they can:

Forfeit [their] franchise for violation of law.

The complaint alleges that all of the Federal Reserve Banks (including Atlanta) stopped allowing Federal Reserve Notes to be redeemed in the early 2000's and that - because 12 United States Code Section 411 requires the notes to be redeemable - continuing to issue notes without allowing redemption amounts to counterfeiting.
Beach thus asks that the Atlanta Fed's charter be forfeited.
Without commenting on the specifics of the allegations in the suit itself, I can still say with 100% confidence that Thomas Jefferson would have approved.
So would many top financial experts. See this, this, this, this, this, this and this.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Pankeilla on tapana voittaa oikeusjutut. Jos joskus pankki häviää, se jää historiaan.

Jerome Daly voitti kanteensa pankkia vastaan, mutta seuraukset eivät olleet miellyttävät.

Yhdysvaltalaisessa oikeusjutussa First National Bank of Montgomery vs. Daly vuonna 1964 Jerome Daly nosti kanteen pankkiaan vastaan, kun pankki oli ottamassa haltuunsa hänen kotinsa maksamatta jääneiden lyhennysten vuoksi.
Kyse oli 14 000 dollarin asuntolainasta.
Daly perusti syytöksensä sopimuslain kohtaan ”consideration”, joka tarkoittaa sopijaosapuolten vaihtamaa asiaa eli pankkilainan tapauksessa olisi vaihdettu pankin rahat Dalyn lupaukseen maksaa nämä rahat korkoineen myöhemmin takaisin.
Laillinen sopimus edellyttää, että molemmat sopijaosapuolet saavat jotain toiselta.
Daly osoitti oikeudessa, ettei pankki ollut antanut hänelle missään vaiheessa oikeaa rahaa tai muutakaan arvokasta ja siten hänenkään ei tarvitse pitää omaa osaansa sopimuksesta.
Oikeusjuttu näytti aluksi toivottomalta tapaukselta, kunnes pankinjohtaja Morgan kutsuttiin todistajanaitioon.
Kaikkien yllätykseksi herra Morgan myönsi, että pankki oli luonut lainaamansa 14000 dollaria tyhjästä, ”out of thin air” ja, että tämä oli aivan normaali pankkitoiminnan periaate.
Hän myönsi, että hänen pankkinsa oli yhteistyössä Minneapolisin keskuspankin kanssa luonut lainatun rahan silkalla kirjanpitotoimenpiteellä sillä hetkellä, kun laina oli myönnetty.
Lisäksi hän kertoi, ettei yksikään Yhdysvaltain laki tai asetus antanut hänelle oikeutta tehdä näin.

”It sounds fraud to me..” tuomari totesi ja valamiehistö oli samaa mieltä:
Daly sai pitää kotinsa.
Tuomari Morgan julkaisi pian tämän jälkeen lehtiartikkelin, jossa hän sanoi päätöksensä - joka oli täysin lainvoimainen – tarkoittavan, että kaikki asuntolainat ja kaikki muutkin lainat valtionvelkaa myöten ovat itseasiassa laittomia sopimuksia, jotka tulisi purkaa.
Hän kehoitti jokaista amerikkalaista tutkimaan tätä asiaa tarkoin, sillä ”..for upon it hangs the question of freedom or slavery” eli siitä riippuu elämmekö vapaudessa vai orjuudessa.
Pian tämän jälkeen tuomari kuitenkin kuoli myrkytyksen uhrina. Sen koommin  muut tuomarit eivät enää ole ratkaiseet juttua asiakkaan hyväksi.
Eräs tuomari totesi:
” We are not going behind that curtain!” ”Emme aio kurkistaa sen verhon taakse!”

Rahan syntymekanismiin liittyvä huijaus tarkoittaa, että pankit lainaavat asiakkaalle korolla jotain, mitä niillä itsellään ei ole koskaan edes ollut.

Henry Ford on sanonut:

"Jos ihmiset ymmärtäisivät vallalla olevan pankki- ja rahajärjestelmän,  maassa olisi vallankumous ennen huomisaamua."

EVM-muistio U 6/2011 vp

295529

Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle luonnoksesta

Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevaksi

valtiosopimukseksi (

Euroopan vakausmekanismi)

Perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisesti

lähetetään Eduskunnalle komission virkamiesten

laatima 6 päivänä huhtikuuta 2011

päivätty luonnos Euroopan vakausmekanismin

perustamista koskevaksi valtiosopimukseksi

sekä luonnoksesta laadittu muistio.

Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2011

Valtiovarainministeri

Jyrki Katainen

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäki

U 6/2011 vp

2

VALTIOVARAINMINISTERIÖ Muistio

12.5.2011

LUONNOS EUROOPAN VAKAUSMEKANISMIN (EVM) PERUSTAMISTA KOSKEVAKSI

VALTIOSOPIMUKSEKSI

1 Yleistä

Euroopan vakausmekanismin (EVM, englanniksi

European Stability Mechanism,

ESM

maaliskuuta 2011 pidetyssä Eurooppaneuvoston

kokouksessa. EVM:n perustamista

koskeva valtiosopimusluonnos (EVMsopimus)

perustuu mainittuihin pääpiirteisiin.

Sopimusluonnos, joka on päivätty 6 päivänä

maaliskuuta 2011, on laadittu Euroopan komissiossa

(talous- ja raha-asioiden pääosastolla)

yhteistyössä Euroopan rahoitusvakausvälineen

henkilöstön kanssa. Teknisen tason

virkamiestason neuvottelut luonnoksesta alkoivat

12 päivänä huhtikuuta 2011. Sopimisluonnoksesta

on olemassa vain englanninkielinen

versio. Eduskunnalle annettiin sopimusluonnoksesta

valtioneuvoston selvitys (E

190/2010 vp) 11 päivänä huhtikuuta 2011.

Sopimuksesta on toimitettu uusi 3 päivänä

toukokuuta päivätty luonnos.

Yhtä aikaa EVM-sopimuksen kanssa on

neuvoteltavana myös väliaikaista Euroopan

rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevan

puitesopimuksen muutos. Puitesopimuksen

muutosta koskeva erillinen valtioneuvoston

kirjelmä annetaan samanaikaisesti tämän kirjelmän

kanssa. Eurooppa-neuvoston päätelmissä

todetaan, että molemmat sopimukset

on tarkoitus allekirjoittaa kesäkuun 2011

loppuun mennessä.

