Catherine Austin Fitts: Hallitusten ja pankkien rahamalli on rikollinen ja sitä hallitaan väkivallalla, lain ulottumattomissa.

Yhdysvaltain entinen apulaisasuntoministeri Catherine Austin Fitts sanoo rikollisuuden olevan hallitseva osa valtioiden ja maailmantalouden hoitoa.

Catherine Austin Fitts toimi isä-Bush'in eli presidentti George H. W. Bush'in republikaanihallituksessa, joka oli vallassa vuosina 1989 - 1993.
Aitiopaikalta asioita seurannut entinen pankinjohtaja ja rahoitusasiantuntija Austin Fitts sanoo:
- Taloudellisen toiminnan malli, jolla rahataloutta hoidetaan on rikollisuutta.
- Viranomaiset ja vastuutahot (Securities and Exchange Commission), joiden tehtäviin kuuluu lainmukaisuuden ja säätelyn valvonta, eivät hoida työtään.
- Sen sijaan ne ovat järjestelmällisesti tuhonneet todisteita talousrikollisuudesta.
- Kyse on noin 18.000 rikostapauksesta, joiden tiedot on pyyhitty järjestelmistä ikuisiksi ajoiksi "historian madonkoloon".

Vaikka Catherine Austin Fitts puhuu Yhdysvaltain tilanteesta, asiat pätevät myös Eurooppaan ja Suomeen.
Sama valtiontalouden hoidon malli sekä raha- ja pankkijärjestelmä ovat todellisuutta myös täällä.

Viranomaiset tuhoavat todisteita jälkikäteen ja säätävät lakeja, jotka tekevät rikollisuudesta laillista.
Talouspolitiikan malli on velkapyramidihuijaus, jossa edellisten lainanottajien kyky maksaa velkansa korkoineen riippuu siitä, ottaako joku heidän jälkeensä pankista velkaa.
Velkapyramidin on laajennuttava, uusia korollisen velan ottajia on saatava koko ajan lisää, muuten rahajärjestelmämme sortuu.
Rahaa on kulutettava ekponentiaalisesti kasvattaen koko ajan jonnekin, sodankäyntiin ja rikollisuuteen, että velkaa voitaisiin ottaa lisää ja estää rakennelman hajoaminen.
Catherine Austin Fitts sanoo:

- Koko taloudellinen järjestelmämme on riippuvainen sodankäynnistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.


Ikävää on, ettei talousmallin riippuvuus rikollisuudesta koske pelkästään finanssipelureita, vaan sen uhreina ovat myös joka ainoan kunnan ja taajaman budjetit, ihmisten arki ja tulevaisuus aina eläkevaroja myöten.
Kansantaloudet ovat riippuvaisia rahamarkkinoiden pelivälineistä, joita voidaan muotoilla yhä uusiksi finanssituotteiksi eikä esimerkiksi asuntolainan alkuperäistä luotottajaa voi useinkaan jäljittää.
Se heikentää velallisen asemaa ja on osa pankkitoiminnan erikoisuuksia, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, velallisten vahingoksi.

- On merkittävä seikka, että rikollisesta taloudellisesta toiminnasta suuri osa tapahtuu hallitusten läheisellä myötävaikutuksella, Catherine Austin Fitts sanoo.
- On kyse hallitusten ja pankkien yhteisestä talous- ja rahajärjestelmästä, talouden hoidon mallista, joka toimii valtioiden turvallisuus- ja muun lainsäädännön suojelemana.
- Pankit ja luottolaitokset saavat liian pieniä rangaistuksia rikollisesta rahanpesusta. (Aihetta sivutaan blogilla aiemmin julkaistussa jutussa: Tietomurrossa tililtäsi hävisi rahaa...)
- Pelkästään asuntolainojen myöntämisen joka vaiheeseen sisältyy luotonantajan rikollisuutta alkaen maksukyvyttömien henkilöiden luototuksesta aina lainojen johdannaistamiseen ja yhä uusien kierrätysjohdannaisten luontiin.
Kaikki edellä kerrottu taloudellisen ja muun vallan sekä luottamuksen väärinkäyttö palvelee yhtä päätarkoitusta.
Kaiken tarkoituksena on pitää ponzi eli rahajärjestelmä pystyssä mahdollisimman pitkään, että reaaliomaisuutta ehditään saada henkilökohtaisten konkurssien myötä suurin mahdollinen määrä siirtymään velallisilta luotonantajille.
Se on laman tarkoitus, noin ylipäätään.

Pankkilaitos on vaalirahoittanut ja ostanut poliitikot ja säädättänyt kaikkialla lait sellaisiksi, että rikollisesta talousmallista on tullut teknisesti laillista.
Catharine Austin Fitts'in mukaan ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jossa toiminnan laillisuus tai laittomuus eivät enää ole määrääviä.
Hätkähdyttävästi Austin Fitts sanoo:

- On kyse väkivallan pelosta.

