Valveutuneet finanssitoimijat ovat aikaa sitten oivaltaneet, ettei euroalueen velkakriisissä ole kysymys pelkästään taloudesta ja rahasta.
He ovat huolestuneina tajunneet, että euroalueen ja euron kriisiä olisi seurattava muutoinkin kuin pelkkiä korko- ja valuuttakäyriä vahtimalla.
Kyse on yhä selvemmin yhteiskunnallisesta konfliktista.
Tekstin on editoiden lyhentänyt Hilda K.
Jan Hurri tuo jo juttunsa otsikkoon järisyttävän sanan vallankaappaus.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: euron kriisi on alkujaan tahallaan aiheutettu.
Ja sitä omatoimisesti pahennetaan poliittisten vallankaappauspäämäärien toteuttamiseksi.
Vallankaappauksen tekijät ja kohteet ovat hyvin tiedossa. Kaikki tapahtuu avoimesti.
Tekijöinä ovat rahavaltaa käyttävien pääomapiirien apulaiset, euron ideoijat, puolestapuhujat ja toteuttajat niin EU:ssa kuin jäsenvaltioiden hallituksissa niiden vaihtumisista riippumatta. Näin on toimittu kohta kolmenkymmenen vuoden ajan.
Uhrina on kansalaisyhteiskunta ja edustuksellinen demokratia jokaisessa valtiossa.
Jan Hurri kirjoittaa:
"Vaikeiden talousuudistusten toteuttaminen on länsimaista kansanvaltaa kunnioittavissa maissa mahdollista vain, jos toimenpiteillä on kansan enemmistön ja toimia vahvistavan parlamentin enemmistön tuki", Jan Hurri kirjoittaa.
Niin pitkälle Jan Hurri ei mene, että hän viittaisi asiantuntijoihin, jotka pitävät ilman kansan suostumusta solmittuja valtiosopimuksia kokonaan pätemättöminä.
Jos ei kansan mielipidettä kuulla, valta vaihtuu viimeistään seuraavissa vaaleissa, ja aiotut toimet saattavat jäädä toteuttamatta. Tässä rytäkässä toteutustavasta pitkälti riippuu, säilyykö vai järkkyykö yhteiskuntarauha.
Hurri kirjoittaa:
"Juuri tältä näyttävät euromaiden, EKP:n ja EU:n vaatimat vyönkiristykset ja talousahdinkoa pahentavat painostustoimet euroalueen kriisimaissa", Hurri sanoo.
Ottaako demokratia vallan takaisin eurokratialta?
EU:n eurokratiaa verrataan ammoisen Neuvostoliiton "hirviömäiseen teknokratiaan". Eurokraatit ovat niin sitoutuneita liittovaltion tavoitteluun, että he ovat ennen kriisiä ja sen kuluessa rikkoneet "hyvän tarkoituksensa" nimissä sopimuksensa ja lupauksensa.
Asiantuntijat perustelevat uutta taantumaa varmana seikkana, jolta ei näillä eväillä voida välttyä.
Jo Andrew Paulson kertoo 1997 että lama seuraa vuorenvarmasti EU:n reseptillä, jossa rahaliiton jäsenvaltioilta viedään rahapoliittiset välineet, joilla ne normaalisti suojelevat talouksiaan, eikä tilalle luoda mitään uutta.
"EU asettaa jäsenikseen pyrkiville tarkat kriteerit mm demokratian toimivuuden suhteen.
Pääsisikö EU itse jäsenekseen?"
Ja, kaari, joka on saanut 54 peukkua ylös:
"Demokratiavaje on ollut olemassa Suomessa koko ajan. Suomessakin lait ovat ylikäveltävää kuramattoa aina tarpeen tullen, ja tarpeen tullen niitä keksitään liukuhihnalta lisää, paikkaamaan entisiä.
Missään ei näkynyt suurtakaan debattia perustuslakimuutoksesta, jossa kirjataan Suomi EU:n jäseneksi.
Ei yksikään puolue aja perustuslain muuttamista tältä osin.
Ihmeellistä?
