Mauri Pekkarinen: "Aukko paperissa". ERVV-lakiesityksestä puuttuvat kokonaan vakuudet, jotka olivat mukana vielä 18.8.2011 suurelle valiokunnalle jaetussa luonnoksessa.

Eduskunnassa käytiin tiistaina 27.9.2011 iltapäivällä ERVV-puitelain muutosta koskeva toinen keskustelu, jossa kävi ilmi,

etteivät kansanedustajat ole saaneet oikeaa informaatiota ERVV-vakausmekanismista, josta heidän on määrä äänestää 28 9.2011.

Lakiin ei ole kirjattu Suomelle minkäänlaisia vakuuksia tai edes maksujen todellista määrää, vaikka asiasta jo äänestetään. 

"Mutta siinä on tuommoinen aukko tässä paperissa"

Keskustapuolueen kansanedustaja Mauri Pekkarinen kertoi eduskunnan täysistunnossa tiistaina 27.9.2011 kuinka ERVV-lakiehdotuksesta, jonka kansanedustajat ovat nyt äänestettäväkseen saaneet, 

puuttuu Suomen riskivakuuksia koskeva kohta kokonaan.

Riskivakuudet, joista media ja ministerit ovat hehkuttaneet, oli mukana vielä ERVV-lakiluonnospaperissa, joka jaettiin suuren valiokunnan jäsenille elokuun 18. 2011.

Mauri Pekkarinen sanoi täysistunnossa:

"Nyt kun minä luen tätä lakia  (uutta luonnosta, josta äänestetään 28.9.2011), tätä asianomaista kohtaa, minä näytän teille, tässä on se alakohta d, mutta siinä on tuommoinen aukko tässä paperissa. Siitä on ilmeisesti jollain tavalla jäänyt nyt tämä kohta pois."  

Poimintoja Mauri Pekkarisen puheenvuorosta täysistuntokeskustelussa: 

(Lihavoinnit ja välilyönnit blogistin).

"Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella ensimmäisen kerran menen tänne pönttöön. Olen tavallisesti tuolta toiselta puolelta puhunut. Täältä näkee erityisesti edustaja Saarisen kasvot paljon paremmin, ja ajattelin, että tästäkin syystä tulen tähän pönttöön.
Arvoisa puhemies! Näin jälkikäteenkin voidaan ihan perustellusti arvioida ja arvostellakin sitä, olivatko keväällä 2010, kesällä 2010 tehdyt toimet silloin kärjistyneen kriisin hoitamiseksi oikeita 

vai olisiko voitu menetellä toisin. 

Jälkikäteen on ihan varmaa vaikea sanoa; kuitenkin siinä akuutissa tilanteessa, missä elettiin, se tartuntavaara, kriisin leviäminen todella nopeasti ja kauas ja kovasti, oli mitä ilmeisin. 

Siinä tilanteessa niiden välineiden, jotka silloin olisivat olleet käytettävissä, etsimisessä ei ollut kovin paljon aikaa, ja niinpä päädyttiinkin ratkaisuun, jossa rajattiin tarkat rahamäärät, millä ollaan vastuita kantamassa, ja tarkat toimintamuodot, jotka vain ne tulivat kysymykseen silloin, kun apua annetaan. 

Niin ikään määriteltiin, että kun tukea annetaan, niin aina siihen tukeen liittyy sopeutusohjelma, jossa sille velalliselle pantiin kovat ohjeet. 

Maan pitää täyttää tämä ja tämä kehitysura voidakseen saada senttiäkään seuraavasta maksuerästä lisää rahaa.

Näillä pelisäännöillä lähdettiin liikkeelle, ja minun on vaikea sanoa ja tuomita, että se olisi ollut väärä ratkaisu.

Ymmärrän hyvin, että täällä on kansanedustajia, jotka sanovat, että se oli väärä ratkaisu, kuitenkin niin, että sitten nämä samat kansanedustajat nyt ovat sitä mieltä tai vaalien jälkeen olivat sitä mieltä, että kyllä Portugalia pitää tukea, että sinne pitää panna 37 miljardia euroa. 

Erityisesti edustaja Viitanen täällä on paljon puhunut, kuinka keskusta käänsi jotenkin kelkkansa tässä ja että demarit rohkeasti, siis Suomen sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, hyvin johdonmukaisesti jotenkin toimivat. 

Vaalien jälkeen SDP oli valmis hyväksymään Portugali-paketin, eikä siinä ollut mitään niitä velvoitteita, mistä te olette täällä puhuneet, puhuitte ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. 

Kun ihmiset teitä äänestivät vaaleissa, he luulivat, että te pidätte huolen siitä, että näin ei menetellä. 

Kun vaalit oli käyty, te hyväksyitte Portugali-paketin ensi töiksenne ilman minkäänlaisia ehtoja mihinkään niihin kohtiin, joista te vaalien alla puhuitte. 

Mutta sen jälkeen nyt sitten, kun on lähdetty uusia toimia hakemaan ja hallitusohjelman rakensitte, niin se on totta, että siinä ohjelmassa te puhutte nyt näistä vakuuksista. 

Hyvä homma. 

Jos kerran pitää lähteä lisävastuisiin mukaan, niin eihän se hullumpi homma ole, että silloin tavoitellaan niille vastuille sitten myöskin vakuuksia. 

Meidän mielestämme ei pidä ollenkaan lähteä niihin lisätoimiin. Mutta jos kerran lähtee niihin lisätoimiin, lisävastuisiin, niin kyllä vakuuksien niihin hakeminen on hyvä asia.

Kuinka vakavia nämä vakuuksien hakemiset pohjimmiltaan ovat? 

Yksi mittari niitten pohtimiseen on katsella, mitä me nyt tässä päätämme. 

18. päivä elokuuta tänä vuonna meille suuren valiokunnan jäsenille jaettiin luonnos siitä, minkälainen tulisi olemaan tämä laki, mitä nyt tässä käsitellään. 

Tämän luonnoksen sivulla 5 sanotaan näin - sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan uudeksi alakohdaksi d. 

Sen mukaan ERVV ja tuensaaja voivat tarvittaessa perustaa vakuus- ja muun järjestelyn, jolla jäsenvaltioille niiden ERVV:lle antamista takauksista aiheutuva riski voidaan kattaa. 

Tämä oli juuri se, mikä siellä 21.7. päätettiin. 

Tämä oli juuri se, minkä hallitus kertoi kerran, että lakiin tullaan kirjoittamaan. 

Nyt kun minä luen tätä lakia, tätä asianomaista kohtaa, minä näytän teille, tässä on se alakohta d, mutta siinä on tuommoinen aukko tässä paperissa. 

Siitä on ilmeisesti jollain tavalla jäänyt nyt tämä kohta pois. 

No, minä lähden vakavasti siitä, että se on niin kuin ihan poliittinen päätös, että se on jäänyt, mutta se on kaiken todennäköisyyden mukaan alkuperäisesti siinä kaiken kaikkinensa ollut mukana.

Arvoisa puhemies! Minusta jo silloin, kun tämä laki täällä esiteltiin, valtiovarainministerin oikea menettelytapa olisi ollut se, että hän olisi sanonut, että hei, nyt kävi niin, että näillä ja näillä perusteilla, tästä ja tästä syystä se, mitä 18. päivä elokuuta suuren valiokunnan jäsenille, kansanedustajille, meille, näille herroille tässä ja rouville, mitä täällä salissa nytkin on osa teistä, silloin jaettiin, huomatkaa nyt, kansanedustajat, ei ole tässä mukana. 

No, me kyllä nyt huomasimme sitten muutenkin, mutta minusta nyt olisi ollut reilua kaiken kaikkinensa tämä sanoa. 

Minä uskon, että kun hallitus nyt on päätynyt siihen, että otetaan meidän piikkiin entistä laajempia ja suurempia riskejä ja vastuita jnp., minä uskon, että te jonkunlaiset vakuudet sieltä saatte. 

Mutta en minä sitä usko, että saatte likvidejä, realisoitavissa olevia täydellisiä vakuuksia, ei sitten sinne päinkään.

Eilinen eräs saksalainen aikakauslehti nettiversiossaan kertoi, että siellä oltaisiin neuvottelemassa mahdollisuutta, että pysyvän ERVM:n, siis tämän pysyvän kriisirahaston osalta, kun siellä 

Suomi joutuu maksamaan 1,5 miljardia euroa, tai saa maksaa tai joutuu maksamaan 1,5 miljardia, suoraan pääomatukea sinne ja sitten muistaakseni 11,4 tai jotain yli 11 miljardia näitä takauksia, 

tämän pääomatuen Suomi maksaakin yhdellä kertaa eikä viidessä erässä. 