- Monet työntekijät eivät uskalla vastustaa laittomuuksia, koska (USA:ssa) seurauksena on ollut uhkauksia ja väkivaltaa henkilöä tai hänen perhettään kohtaan. Historia kertoo salamurhista, jne.
- Lainvastaisesta rahamarkkinoiden ja kansantalouksien hoidosta täytyy kieltäytyä! Kysymys kuuluu, kuinka se tehdään.
- Rahajärjestelmä on muutettava, mutta tosiasia on, että maailmaa hallitsee (operating the world) taho (force), joka toimii kokonaan lakien ulottumattomissa, lakien ulkopuolella eikä kukaan ole toistaiseksi kyennyt sitä pysäyttämään.
- Kyse on väkivaltaoperaatioista, kimppuun käymisestä. Kun toimin apulaisasuntoministerinä, minulla oli oma rahoitusneuvontayritys Washingtonissa ja toimenkuvaani kuului huolehtia asuntoasioiden sujumisesta lain mukaan.
- Ilmeisesti asuntokuplan hoidossa oli päästävä eroon laillisuusvalvonnasta, kotiini murtauduttiin, kuolleita eläimiä jätettiin oveni eteen, minut yritettiin myrkyttää, autoni yritettiin suistaa tieltä. Se oli hyvin väkivaltaista ja sitä jatkui vuosien ajan.
- Ne,  jotka pyrkivät pitämään hallituksen toiminnan vapaana rikollisuudesta, joutuvat väkivallan kohteiksi. Jotkut ovat menettäneet henkensä.
- Tilanne on hyvin vaarallinen.
- Miten hallitus ja virkamiehet voivat toimia, kun heitä voidaan pelotella ja uhata väkivallalla ilman rangaistuksia?

Videon kohdasta 9:52 eteenpäin Catherine Austin Fitts puhuu hallinnon (globaalista) mallista, johon hän aiemmin viittasi.
Se taho käyttää todellisuudessa valtaa kaiken taustalla, lainkäytön ulottumattomissa.
Asia on jotain, jonka kuvailuun kertojan sanat eivät tahdo riittää.
- Se on jotain, mikä vain on, hän sanoo.
- Tottakai The City of London (oma itsenäinen valtio valtiossa omine lakeineen ja hallituksineen, verotuksineen, erioikeuksineen) on tässä tärkeä tekijä, joka on kaikesta päätellen hallinnut USA:aa ja Euroopan rahoitusmarkkinoita aina USA:n sisällissodasta lähtien.

- Palatakseni asiaan, josta puhuimme... Austin Fitts sanoo.
- On kyse hallitsemisen mallista, jossa ei ole kyse vain laittomuudesta tai rikollisuudesta, vaan kaiken perustana olevasta toimintaperiaatteesta, suunnitelmasta, hallituksen mallista, niin asia vain on. (It is the model. It's the plan. It's the goverment's model. It's the way things are.)


Haastattelussa viitataan oheiseen tekstiin:
Toimittaja Matt Taibbi Rolling Stone 
- lehdessä 17.8.2011:

... "the Securities and Exchange Commission (SEC) has been treating the Wall Street criminals who cratered the global economy a few years back. For the past two decades, according to a whistle-blower at the SEC who recently came forward to Congress, the agency has been systematically destroying records of its preliminary investigations once they are closed.

By whitewashing the files of some of the nation's worst financial criminals, the SEC has kept an entire generation of federal investigators in the dark about past inquiries into insider trading, fraud and market manipulation against companies like Goldman Sachs, Deutsche Bank and AIG. 

With a few strokes of the keyboard, the evidence gathered during thousands of investigations – "18,000 ... including Madoff," as one high-ranking SEC official put it during a panicked meeting about the destruction – has apparently disappeared forever into the wormhole of history."


--------------------------------------
Tietoisku:
Ponzihuijauksen ydin on, että rahaa luodaan järjestelmään koron verran vähemmän kuin mitä lainanottajien on palautettava järjestelmään.
Näin aikaansaadaan pysyvä epätasapaino, jossa lainanottajat joutuvat vääjäämättä joskus tilanteeseen, jossa he eivät kykene maksamaan lainaansa ja luoton antajalla on oikeus ottaa haltuunsa lainan vakuutena ollut reaaliomaisuus.
Itse rahajärjestelmään on koron ja velkapyramidin avulla luotu automaattisesti toimiva mekanismi, joka ajan mittaan siirtää reaaliomaisuudet luotonantajille.
------------------------------------------------------------------

Vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa ei voi menettää, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Kreikka-vakuudet menivät mönkään, vaikka oli niin hyvä suunnitelma:
Annetaan vakuutta (rahaa?) ensin Kreikalle vasemmasta taskusta ja saadaan lennossa samaa maksulupaustositetta oikeaan taskuun.
Media ja poliitikot olivat uskovinaan juoneen. Kunnes...