Kun ottaa huomioon, että EU rikkoo jatkuvasti omia sääntöjään, niin miten voimme olla unionissa, jota ei faktisesti ole?
Suomen tulee välittömästi jäädyttää kaikki maksut EU:n suuntaan."
"Euromaat, EKP ja EU keittivät ensin kokoon velkakriisin keskeiset ainekset, nyt ne pahentavat kriisiä onnettomilla hätätoimillaan. Omatekoinen taantuma ja pääoman usuttaminen pakoon Italiaa myöten ovat onnettomien hätätoimien surkeita sivuvaikutuksia – mutta eivät surkeimpia. Vielä onnettomampi on "eurokraattien" kriisin varjolla etenevä vallankaappaus."
"Se on tulitikkuleikkiä rutikuivan ruutitynnyrin äärellä."
Euroalueen valtiot ovat painumassa taantumaan Suomea ja Saksaa myöten, ja kriisimaat uhkaavat painua yhä syvempään lamaan.
Euroalueen valtiot ovat painumassa taantumaan Suomea ja Saksaa myöten, ja kriisimaat uhkaavat painua yhä syvempään lamaan.
Pääomaa pakenee pienten kriisimaiden lisäksi jo euromaiden suurimpiin kuuluvasta Italiasta.
Talouden kriittiset toisinajattelijat näkivät jo 1990-luvulla sen, mikä nyt uskalletaan sanoa ääneen. Velkakriisi ja sen kärjistyminen ovat euromaiden hallitusten, niiden yhteisen keskuspankin EKP:n ja koko Euroopan unionia paimentavan EU:n komission omaa syytä.
Kriittisen tulkinnan mukaan aluillaan on euroalueen omatekoinen taantuma, ja pääomakin kaikkoaa karkuun yhä suuremmista maista pitkälti talousviranomaisten onnettomien hätätoimien surkeiden sivuvaikutusten takia.
Jan Hurri kirjoittaa:
"Talous- ja finanssivahingot eivät kuitenkaan ole enää europäättäjien onnettomien hätätoimien kaikkein surkein sivuvaikutus – niissähän palaa "vain" rahaa. Uusimpien hätätoimien surkeista sivuvaikutuksista voi tuleen leimahtaa rutikuiva ruuti."
Miten taataan yhteiskuntarauha,
Jan Hurri kirjoittaa:
"Talous- ja finanssivahingot eivät kuitenkaan ole enää europäättäjien onnettomien hätätoimien kaikkein surkein sivuvaikutus – niissähän palaa "vain" rahaa. Uusimpien hätätoimien surkeista sivuvaikutuksista voi tuleen leimahtaa rutikuiva ruuti."
Miten taataan yhteiskuntarauha,
kun kansan enemmistön mielipidettä ei ole kysytty?
"Vaikeiden talousuudistusten toteuttaminen on länsimaista kansanvaltaa kunnioittavissa maissa mahdollista vain, jos toimenpiteillä on kansan enemmistön ja toimia vahvistavan parlamentin enemmistön tuki", Jan Hurri kirjoittaa.
Niin pitkälle Jan Hurri ei mene, että hän viittaisi asiantuntijoihin, jotka pitävät ilman kansan suostumusta solmittuja valtiosopimuksia kokonaan pätemättöminä.
Jos ei kansan mielipidettä kuulla, valta vaihtuu viimeistään seuraavissa vaaleissa, ja aiotut toimet saattavat jäädä toteuttamatta. Tässä rytäkässä toteutustavasta pitkälti riippuu, säilyykö vai järkkyykö yhteiskuntarauha.
Hurri kirjoittaa:
"Jopa kansan parhaaksi tarkoitetut toimet voivat johtaa vaaliuurnilla tai pahimmillaan kaduilla vallankumouksiin, jos niitä toteutetaan pakkotoimin vastoin kansan enemmistön hyväksyntää."
"Vielä pahempaa on, jos pakkotoimia vaativat ja toteuttavat ulkomaalaiset."