Kun se tekee näin, siis sijoittaa omia rahojaan vähän enemmän kuin mitä muut tekevät, niin sitten saisi jonkunlaisia vakuuksia vastapainoksi.

Onko loppuratkaisu tämä vai mikä tahansa, olennaista oli tässä jutussa kuitenkin se, että Berliinissä valtiovarainministeriön virkamiesten arvioiden mukaan tämä niin sanottu etuus on luonteeltaan sellainen, että siellä ei arvioida yhdenkään toisen euromaan käyttävän tällaista mahdollisuutta hyväkseen. 

Se, että näin on, jos näin on, mielestäni kyllä kertoo, kuinka likvidistä, kuinka täyden arvon vakuudesta pohjimmiltaan on kysymys, jatkamatta siitä enempää. 

No nyt kysymys on kuitenkin vain arviosta, onko tämä se vakuus vai joku muu. 

Minä luulen, että jos ei se olekaan tämä, niin luonteeltaan tämäntapaisesta järjestelystä, 

jostakin sellaisesta, joka ei täysimääräistä reaalivakuutta kuitenkaan merkitse, 

jostain sentapaisesta viime kädessä kuitenkin on kysymys. 

Mutta uskon varmasti, että jotain Suomelle tarjotaan, 

joka sitten täällä tullaan selittämään meille, että tämä on nyt se vakuus, mikä tässä kaiken kaikkinensa tuli.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan palata siihen, miten tästä eteenpäin, kun keskusta sanoo, että ei uutta tukea, ei uusia vastuita, ei uusia tukimuotoja pankkien ja erilaisten salkunhaltijoitten taakan keventämiseen, koska nyt todella siihen avataan pää. 

Edustaja Sasi on siinä oikeassa, että eihän tämä tarkoita, että rahaa laitetaan nyt noihin tarpeisiin, ei ollenkaan, ei. 

Mutta tällä avataan se mahdollisuus, että sitten erillisillä päätöksillä noin voidaan tehdä, ja kun sillä tiellä kuljetaan, ollaan tämä mahdollisuus avaamassa, niin on sitten aina suurempi mahdollisuus, että sentyyppistä mahdollisuutta nyt myös sitten käytetään. 

Parempi tie olisi se, että nyt nämä letkut todellakin poikki, lisärahaletkut poikki, 

ja että sen jälkeen sitten euromaat päättäisivät keskuudessaan uusista ja voimakkaammista julkisen talouden tervehdyttämistoimista kaikissa euromaissa... 

...ryhdytään oikein tositoimiin omien rahoitusinstituutioittensa pääomittamiseen, mikäli tarvis on.

Minä vielä kolmannen kerran sanon, että 90-luvun alussa me teimme Suomessa näin eikä yksikään maa Euroopassa eikä maailmassa antanut meille senttiäkään rahaa tai silloista penniäkään tai markkaakaan meille rahaa. 

Me teimme itse tämän homman ja perustimme Valtion vakuusrahaston, Vvr:n,.. 

...Näillä toimin me selviydyimme kaikesta siitä taakasta, joka oli todella raskas meille meidän selviytymistämme ajatellen...

Nyt tulen lopuksi vielä siihen, että sen jälkeen kun mahdollisesti joku maa on joutunut velkasaneeraukseen, on ilman muuta selvää, että se maa ei ole valmis sitten vielä hetimmiten velkamarkkinoille. 

Me joudumme jollakin tavalla sitä auttamaan, ja siihen tilanteeseen mielestäni sen sijaan, että tällaisen ERVV:n muskeleita lisätään, on paljon parempi se, että me perustamme yksinkertaisesti tämmöisen pankin, että ERVV muuttuu tällaiseksi euromaiden yhteiseksi pankiksi...

Tämä on se malli, jota minä olen ymmärtänyt, että Saksassa esimerkiksi Schäuble pitää ihan kannatettavana ja järkevänä mallina. 

Arvoisa puhemies! Siis ei muuta kuin letkut poikki ja tervehdyttämään. 

