Pääministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini läpsivät muodon vuoksi toisiaan, mutta asiaan ei menty. Kumpikaan ei ottanut puheeksi sitä, ettei rahakriisiin ole olemassa ratkaisua nykyisen talous- ja rahajärjestelmän ehdoilla.
Kataisen oli helppoa hiillostaa Soinia, koska oli varmaa, ettei tämä lähtisi sahaamaan suurinta oksaa.
Jos oppositiojohtaja Timo Soini olisi halunnut yllättää vauhdikkaalla tuulella olleen pääministeri Kataisen, hän olisi voinut sanoa, esimerkiksi:
- Rahajärjestelmään on kehitettävä omakustannushintainen vaihtoehto. Kenties paikallisvaluuttoja. On otettava takaisin Suomen valtionpankki, jolla on yksin rahanluontioikeus ja, joka voi säädellä kierrossa olevan rahan määrää. Yksityispankeilta rahanluontioikeus tulee sitävastoin poistaa.
Ja raflaavaa olisi Soinin suusta ollut kuulla:
- On otettava käyttöön oman valuutan suomat perinteiset keinot turvata teollisuuden ja kansantalouden toimintaedellytykset. On ryhdyttävä suojelemaan kansalaisia keinottelulta. Pankeille on palautettava niiden perinteiset tehtävät, säästötilien hoito ja setelistön huolto, joita kansalaiset luulevat niiden nytkin hoitavan.
Lisäksi Soini olisi voinut täräyttää:
- Jos rahajärjestelmää ja puoluelaitosta ei olennaisesti muuteta, jos pääomapiirien kuristusotetta valtiosta ja puolueista ei irroiteta, jos perustuslakia ei kunnioiteta ja, jos poliitikkoja sekä virkamiehiä pankkiirien ohella ei vaihdeta korruptoitumattomiin, kriisi vain pahenee.
Taloussanomien kommenteissa oltiin heti iltapäivällä asian ytimessä. Nimimerkki Paremminvointivaltio kirjoittaa:
"Jyrki jää historiaan Suomen historian kalleimpana miehenä.
70-luvulla tuli tv:stä Kuuden miljoonan dollarin mies -niminen sarja. Suomi panee paremmaksi: 100 miljardin dollarin mies.
Jokin raja Jyrkin anteliaisuudellakin silti on:
Reumasairaalalle ei löytynyt kahta miljoonaa euroa. Niinpä sairaala lakkautettiin ja potilaat jätettiin oman onnensa nojaan."
- Jos rahajärjestelmää ja puoluelaitosta ei olennaisesti muuteta, jos pääomapiirien kuristusotetta valtiosta ja puolueista ei irroiteta, jos perustuslakia ei kunnioiteta ja, jos poliitikkoja sekä virkamiehiä pankkiirien ohella ei vaihdeta korruptoitumattomiin, kriisi vain pahenee.
Taloussanomien kommenteissa oltiin heti iltapäivällä asian ytimessä. Nimimerkki Paremminvointivaltio kirjoittaa:
"Jyrki jää historiaan Suomen historian kalleimpana miehenä.
70-luvulla tuli tv:stä Kuuden miljoonan dollarin mies -niminen sarja. Suomi panee paremmaksi: 100 miljardin dollarin mies.
Jokin raja Jyrkin anteliaisuudellakin silti on:
Reumasairaalalle ei löytynyt kahta miljoonaa euroa. Niinpä sairaala lakkautettiin ja potilaat jätettiin oman onnensa nojaan."
Anonyymi:
..."Ilkeät reumasairaat liitettiin Pahan akseliin."
---------------------------------------------------------
Jos poliittinen järjestelmä olisi romahtanut rahajärjestelmän tuhoutumisen myötä, mistä sen huomaisi?
Ehkä siitä, että:
- Kansalaiset ovat leiriytyneet viikoiksi telttamajoitukseen keskelle Helsinkiä keskustelemaan ja osoittamaan mieltään, koska heidän ääntään ei muulla tavoin kuunnella.
- Kansanedustaja (Kimmo Sasi) avoimesti halveksii edustuksellista demokratiaa eduskunnan täysistunnossa (8.11.2011) kehumalla pääministerin huippukokousmatkan antia hienoksi "kunnes Kreikka sotki jälleen kerran tilanteen kansanäänestyksellä".
Sasin kaltaiset poliitikot päästävät suustaan totuuksia siitä miten rikki Suomen poliittinen järjestelmä jo on. He unohtavat itsekin päässeensä paikalleen kansanäänestyksellä.
.
- Vaikka Suomessa järjestetään kansanäänestyksiä säännöllisesti, poliittisten puolueiden kirjo ei tarjoa vaihtoehtoja, joita äänestämällä rahajärjestelmään ja puolueinstituutioon voitaisiin todella vaikuttaa.
- Kaikki vakiintuneet puolueet väristä riippumatta edustavat pääomapiirejä ja toteuttavat niiden sanelemaa politiikkaa.
- Jo 70-luvulla ryhdyttiin tekemään poliittisia päätöksiä, jotka käynnistivät hyvinvointikehityksen rapautumisen.
- Jo 70-luvulla ryhdyttiin tekemään poliittisia päätöksiä, jotka käynnistivät hyvinvointikehityksen rapautumisen.
Kurjistumiskehitys on syvällä yhteiskunnan rakenteissa ja varsinkin velkaperusteisessa rahajärjestelmässä, jolle ei edes yritetä laatia rinnakkaisia vaihtoehtoja.
- Kansalaiset vastuutetaan ilman kansanäänestyksen antamaa suostumusta koko elämällään, omaisuudellaan ja tulevaisuudellaan poliittisen eliitin ottamasta valtionvelasta ilman, että muita olemassolevia vaihtoehtoja edes tutkitaan.
- Kansalaiset ja valtiot pakotetaan ilman kansanäänestyksen antamaa valtuutusta yksityispankkien velka-asiakkaiksi.
Valtionpankista luovuttiin jo 70-luvulla kysymättä kansalaisten mielipidettä asiasta.
- Vaihdon välineenä on ainoastaan yksityisen firman myymä ja korollisena lainaama tuote.
Mitään omakustannushintaan luotua, huokeampaa vaihdon välinettä ei ole tarjolla.
- Liikkeessä olevan rahan määrän säätely on rahan käyttäjien, valtioiden ja kansalaisten ulottumattomissa. Rahan määrän säätely on luovutettu kansalaisilta lupaa kysymättä samoille anonyymeille yksityisille firmoille, joille rahan luontikin.
- Kun raha on yksityisfirman monopoliartikkeli, ja rahan liikkeellelaskijat saavat itse hallita sen käyttöhintaa sekä liikkeellä olevien käyttöartikkeleiden määrää, he voivat hallita rahavirtojen suuntaa, halutessaan omaksi edukseen.
- Rahajärjestelmä pakottaa kansalaisten enemmistön keinotekoiseen, ulkoa päin tuotettuun toimeliaisuuden vähenemiseen, niukkuuteen, työttömyyteen ja keinottelun uhreiksi, josta heillä ei ole vaihtoehtoa astua ulos.
Asuminen, ravinto, lämpö, energia ja liikkuminen on luovutettu keinottelutalouden välineiksi, ja niiden kuluttajahintoja voidaan nykysysteemissä nostaa ilman, että eduskunta tai valtio puuttuvat asiaan.
- Taloudelliset nousukaudet eivät ole laajentaneet hyvinvointia yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin, vaan yhteisistä verovaroista tuettu yrittäjyys ja vienti ovat kasauttaneet vaurautta yhä harvempiin käsiin, useimmiten ulkomaille.
- Politiikan linjauksille tai rahajärjestelmälle ei esitetä poliittisten puolueiden taholta vaihtoehtoja. Rahajärjestelmästä ei edes keskustella, ja mitään järkevää ajatustenvaihtoa tuskin voisi syntyä, koska rahan syntymekanismista on tarjolla lähes pelkästään virheellistä tietoa ala-asteilta korkeakoulutasolle.
- Epädemokraattisesti jatketusta velkaantumis-, yksityistämis- ja kurjistumiskehityksessä vastuussa olevat poliitikot ja virkamiehet saavat jatkaa EU:n perustuslakia ja valtion ja kansalaisten enemmistön etua vastaan rikkoen.
- Samat henkilöt, jotka olivat liittämässä Suomea euroon, ovat nykyisin politiikan kärkinimiä ja presidenttiehdokkaita.
- Kukaan viime vuosikymmenten epäonnistuneesta toimintalinjasta vastuussa olleista poliitikoista tai virkamiehistä ei ole vankilassa eikä ketään vastaan ole nostettu kanteita oikeudessa.