Tämä viitannee siihen, että EU:ssa määräysvaltaa Suomenkin yli käyttää vaaleilla valitsematon komissio, käytännössä isojen määräenemmistövaltioiden, Saksan ja Ranskan, eurokraattien elitti.
"Juuri tältä näyttävät euromaiden, EKP:n ja EU:n vaatimat vyönkiristykset ja talousahdinkoa pahentavat painostustoimet euroalueen kriisimaissa", Hurri sanoo.
"Vastakkain näyttävät olevan demokratia ja "eurokratia" – joka näyttäisi lisäksi käyneen viime viikolla demokratian kimppuun entistä kovemmin ottein."
Kirjoittaja mainitsee Kreikan kansanäänestysjupakan ja Italian ja Kreikan pääministerivaihdokset. "Eurokraatit antoivat viikon kuluessa potkut peräti kahdelle eurovaltion vaaleilla valitulle pääministerille." Tämä saattoi olla eurokraattien kansanvallan ja demokratian vastaisista elkeistä tähän mennessä pahin vikatikki, Hurri arvelee.
Kirjoittaja mainitsee Kreikan kansanäänestysjupakan ja Italian ja Kreikan pääministerivaihdokset. "Eurokraatit antoivat viikon kuluessa potkut peräti kahdelle eurovaltion vaaleilla valitulle pääministerille." Tämä saattoi olla eurokraattien kansanvallan ja demokratian vastaisista elkeistä tähän mennessä pahin vikatikki, Hurri arvelee.
Eurokraatit säikähtivät Kreikan kansan äänestävän hätäpaketin kumoon ja samalla maansa jopa eroon eurosta.
Ottaako demokratia vallan takaisin eurokratialta?
Pinnan alla kytee arvaamattomia voimia, joista finanssipiirien luulisi jossain määrin piittaavan.
Näin valveutuneita eivät kriisiä pahentavat eurokraatit kuitenkaan ole.
Näin valveutuneita eivät kriisiä pahentavat eurokraatit kuitenkaan ole.
Kriisin yhteiskunnallisista riskeistä ovat kirjoittaneet jo 1997 Cambridgen yliopiston vieraileva professori Andrew Paulson ja esimerkiksi analyysiyhtiö GaveKal Researchin perustajiin kuuluva ranskalaisekonomisti Charles Gave, analyysiyhtiö Lombard Street Researchin veteraaniekonomistit Brian Reading ja Leigh Skene sekä ranskalaispankki Societe Generalen strategikaksikko Albert Edards ja Dylan Grice.
"Heidän tekstiensä näkökulmat vaihtelevat suuresti, mutta yksi keskeinen johtopäätös on yhteinen: europäättäjät leikkivät tulitikuilla rutikuivan ruutitynnyrin äärellä", Jan Hurri kirjoittaa.
"Heidän tekstiensä näkökulmat vaihtelevat suuresti, mutta yksi keskeinen johtopäätös on yhteinen: europäättäjät leikkivät tulitikuilla rutikuivan ruutitynnyrin äärellä", Jan Hurri kirjoittaa.
EU:n eurokratiaa verrataan ammoisen Neuvostoliiton "hirviömäiseen teknokratiaan". Eurokraatit ovat niin sitoutuneita liittovaltion tavoitteluun, että he ovat ennen kriisiä ja sen kuluessa rikkoneet "hyvän tarkoituksensa" nimissä sopimuksensa ja lupauksensa.
Samalla on poljettu euromaiden kansalaisten demokraattisia oikeuksia.
Eurokratiassa tarkoitus näyttää pyhittävän likaisetkin keinot.
Eurokratiassa tarkoitus näyttää pyhittävän likaisetkin keinot.
Tutkijat viittaavat kuitenkin Euroopan levottomaan historiaan, ja arvelevat, etteivät Euroopan kansat tälläkään kerralla alistu hallintokoneiston mielivaltaan, vaan ennen pitkää demokratia ottaa vallan takaisin eurokratialta.
Asiantuntijat perustelevat uutta taantumaa varmana seikkana, jolta ei näillä eväillä voida välttyä.
Jo Andrew Paulson kertoo 1997 että lama seuraa vuorenvarmasti EU:n reseptillä, jossa rahaliiton jäsenvaltioilta viedään rahapoliittiset välineet, joilla ne normaalisti suojelevat talouksiaan, eikä tilalle luoda mitään uutta.
Paulson päätteli jo tuolloin, että EMU rahaunioni luotiin välineeksi saavuttaa hankala ellei mahdoton idea, poliittinen unioni, vaikkei siitä haluttu kertoa kansalaisille suoraan.
EU:n resepti katastrofiin on siis ollut hyvin asiantuntijapiirien tiedossa jo ennen kuin mitään rahaliittoa oli olemassa.
Asia tunnettiin varmasti myös euroa kiihkeästi ajavien poliittisten toimijoiden parissa.
EU määräsi vyönkiristykset alulle samaan aikaan kaikissa 27 jäsenmaassa, jotka ovat lisäksi toinen toistensa keskeisiä kauppakumppaneita.
Kussakin jäsenmaassa heikkenevät yhtaikaa kotimainen kysyntä ja vienti.
Koska muitakaan tukitoimia ei ole pystytetty, seuraukset ovat järkyttävinä paljastumassa kaikissa jäsenmaissa.
Asiantuntijat varoittavat, että Euroopan omatekoinen taantuma heikentää herkkää yhteiskuntarauhaa. Työttömyys on kriisimaissa jo vaarallisen korkea, ja taantumassa työllisyys heikkenee lisää.
Etenkään kriisimaat eivät nouse velkasuosta vyönkiristyksillä ja työttömyydellä, vaan talouskasvulla ja työllä, jotka nykytilanteessa on tehty liki mahdottomiksi.
Etenkään kriisimaat eivät nouse velkasuosta vyönkiristyksillä ja työttömyydellä, vaan talouskasvulla ja työllä, jotka nykytilanteessa on tehty liki mahdottomiksi.
Moni kriitikko luonnehtiikin EU:n kriisinhoito- ja pelastustoimia rankaisutoimiksi, jotka parhaillaan vaarantavat kansojen välistä yhteishenkeä ja yhteiskuntarauhaa.
Euromaat ja muut Länsi-Euroopan maat ovat valistuneiden kriitikoiden mukaan vasta tuskallisen velkakriisinsä alkupuolella. Kriisi on vasta keskittynyt ylivelkaisten valtioiden näkyviin velkoihin.
Varsinainen rahoituskriisi alkaa muutaman vuoden kuluttua, kun julkisen talouden monin verroin näkyviä velkoja mittavammat kattamattomat ja suurimaksi osaksi vielä näkymättömät vastuut alkavat langeta maksuun ja aiheuttaa ongelmia.
Tuolloin velkakriisin yhteiskunnalliset ristiriidat ja vastakkainasettelut arvaamattomine seurauksineen muuttuvat nekin.
Varsinainen rahoituskriisi alkaa muutaman vuoden kuluttua, kun julkisen talouden monin verroin näkyviä velkoja mittavammat kattamattomat ja suurimaksi osaksi vielä näkymättömät vastuut alkavat langeta maksuun ja aiheuttaa ongelmia.
Tuolloin velkakriisin yhteiskunnalliset ristiriidat ja vastakkainasettelut arvaamattomine seurauksineen muuttuvat nekin.
Rikkaiden ja köyhien kansanosien ja kansojen ristiriidat saavat rinnalleen sukupolvien väliset ristiriidat.
Eurokraatit eivät varmaankaan selviä rahoituskriisistään turvautumatta lopulta setelirahoitukseen ja inflaatioon, joissa ei ehkä sittenkään ole niin paljon pelättävää kuin yleisesti luullaan.
Asiantuntija Dylan Grice on tosin useita kertoja muistuttanut, että tämä pienimmän vastuksen tie voi aikanaan viedä setelirahoituksesta aivan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin – niin kuin 1920-luvun alun Saksassa kävi.