Jokainen ottakoon vastuun omistaan, ja sitten, mitä jäljelle jää, niiden apuun tarvitaan varmasti myöskin meidän sumeiden suomalaisten toimia ja voimia. (Johannes Koskinen: Onko se happiletku vai ruokintaletku?) - Kuunnellaan, mitä Saarinen vastaa."

(Lainaus päättyy).

Eduskunnan täysistunnon pöytäkirja 27.9.2011 on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_41_2011_ke_p_1.shtml

--------------------------------------------------------------------------------------

ERVV-vakausvälinettä koskevan lain valmistelu alkoi eduskunnan elimissä elokuussa 2010, eikä sitä ole varsinaisesti otettu vielä käyttöön.

Silti sitä jo nyt halutaan muuttaa. 

Vasemmistoa ja demareita äänestäneet suomalaiset saatiin viime vaaleissa perussuomalaisten kanssa uurnille, koska vaikutti siltä, että vasemmisto vastusti liittovaltiokehitystä sekä niinsanottua kriisiapua euroalueen pankeille.
Kansalaisille uskoteltiin ennen vaaleja, että Suomi saa korolliset vakuudet antamilleen kriisilainoille ja takauksille. 

Puhetta vakuuksista ovat jatkaneet hallituspuolueiden edustajat edelleen, vaikka väitteille ei näytä olevan katetta. 

Onko tv-ruudusta eduskunnan täysistuntoa seuraavien vaieten hyväksyttävä, että kansalaisille ja kansanedustajille puhutaan muunnettua totuutta puoluepoliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä? 

Toinen seikka oli Suomelle ERVV-vakausvälineestä koituvan maksuosuuden määrä.
Suomen väitettiin kärsivän lystissä vain kohtuullisia määriä, summat liikkuivat muutamissa miljoonissa euroissa.
Keskiviikkona 28.9.2011 eduskunnan eteen lykätään kuitenkin päätettäväksi ERVV-lakiluonnos, jossa vakuuksista ei puhuta mitään eikä Suomen todellisten rahavastuiden määrää osata sanoa.

On esitetty ERVV-EVM-bailout -rahaston vaativan jopa 

neljän tuhannen miljardin (4 biljoonaa) kokonaissummia.

- Nämä miljardit uppoavat pankkien tukemiseen, sanoo Daniel Gros, joka johtaa Centre for European Policy Studies tutkimuslaitosta.

- EU:n byrokraatit eivät uskalla kertoa totuutta rahasummista poliitikoille ja lainlaatijoille, The Financial Times kertoo. 

Euroalueen 91 suurinta pankkia tarvitsevat neljä tuhatta miljardia (4 biljoonaa) euroa pelkästään ensi vuoden kuluessa selviytyäkseen velkakuormasta samalla, kun rahalaitokset kieltäytyvät enää lainaamasta toisilleen Euroopan alueella. 

Jollei näitä pankkeja kansallisteta eli oteta valtioiden haltuun, ainoaksi maksajaksi jäävät euroalueen kansalaiset.

The Financial Times kertoo, ettei EU:n, EKP:n ja IMF:n päällikkötaso ole kertonut lakeja säätäville kansanedustuslaitoksille olennaisia tietoja pankkisektorin velkaantumisesta, 

vaikka parlamentit ovat hyväksymässä paraikaa hirviömäistä EVM-vakausvälinelainsäädäntöä, 

joka takaa pankeille rajattoman pääsyn veronmaksajien rahoihin.

Vakausvälinerahaston koon kasvattaminen tapahtui hiljattain ilmoitusasiana valtioille, ja se on osoittautunut hankalaksi asiaksi monissa lainanantajamaissa, eritoten Saksassa, Suomessa ja Hollannissa. 

Peter Spiegel kirjoittaa, ettei kansanedustajia haluta pelotella turhilla lisätiedoilla ja erilaisten toimintavaihtojen tai mahdollisuuksien vertailemisella, etteivät he jättäisi lakiehdotusta hyväksymättä. 

EVM-ERVV:n odotetaan valmistuvan käyttöön muutamissa viikoissa.

FT sanoo lainasummien tuhoavan lainaajavaltioiden oman talouden ja syöksevän ne ahdinkoon.

Kaavailtu, noin 440 tuhannen miljoonan euron summa, ei selvästikään riitä EVM:lle, FT sanoo.

Summa on kuitenkin järkyttävän suuri maksajavaltioiden kansantalouksien näkökulmasta. 