Ei käy, sanoi Angela EU:n omistaja Merkel. Suomen pitää pelkästään antaa.
Viis siitä, vaikka sillä ei ole siihen varaa. Se ei kiinnosta Saksaa tai Ranskaa, jotka toteuttavat EU:ta hallinnoivien pankkien ja taloustoimijoiden tahtoa suurimpina valtioina.

Kuinka ulkoministeri Erkki Tuomioja uskalsi suuttua, kun media nyt leikkii tyhmää eikä ole ymmärtävinään, että Suomen antama vakuuslupaus on rauennut Angela Merkelin tyrmäykseen?

Miksi median, poliitikkojen ja talousasiantuntijoiden hassutus onnistuu?
Siksi, että media kertoo EU:sta vain valikoiden.

EU ei ole paikka, jossa vaikutetaan. 
EU on olemassa aivan muita päämääriä varten.

EU:n tehtävänä on esittää kansojen edustuslaitosta, joka tekee demokraattisia päätöksiä äänestysten pohjalta. 

Vaikutusmahdollisuuksia sen sisällä ei ole.
Mitä ei ole, sitä ei voida menettää.


Vaikutusvaltaa ei myöskään ole tulossa lisää, vaikka toimittaisiin miten.


Pikkuvaltion vaikutusmahdollisuuksien puute on EU:n pysyvä sisäänrakennettu ominaisuus.
EU:ssa valtaa käyttävät näkymättömät taloudelliset toimijat kuten pankit ja korporaatiot.

Poliitikot, mepit ja tiedotusvälineet edustavat pankkien ja rahoituslaitosten etua, Euroopan Unionin todellista tarkoitusta:
Kansalaisten hyvinvointi rapautetaan sisäisellä devalvaatiolla.
Kertyneet verotulot ja maksamattomiksi jääneiden lainojen vakuuksina olevat reaaliomaisuudet, kiinteistöt ja asunnot siirretään jättimäisellä operaatiolla yhteiskunnan vauraalle vähemmistölle.
Keskinäinen talousvastuu, ERVV, EVM, huolehtii maksukyvyttömyyteen ajautuneiden valtioiden budjettivajeista niin, että pudotus ennenäkemättömään köyhyyteen tapahtuu jokseenkin samaikaisesti ja yhtä voimakkaana kaikkialla euroalueella.

EU edeltäjineen on yli 50 vuoden ajan tähdännyt taloudellisen ja sen myötä kaiken päätösvallan saamiseen Euroopan valtioilta ohi kansallisen päätöksenteon.
Kyse on omaisuuksien ja vallan pois ottamisesta ja rahan avulla hallitsemisesta.

Teoreettinenkin vaikutusmahdollisuus ja puheoikeus EU:ssa jaetaan valtion kansalaisten pääluvun mukaan.
Kaikki päätöksenteko tehdään EU:ssa salassa. Parlamentti on pelkkä muodollinen elin kuten Neuvostoliitossakin.
Parlamentti ei päätä edes siitä, mistä kulloinkin keskustellaan. Asialistat ja muotoilut tulevat suljettujen ovien takaa.
EU on valtioiden kustantama byrokratia-alusta niiden rahastusta ja köyhdyttämistä varten.
Kansalaisilla ei EU:sa ole kansalaisoikeuksia. Sana kansalaisoikeudet on poistettu jo Suomenkin laista.

A-studio 24.8.2011
TV1 21:05 - 21:40... Maksavatko Suomen vaatimat vakuudet uskottavuuden EU:ssa?


Minkä uskottavuuden?
Senkö uskottavuuden, jota Suomella tai muillakaan valtioilla ole koskaan ollut, ja jota ei siksi voi menettää?
Senkö uskottavuuden, jota ei ole, ja, jolla ei ole koko EU:n piirissä merkitystä?

Koska, kuten sanottu, EU ei ole varsinaiselta toimintaperiaatteeltaan mikään luottamusyhteisö.
Se on korporaatio ja väkivaltamonopoli, jonka kaikki rakennelmat alkavat olla paikoillaan.

Diplomaatin tuhottu kirja ja Suomen kyyditys EU:n liittovaltion surkeaksi maksajaksi.

Miten Suomi liitettiin EU:hun ja EMU:uun?
Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990-1994, Otava 1995, kertoo siitä jotain.
Assille omistetun kirjan sivulla 27 Suomen ensimmäinen EU-komissaari ja nyttemmin Suomen Pankin pääjohtaja kirjoittaa otsikon Poliitikot ja yitykset luovat suhteita alla:

"Torstai 31.1.1991  Ryhmä yritysjohtajia. Olimme järjestäneet tiukan ohjelman. Peter Fazer sanoi oivaltaneensa nyt, että EY:tä (EU:ta edeltävä vaihe. Edit.) on täällä pyöritetty yli kolmekymmentä vuotta. Käytännöt ovat syntyneet sinä aikana... Niin todella on."

