Suomalaisten tietämättömyyttä käytetään taas hyväksi: EVM-ikeeseen iäksi, ilman mitään vakuuksia.

Esko Seppänen kertoo kotisivullaan synkkiä tosiasioita Suomen ja muun EU:n taloustilanteesta:

Kreikan vakuusasia on sisäpoliittista silmänkääntöä, jolla on häijy tarkoitus:

Hallitus haluaa vakuusteatterin nostattaman pölypilven suojissa viedä eduskunnassa läpi Suomen liittymisen pysyvään Euroopan vakausmekanismiin EVM:ään, ilman vakuuksia. 

Silmänkäännöllä harhautetaan kansalaisten huomio siitä, että EVM:n hyväksyttäminen laiksi on huomattavasti Kreikka-vakuuksia kohtalokkaampi asia.

Sitä Seppänen ei sano, että EVM on rautainen häkki, tarpeeton, vapaaehtoinen, peruuttamaton alistuminen kohtaloon, joka vertautuu fasistisiin sääntelytalouksiin.  

Se, mikä meillä on pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta jäljellä, menetetään.
Se on lohduton totuus. 

Sitä eivät vauraudessa ja vapaudessa eläneet suomalaiset tajua, ja heidän tietämättömyyttään käytetään raa'asti hyväksi.

Kokenut Suomen Pankin pankkivaltuuskunnan jäsen, EMU- ja EU-kriitikko Esko Seppänen kertoo tekstissään omat teesinsä talouskriisin ratkaisuksi.

Eikä asiasta oikeastaan sen enempää kannattaisi puhua, ei todellakaan, ellei Esko Seppänen, kuten vastikään suunsa avannut Paavo Kruunu Suomen valuutaksi Väyrynen, edustaisi asiantuntijoita, joihin moni suomalainen luottaa yrittäessään päästä selville asioista.

Esko Seppäsen tekstissä talouskriisin syyllisten penkillä ovat 90-luvun lamasta tutut markkinavoimat.

Lääkkeenä kriisiin hän suosittelee nopeaa velkasaneerausta, valtionvelkojen osittaista anteeksiantoa. 

Hyvä! Velkoja, joita ei voida maksaa, ei makseta! Ja mehän emme maksa. 

Entä sitten. Lisää ehdotuksia! Jokainen tietää, ettei ongelma, josta talouskriisi johtuu, poistu hävittämällä osa veloista.

Pettymys kohtaa toiveikkaan lukijan. 

Ei heru kirjoittajalta keinoja, vaan jotain ikävää, ounastelua siitä, ettei osittainenkaan velkojen mitätöinti onnistu, koska pankkien toimeentulo voisi vaikeutua. 

Ainakin pelko toimeentulon vaikeutumisesta saattaisi herätä, jos osittaiseen velkojen mitätöintiin ryhdyttäisiin.

Auts.

Tekstissään Esko Seppänen kuvailee pankkien toimintatapoja tavalla joka ei eroa väkivaltarikollisuudesta.
Seuaavassa lauseessa hän kuitenkin antaa ymmärtää, että rikollisina kuvatun ryhmän tulonmuodostus lienee kuitenkin se kaikkein korkein arvo, jota yhteiskunta ei riskeeraa. 

"Velkasaneerauksen suurin este lienee pelko varsinaisten kriisisyyllisten eli holtittomaan rahanlainaukseen syyllistyneiden yksityisten pankkien toimeentulon vaikeutumisesta... "

On tunnettua, etteivät poliitikot tai talousasiantuntijat kuten seppäset, väyryset, kataiset tai urpilaiset puutu olennaiseen eli rahan syntymekanismiin tai pankkien monopolina harjoittamaan rahanluontiin korollisena velkana.He puhuvat osatotuuksia, joissa ei koskaan mainita edellisen lauseen sisältämiä seikkoja.

Osatotuuksien (tarkoitushakuisten seikkojen) esittäminen asiantuntijan näköalapaikalta on nykyisin yleistä.

Miksi niin mahtaa olla? 

Osatotuuksien esittäjät tietävät puhuvansa epätotuuksia eli valheita,  ja he ymmärtävät, että monet kuulijoista eivät tiedä heidän valehtelevan. Eivätkä he välitä ilmeisesti lainkaan siitä, että useat kuulijat näkevät heidän lävitseen. 

He käsittävät hyvin, että johtavat ihmisiä puheillaan harhaan. Ja he jatkavat siitä huolimatta.

Tätäkö on luokkayhteiskunta?

Yläkerroksissa on rälssi, joiden edustajia kuunnellessa ihminen oppii.