EVM-sopimus on oikeudelliselta muodoltaan

tavanomainen kansainvälinen sopimus.

Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaisesti

(PeVL 49/2001 vp, PeVL 56/2006 vp) sopimus

on katsottava perustuslaissa tarkoitetuksi

”Euroopan unionissa tehtäväksi päätökseksi”.

EVM-sopimus liittyy Eurooppa-neuvoston

25 päivänä maaliskuuta 2011 hyväksymään

päätökseen, jolla Euroopan unionin toiminnasta

tehdyn sopimuksen (SEUT) 136 artiklaa

täydennetään yksinkertaistettua muutosmenettelyä

noudattaen lisäämällä siihen uusi

3 kohta. Kohdan mukaan euroalueen jäsenvaltiot

voivat perustaa vakausmekanismin

turvaamaan koko euroalueen rahoitusvakautta.

Määräyksessä todetaan lisäksi, että mahdollisen

pyydetyn rahoitustuen myöntämiselle

mekanismin puitteissa asetetaan tiukat ehdot.

Sopimusmuutos tulee voimaan 1 päivänä

tammikuuta 2013, jos jokainen jäsenvaltio on

siihen mennessä ilmoittanut neuvoston pääsihteerille

hyväksyneensä päätöksen. Muussa

tapauksessa muutos tulee voimaan viimeisen

ilmoituksen vastaanottamista seuraavan kuukauden

ensimmäisenä päivänä. Perussopimuksen

muutoksen hyväksymisestä annetaan

eduskunnalle hallituksen esitys lähiaikoina.

) pääpiirteet määriteltiin 24—25 päivänä

2 Pääasiallinen sisältö

EVM on sopimuksen 1 artiklan mukaan

kansainvälinen rahoituslaitos, jonka jäseninä

ovat euroalueeseen kuuluvat maat. Jäsenyys

EVM:ssä on avoin niille Euroopan unionin

jäsenvaltioille, joista myöhemmin tulee Euroopan

unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen

mukaisesti euroalueeseen kuuluvia maita.

EVM:n tehtävänä on hankkia varoja ja

myöntää tiukoin ehdoin tukea EVM:n jäsenelle,

jolla on vakavia rahoitusvaikeuksia tai

jota tällaiset vaikeudet uhkaavat. Tuen myöntämisen

edellytyksenä on, että se on tarpeen

koko euroalueen vakauden turvaamiseksi

(2 artikla, uuden luonnoksen 3 artikla).

Uudessa luonnoksessa sopimuksen johdantokappaleisiin

on lisätty uudet kohdat yhteistoimintalausekkeista

ja EVM:n lainojen etuoikeusasemasta.

Lisäksi Kansainvälisen valuuttarahaston

(IMF) kanssa tehtävää yhteistyötä

käsittelevään johdantokappaleeseen on

lisätty maininta, että maan pyytäessä tukea

EVM:ltä sen odotetaan tekevän vastaavan

pyynnön myös IMF:lle. Sopimuksen 1 lukuun

on lisätty uusi artikla uusien euromaiden

ottamisesta EVM:n jäseniksi samoin ehdoin

kuin alkuperäiset jäsenet.

U 6/2011 vp

3

Sopimuksen 2 luvussa (3—6 artiklat, uuden

luonnoksen 4—7 artiklat) määrätään

EVM:n hallinnosta. EVM:llä on hallintoneuvosto,

johtokunta, toimitusjohtaja ja henkilöstöä.

Päätökset tehdään keskinäisellä sopimuksella,

määräenemmistöllä tai yksinkertaisella

enemmistöllä siten kuin sopimuksessa

määrätään. Päätösvaltaisuus edellyttää sitä,

että vähintään kaksi kolmasosaa hallintoneuvoston

jäsenistä on läsnä tai kaksi kolmasosaa

johtokunnan jäsenistä on läsnä ja heidän

äänimääränsä edustaa vähintään kahta kolmasosaa

kokonaisäänimäärästä.

Päätöksenteko keskinäisellä sopimuksella

edellyttää äänestykseen osallistuvien jäsenten

yksimielisyyttä. Äänestyksestä pidättäytyminen

ei estä päätöksentekoa. Määräenemmistö

edellyttää 80 prosenttia annetuista äänistä ja

yksinkertainen enemmistö annettujen äänten

enemmistöä. Kunkin jäsenen äänimäärä on

tämän osuus EVM:n kokonaispääomasta. Jos

jäsen ei ole maksanut sopimuksen mukaisesti

määräytynyttä maksetun pääoman osuuttaan

tai takuupääomaosuuttaan, sen äänioikeus

pidätetään, kunnes maksut on suoritettu.

Hallintoneuvosto, jonka jäseninä ovat jäsenvaltioiden

hallitusten talousasioista vastaavat

ministerit, on EVM:n korkein päättävä

elin. Uuden sopimusluonnoksen mukaan hallintoneuvoston

jäsenellä olisi myös varajäsen.

Komission talousasioista vastaavalla

komissaarilla ja Euroopan keskuspankin pääjohtajalla

on läsnäolo-oikeus tarkkailijoina.

Jos euroryhmän puheenjohtaja ei ole hallintoneuvoston

jäsen, myös hänellä on tarkkailija-

asema.

Hallintoneuvosto päättää keskinäisellä sopimuksella

tuen myöntämisestä, sen ehdoista

ja edellytyksistä ja käytettävistä välineistä,

EVM:n lainanatokyvyn ja pääoman tarkistuksista,

EVM:n käytettävissä olevien tukivälineiden

tarkistuksista, pääoman kutsumisesta,

sopimukseen tehtävistä tarkistuksista uuden

euromaan tullessa EVM:n jäseneksi sekä

johtokunnalle delegoitavista tehtävistä. Muut

päätökset hallintoneuvosto tekee määräenemmistöllä.