Peter Fazer lausahti toteamuksensa 20 vuotta sitten.
Euroopan liittovaltiota, jolla on yhteinen talous ja muukin hallinto, on rakennettu vähintään pyöreät 50 vuotta, asteittain.
Suunnitelmat on tehty huolellisesti. Jos kuvittelemme, että vasemmiston oikeistolaistuminen, Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja rahamarkkinoiden vapauttaminen kaikkialla olivat sisäsyntyisiä tapahtumasarjoja, erehdymme.
Ne olivat osa suurta suunnitelmaa.
EFTA:t  ja EY:t ovat olleet välivaiheita, joista ei koskaan ollut tarkoituskaan kuulla muuta kuin ikäviä uutisia. Ne kun eivät toimineet tai tulleet valmiiksi tiettyyn aikarajaan.
Välivaiheita ja suoranaisia valheita ovat myös erilaiset kansanäänestykset ja niiden väärennökset sekä rikotut lupaukset tiettyjen seikkojen säilyttämisestä itsemääräämisoikeuttaan ja elinehtojaan huonontaville kansakunnille.

Erkki Liikasen kirjaa lukiessa ilmenee miten pikkutarkkaa EU:n kiinnostus eri ammatinharjoittajien oikeuksien menettämiseen ja työn kuvan murentamiseen on vuosien varrella ollut. 
Eläinlääkinnässä oltiin Suomessa aivan liian korkealla tasolla, ja sähkölaitteiden turvallisuusmääräyksissä.


Yhteisenä nimittäjänä on Suuri Riisuminen. Oikeuksien ja mielekkyyden hävittäminen. Laadun ja turvallisuuden heikennys. Portit auki onnettomuuksille, saalistajille, kiskonnalle ja varkaille sekä luokkayhteiskunnan surkeimpien muotojen paluulle. Tervetuloa hyväksikäyttäjille, katteiden kasvulle ja   piittaamattomuudelle luonnon ja elämänlaadun kustannuksella.
Miksi? Täytyi saada määräykset yhteneväisiksi muiden maiden lainsäädännön kanssa.
Miksi ihmeessä?
Olemme itsenäinen kansakunta. Miksi otamme turvallisuuttamme, luontomme puhtautta, järjestyksenpitoa, resursseja ja elintasoamme raskaasti heikentävän hallinnon ulkoapäin?

Miksi käyttäydymme yhtäkkiä kuin meidät olisi miehitetty?

Rahamarkkinat vapautettiin, ja EMU:uun ja euroon siirtyminen esti kansallisen devalvaation käytön rahan määrän ja inflaation säätelykeinona.
Suomi muiden mukana jäi keskuspankkien mielivallan alle.
Lamakausista toipuminen on sen seurauksena mahdollista vain kansantaloutta lypsämällä ja kurjistamalla (sisäinen devalvaatio), mikä tarkoittaa käsittämätöntä tyrannimaista feodaalivaltaa.

Keskuspankeilta kiellettiin valtioiden pääomittaminen. Valtiot pakotettiin lainaamaan yksityispankeilta, korolla, rahaa, jonka ne olisivat voineet luoda itse. Rahamarkkinoiden säätely hävitettiin.
Osuuskunnat ja säästöpankit lakkautettiin. Oikeuslaitos harmonisoitiin.
Sotaväki ja kansallinen poliisi vetelevät nyt viimeisiään. Kohta on täälläkin eri merkkistä palkka-armeijaa  ihmeellisiä terroritekoja selvittämässä. Tekoja, joita EU-maissa nykyään nähdään, ei aiemmin ollut.
Kunnat ja niiden talous, maatalous ja kansallinen kyky elintarvike- ja energiaomavaraisuuteen tuhottiin.
Kalastajat. Metsät. Vedet. Kiinteistöt. Eläkkeet. Palkat. Amattikoulutus. Työllisyys. Lasten varhaiskasvatus. Kaikessa mahdollisessa ovat ylikansalliset EU-sormet olleet hämmentämässä jo 80-luvun loppupuolelta.

Millä oikeudella?
Poliittisin valtuuksin.
Poliittisen valtuudet ostettiin rahalla, ja sillä, että omistetaan media.

Pieni eliitti Suomessa päätti, että siitä vain, Suomea ei enää ole.
Tiesitkö, ettei EU:ssa työskenteleviltä siedetä kuulla puhetta jossa oman kotivaltion nimi mainitaan.
On puhuttava sanomalla, "Se paikka, jonka olot tunnen parhaiten."

Itsenäisyyden hävittämisessä ryssänpelko aktivoitiin luotettavaksi moottoriksi.
Peloteltiin sillä, ettei Suomi pääse ensi ryhmässä jäsenyyttä anomaan kuin se olisi tappio.
Suomen piti päästä keskeisiin pöytiin.
Sehän meni kuin häkä täällä huonon itsetunnon ja kielitaidon kentillä.
Koukut upposivat kansaan: ryssä ja Ruotsi ja EU:n päättävät pöydät.

Kun presidentti piti saada viralta häiritsemästä päätöksentekoa, siihenkin kelpasi pöytävertaus lautasineen selitykseksi.
Enempää ei suomalaisen moisesta pidäkään tietää.

