Tiedot euron hajoamissuunnitelmista ovat ennenaikaisia, sanoo talousjournalisti Ambrose Evans-Pritchard The Telegraph'in kolumnissaan 10.11.2011.
Ambrose Evans-Pritchardin mukaan EU-johtajat eivät vielä ole halukkaita harkitsemaan järjestelmällistä rahaliiton pirstomista.
He eivät liioin tahdo sijoittaa organisaationsa hupenevia uskottavuusreservejä traumaattisen tapahtuman valmisteluun.
Ambrose Evans-Pritchardin mukaan EU-johtajat eivät vielä ole halukkaita harkitsemaan järjestelmällistä rahaliiton pirstomista.
He eivät liioin tahdo sijoittaa organisaationsa hupenevia uskottavuusreservejä traumaattisen tapahtuman valmisteluun.
Ambrose Evans-Pritchard kertoo epäilyjensä heränneen heti, kun hän näki uutistoimisto Reuters'in jutun, jossa väitettiin, että Saksan ja Ranskan huippupäättäjät ovat käyneet "intensiivisiä keskusteluja" suunnitelmista, joiden nojalla muokattaisiin tai "karsittaisiin" rahaliittoa siten, että se pienennettäisiin helpommin hallittavaksi ydinryhmäksi.
Myöskään Brysselin mediaväki ei usko Reutersin uutista.
Kukaan ei liioin näytä tietävän, ketkä saksalaiset päättäjät antavat julkisuuteen tietoa, että "sitä aiotaan edelleen kutsua euroksi, mutta mukana on vähemmän valtioita".
Väite ei ole lainkaan linjassa liittokansleri Merkelin ja presidentti Nicolas Sarkozyn antamien tilannekatsausten kanssa.
Merkozy ehkä haluaisi nähdä, että Kreikka heitetään susille.
Se onkin jo ihan eri asia, Evans-Pritchard sanoo.
Ilmassa on selvää pyrkimystä kohti ydineurooppaa tai "Avant-Garde'a", joka työntää eurovaltioita kiinteämpään unioniin. Velvoittava liike suuntautuu kuitenkin myös vastakkaiselle taholle, kohti UK:ta ja muuta (rahaliittoon kuulumatonta) hankalaa joukkoa vastaan.
Reuters näyttää yhdistäneen uutiseensa nämä kaksi erillistä asiaa.
Ambrose Evans-Pritchardin mukaan EU-johtajat eivät vielä ole halukkaita harkitsemaan järjestelmällistä rahaliiton pirstomista.
He eivät liioin tahdo sijoittaa organisaationsa hupenevia uskottavuusreservejä traumaattisen tapahtuman valmisteluun.
Reutersin povaus EMU-rahaliiton särkymisestä osuu talousjournalisti Evans-Pritchardin mielestä sikäli oikeaan, että heikot valtiot saatetaan todellakin pakottaa eroamaan EMUsta.
Se tosin olisi pahin mahdollinen skenaario.
Se laukaisisi hallitsemattoman ketjureaktion, joka vetäisi Ranskan imuunsa.
Kun siihen pisteeseen päästään, koko euroalue vajoaa katastrofaaliseen lamaan ja tuhokierteeseen, ellei se jo ole siinä.
Myös Saksa joutuisi tuhon omaksi.
Evans-Pritchard kertoo oman ratkaisuehdotuksensa seurailevan Hans-Olaf Henkel'in, Saksan entisen BDI-teollisuusyhtymän toimitusjohtajan ajatusta. Siinä kannatetaan euroalueen hajoittamista, mutta radikaalisti eri tavoin tehtynä kuin mitä on ehdotettu:
- Saksan ja sen satelliittivaltioiden pitäisi irtautua rahaliitosta ja testamentata euro, Euroopan keskuspankki ja muut EMU-instituutiot Latinalaisten maiden unionille, jota Ranska johtaisi.
- Eteläisten valtioiden euroon sidotut velkasopimukset säilytettäisiin koskemattomina. (On olennaisen tärkeää, että Ranska säilyy eteläisessä blokissa, muutoin eteläisten valtioiden valuuttojen salamannopea devalvointi olisi liian vaikeasti kestettävä tapahtuma, ja Ranskan pankit romahtaisivat Italian velkojen vuoksi.)
Jos homma tehdään taitavasti, uusi uljas Saksan markka voitaisiin suitsia vaihtokurssien avulla ja pääomia kontrolloimalla noin 30 prosentin preemiumiin riittävän pitkäksi aikaa, että järjestelmät vakautuvat.
Lopulta kaikki saavat haluamansa:
- Saksa voisi nauttia vahvemmasta valuutastaan, jota se tarvitsee.
- Etelä voisi palauttaa työvoimansa kilpailukyvyn tarvitsematta käydä läpi vuosikymmenen pituista kuluttavaa deflaatiota ja lamaa.