Näitä päätöksiä ovat mm. komission

valtuuttaminen neuvottelemaan tuensaajaa

koskevasta sopeutusohjelmasta, tuen

hinnoittelurakenne, jäsenten väliset riidat

ja toimitusjohtajan valinta. Uudessa sopimusluonnoksessa

hallintoneuvoston keskinäisellä

sopimuksella (yksimielisyydellä) tehtävien

päätösten luetteloa on tarkennettu. Lainojen

hinnoittelua koskevat päätökset on siirretty

yksimielisyyttä vaativaksi.

Kukin hallintoneuvoston jäsen nimittää

johtokuntaan yhden jäsenen ja tälle varajäsenen

viiden vuoden toimikaudeksi. Komission

talousasioista vastaavalla komissaarilla ja

EKP:n pääjohtajalla on kummallakin oikeus

nimittää yksi tarkkailija johtokuntaan. Johtokunnan

puheenjohtajana toimii toimitusjohtaja.

Johtokunta tekee päätöksensä määräenemmistöllä,

jollei sopimuksessa toisin

määrätä. Johtokunta vastaa EVM:n toiminnan

yleisestä johtamisesta sopimuksen ja hallintoneuvoston

vahvistamien ohjeiden mukaisesti.

Uuden sopimusluonnoksen mukaan

johtokunnan jäsenelle ja varajäsenelle ei

määriteltäisi toimikautta vaan he olisivat

vaihdettavissa milloin tahansa.

EVM:n hallintoa johtaa toimitusjohtaja.

Toimitusjohtajan nimittää hallintoneuvosto

henkilöistä, joilla on asianmukaista kansainvälistä

kokemusta ja korkea ammattitaito talous-

ja rahoitusasioissa. Toimitusjohtaja ei

voi olla hallintoneuvoston jäsen tai johtokunnan

jäsen taikka varajäsen. Toimitusjohtajan

toimikausi on viisi vuotta, ja se voidaan

uusia yhden kerran.

EVM:n pääomasta määrätään 3 luvussa

(7—10 artiklat, uuden luonnoksen 8—11 artiklat).

EVM:n kokonaispääoma on 700 miljardia

euroa, joka jakautuu seitsemään miljoonaan

100 000 euron suuruiseen osuuteen,

jotka jäsenet merkitsevät sopimuksessa sovitun

osallistumisavaimen (sopimuksen liite1)

perusteella. Alkupääoma jaetaan maksettuun

pääomaan ja takuupääomaan. Alkupääoman

maksettu pääomaosuus on 80 miljardia euroa.

Osuuksia ei voi luovuttaa kuin siinä tapauksessa,

että EVM:ään tulee uusi jäsen.

EVM:n jäsenet sitoutuvat ehdoitta ja peruuttamattomasti

maksamaan osuutensa pääomasta

osallistumisosuutensa mukaisesti. Jäsenet

maksavat kaikki pääomamaksunsa sopimuksen

mukaisesti ajallaan. Jäsenet eivät

vastaa EVM:n veloista tai velvoitteista. Jäsenillä

on vastuu vain maksamatta olevasta

pääomaosuudestaan. Jäsen ei vapaudu maksuvelvollisuudestaan,

vaikka siitä tulisi

EVM:n tuensaaja. Suomen osuus kokonaispääomasta

olisi 12,5818 miljardia euroa.

U 6/2011 vp

4

Tästä 1,43792 miljardia euroa olisi maksettua

pääomaa ja 11,14388 miljardia euroa takuupääomaa.

Hallintoneuvosto voi päättää kokonaispääoman

puitteissa, että jäsenten tulee maksaa

asetetussa määräajassa vielä maksamatta oleva

osuus pääomasta. Päätös tehdään keskinäisellä

sopimuksella. Jos maksetun pääoman

määrä on laskenut alle 80 miljardin euron

siitä syystä, että pääomalla on täytynyt

kattaa tappioita tai jos päätetyn lainanantokyvyn

ylläpitäminen sitä edellyttää, johtokunta

voi yksinkertaisella enemmistöllä päättää

vielä maksamatta olevan pääoman maksamisesta.

Sillä jäsenellä, jonka toimista tappio

on aiheutunut, ei ole äänivaltaa päätettäessä

asiasta.

Toimitusjohtajan on pyydettävä jäseniä

maksamaan vielä maksamatta olevaa pääomaa,

jos se on tarpeen sellaisen tilanteenvälttämiseksi,

jossa EVM tulee kyvyttömäksi

maksamaan maksujaan tai muita velvoitteitaan

velkojilleen. Pyynnöstä on ilmoitettava

johtokunnalle ja hallintoneuvostolle. Toimitusjohtajan

on tehtävä pyyntö heti, kun hän

havaitsee, että EVM:n varat eivät riitä velvoitteiden

maksamiseen täysimääräisesti niiden

eräpäivinä. Jäsenet sitoutuvat sopimuksella

maksamaan määräykseen perustuvat

pääomat, kun toimitusjohtaja sitä pyytää.

Hallintoneuvoston tulee tarkastella pääoman

riittävyyttä säännöllisesti ja vähintään

viiden vuoden välein. Hallintoneuvosto voi

päättää pääoman korottamisesta, jolloin uudet

osuudet jaetaan jäsenten kesken osallistumisosuuden

mukaisesti. Uuden luonnoksen

mukaan hallintoneuvoston tulisi vähintään

viiden vuoden välein tarkastella paitsi

EVM:n pääoman riittävyyttä myös lainanantokyvyn

riittävyyttä.

Osallistumisosuus on EKP:n maksetun pääoman

avain, jota kuitenkin korjataan väliaikaisesti.

Korjauksen kesto on 12 vuotta. Korjatut

osallistumisosuudet ovat sopimuksen

liitteessä I. Suomen osuus on 1,7974 prosenttia.

Osallistumisosuutta tarkistetaan, kun

EKP:n pääoma-avainta tarkistetaan, uuden

jäsenen liittyessä EVM:ään ja korjatun osallistumisosuuden

käytölle sovitun 12 vuoden

määräajan päättyessä.