EMUa ja EU:n liittovaltiota ajava Suomen taloudellis-poliitinen hyvävelikerho halusi päästä osalliseksi suunnattomista mahdollisuuksista, joita korkein tulodesiili missä tahansa yhteiskuntajärjestelmässä nauttii.

Katsotaan edesmennyttä Neuvostoliittoa, joka on lähin esikuva sille, mitä kohti mennään.
Korkeimman kastin uskolliset jäsenet saavat elinikäisen suojan, virat, asunnot, matkat ja pelit itselle ja perheelle salaisin sopimuksin, joista mitään ei näy missään, sillä Euvostoliittokin on paikka, jossa työntekijät nimitetään kuin firmoissa. Heitä ei valita läpinäkyvän demokraattisen äänestysmenettelyn avulla.  


Mediassa esitetään paraikaa tavanomaista karmivampia naamionäytelmiä.

Euroopan valtioiden liittäminen suunnitellun finanssikriisin varjolla yhteiseen talouteen, politiikkaan ja liittovaltioon on loppumetreillään.

Kuten alussa kävi ilmi, yhteisen talouden, sosiaalipolitiikan ja koko Euroopan liittovaltion synnyttämisessä on kyse pitkästä kehityskulusta, jonka todelliset piirteet on peitetty kansalaisilta.

Alusta saakka tiedettiin, että liittovaltiokehityksen olennainen osa, rahaunioni EMU, heikentää toimeentuloa, työllisyyttä, omavaraisuutta, teollisuutta, hyvinvointia, oikeusturvaa ja kansallinen itsemääräämisoikeus menetetään.

Alusta saakka on tiedetty EMU:n ja liittovaltion palvelevan ainoastaan kooltaan vähäisen talouseliitin etua.

Tiedettiin myös, että kansalaiset eivät asiaa hyväksy, ja siksi tehtiin myyräntyötä, jotta liittovaltiolle saataisiin hämärästi järjestetyn kansanäänestyksen suostumus.

Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990-1994, Otava 1995, eivät missään kohdassa mainitse Suomen kansanäänestyksen olleen ainoastaan suuntaa antava äänestys, eikä sitova.
Ei voi olla sattumaa, että kirjasta puuttuvat sanat suuntaa antava kansanäänestys kokonaan.

Ylipäätään, Liikanen kuittaa elintärkeän kansanäänestyksen muutamalla sanalla, sivulla 253: 

"Sunnuntai 16.10. 1994. Kansanäänestys. Äänestysprosentti alitti odotukset ja tulos oli lievä pettymys. Kyllä: 57 prosenttia, Ei: 43 prosenttia."

Tämän jälkeen Erkki Liikanen siirtyy päiväkirjararaportissaan kiinnostavampiin aiheisiin, komissaarinimitykseen.
Hän tietää olevansa  vahvin ehdokas, koska on työskennellyt Suomen jäsenyyden eteen Brysselissä jo useat vuodet.
Liikanen on vaatimaton ja sanoo sivulla 253:

"Komissaariratkaisusta on tullut kaiken kohtuuden ylittävä kysymys ja se nousee tässäkin esille. Aho (pääministeri) vaatii, että komissaarivalinnassa on tyydytettävä ei-äänestäjiä."

Miten ihmeessä tyydytettävä. Pelättiinkö jotain? Mellakoita?

Sanamuoto, josta kansanäänestettiin, sisälsi varauksia, joita äänestäjä ei voinut tietää.
On luultavaa, että pääministeri Aho sentään tiesi jotain, hän varmaankin käsitti koko äänestyksen olevan kyseenalainen, samoin Liikanen ja muut vastuuhenkilöt.
Tehtiin jokin lakimuutoskin siksi, että käsitettiin, että maanpetossyyte tästä puuhasta voisi aivan hyvin heilahtaa.
Tekijät ovat tarkkaan tienneet, että oltiin alueella, josta myöhemmin voi rapsahtaa raskaat syytteet. 

Liikanen tulee paljastaneeksi kabinettipolitiikan muitakin metodeja, eihän niitä kaikkia saa millään peittoon. "Epädramatisointi" tarkoittaa tosiasian salaamista ja kieltämistä silloin, kun se on jo vuotanut julki.

On esitetty, että Suomen kansanäänestysfarssi EU:hun liittämisestä on äänestyspetos ja laaja maanpetosvyyhti.

Palautetaanpa mieliin. Suomen kansanäänestys oli 16.10.1994 ja kansanäänestyslakiin oli kirjoitettu kysymys:

Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti?

Suomen EU-ministerivaliokunta kokoontui viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, perjantaina 21.10.1994,
hyväksymään Suomen kannan eli lopullisen ehdotuksen.

Mukana olleet ministerit ja avustajakunta tiesivät, että neuvottelut olivat kesken.
Nuo kolme kansanäänestyslakiin kirjoitettua sanaa, neuvotellun sopimuksen mukaisesti, ovat olennaisia. Kun sanat oli kirjoitettu kansanäänestyslakiin, sillä on merkitystä.
Suomalaiset eivät äänestäessään tienneet mikä neuvotellun sopimuksen sisältö oli.
Mikseivät tienneet?

Koska sopimusneuvottelut olivat kesken.

Suomalaisille puhuttiin muunnettua totuutta myös rahaunioniin EMU:uun liittymisestä.
Kansalaiset luulivat äänestäessään kertovansa suuntaa antavan mielipiteen pelkästään liittymisestä EU:hun.
Itsenäisyyden ja kansallisen itsemääräämisoikeuden sanottiin EU:ssa vain lisääntyvän. Lehdet painoivat poliitikkojen lausumia, että kansainvälisessä joukossa suomalaiset erityispiirteet vain korostuvat.
Rahaunionia ymmärrrettiin Suomessa pelätä, ja syystä. Siksi kansalaisille kerrottiin, että papereihin on kirjattu niinsanottu EMU-varauma ja että asia olisi vielä auki. Suomen euroon liittymisestä päätettäisiin myöhemmin.
Se ei pitänyt paikkaansa.
Rahaunioniin liittyminen oli tosiasia.
Suomalaisia olivat vedättäneet omat ministerit ja virkamiehet asiassa, joka on merkitykseltään samaa luokkaa kuin jos maa oltaisiin miehitetty.
Oli kyse vallankaappauksesta, aseena rahaunioni.
Ei mitään uutta auringon alla. Näin on historiassa alistettu ja orjuutettu veronkantoalueita ennenkin.  

On aivan turhaa selitellä kuten Liikanen kirjassaan useasti tekee, että tietyt Suomen antamat kyseenalaiset suostumukset, joita on ollut matkan varrella lukuisia, ovat ikäänkuin periaatteellisia myöntymisiä ja, että finessejä ratkotaan tekstiin jälkikäteen.
Totuus on, että neuvoa-antavaa kansanäänestystä, joka sisälsi oudon varauman, käsitellään jälkikäteen ainakin Erkki Liikasen teoksessa autenttisena, yksiselitteisenä kansanäänestyksen antamana suostumuksena Suomen liittämisestä EU:hun, mikä on melko suuri ihmetyksen aihe.

Onko Suomi edes EU:n jäsen, jos asiaa tosiasioiden valossa katsotaan?
Onko Suomen valuuttakin yhä markka?

Olisi kiva tietää.

Suurlähettiläs Antti Kuosmanen, 61, kertoo heti julkaisun jälkeen tuhottavaksi määrätyssä kirjassaan
Suomen tie Euroopan unioniin, Ultima Thule 1999, että Suomen neuvottelut jäsenyyssopimuksesta jatkuivat kansanäänestyksen jälkeen, ja vielä senkin jälkeen, kun eduskunta oli jo hyväksynyt liittymislain.

Antti Kuosmanen määrättiin tuhoamaan (1999) suomeksi ilmestyneen alkuperäisen kirjansa koko painos.
Kysymykseksi jäänee, mistä kirjan taloudellisen vastuun ottanut oululainen Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule sai rahat maksaakseen kirjapainolle.
Kirjapainon omistivat Matti ja Pekka Vuoria.
Matti Vuorialle annettiin myöhemmin satumaisen hyvin palkattu työpaikka entisen valtion sähkömonopolin Fortumin johtajana.

Tiedot kertovat, että muutama kirja myytiin Akateemisessa kirjakaupassa ennen kuin Antti Kuosmanen haki kirjansa takaisin.
Kirjaa ei löydy suomeksi silti mistään, ei edes lain edellyttämiä ilmaiskappaleita Helsingin Yliopiston kirjastoon ole lähetetty.
Kirjaa saa toistaiseksi vain englanninkielisenä EU:n kirjakaupasta (EIPA) http://publications.eipa.eu/en/details/&tid=1552 Finland's Journey to the European Union, 2001.

Antti Kuosmanen näki suuren vaivan kääntäessään tuhotuksi määrätyn teoksensa englanniksi. 

Myöhemmin kysyttäessä Antti Kuosmanen on kertonut kirjan markkinoiltavedon syyksi väärät kannet, mitä ei asian huomioon ottaen voine pitää lopullisena totuutena.

Se, joka on perehtynyt Suomen EU:hun kyyditykseen ja esimerkiksi Erkki Liikasen kirjaan Brysselin päiväkirjat 1990-1994, uskoo helposti, että Suomen itsenäisyyden hävittämisessä mukana olleet kakkosmiehetkin, jollaiseksi Antti Kuosmanen mainitaan, näkivät ja kuulivat asioita, joiden ei haluta leviävän yleiseen tietoon.

Suomalaisten tietämättömyyttä käytetään taas hyväksi: EVM-ikeeseen iäksi, ilman mitään vakuuksia.