Vaikka 4 tuhatta miljardia pitää maksukyvyttömän pankkisektorin pinnalla vain noin vuoden päivät, se merkitsee kolmasosaa euroalueen bruttokansantuotteesta, joka on noin 12 tuhatta miljardia.

Jos euroalueen kansanedustajat äänestävät EVM-ERVV:n puolesta, koko euroalue muistuttaa kohta Kreikkaa, jonka sairaaloista loppuvat lääkkeet, verovirastosta tulostinmuste ja kouluista kynät ja paperit.

Kreikka on jo tilanteessa, jossa sen vuotuiset velanhoitokulut ylittävät koko kansallisen verokertymän.

Kansalaisilta verotetaan brutaaleilla keinoilla erilaisia uusia maksuja.

Valtio ryöstää kansalaistensa omaisuutta tavalla, jollaista ei ole nähty sitten maailmansotien...
http://www.stern.de/politik/deutschland/bundeshaushalt-2011-kabinett-billigt-spar-etat-1580707.html

Kun Suomessa eduskunta pannaan keskiviikkona 28.9. äänestämään vakausvälineestä monet kansanedustajista eivät ymmärrä, mistä äänestävät.

Surullista on, että eduskunnan virkamieskunta tai edes puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat eivät ole kaikesta päätellen tehneet parastaan hankkiakseen joka napinpainajalle hyvissä ajoin suomenkielisen selostuksen siitä, mitä ERVV-vakausvälineeseen mukaan meno Suomelle tarkoittaa.

Käännöksen puutetta valiteltiin edustajien puheenvuoroissa vielä edellisessä täysistunnossa.

Suomella ei ole varaa ottaa lisää maksuvastuuta. 

Suomi on jo niin suurissa rahaongelmissa, että se joutuu lainaamaan ulkomaisilta pääomatakaajiltaan syömävelkaa seitsemisen miljoonaa euroa pelkästään selvitäkseen kuluvan vuoden kansantalouden kustannuksista.

Outoa on, että Suomen valtiota lainoittavat kansainväliset suurpankit ovat niitä samoja, 

jotka hyötyvät ERVV:stä eniten. 

ERVV-rahaimuri kasvattaa maksuvelvoitetta yli Suomen kantokyvyn, se on varmaa, 

mikäli hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät esityksen läpi eduskunnassa keskiviikkona 28.9.2011.

Lakiteksteistä alla ilmenee, ettei voimassa olevassa laissa eikä uudessa lakiehdotuksessa ole  mainintaa Suomen ministereiden lupaamista lainavakuuksista.

Valtionvarainministerin ja kansanedustajien puheet Suomen neuvottelemista lainatakuista ovat siis olleet väärinkäsitystä, jota valtiovarainministeri ei ole kansalaisille tai kansanedustajille toistaiseksi oikaissut.

"2 § Voimassa oleva lakiteksti:

Valtioneuvosto voi antaa vastavakuuksia vaatimatta omavelkaisia valtiontakauksia Euroopan rahoitusvakausvälineen liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjalainojen ja muiden velkasitoumusten, muiden Euroopan rahoitusvakausvälineen ottamien velkojen sekä niihin liittyvien koronvaihto-, valuutanvaihto- ja muiden sopimusten sekä niissä sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Takauksia saa olla voimassa enintään 7,92 miljardin euron määräisten velkojen ja niihin liittyvien sopimusten vakuutena.— — — — — — — — — — — — — —

Ehdotus uudeksi lain sanamuodoksi:

2 §
Valtioneuvosto voi antaa vastavakuuksia vaatimatta omavelkaisia valtiontakauksia Euroopan rahoitusvakausvälineen liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjalainojen ja muiden velkasitoumusten, muiden Euroopan rahoitusvakausvälineen ottamien velkojen sekä niihin liittyvien koronvaihto-, valuutanvaihto- ja muiden sopimusten sekä niissä sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Takauksia saa olla voimassa enintään nimellisarvoltaan 13 974,03 miljoonan euron määräisten velkojen ja niihin liittyvien sopimusten vakuutena.— — — — — — — — — — — — — —
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Tätä lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuihin valtiontakauksiin siltä osin kuin kyse on tämän lain voimaantulon jälkeen syntyvistä veloista ja niihin liittyvistä sopimuksista."