EVM:n toiminnasta määrätään 4 luvussa

(11—15 artiklat, uuden luonnoksen 12—17

artiklat). EVM:n toiminnan ensimmäinen perusperiaate

on, että koko euroalueen vakauden

turvaamiseksi EVM voi antaa jäsenvaltion

talouden tasapainottomuuksiin suhteutettua

taloudellista tukea tiukoin ehdoin sopeutusohjelman

puitteissa. Toisena perusperiaatteena

on, että tuen myöntämisen edellytyksenä

tapauskohtaisesti päätettävä riittävä ja oikeasuhteinen

yksityissektorin osallistuminen.

Yksityissektorin osallistumisen tapa ja laajuus

määräytyy velkakestävyysarvion ja euroalueen

vakauteen aiheutuvien seurausten

perusteella.

Uudessa luonnoksessa EVM:n toiminnan

perusperiaatteiden yksityissektorin osallistumista

koskevaa kohtaa (12 artiklan 2 kohta)

on täydennetty merkittävästi. Yksityissektorin

osallistumisessa noudatetaan IMF:n käytäntöä.

Määräyksessä on korostettu yksityisen

sektorin suoraa osallistumista velkakestävyyden

palauttamiseen, jos suoritettu velkakestävyysarvio

osoittaa, ettei sopeutusohjelmalla

yksin ole mahdollista palauttaa velkakestävyyttä.

Tuensaajalta edellytetään uskottavaa

suunnitelmaa velkakestävyyden palauttamiseksi

ja sen on osoitettava riittävä sitoutuminen

yksityissektorin vastuun toteutumiseen.

Artiklaan on lisätty myös uusi 3

kohta, jonka mukaan heinäkuusta 2013 alkaen

maturiteetiltaan yli vuoden arvopapereihin

on sisällytettävä yhteistoimintalausekkeet.

Tuen myöntäminen perustuu jäsenen esittämään

pyyntöön. Tukipyynnön jälkeen komissio,

yhteistyössä EKP:n kanssa, arvio,

vaikuttaako tilanne koko euroalueen vakauteen,

ja aloittaa yhdessä IMF:n kanssa velkakestävyysarvioinnin

sekä tekee arvion jäsenen

rahoitustarpeista. Tehdyn arvion perusteella

hallintoneuvosto voi antaa komission

tehtäväksi neuvotella yhdessä IMF:n kanssa

yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määritellään

tarkasti talouden tervehdyttämisohjelman

ehdot. Yhteisymmärryspöytäkirjan on

oltava sopusoinnussa EU:n perussopimukseen

perustuvien talouspolitiikan koordinaatiota

koskevien toimien kanssa. Komissio allekirjoittaa

pöytäkirjan saatuaan tähän hallintoneuvoston

hyväksynnän. Johtokunta hyväksyy

tukea koskevan yksityiskohtaisen sopimuksen

ja ensimmäisen tukierän maksamisen.

EVM:n on perustettava asianmukainen

järjestelmä, jolla varmistetaan, että se saa tu

6/2011 vp

U

5

ensaajalta maksut sovitun mukaisesti. Komissio

valvoo yhdessä IMF:n kanssa sopeutusohjelman

noudattamista. Johtokunta päättää

keskinäisellä sopimuksella, saatuaan komissiolta

raportin sopeutusohjelman noudattamisesta,

uusien tukierien maksamisesta.

EVM:llä on käytössään kaksi tukimuotoa:

laina, joka voi olla lyhytaikaista tai keskipitkää,

sekä joukkovelkakirjalainojen ostaminen

liikkeeseenlaskusta. Päätöksen tuen myöntämisestä

tekee hallintoneuvosto, joka myös

määrittelee tuen ehdot. Lainojen hinnoittelu

perustuu EVM:n omaan varainhankintakustannukseen

lisättynä hallintoneuvoston päättämällä

marginaalilla. Hallintoneuvosto voi

tarkistaa hinnoitteluperusteita. Uudessa sopimusluonnoksessa

EVM:n lainojen hinnoittelurakenne

on sisällytetty sopimukseen uutena

liitteenä 3. Sen mukaan hinnoittelurakenne

olisi EVM:n varainhankintakustannus

lisättynä 200 peruspisteen marginaalilla, jota

korotettaisiin 100 peruspisteellä siltä osin

kuin laina on maksamatta takaisin kolmen

vuoden kuluttua sen myöntämisestä. Kiinteäkorkoisille

yli kolmen vuoden lainoille

laskettaisiin yksi koko laina-ajan sovellettava

marginaali, jossa kolmen ensimmäisen vuoden

paino on 200 peruspistettä ja loppuvuosien

paino 200 lisättynä 100 peruspisteellä.

EVM on oikeutettu lainaamaan pääomamarkkinoilta

tai pankeista, rahoituslaitoksilta,

muilta henkilöiltä ja laitoksilta varat, joita

se tarvitsee taloudellisen tuen antamiseen.

Luvussa 5 määrätään EVM:n taloushallinnosta

(16—21 artiklat, uuden luonnoksen

18—25 artiklat). EVM voi sijoittaa varat, joita

ei välittömästi tarvita sen velvoitteiden

täyttämiseen raha- ja pääomamarkkinoille.

Toimitusjohtaja vastaa sijoitustoiminnasta

johtokunnan määrittämien ohjeiden mukaisesti.

EVM voi käyttää sijoitustoiminnan

tuottoja toiminta- ja hallintokustannusten kattamiseen.

Maksetun pääoman tuotto, josta on

vähennetty toimintakulut, maksetaan osinkona

jäsenille niiden osallistumisosuuksien suhteessa

niin kauan, kun EVM:ää ei ole aktivoitu.

Johtokunta voi päättää jakaa osinkoa, jos

maksettu pääoma ja vararahasto ylittää määrän,

joka on tarpeen lainanantokyvyn ylläpitämiseksi

eikä tuottoja tarvita EVM:n suoritusten

maksamiseen sen velkojille.

EVM:llä on vararahasto. Vararahastoon tuloutetaan

se osa tuotoista, joita ei makseta

osinkoina, sekä seuraamusmaksut, jotka tulevat

EVM:n jäsenten maksettavaksi monenkeskisessä

valvontamenettelyssä, liiallisten

alijäämien menettelyssä ja liiallisten tasapainottomuuksien

menettelyssä.