- Nämä seikat jo vähentäisivät kiinteistöjen ja muun varallisuuden oletusarvojen putoamisen riskiä.
Ambrose Evans-Pritchard arvelee, että jo viidessä vuodessa eteläinen puolisko osoittautuisi taloudeltaan dynaamisemmaksi blokiksi.
On selvää, että Saksan, Hollannin jne. täytyisi pääomittaa pankkeja jotta ne voivat sopeutua eteläisten valtioiden velkakirjojen 30 prosentin arvonmenetykseen.
Pankkijärjestelmä täytyisi kansallistaa.
Entä sitten?
Se tulisi paljon halvemmaksi kuin ne tuhannet miljardit, joita nyt tarvitaan paikkaamaan EMU’n mätää perustusta.
Näin käytäisiin käsiksi pohjoisen ja etelän valuuttojen keskinäiseen kohtaamattomuuteen, jonka Ambrose Evans-Pritchard sanoo olevan koko kriisin taustalla.
Hänestä on valitettavaa, etteivät Berliini sen paremmin kuin Pariisikaan näytä valmiilta ajattelemaan näiden suuntaviivojen mukaan.
Muutos vaatisi poliittisen eliitin täydellsen puhdistuksen kummassakin maassa.
Kun nämä strategiset tosiseikat tiedetään, ja kun vaarana on, että Eurooppa vetää meidät (euro-rahaliiton ulkopuolella olevat) kaikki kovaa vauhtia perikatoon, päättäjien täytyisi tehostaa toimiaan ja asettaa Euroopan keskuspankki viimesijaisena lainanantajana kuolemankierteen pysäyttäjäksi.
Tässä on riskinsä. Kaikki toimintavaihtoehdot sisältävät tätä nykyä vaaroja.
...
Paras vaihtoehto olisi Saksan ero eurosta, Evans-Pritchard sanoo, mutta toistaiseksi Saksalla ei ole aikomusta lähteä siihen suuntaan.
Saksa on avainasemassa eurokriisin ratkaisussa. Sen on ryhdyttävä radikaaliin elvytykseen, koska sitä kipeästi kaivataan rahaunionin pelastamiseksi ja säästämiseksi viheliäiseltä lamalta.
Saksa ei voi jatkaa kieltäytymällä itsepäisesti eroamasta eurosta ja kieltäytymällä sen lisäksi elvyttävistä toimista.
Sellainen peli ei vetele, se ei ole minkäänlaista politiikkaa.
Muilla valtioilla on täysi oikeus tehdä ärtymyksensä tiettäväksi.
Toimittajan kommentti
Talousdemokratti Ambrose Evans-Pritchard ei selvästikään ole. Hän ei ole tietävinään, että EKP jo ilmeisesti ostaa kaikessa hiljaisuudessa kriisivelkakirjoja ja varmaankin myös setelirahoittaa (kuten Markku Uusipaavalniemi sanoo).
Ja, siihen on varmasti syynsä, ettei Saksaa houkuttele supervahva D-markka. Miten Saksa hinnoittelee vientituotteensa, kun ympärillä on vain köyhääkin köyhempää väkeä? Ja Kiinasta puskee halvalla tehtyä enemmän kuin missään kyetään ostamaan.
Paljon mahdollista, ettei Pariisi halua ryhtyä turvaamaan sitä ja tätä sinne latinalaiseen etelään.
Entä, miten moraalis-eettis-realistista on toivoa kiinteistökuplan nosteessa kohonneiden omaisuusarvojen pysyvän muuttumattomina? Kun työttömien ja liki sosiaaliturvattomienkin pitäisi jossain asua, vaikka pian juuri kenelläkään ei ole varaa maksaa pyydettyä hintaa asumisesta.
Mutta, ollaan myönteisiä:
Pankkijärjestelmän kansallistaminen. Setelirahoitus, EKP avainroolissa. Euro-rahaliiton hajoittaminen, jotenkin hallitusti. Korruptoituneen poliittisen eliitin vaihtaminen EU-valtioissa. Säätelytoimet uusien valuuttojen eriparisuuden yhteensovittamiseksi.
Ennen kaikkea, nyt nopeasti.
Lähteet:
Ambrose Evans-Pritchardin kolumni The Telegraph'issa:
http://blogs.telegraph.co.uk/finance/ambroseevans-pritchard/100013218/sorry-there-is-no-euro-break-up-plan-yet/
Reuters'in juttu:
http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/8880555/Germany-and-France-discuss-plans-for-EU-overhaul.html
Hans-Olaf Henkel'in, Saksan entisen BDI-teollisuusyhtymän toimitusjohtajan artikkeli The Guardianissa: "Saksan on vastustettava euron sulotuoksuista myrkkyä".
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/mar/13/eu-euro-competition-germany-take
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti