Vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa ei voi menettää, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Kreikka-vakuudet menivät mönkään, vaikka oli niin hyvä suunnitelma:
Annetaan vakuutta (rahaa?) ensin Kreikalle vasemmasta taskusta ja saadaan lennossa samaa maksulupaustositetta oikeaan taskuun.
Media ja poliitikot olivat uskovinaan juoneen. Kunnes...

Ei käy, sanoi Angela EU:n omistaja Merkel. Suomen pitää pelkästään antaa.
Viis siitä, vaikka sillä ei ole siihen varaa. Se ei kiinnosta Saksaa tai Ranskaa, jotka toteuttavat EU:ta hallinnoivien pankkien ja taloustoimijoiden tahtoa suurimpina valtioina.

Kuinka ulkoministeri Erkki Tuomioja uskalsi suuttua, kun media nyt leikkii tyhmää eikä ole ymmärtävinään, että Suomen antama vakuuslupaus on rauennut Angela Merkelin tyrmäykseen?

Miksi median, poliitikkojen ja talousasiantuntijoiden hassutus onnistuu?
Siksi, että media kertoo EU:sta vain valikoiden.

EU ei ole paikka, jossa vaikutetaan. 
EU on olemassa aivan muita päämääriä varten.

EU:n tehtävänä on esittää kansojen edustuslaitosta, joka tekee demokraattisia päätöksiä äänestysten pohjalta. 

Vaikutusmahdollisuuksia sen sisällä ei ole.
Mitä ei ole, sitä ei voida menettää.


Vaikutusvaltaa ei myöskään ole tulossa lisää, vaikka toimittaisiin miten.


Pikkuvaltion vaikutusmahdollisuuksien puute on EU:n pysyvä sisäänrakennettu ominaisuus.
EU:ssa valtaa käyttävät näkymättömät taloudelliset toimijat kuten pankit ja korporaatiot.

Poliitikot, mepit ja tiedotusvälineet edustavat pankkien ja rahoituslaitosten etua, Euroopan Unionin todellista tarkoitusta:
Kansalaisten hyvinvointi rapautetaan sisäisellä devalvaatiolla.
Kertyneet verotulot ja maksamattomiksi jääneiden lainojen vakuuksina olevat reaaliomaisuudet, kiinteistöt ja asunnot siirretään jättimäisellä operaatiolla yhteiskunnan vauraalle vähemmistölle.
Keskinäinen talousvastuu, ERVV, EVM, huolehtii maksukyvyttömyyteen ajautuneiden valtioiden budjettivajeista niin, että pudotus ennenäkemättömään köyhyyteen tapahtuu jokseenkin samaikaisesti ja yhtä voimakkaana kaikkialla euroalueella.

EU edeltäjineen on yli 50 vuoden ajan tähdännyt taloudellisen ja sen myötä kaiken päätösvallan saamiseen Euroopan valtioilta ohi kansallisen päätöksenteon.
Kyse on omaisuuksien ja vallan pois ottamisesta ja rahan avulla hallitsemisesta.

Teoreettinenkin vaikutusmahdollisuus ja puheoikeus EU:ssa jaetaan valtion kansalaisten pääluvun mukaan.
Kaikki päätöksenteko tehdään EU:ssa salassa. Parlamentti on pelkkä muodollinen elin kuten Neuvostoliitossakin.
Parlamentti ei päätä edes siitä, mistä kulloinkin keskustellaan. Asialistat ja muotoilut tulevat suljettujen ovien takaa.
EU on valtioiden kustantama byrokratia-alusta niiden rahastusta ja köyhdyttämistä varten.
Kansalaisilla ei EU:sa ole kansalaisoikeuksia. Sana kansalaisoikeudet on poistettu jo Suomenkin laista.

A-studio 24.8.2011
TV1 21:05 - 21:40... Maksavatko Suomen vaatimat vakuudet uskottavuuden EU:ssa?


Minkä uskottavuuden?
Senkö uskottavuuden, jota Suomella tai muillakaan valtioilla ole koskaan ollut, ja jota ei siksi voi menettää?
Senkö uskottavuuden, jota ei ole, ja, jolla ei ole koko EU:n piirissä merkitystä?

Koska, kuten sanottu, EU ei ole varsinaiselta toimintaperiaatteeltaan mikään luottamusyhteisö.
Se on korporaatio ja väkivaltamonopoli, jonka kaikki rakennelmat alkavat olla paikoillaan.