EVM:n mahdolliset tappiot katetaan ensin

vararahastosta, toiseksi maksetusta pääomasta

ja kolmanneksi takuupääomasta, joka määrätään

maksettavaksi. Jos joku jäsenistä ei

maksa osuuttaan takuupääoman maksuvelvollisuudesta,

muut jäsenet maksavat puuttuvan

osan, jotta EVM:n pääoma on riittävä.

Hallintoneuvosto päättää tällöin toimista,

joihin ryhdytään, jotta maksun laiminlyönyt

jäsen täyttää velvollisuutensa. Viivästyneelle

summalle voidaan vaatia maksamaan korkoa.

Maksuvelvollisuutensa laiminlyöneellä jäsenellä

ei ole äänioikeutta päätöksissä.

EVM:llä on sisäinen tarkastuslautakunta,

jossa on hallintoneuvoston kolme jäsentä. Jäsenillä

on oltava tilintarkastuksen ja rahoitustoiminnan

tuntemus. Lautakunnan jäsenet

ovat toimessaan itsenäisiä. Lautakunta suorittaa

EVM:n toiminnan ja tilien sisäisen tarkastuksen

ja toimittaa hallintoneuvostolle

tarkastuksesta vuosittain tarkastuskertomuksen.

Ulkoisen tilintarkastuksen suorittaa hallintoneuvoston

hyväksymä itsenäinen ulkoinen

tilintarkastaja. Sopimusneuvottelujen kuluessa

on tarkoitus selvittää mahdollisuuksia

tehdä tilintarkastuksesta erityisjärjestely Euroopan

tilintarkastustuomioistuimen kanssa

tilintarkastuksesta. Uuden luonnoksen mukaan

EU:n tilintarkastustuomioistuimella ei

olisi roolia EVM:n tilintarkastuksessa. Lukuun

on lisätty erillinen artikla, jonka mukaan

johtokunta vahvistaa EVM:n vuotuisen

talousarvion.

Yleiset määräykset EVM:stä ovat 6 luvussa

(22—31 artiklat, uuden luonnoksen 26—33

artiklat). EVM:n kotipaikka ja pääkonttori sijaitsee

Luxemburgissa. Se voi perustaa toimiston

Brysseliin. EVM:llä on kaikkien jäsenvaltioiden

alueella tehtäviensä suorittamisen

edellyttämät erioikeudet ja vapaudet.

EVM pyrkii saamaan samat erioikeudet ja

vapaudet myös niissä muissa maissa, joissa

se harjoittaa toimintaansa tai sillä on varoja.

EVM on itsenäinen oikeushenkilö ja sen mukaisesti

sillä on täysi oikeuskelpoisuus.

U 6/2011 vp

6

EVM, sen varat ja omaisuus on vapautettu

kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti

luovu tästä vapaudesta tai siitä

on sovittu EVM:n tekemässä sopimuksessa.

EVM on vapautettu kaikesta takavarikosta ja

pakkolunastuksesta. EVM:n asiakirjat ja toimitilat

ovat loukkaamattomia.

Johtokunta määrää toimitusjohtajan ja

muun henkilökunnan palvelussuhteen ehdoista.

Kaikilla toimessaan olevilla ja entisillä

hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenillä

sekä EVM:n palveluksessa olevilla tai olleilla

on velvollisuus pitää salassa EVM:n toimintaa

koskevat salassa pidettävät tiedot.

Jäsenten ja EVM:n väliset sekä jäsenten

keskinäiset sopimuksen tulkintaa tai soveltamista

koskevat kysymykset ratkaisee johtokunta.

Jäsenen ja EVM:n tai jäsenten keskinäiset

sopimuksen tulkintaa ja soveltamista

koskevat riidat ratkaisee hallintoneuvosto.

Riidan osapuolena olevalla hallintoneuvoston

jäsenellä ei ole äänioikeutta päätöksenteossa.

Jos jäsen ei tyydy hallintoneuvoston ratkaisuun,

riita voidaan saattaa Euroopan unionin

tuomioistuimen ratkaistavaksi SEUT 273 artiklan

mukaisesti. Tuomioistuimen ratkaisu

sitoo kaikkia osapuolia.

Hallintoneuvoston jäsenet, johtokunnan jäsenet

ja varajäsenet, toimitusjohtaja, henkilökunta

ja komiteoiden jäsenet sekä edellä

mainittujen neuvonantajat on vapautettu kaikista

oikeudellisista menettelyistä, jotka kohdistuvat

heidän toimintaansa mainittua tehtävää

suoritettaessa. Hallintoneuvosto voi kuitenkin

poistaa vapautuksen.

Virallisen toimintansa osalta EVM, sen varat,

tuotot, omaisuus sekä valtiosopimuksen

mukainen toiminta ja toimet on vapautettu

kaikista välittömistä veroista. EVM:n jäsenten

on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin

EVM:n maksamien, sen viralliseen toimintaan

liittyviin hankintoihin sisältyvien välillisten

verojen palauttamiseksi, siltä osin kuin

kyse on huomattavista hankinnoista. Vapautus

ei koske julkisiin palveluihin sisältyviä

veroja. EVM:n henkilöstö on EVM:n maksamien

palkkojen ja korvausten osalta vapautettu

kansallisesta tuloverosta. Henkilöstö

maksaa sisäistä tuloveroa. Kaikki verot, jotka

koskevat EVM:n liikkeeseen laskemia arvopapereita

tai niiden tuottoa, ovat kiellettyjä,

jos ne asettavat nämä arvopaperit eriarvoiseen

asemaan liikkeeseen laskijan perusteella.

EVM julkaisee vuosikertomuksen, joka sisältää

tilintarkastetun tilinpäätöksen. Lisäksi

jäsenille toimitetaan neljännesvuosittain yhteenveto

EVM:n taloudellisesta asemasta ja

toiminnan tuloksesta.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

EVM:llä on niiden alueella sopimuksen mukaiset

erioikeudet ja vapaudet. Hallintoneuvosto

voi päättää erioikeuksista ja vapauksista

luopumisesta. Toimitusjohtaja päättää erioikeuksien

ja vapauksien poistamisesta

EVM:n henkilöstön osalta. EVM:llä on oikeus

tehdä yhteistyötä IMF:n, tapauskohtaisesti

taloudellista tukea antavan euroalueeseen

kuulumattoman jäsenvaltion sekä vastaavalla

alalla toimivan kansainvälisen laitoksen

kanssa.