Tässä muutama poiminta täysistunnon keskustelusta:
Pietari Jääskeläinen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen veronmaksajien osuus tästä rahoitusmekanismista, niistä takuista velkamaille, on 14 miljardia euroa plus korot. Asiantuntijoiden mukaan tämä raha ei riitä vaan tarvitaan kolminkertainen summa eli valtion budjetin verran takauksia Suomelta. Tämähän on aivan kohtalokasta. Veronmaksajia kupataan monimutkaisten rahoitusjärjestelmien kautta. Hallitus on nyt päättänyt, että ollaan ostamassa velkamaiden velkakirjoja, kansanomaisesti sanottuna roskalainoja, antamassa ennakoivaa tukea velkamaille ja rahoittamassa velkamaita rahoittaneita pankkeja. Velkakupla vain kasvaa ja kasvaa. On vaara, että Suomi joutuu tätä menoa maksukyvyttömäksi, jos takuumme velkamaille laukeavat. Milloin Suomi sanoo, arvoisa pääministeri: nyt riittää? Ei tässä hymyt auta enää.
Tuomo Puumala /kesk (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllähän fakta on se, että samat keskittävät voimat, jotka ajoivat Suomen euroon, ovat nyt moraalisesti jo kestämättömäksi käyvän järjestelmän tukimiehiä ja -naisia. Se kai on fakta.
Eniten vierastan tätä pääministerin harjoittamaa vaihtoehdottomuuden retoriikkaa, että meillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin seurata tätä tietä. Oletteko te edes punninnut niitä vaihtoehtoja, mitä Suomi voisi tässä tilanteessa tehdä? Mihin perustatte arvionne siitä, että meidän tulee roikkua tässä järjestelmässä mukana?
Ei tahdo mahtua maalaisjärkeen eikä kaupunkilaisjärkeen se ajatus, että otetaan uutta velkaa, jäsenmaat ottavat uutta velkaa, että Suomi ottaa uutta velkaa taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, kuten itsekin Suomen taloudellista tilannetta kuvaatte siten, että me pönkitämme tätä järjestelmää velkaa velan päälle. Rakennetaan todellista velkavipua. Miten se on ainoa vaihtoehto? Oletteko todella pohtineet tämän loppuun saakka? Tämähän kuljettaa kohti velkojen yhteisvastuuta, halusimme sitä tai emme. Toivoisin, että pohtisitte aidosti vaihtoehtoja tälle tilanteelle.
Pentti Kettunen /ps (vastauspuheenvuoro):
- Kansalaiset vastuutetaan ilman kansanäänestyksen antamaa suostumusta koko elämällään, omaisuudellaan ja tulevaisuudellaan poliittisen eliitin ottamasta valtionvelasta ilman, että muita olemassolevia vaihtoehtoja edes tutkitaan.
- Kansalaiset ja valtiot pakotetaan ilman kansanäänestyksen antamaa valtuutusta yksityispankkien velka-asiakkaiksi.
Valtionpankista luovuttiin jo 70-luvulla kysymättä kansalaisten mielipidettä asiasta.
- Vaihdon välineenä on ainoastaan yksityisen firman myymä ja korollisena lainaama tuote.
Mitään omakustannushintaan luotua, huokeampaa vaihdon välinettä ei ole tarjolla.
- Liikkeessä olevan rahan määrän säätely on rahan käyttäjien, valtioiden ja kansalaisten ulottumattomissa. Rahan määrän säätely on luovutettu kansalaisilta lupaa kysymättä samoille anonyymeille yksityisille firmoille, joille rahan luontikin.
- Kun raha on yksityisfirman monopoliartikkeli, ja rahan liikkeellelaskijat saavat itse hallita sen käyttöhintaa sekä liikkeellä olevien käyttöartikkeleiden määrää, he voivat hallita rahavirtojen suuntaa, halutessaan omaksi edukseen.
- Rahajärjestelmä pakottaa kansalaisten enemmistön keinotekoiseen, ulkoa päin tuotettuun toimeliaisuuden vähenemiseen, niukkuuteen, työttömyyteen ja keinottelun uhreiksi, josta heillä ei ole vaihtoehtoa astua ulos.
Asuminen, ravinto, lämpö, energia ja liikkuminen on luovutettu keinottelutalouden välineiksi, ja niiden kuluttajahintoja voidaan nykysysteemissä nostaa ilman, että eduskunta tai valtio puuttuvat asiaan.
- Taloudelliset nousukaudet eivät ole laajentaneet hyvinvointia yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin, vaan yhteisistä verovaroista tuettu yrittäjyys ja vienti ovat kasauttaneet vaurautta yhä harvempiin käsiin, useimmiten ulkomaille.
- Politiikan linjauksille tai rahajärjestelmälle ei esitetä poliittisten puolueiden taholta vaihtoehtoja. Rahajärjestelmästä ei edes keskustella, ja mitään järkevää ajatustenvaihtoa tuskin voisi syntyä, koska rahan syntymekanismista on tarjolla lähes pelkästään virheellistä tietoa ala-asteilta korkeakoulutasolle.
- Epädemokraattisesti jatketusta velkaantumis-, yksityistämis- ja kurjistumiskehityksessä vastuussa olevat poliitikot ja virkamiehet saavat jatkaa EU:n perustuslakia ja valtion ja kansalaisten enemmistön etua vastaan rikkoen.
- Samat henkilöt, jotka olivat liittämässä Suomea euroon, ovat nykyisin politiikan kärkinimiä ja presidenttiehdokkaita.
- Kukaan viime vuosikymmenten epäonnistuneesta toimintalinjasta vastuussa olleista poliitikoista tai virkamiehistä ei ole vankilassa eikä ketään vastaan ole nostettu kanteita oikeudessa.
Tässä muutama poiminta täysistunnon keskustelusta:
Pietari Jääskeläinen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen veronmaksajien osuus tästä rahoitusmekanismista, niistä takuista velkamaille, on 14 miljardia euroa plus korot. Asiantuntijoiden mukaan tämä raha ei riitä vaan tarvitaan kolminkertainen summa eli valtion budjetin verran takauksia Suomelta. Tämähän on aivan kohtalokasta. Veronmaksajia kupataan monimutkaisten rahoitusjärjestelmien kautta. Hallitus on nyt päättänyt, että ollaan ostamassa velkamaiden velkakirjoja, kansanomaisesti sanottuna roskalainoja, antamassa ennakoivaa tukea velkamaille ja rahoittamassa velkamaita rahoittaneita pankkeja. Velkakupla vain kasvaa ja kasvaa. On vaara, että Suomi joutuu tätä menoa maksukyvyttömäksi, jos takuumme velkamaille laukeavat. Milloin Suomi sanoo, arvoisa pääministeri: nyt riittää? Ei tässä hymyt auta enää.
Tuomo Puumala /kesk (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllähän fakta on se, että samat keskittävät voimat, jotka ajoivat Suomen euroon, ovat nyt moraalisesti jo kestämättömäksi käyvän järjestelmän tukimiehiä ja -naisia. Se kai on fakta.
Eniten vierastan tätä pääministerin harjoittamaa vaihtoehdottomuuden retoriikkaa, että meillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin seurata tätä tietä. Oletteko te edes punninnut niitä vaihtoehtoja, mitä Suomi voisi tässä tilanteessa tehdä? Mihin perustatte arvionne siitä, että meidän tulee roikkua tässä järjestelmässä mukana?
Ei tahdo mahtua maalaisjärkeen eikä kaupunkilaisjärkeen se ajatus, että otetaan uutta velkaa, jäsenmaat ottavat uutta velkaa, että Suomi ottaa uutta velkaa taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, kuten itsekin Suomen taloudellista tilannetta kuvaatte siten, että me pönkitämme tätä järjestelmää velkaa velan päälle. Rakennetaan todellista velkavipua. Miten se on ainoa vaihtoehto? Oletteko todella pohtineet tämän loppuun saakka? Tämähän kuljettaa kohti velkojen yhteisvastuuta, halusimme sitä tai emme. Toivoisin, että pohtisitte aidosti vaihtoehtoja tälle tilanteelle.
Pentti Kettunen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on käsittämätöntä puhetta, mitä täällä salissa nyt tänä päivänä kuulee. Pääministeri on ylpeä siitä, että Suomi on vielä siinä kunnossa, että me voimme maksaa Kreikkaan ja muuallekin antaa takauksia ja rahoja. Pääministerin ilmoituksen mukaan Suomen kansa on valmis jopa maksamaan enemmän veroja, että pystytään näitä asioita hoitamaan. Tämä on ilosanoma. Mitähän näistä puheista ajattelevat suomalaiset veronmaksajat ja meidän köyhät ja heikompiosaiset?
1990-luvun alkupuolella kokoomus, demarit ja keskusta lupasivat, että kun kansan enemmistö antaa tukensa Suomen menemiselle Euroopan unioniin, niin Suomen kansalle koittaa onni ja autuus. Tämäkö on nyt sitä onnea ja autuutta?
1990-luvun alkupuolella kokoomus, demarit ja keskusta lupasivat, että kun kansan enemmistö antaa tukensa Suomen menemiselle Euroopan unioniin, niin Suomen kansalle koittaa onni ja autuus. Tämäkö on nyt sitä onnea ja autuutta?