Esko Seppänen kertoo kotisivullaan synkkiä tosiasioita Suomen ja muun EU:n taloustilanteesta:

Kreikan vakuusasia on sisäpoliittista silmänkääntöä, jolla on häijy tarkoitus:

Hallitus haluaa vakuusteatterin nostattaman pölypilven suojissa viedä eduskunnassa läpi Suomen liittymisen pysyvään Euroopan vakausmekanismiin EVM:ään, ilman vakuuksia. 

Silmänkäännöllä harhautetaan kansalaisten huomio siitä, että EVM:n hyväksyttäminen laiksi on huomattavasti Kreikka-vakuuksia kohtalokkaampi asia.

Sitä Seppänen ei sano, että EVM on rautainen häkki, tarpeeton, vapaaehtoinen, peruuttamaton alistuminen kohtaloon, joka vertautuu fasistisiin sääntelytalouksiin.  

Se, mikä meillä on pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta jäljellä, menetetään.
Se on lohduton totuus. 

Sitä eivät vauraudessa ja vapaudessa eläneet suomalaiset tajua, ja heidän tietämättömyyttään käytetään raa'asti hyväksi.

Kokenut Suomen Pankin pankkivaltuuskunnan jäsen, EMU- ja EU-kriitikko Esko Seppänen kertoo tekstissään omat teesinsä talouskriisin ratkaisuksi.

Eikä asiasta oikeastaan sen enempää kannattaisi puhua, ei todellakaan, ellei Esko Seppänen, kuten vastikään suunsa avannut Paavo Kruunu Suomen valuutaksi Väyrynen, edustaisi asiantuntijoita, joihin moni suomalainen luottaa yrittäessään päästä selville asioista.

Esko Seppäsen tekstissä talouskriisin syyllisten penkillä ovat 90-luvun lamasta tutut markkinavoimat.

Lääkkeenä kriisiin hän suosittelee nopeaa velkasaneerausta, valtionvelkojen osittaista anteeksiantoa. 

Hyvä! Velkoja, joita ei voida maksaa, ei makseta! Ja mehän emme maksa. 

Entä sitten. Lisää ehdotuksia! Jokainen tietää, ettei ongelma, josta talouskriisi johtuu, poistu hävittämällä osa veloista.

Pettymys kohtaa toiveikkaan lukijan. 

Ei heru kirjoittajalta keinoja, vaan jotain ikävää, ounastelua siitä, ettei osittainenkaan velkojen mitätöinti onnistu, koska pankkien toimeentulo voisi vaikeutua. 

Ainakin pelko toimeentulon vaikeutumisesta saattaisi herätä, jos osittaiseen velkojen mitätöintiin ryhdyttäisiin.

Auts.

Tekstissään Esko Seppänen kuvailee pankkien toimintatapoja tavalla joka ei eroa väkivaltarikollisuudesta.
Seuaavassa lauseessa hän kuitenkin antaa ymmärtää, että rikollisina kuvatun ryhmän tulonmuodostus lienee kuitenkin se kaikkein korkein arvo, jota yhteiskunta ei riskeeraa. 

"Velkasaneerauksen suurin este lienee pelko varsinaisten kriisisyyllisten eli holtittomaan rahanlainaukseen syyllistyneiden yksityisten pankkien toimeentulon vaikeutumisesta... "

On tunnettua, etteivät poliitikot tai talousasiantuntijat kuten seppäset, väyryset, kataiset tai urpilaiset puutu olennaiseen eli rahan syntymekanismiin tai pankkien monopolina harjoittamaan rahanluontiin korollisena velkana.He puhuvat osatotuuksia, joissa ei koskaan mainita edellisen lauseen sisältämiä seikkoja.

Osatotuuksien (tarkoitushakuisten seikkojen) esittäminen asiantuntijan näköalapaikalta on nykyisin yleistä.

Miksi niin mahtaa olla? 

Osatotuuksien esittäjät tietävät puhuvansa epätotuuksia eli valheita,  ja he ymmärtävät, että monet kuulijoista eivät tiedä heidän valehtelevan. Eivätkä he välitä ilmeisesti lainkaan siitä, että useat kuulijat näkevät heidän lävitseen. 

He käsittävät hyvin, että johtavat ihmisiä puheillaan harhaan. Ja he jatkavat siitä huolimatta.

Tätäkö on luokkayhteiskunta?

Yläkerroksissa on rälssi, joiden edustajia kuunnellessa ihminen oppii.

Miksi rahan nimen vaihtaminen eurosta kruunuun ei toimi.

"Väyrysen yllätysveto: ”Suomeen kruunu”
uusisuomi.fi kirjoittaa 17.8.2011

"Presidenttikisaan ilmoittautunut Paavo Väyrynen (kesk.) olisi valmis irrottautumaan eurosta yhdessä Viron kanssa. Valuutaksi Suomeen sopisi kruunu."

Kun entisaikaan parannettiin, turvauduttiin loitsimiseen, joka on sanamagiaa. 

Sanamagia on sukua ihmeparannukselle.

Parantaja lausuu joitakin sanoja ja koskettaa parannettavaa, ja näin uskotaan sairauden paranevan. 

Presidenttiehdokas Väyrynen tekee pesäeroa kilpakumppaneihinsa Paavo Lipposeen ja Sauli Niinistöön loitsimalla. 

Väyrysen parannusehdotus ei kajoa ongelman syihin. 

Siksi se ei ole parannus, vaan edustaa samaa toimintaperiaatetta kuin nykyinen täystuhokone, Suomen virallinen linja, jonka takana seisoo koko poliittinen johto Lipposineen ja Niinistöineen. (Elleivät herrat kilvan tuoksinassa päätä tehdä väyrysiä ja ryhtyä ehdottelemaan parannuksia.)

17.8.2011 Paavo Väyrynen Uuden Suomen blogissaan:
Suomi ja Viro yhdessä eroon euroalueesta

Auttaisiko sekään Väyrysen parannusehdotus, että muodostettaisiin useiden valtioiden kruunualue ja lakattaisiin olemasta euroalueen häirikköjä kuten Väyrynen sanoo. 

Auttaisiko edes eroaminen euroalueesta, EMU-rahajärjestelmästä?  

Ei auttaisi.

Koska, uudistukset eivät koske ongelman aiheuttajaa, joka ei ole tuntemattomuudesta yhtäkkiä päällemme laskeutunut mysteeri.

Ongelman aiheuttaja on itse järjestelmässä oleva ominaisuus, joka tunnetaan hyvin. 

Ihmiset ovat järjestelmän rakentaneet. Järjestelmän ongelma ei ole vahinko.
Ihmiskunta on ongelmasta myös toipunut, lukemattomia kertoja.  

Miksi siis, presidenttiehdokas tarjoilee lisää samaa lääkettä erivärisessä kääreessä? Kokenut pankkimies, meppi, ministeri ...

Siitä Paavolle pisteitä, että hän blogikirjoituksessaan paljastaa Suomen EU:hun liittämisen olleen perustuslain vastainen  toimi:

"Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö veivät Suomen euroalueeseen perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä ja vain eduskunnalle annetulla tiedonannolla."

Järjestelmässä on vika:

Jos velkaperusteisesta rahajärjestelmästä ei luovuta, on aivan sama minkä niminen valuutta on käytössä. 

Olipa rahan nimi markka tai kruunu tai mikä muu tahansa nimen muutos yksin ei muuta järjestelmän toimintaa paremmaksi.

Ei edes mikään sääntely tuo olennaisiin ongelmiin merkitsevää muutosta.

On muutettava itse ydintä, velkaperusteista rahan syntymekanismia. 

On hävitettävä keskuspankeilta niiden ylivalta säädellä valtioiden talouksia. 

On vedettävä pois yksityispankkien monopoli rahanluontiin.

Nykyisin keskuspankit, jotka toimivat maailmanlaajuisena kartellina, eivät sääntöjen mukaan saa lainoittaa suoraan valtioita. 

Keskuspankkisäännöt sallivat liki korottoman rahanannon ainoastaan yksityisille liikepankeille ja rahoituslaitoksille, joilta valtioiden on pakko lainata kaikki raha. Korolla, tietenkin.

Raha syntyy nykyjärjestelmässä ainoastaan velkana, mikä tarkoittaa, että joku menee (yksityis-)pankkiin ja ottaa (korollista) velkaa. 

Velanottohetkellä pankki luo tyhjästä vain lainattavan pääoman, jonka se merkitsee tietokoneen näppäimiä käyttäen asiakkaan avaamalle uudelle tilille. 

Pankki ei tuo lainasopimuksen solmimistilanteeseen mitään omaa, mikä on vastoin sopimuslakeja. Pankki perii silti laillisesti korkoa antolainaamistaan summista, joita sillä ei koskaan ole itsellään edes ollut. 

Pankit eivät lainaa asiakkaille omia, omistajiensa tai tallettajien rahoja kuten moni kuvittelee. (Siitä joskus myöhemmin enemmän.) 

Pankki ei, kuten sanottu, luo koron osuutta rahajärjestelmään. 

Lainanottajan on silti palautettava pankkiin lyhennysten lisäksi myös korko, jonka hän kykenee maksamaan vain siten, että joku ottaa hänen jälkeensä velkaa pankista. 

Näin rahajärjestelmä on toimintaperiaatteeltaan pyramidihuijaus.

Pyramidihuijaus on toimintaa, joka kerryttää vähitellen kaiken vaurauden pyramidin aloittajina huipulla olevan joukon haltuun olipa valuuttana markka, kruunu tai ihan mikä tahansa.

Paavo Väyrysen toivoma parannus systeemiin tulee vain, jos valtio irrottautuu keskuspankkien ja yksinomaan velkana luodun rahan piiristä ja alkaa itse huolehtia rahan luonnista ja sen määrän säätelystä. 

Näin talouselämällä on elpymisen edellytykset.