Luvussa 7 määrätään siirtymäjärjestelyistä

(32—35 artiklat, uuden luonnoksen 34—38

artiklat).

Uudessa sopimusluonnoksessa lukuun on

lisätty erillinen 34 artikla siitä, että siirtymäaikana

EVM:n ja ERVV:n yhteenlaskettu

lainananto ei voi ylittää 500 miljardia euroa

lukuun ottamatta tilannetta, jossa hallintoneuvosto

on yksimielisesti tarkistanut lainanantokykyä.

ERVV:n lainat, joita ei ole rahoitettu

eikä maksettu tuensaajalle, siirrettäisiin

tai voitaisiin siirtää 35 artiklan mukaan

EVM:n tueksi.

EVM:ää perustettaessa maksettu pääoma

maksetaan viidessä yhtä suuressa vuotuisessa

erässä. Ensimmäinen erä maksetaan viiden

päivän kuluessa sopimuksen voimaantulosta.

Loput erät maksetaan vuosittain vastaavana

päivänä. Vuosien 2013—2017 välisenä siirtymäaikana

jäsenten tulee toimitusjohtajan

pyynnöstä antaa EVM:lle asianmukaisia välineitä,

jotta maksetun pääoman ja EVM:n

liikkeeseen laskemien sellaisten velkojen,

joita se ei vielä ole maksanut takaisin, välinen

suhde säilyy vähintään 15 prosentissa.

Sopimusluonnosta on muutettu siten, että ensimmäinen

maksetun pääoman erä pitäisi

maksaa EVM:lle aikaisemman viiden päivän

sijasta 15 päivän kuluessa sopimuksen voimaantulosta,

ei kuitenkaan ennen 2 päivää

tammikuuta 2013.

Sellaisen jäsenen osallistumisosuutta, jonka

henkeä kohti laskettu bruttokansantulo on al

6/2011 vp

U

7

le 75 prosenttia Euroopan unionin keskiarvosta,

korjataan 12 vuoden ajan. Määräaika

alkaa siitä, kun kyseinen maa otti euron käyttöön.

Korjauksessa maan EKP:n pääomaavaimesta

vähennetään määrä, joka on kolme

neljäsosaa erotuksesta, joka saadaan vähennettäessä

kyseisen jäsenvaltion EKP:n pääoma-

avainosuudesta sen osuus kaikkien jäsenvaltioiden

yhteenlasketusta bruttokansantulosta.

Jäsenen osallistumisosuuteen tuleva

väliaikainen alennus katetaan jakamalla se

muiden jäsenten kesken.

Kunkin jäsenen on nimitettävä hallintoneuvoston

jäsen kahden viikon kuluessa sopimuksen

voimaantulosta. Hallintoneuvosto

nimittää kahden kuukauden kuluessa sopimuksen

voimaantulosta toimitusjohtajan sekä

johtokunnan jäsenet ja varajäsenet. Hallintoneuvoston

puheenjohtaja valitsee arvalla yhdeksän

johtokunnan jäsentä, joiden toimikausi

on 30 kuukautta lyhyempi kuin mitä sopimuksessa

muutoin määrätään.

Loppumääräykset ovat 8 luvussa (36—38

artiklat, uuden luonnoksen 39—43 artiklat).

Sopimus talletetaan Euroopan unionin neuvostoon

ja se on avoinna sopimuksen liitteessä

II mainituille valtiolle allekirjoituksia varten

sovittavan ajan (vuonna 2011). Liite II sisältää

euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot.

Allekirjoittajien on ratifioitava tai hyväksyttävä

sopimus ja talletettava ratifioimiskirja

tai hyväksymiskirja sovittavan ajan kuluessa

(ajankohta vuonna 2013). Muut Euroopan

unionin jäsenvaltiot voivat liittyä sopimukseen

liittyessään euroalueeseen. Tarkemmat

ehdot liittymiselle määrittelee hallintoneuvosto.

Liittymiskirja on talletettava neuvostoon,

joka ilmoittaa muille jäsenille tallettamisesta.

Sopimus tulee voimaan, kun ratifioimiskirjan

tai hyväksymiskirjan tallettaneiden allekirjoittajien

osuus pääoman kokonaismäärästä

on vähintään 90 prosenttia. Sopimuksen

tultua voimaan se tulee muiden jäsenten osalta

voimaan kymmenentenä päivänä siitä, kun

ratifiointikirja tai hyväksymiskirja on talletettu.

Uusien euromaiden kohdalla noudatetaan

vastaavaa 10 päivän määräaikaa.

Sopimus laaditaan yhtenä kappaleena kaikilla

euromaiden virallisilla kielillä, jonka

jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

Uuden sopimusluonnoksen mukaan sopimuksen

voimaantulo ei enää olisi automaattinen,

kun riittävä määrä jäseniä on tallettanut

ratifiointikirjan. Sopimus tulisi voimaan

viimeisen tarvittavan ratifiointikirjan vastaanottamista

seuraavan toisen kuukauden

ensimmäisenä päivänä. Sopimuskieliin on lisätty

Suomen toinen virallinen kieli ruotsi.

3 Vaikutukset Suomessa

Vuonna 2008 alkanut globaali finanssimarkkinoiden

kriisi ja sitä vuonna 2010 seurannut

euroalueen valtioiden velkakriisi ovat

osoittaneet, että tekijät, jotka ovat Suomen

omien toimien ja vaikutusmahdollisuuksien

ulkopuolella vaikuttavat keskeisesti Suomen

taloudelliseen asemaan. Finanssikriisi johti

Suomen bruttokansantulon voimakkaaseen

laskuun ja viennin romahtamiseen ennennäkemättömällä

tavalla. Valtion verotulot pienenivät

kymmenillä miljardeilla euroilla ja

valtion velka nousi. Euroalueen vakaus on

Suomelle ja sen taloudelle keskeinen kysymys.

Pysyvä euroalueen kriisinhallintamekanismi

on omiaan lisäämään euroalueen vakautta

ja siten vaikuttaa siten myönteisesti

myös Suomen asemaan. Pysyvä kriisinhallintamekanismi

ei kuitenkaan merkitse euroalueen

valtioiden keskinäistä yhteisvastuuta. Jokainen

valtio vastaa edelleen omista veloistaan.

Tämä on myös Suomen kannalta välttämätön

edellytys EVM:n perustamiselle.

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1

momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset

ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät

lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä

tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia

taikka vaativat perustuslain mukaan

muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Sopimusluonnos sisältää useita eduskunnan

hyväksymistä vaativia määräyksiä. Sopimuksella

Suomi sitoutuu maksamaan osuutensa

EVM:n pääomasta. Tällä on välitön vaikutus

valtion talousarvioon. EVM.llä olisi erivapauksia

ja etuoikeuksia, jotka perustuslakivaliokunnan

vakiintuneen kannan mukaan kuuluvat

lainsäädännön alaan. Sopimus sisältää

myös riitojen ratkaisumääräyksen, joka sitoo

Suomea.

Sopimuksen tekevät euroalueeseen kuuluvat

Euroopan unionin jäsenvaltiot. Suomen

U 6/2011 vp

8

perustuslain kannalta kysymys on siitä, kuuluuko

tällainen sopimus perustuslain 93 §:n

1 momentin mukaisen tasavallan presidentin

ja valtioneuvoston yhteistoiminnan piiriin vai

93 §:n 2 momentin mukaisen valtioneuvoston

toimivallan alaan.

Lausunnossaan PeVL 49/2001 vp perustuslakivaliokunta

totesi, että perustuslain 93 §:n

2 momentin nojalla valtioneuvosto vastaa

Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta

valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä

Suomen toimenpiteistä, jollei päätös

vaadi eduskunnan hyväksymistä. Ilmaisulla

"Euroopan unionissa tehtävä päätös" on korvattu

perustuslaissa aikaisemmin ollut viittaus

valtiopäiväjärjestyksessä säädetyissä kansainvälisissä

toimielimissä tehtäviin päätöksiin.

Säännöksen sanamuoto on aikaisempaa

yleispiirteisempi ja joustavampi (ks. HE

1/1998 vp, s. 146/I) sekä valtioneuvoston

tehtäviä koskevilta osilta oleellisesti laajaalaisempi

(ks. PeVM 6/1999 vp, s. 4—5).

Valiokunta on perustuslakiesityksestä antamassaan

mietinnössä katsonut, että 93 §:n

2 momentin ilmaisu "kattaa myös unionin

toimivaltaan muodollisesti kuulumattomat,

mutta unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan

rinnastettavat asiat" (ks. PeVM

10/1998 vp, s. 27/I).

Prümin sopimusta koskevassa lausunnossaan

(PeVL 56/2006 vp) perustuslakivaliokunta

totesi, että sopimusta ei ole tehty unionin

rakenteissa, mutta sillä on tuolloisten

Schengenin sopimusten tapaan kiinteä yhteys

unionin puitteissa tehtävään yhteistyöhön.

Sopimuksessa on valiokunnan mielestä kysymys

sellaisesta unionin asioihin sisällöltään

ja vaikutuksiltaan rinnastettavasta asiasta,

joka kuuluu perustuslain 93 §:n 2 momentin

mukaisesti valtioneuvoston toimivaltaan.

EVM:n jäseninä ovat ja siinä voivat olla jäseninä

vain euroalueeseen kuuluvat EU:n jäsenvaltiot.

EVM:n ainoana tehtävä on turvata

koko euroalueen vakautta antamalla tukea

euromaalle varoista, jotka EVM on hankkinut

markkinoilta. Komissiolla ja EKP:llä on

keskeinen rooli laadittaessa tuensaajalle talouden

sopeutusohjelmaa. Ohjelman on oltava

sopusoinnussa EU:n perussopimuksen

puitteissa tehtävien neuvoston päätösten

kanssa. EVM:ää ja EVM-sopimusta koskevat

riidat ratkaisee Euroopan unionin tuomioistuin.

Edellä esitetyn perusteella valtioneuvosto

katsoo, että puitesopimus on perustuslakivaliokunnan

tulkinnan mukaisesti Euroopan

unionissa tehtävä päätös.

Osassa Suomen valtion joukkovelkakirjalainoja

on niin sanottu

joka kieltää Suomen valtiota asettamasta

muita velkoja parempaan asemaan kuin mitä

tällaisen lausekkeen sisältävän velkakirjan

omistaa. Jos näin kuitenkin menetellään, on

pari passu –lauseke,

pari passu

omistajalla oikeus saada maksu välittömästi

paremman oikeuden antavan säännöksen

tai muun menettelyn tulessa voimaan.

–lausekkeen sisältävän velkakirjan

4 Kansallinen käsittely

Asiaa on valmistelu valtiovarainministeriössä

yhteistyössä valtioneuvoston kanslian

kanssa. Valtioneuvoston kannat on muodostettu

hallituksen EU-ministerivaliokunnassa.

EU:ssa asiaa on käsitelty euroryhmän kokouksissa,

euroalueen valtion ja hallitusten

päämiesten kokouksessa ja Eurooppaneuvoston

kokouksissa sekä virkamiestasolla

euroryhmätyöryhmän ja sen alaisen toimintaryhmän

kokouksissa.

Eduskunnalle on asiasta annettu valtioneuvoston

selvitykset (E 86/2010 vp ja E

143/2010 vp) 22 päivänä lokakuuta 2010 ja

jatkokirjelmät 17 päivänä marraskuuta, 3 ja

13 päivänä joulukuuta 2010 sekä 11 päivänä

helmikuuta 2011 ja jatkokirjelmä 18 päivänä

maaliskuuta 2011. Suuri valiokunta on käsitellyt

asiaa useissa kokouksissaan, muun muassa

27 päivänä lokakuuta, 10 ja 15 päivänä

joulukuuta 2010, 14 päivänä tammikuuta, 11

ja 25 päivänä helmikuuta, sekä 10, 18 ja 23

päivänä maaliskuuta 2011. Eduskunnalle annettiin

sopimusluonnoksesta valtioneuvoston

selvitys (E 190/2010 vp) 11 päivänä huhtikuuta

2011.

5 Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto katsoo, että pysyvä kriisinhallintajärjestelmä

eli Euroopan vakausmekanismi

(EVM) on välttämätön osa uutta,

vahvistettua talouden ohjausjärjestelmää.

EVM-sopimusluonnos vastaa varsin pitkälti

U 6/2011 vp

9

Eurooppa-neuvoston 24—25 päivänä maaliskuuta

2011 päätelmiin sisältyviä EVM:n

pääpiirteitä. Sopimus onkin valtioneuvoston

mielestä hyväksyttävissä.

Alkuperäinen sopimusluonnos ei kuitenkaan

kaikilta osin ole riittävän selkeä ja täsmällinen.

Tämän takia sitä olisi täsmennettävä

ja täydennettävä jäljempänä esitetyllä tavalla.

Suomi on koko EVM:ää koskeneen valmistelun

aikana korostanut yksityisen sektorin

vastuuta ja osallistumista tulevien kriisien

hoitamiseen. Tuen antamisen pitää aina perustua

kriisiin ajautunutta maata koskevaan

velkakestävyysarvioon. Jos velkakestävyysarvio

on kielteinen, tulee kyseisen valtion

aloittaa yksityisen sektorin velkojien

kanssa keskustelut velkojen uudelleenjärjestelystä.

Valtioneuvosto katsoo, että tämä

keskeinen periaate on välttämätöntä sisällyttää

sopimukseen.

IMF:n etuoikeusasema ei perustu sitä koskevaan

valtiosopimukseen tai muuhun oikeudelliseen

asiakirjaan. IMF sisällyttää tuensaajalle

toimitettavaan tukipäätökseensä

maininnan, että IMF:n saatavilla on etuoikeus

muihin avunsaajan velkojiin nähden.

Suomi voi hyväksyä sen, että myöskään

EVM-sopimuksessa ei ole määräystä siitä, että

EVM:llä on etuoikeutettu asema muihin

velkojiin nähden IMF:ää lukuun ottamatta,

koska tämä vastaa IMF:n etuoikeusasemaa

koskevaa käytäntöä. Tästä huolimatta on tarpeen

selvittää, voidaanko etuoikeusasemasta

ottaa maininta sopimuksen johdantokappaleisiin

ilman, että siitä aiheutuu oikeudellisia

ongelmia. EVM:n saamisten etuoikeutta koskevien

muotoilujen ei pidä johtaa siihen, että

Suomen tai muiden euromaiden liikkeeseen

laskemat

joukkovelkakirjat tai niitä koskevat johdannaissopimukset

erääntyvät maksettavaksi välittömästi.

EVM:n päätöksentekomenettelyn osalta

päätökset laina-avun myöntämisestä ja ehdoista,

EVM:n lainakapasiteetista sekä

EVM:n tukimuodoista tehdään sopimusluonnoksen

mukaan yksimielisesti. Tämän on

valtioneuvoston näkemyksen mukaan välttämätöntä,

jotta Suomen asemaan mahdollisesti

merkittävästikin vaikuttavia päätöksiä ei

voida tehdä vastoin Suomen kantaa. Yksimielinen

päätöksenteko myös turvaa eduskunnan

aseman, koska päätökset tuen antamisesta

tehdään hallintoneuvostossa, jossa

Suomen edustajana toimii eduskunnalle parlamentaarisessa

vastuussa oleva ministeri.

On kuitenkin yhtä lailla tärkeää, että saavutetaan

varmuus EVM:n päätöksentekokyvystä

etenkin tilanteessa, jossa sen pääomarakenne

on heikentynyt. Yksittäisen jäsenmaan

veto-oikeuden rajoittaminen tilanteissa, joissa

EVM ei pystyisi maksamaan yksimieliseen

päätökseen perustuvaa tukea varten ottamiaan

lainoja takaisin, on perusteltua siksi,

että se vaikuttaa suoraan EVM:n luotettavuuteen

markkinatoimijana ja pienentää siten

EVM:n perustamiseksi tarvittavia pääomia.

Toimitusjohtaja voi esittää jäseniä velvoittavan

kutsun maksaa lisää pääomaa, jos uhkana

on EVM:n maksukyvyttömyys. Valtioneuvosto

katsoo, että menettely on hyväksyttävissä

osana sopimuskokonaisuutta, koska

sopimusluonnoksen perustella menettely tulee

kyseeseen vasta, kun vararahasto ja aikaisemmin

maksettu pääoma on jo käytetty kokonaan

tappioiden kattamiseen. Ehdotettu

seitsemän päivän määräaika pääoman maksamiselle

on kuitenkin lyhyt ja sitä olisi tarpeen

saada pidemmäksi.

Luonnoksessa ei ole määräyksiä siitä, miten

menetellään pääoman suhteen, jos EVM

päätetään purkaa. Valtioneuvosto pitää tällaisen

määräyksen sisällyttämistä sopimukseen

tärkeänä. Suomen tavoitteena on saada sopimukseen

sisällytetyksi määräys, jonka mukaan

pääomat palautetaan jäsenvaltiolle osallistumisosuuksien

suhteessa, jos EVM päätetään

purkaa.

EVM:n perustamista koskeva sopimus ei

valtiosopimuksena kata, eikä voikaan kattaa,

kaikkia EVM:n toimintaan liittyviä yksityiskohtia.

Tästä huolimatta on perusteltua sisällyttää

sopimukseen tai sen liitteisiin mahdollisimman

paljon yksityiskohtia Eurooppaneuvoston

päätelmien liitteenä olevista

EVM:ää koskevista pääpiirteistä. Mahdollisuuksien

mukaan olisi perusteltua täsmentää

ainakin jossain määrin myös muun muassa

sitä, missä määrin EVM voi ostaa ohjelmavaltion

velkakirjoja uusemissioista, ja pitääkö

velkakestävyysarviota laadittaessa kaikkien

kolmen instituution (IMF, komissio, EKP)

päätyä yhtenäiseen arvioon.

U 6/2011 vp