Taloussanomien juttua kommentoi 13.11.2011 nimimerkki rene:
Eurokraatit eivät varmaankaan selviä rahoituskriisistään turvautumatta lopulta setelirahoitukseen ja inflaatioon, joissa ei ehkä sittenkään ole niin paljon pelättävää kuin yleisesti luullaan.
Asiantuntija Dylan Grice on tosin useita kertoja muistuttanut, että tämä pienimmän vastuksen tie voi aikanaan viedä setelirahoituksesta aivan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin – niin kuin 1920-luvun alun Saksassa kävi.
Taloussanomien juttua kommentoi 13.11.2011 nimimerkki rene:
"EU asettaa jäsenikseen pyrkiville tarkat kriteerit mm demokratian toimivuuden suhteen.
Pääsisikö EU itse jäsenekseen?"
Ja, kaari, joka on saanut 54 peukkua ylös:
"Demokratiavaje on ollut olemassa Suomessa koko ajan. Suomessakin lait ovat ylikäveltävää kuramattoa aina tarpeen tullen, ja tarpeen tullen niitä keksitään liukuhihnalta lisää, paikkaamaan entisiä.
Missään ei näkynyt suurtakaan debattia perustuslakimuutoksesta, jossa kirjataan Suomi EU:n jäseneksi.
Ei yksikään puolue aja perustuslain muuttamista tältä osin.
Ihmeellistä?
Kun ottaa huomioon, että EU rikkoo jatkuvasti omia sääntöjään, niin miten voimme olla unionissa, jota ei faktisesti ole?
Suomen tulee välittömästi jäädyttää kaikki maksut EU:n suuntaan."
---------------------------------------------------------------------------
Kaaviokuvan lähde: www. taloussanomat.fi:
Andrew Paulson 1997.
2 kommenttia:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/117785-kova-arvio-euroopan-kriisimaista-”demokratian-vararikko”
Tarkka väittää : Poliitikoilla ei ole ollut rohkeutta tehdä välttämättömiä epäsuosittuja päätöksiä, eikä kansalla ole ollut voimaa vaihtaa kelvottomat poliitikot parempiin. Tuloksena on kaksinkertainen konkurssi, sekä talouden että demokratian vararikko, Tarkka kuvailee Välimeren maiden tilannetta.
Vai olisiko pikemminkin niin, että tämä nykyinen talouden valvomattomuus (uuliberalismi) ja riistokapitalismi eivät ole loppupelistä kovin yhteensopivia nykyisen kansanvallan muodon kanssa mitä demokratiaksikin kutsutaan.
Nykyinen demokratia on siis edustuksellista harvainvaltaa, missä valta korruptoi "maan tapana" sekä kansallisesti että EU:n tasoisena.
Kysymys kuuluukin olisiko parempi siirtyä ns. suoraan kansanvaltaan?
"Nykyinen demokratia on siis edustuksellista harvainvaltaa, missä valta korruptoi..."
Aivan niin.
Ja, mikään ei muutu, vaikka kapitalismi vaihdettaisiin joksikin muuksi ismiksi kuten tapana on, ellei rahan syntymekanismia muuteta.
Riistotyyppinen rikollisuus, jota kutsumme taloudeksi ei muutu, jollei luovuta velkapyramidiponzista, jossa raha syntyy yksinomaan:
- yksityisfirmojen monopolituotteena (pankkilaitos),
- korollisena velkana siten, ettei pankki rahaa luodessaan koskaan synnytä koron määrää, ja siten, että
- pankkiin on velallisen aina palautettava koron vuoksi enemmän rahaa kuin hän on sieltä rahaa saanut, ja siten, että
- pankki ei ota vastaan velanmaksussa mitään muuta tuotetta kuin sitä, mitä se on asiakkaan tilille tyhjästä kirjannut velan myöntämishetkellä, ja siten, että
- jokainen, joka on ottanut pankista velkaa, kykenee maksamaan sen pankille takaisin vain siinä tapauksessa (ilman, että täytyy luovuttaa maksuksi esimerkiksi velan vakuutena ollut asunto alihintaan), että joku toinen ottaa hänen jälkeensä velkaa.
Lähetä kommentti