The Telegraph: EU:n raha- ja talousunionia ei todellisuudessa ole syntymässä.

EU-päättäjien huippukokouksissaan hioma talousunioni ei sisällä rakenteita, jotka kuuluvat toimivaan, kunnollisesti suunniteltuun valuutta- ja talousunioniin, The Telegraph'in talouskolumnisti Ambrose Evans-Pritchard sanoo.
Ambrose Evans-Pritchard'in mukaan EU harjoittaa tuhoisaa ja älyllisesti hajanaista politiikkaa.
Hommassa on järkeä ainoastaan siinä tapauksessa, että päämääränä on saada aikaan oikein surkea valuuttaunioni, hän sanoo.


Viime aikoina on ollut liikkeellä runsaasti löyhää, kuvailevaa puhetta EU:n rahaunionista, talousjournalisti Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa.
Kokeneen talousmiehen silmin finanssipoliittisen unionin todelliset tunnusmerkit loistivat poissaolollaan EU-huippukokouksen jälkeen kaksi viikkoa sitten annetussa julkilausumassa.

Talousunionihankkeesta on tapana esittää, että:

On kyse "Vakauttamis-Unionista" ("Stability Union") kuten Saksan liittokansleri Angel Merkel lausui valtiopäiväpuheessaan hiljattain.
Siinäpä kaksi yhteen liitettyä käsitettä, vakautus ja unioni, jotka näyttäisivät olevan yhdensuuntaisia, mutta tosiasiassa edustavat kahta täysin eri asiaa, Evans-Pritchard kirjoittaa.

Entäs tämä:
"Syvempi taloudellinen yhdentyminen" ("Deeper economic integration"), jota käytetään vain yhteen tiettyyn tarkoitukseen. Sen avulla syynätään valtioiden budjetit ennakolta ja rankaistaan syntisiä.

Huippukokouksen julkilausuma puhuu voimakkaista tarkkailutoimenpiteistä ja kurista sekä lakimuutoksista,  joiden pakottamana jäsenvaltioihin saadaan aikaan tasapainoiset tulo- ja menoarviot.
Se on suomeksi: Budjettien ennakkotarkastuksen tekevät 'EU-poliisit' ennen kuin ne annetaan demokraattisesti vaittujen kansallisten parlamenttien hyväksyttäviksi.

Ambrose Evans-Pritchard sanoo hommassa olevan järkeä ainoastaan siinä tapauksessa, että päämääränä on saada aikaan oikein surkea valuuttaunioni.

Rahaunioni EMU’n johtajat ovat oppineet läksynsä viettäessään kuluneet kymmenisen vuotta harhaisessa itsepetoksessa.
He muotoilevat ympäripyöreitä päätöslauselmia tyyliin, "millään hallituksella ei ole varaa aliarvioida euroalueen valtioiden julkisten velkojen tai asuntokuplien vaikutusta omaan talouteensa".

Totuus on, etteivät mitkään edellä esitetyistä asioista kuvaa aitoa rahapoliittista unionia, Evans-Pritchard sanoo.
Tässä perustelut:

- Yhteisestä EU:n valtionvelkakirjojen liikkeellelaskemisesta ei ole mitään  merkkejä.
- Ei liioin ole näkyvissä käytännön toimia siirtymisestä EU:n yhteiseen rahahapoliittiseen ja verotukselliseen hallintoon.
- Myöskään EU:n yhteisestä talouden tulo- ja menoarviosta, yhteisestä verotuksesta tai menojen yhteisestä koordinoinnista ei ole esitetty suunnitelmia.

Evans-Pritchardin arvio on, ettei EU:ssa olla todellisuudessa suunnittelemassa valtionvelkojen yhdistämistä, eikä liioin olla rakentamassa järjestelmää, jolla pysyvästi ja keskitysti hoidettaisiin verotulojen siirrot.

Tällaisia rakenteita ei edes voitaisi pystyttää rikkomatta Saksan Korkeimman oikeuden asiasta nimenomaisesti antamaa kieltoa, kolumnisti sanoo.
Jos Saksan Korkeimman oikeuden päätös haluttaisiin purkaa, olisi kyseessä perustuslain muutos, josta Saksassa täytyisi järjestää kansanäänestys.

On toki totta, että ERVV-vakausvälineen vivuttaminen tuhanteen miljardiin euroon antaisi ymmärtää, että massivinen Saksan-Hollannin-Itävallan-Suomen-Viron-Slovakian suorittama rahansiirto eteläisille valtioille olisi tulossa.
Mutta silti, Ambrose-Pritchard kysyy, onko sekään vielä todiste, että kyse olisi aidosta rahapoliittisesta unionista?
Sanoihan rouva Merkel tässä eräänä päivänä, että vakausvälineen vivutusrahaa ei koskaan tarvita, koska jo pelkkä lupaus maksusta toimii panttina, joka palauttaa markkinoiden luottamuksen.

Yhdistyneen kuningaskunnan entinen pääministeri Sir John Major kirjoitti hiljattain The Financial Timesissa, etteivät toistaiseksi nähdyt toimenpiteet ratkaise rahaliitto EMU’n perustavanlaatuista ongelmaa.
EMU'n vaikeudet ovat sidoksissa siihen, että Pohjoisen ja Etelän kilpailukyvyn ero on 30 prosenttia viimeksi mainitun häviöksi.
Eikä Saksan kolossaalinen EMU-rahaliiton sisäinen kauppataseen ylikunto eteläisiin maihin verrattuna lainkaan paranna asiaa.

Vakausväline ERVV ei näytä siis onnistuvan tavoitteissaan.
Siksi Italian, Espanjan, Portugalin, ja muiden, on pakko kuroa Saksan etumatkaa umpeen pelkästään hyvinvoinnistaan ja sosiaalimenoistaan tinkimällä (niukkuustyrannialla).
Riskinä on velkadeflaation kuolemankierre.
Ambrose Evans-Pritchard'in mukaan EU harjoittaa tuhoisaa ja älyllisesti hajanaista politiikkaa, joka on sukua  1930-luvun ajatukselle kultakannasta. Kultakannassa rahan arvo sidottiin kullan arvoon.
Vaarana on taikoa esiin samat entisaikojen paholaiset, joista rouva Merkel on varoittanut.

Sir John Major ei ole päätelmissään yhtä ehdoton kuin Merkel, vaikka hänen viestinsä on sama. Euroopan olisi kehityttävä todelliseksi, aidoksi, finanssipoliittiseksi unioniksi, että järjestelmä toimisi.

Jos epädemokraattisesta, ei-kansanvaltaisesta toimintatavasta tahdottaisiin eroon, Euroopan hallinnon, EU-parlamentin ja kansalaisunionin olisi muututtava aidosti kansalaisten ääntä edustaviksi organisaatioiksi.
Tällaiselle kansallisuuksien yläpuolella olevalle valtioiden unionille ei näytä olevan kuitenkaan edellytyksiä.

Ei ole ole olemassa yhteistä eurooppalaista ääntä, ei liioin yhteistä maailmankuvaa.
Euroopassa ei todellakaan ole kansalaisten tukea vallankumoukselliselle raha- ja talousunionihankkeelle. Hanke veisi raa'alla tavalla perinteisiltä kansallisilta parlamenteilta toimintavaltuudet, kenen eduksi?

Joten, "ratkaisu" johtaa väistämättä kohti autoritaarista hallintoa.
Tosi paha tilanne, sanoo Evans-Pritchard.

Vaihtoehtona on pilkkoa rahaunioni toteuttamiskelpoisiin osiin, mieluimmin niin, että suurin osa Saksaa vedetään eurosta.
Se on kuitenkin kaiken harkinnnan ulkopuolella, Evans-Pritchard sanoo.

(Toimittajan kommentti: Ambrose Evans-Pritchard sanoo asian silti. Tätä on liikkeellä. Saksan eroa EMU-rahaliitosta on yhä useammin väläytelty ratkaisuna, josta määräävässä asemassa olevien isojen valtioiden taustalla olevat piirit hyötyisivät, vähintäänkin epäeettisesti, pienten valtioiden kustannuksella. Kyseessä olisi jotain, mitä voitaisiin sanoa suunnitelmalliseksi petokseksi.)

Ambrose Evans-Pritchard heittäytyy teatraaliseksi:

Joten, EMU-hajoaminen on Verboten (kiellettyä).
Raha- ja talousunioni on Verboten.
Täydellinen Euroopan keskuspankin (EKP) vaikutusvallan käyttöönotto - joko auttamalla Etelä vaikeuksien yli elvytyksellä, tai turvaamalla järjestelmä vihoviimesijaisimmin kriisilainoin - on sekin Verboten.
Koskapa, Saksa ei siedä asiasta edes mainittavan.
Sen sijaan saamme huippukokouspäätöksiä, esimerkkinä EUCO 116/11 lokakuun 27. 2011,  ja niiden lisäksi koko joukon pakkotoimia.

Sarkastisesti kolumnisti kysyy:

Olisitteko ystävällisiä ja kertoisitte minulle, mitä huippukokouksissa tarkalleen ottaen, on ratkaistu.

----------------------------------------------------------------------

Toimittajan kommentti:  Yllä mainitaan Saksan perustuslakien mahdollinen ylikävely asiassa, josta Saksan Korkein oikeus syyskuussa 2011 antoi päätöksensä.
Saksassa vaaditaan kansanäänestys, mikäli todelliseen fiskaaliunioniin, yhteiseen talouteen ja verotukseen EUssa mentäisiin.
Suomessa ei edes keskustella siitä, että talousunioniin tähtäävistä hankkeista pitää järjestää kansanäänestyksiä.
Meillä perussopimuksia on viime kuukausina päivänvaloa kestämättömin toimin muuteltu, ja kansanedustajia, jotka hankkeisiin osallistuvat, on määrätty salassapitovelvollisiksi (Valtiopäiväasiakirjat, eduskunta.fi, Valiokunnan kokous 32/2011 vp Tiistai 25.10.2011 kello 13.00 - 14.11).
Suomessa valtionjohto nähtävästi ajattelee, että perussopimuksia voidaan muuttaa ilman kansalaisilta saatua suostumusta, piittaamatta seurauksista.
Kuten tiedetään, kansainvälisen lain mukaan on käytäntönä, etteivät ilman kansalaisten suostumusta tehdyt valtiosopimukset ole päteviä.

Ambrose Evans-Pritchardin tekstistä käy ilmi, että hanke, josta päättäjät kertovat talous- ja rahaunionina todellisuudessa pitää sisällään ainoastaan varsin karua taloudellisten ja poliittisten voimatoimien käyttöä jäsenmaiden veronmaksajien enemmistöä kohtaan.

Lähteet:
Ambrose Evans-Pritchardin kolumni The Telegraph'issa:
http://blogs.telegraph.co.uk/finance/ambroseevans-pritchard/100012860/europe%E2%80%99s-punishment-union/


Blogisti Kaninkolo:
..."Joten miksi ihmeessä harhaanjohtajat edes kehtaavat käyttää samoja vanhoja keinoja, jotka alun perin aiheuttivat ongelman tai tiedetään aiheuttavan ongelmia, kriisin hoidossa?

Siksi, koska mitään kriisiä ei ole.
Kaikki ne, jotka ovat sitä mieltä, että mikäli meillä olisi oikea kriisi kestäisikö harhaanjohtajilta yli kaksi vuotta keksiä siihen korjauskeino, joka on pussillinen vanhoja ongelmia?"